Raparperi-toscakakku

 Kaupallinen yhteistyö Oatly

Rapea manteli-kinuskikuorrute yhdistettynä pehmeään, mehevään piirakkaan. Osa leivonnaisista ovat syystä klassikoita!

Pari kuukautta sitten mummoni kysyi puhelimessa jutellessamme, että ”kun sä sieltä Rovaniemeltä tulet Helsinkiin, niin voisitkohan joku kerta leipoa ihan vanhaa kunnon toscakakkua? Vai onko se nykypäivänä jo liian tylsä leivonnainen?” 

Minähän laitoin toiveen korvan taakse. Yllättäisin hänet sitten muistamalla leipoa toscakakkua, kun tapaisimme. Ja mummon mietteisiin, toscakakku ei todellakaan ole liian vanhanaikaista! Toscakakkuhan on aivan todella hyvää. Monet klassikkoleivokset ovat yksinkertaisuudessaan juurikin parasta. Ei turhia kruisailua ja koristeluja, mutta makuyhdistelmät todellakin toimivat. Tähän piirakkapohjaan lisäsin raparperia, sillä sen verran klassikoita saa ainakin tuunata :). Raparperi toi raikkautta, hapokkuutta ja lisämehevyyttä taikinaan rapean ja makean kinuskikuorrutteen pariksi.

Kahvihetkellä mummoni kertoi toscakakun olleen hänen nuoruudessaan oikein pramea herrain kahvikakku. Sitä syötiin harvoin, erikoisjuhlapäivinä. Pähkinöihin ei heidän arkielämässä olisi ollut varaa. Hän kehui kovasti leipomustani ja, kuinka ihana on saada vanhaa kunnon toscakakkua. Kuulemma vaniljakastike ei kuitenkaan kuulu hänen lapsuuden toscakakkuun, mutta syötiin ensimmäiset palaset kuitenkin vaniljakastikkeen kera. Itse tykkään vaniljakastikkeesta tämäntyyppisten piirakoiden kanssa, mutta ehkä se on jotain, mihin on itse taas tottunut lapsuudesta.

Hetken mietin, sanonko, että tämä ei ole ihan ”perinteinen” toscakakku. En sitten maininnut tämän toscakakun olevan leivottu ilman voita ja kananmunia. Sillä eihän se maistunut erilaiselta ja mummokin oli kovin tyytyväinen ja kiitteli. Miksi vegaanisuus tekisikään kakusta epäperinteistä, jos maku on kohdillaan? Yleensä on hauska kertoa syöjille jälkikäteen jonkin ruoan olleen vegaaninen, mikäli he ovat hyvällä halulla syöneet ja kehuneet. Jos etukäteen kertoisi, niin se vielä monessa herättelisi ennakkoluuloja. Jälkikäteen kertoessa saa taas monen yllättymään, että oikeestiko, oliko tää vegaaninen, oli niin hyvää! Vieressä kakkua syöneelle siskolleni kerroinkin kakun olleen vegaanista, mutta hän ei kuulu niihin ihmisiin, jotka yllättyisivät vegaanisenkin olevan hyvää :D. Hän todennäköisesti piti sitä oletuksena.

Varsinkin perinteisten leivosten kohdalla monesti korostetaan, kuinka tämä on leivottu oikealla voilla ja kermalla. Tämä johdattelee ajatuksia siihen, että vain niillä leivottuna leivos maistuisi kunnon leivokselta. Varmaankin juuri näistä nostalgiasyistä automaattisesti leipoo leipomaan pullansa voilla, vaikka margariinilla (ja kuulemma öljylläkin) tulee ihan yhtä hyvää. Monesti öljyllä leivottuna kakuista tulee jopa mehukkaampia ja myös terveellisempiä. Näitä vaihtoehtoja ei aina tule edes ajatelleeksi, vaan reseptit tehdään perinteen mukaan. Pääsiäisenä törmäsi monesti siihen, että ”kyllä mämmi kuuluu ihan oikean kuohukerman kanssa syödä”, vaikka kyseiset sanojat muuten suosisivat kasvipohjaisia tuotteita. Ja saa syödäkin, jos siltä tuntuu! Se herätti kuitenkin pohdintoja, että miksi, kun kerta kasvipohjaiset kermat maistuvat lähes tismalleen samalta. Vastaus on tietysti, että ”koska aina ennenkin ja kuohukerma kuuluu mämmiin”. Tunnistan omissa ruokavalinnoissa itsekin juuri tuon nostalgiakortin.

Olen alkanut kyseenalaistaa sitä omalla kohdalla, jos saman voi yhtä helposti ja maukkaasti tehdä kasvipohjaisesti. Ison osan leivoksista (esim. juuri tämän tyyppiset kakut ja piirakat) voikin leipoa kasvipohjaisesti, eikä maussa tai rakenteessa ole juuri mitään eroa. Ja jos huomaakin jotakin pientä eroa, niin haittaako se? Mielelläni totun siihen pieneen eroon ilmaston ja eläinten vuoksi. On kuitenkin tilanteita, jossa koen itsekin tarvitsevani kananmunia (vaikeammat jälkiruokatekniikat) ja voita (ruskistettu voi) leivonnassa saavuttaakseni halutun lopputuloksen. Ja niinhän sitä saakin tehdä, että ei sitä tarvitse olla koskaan käyttämättä eläinperäisiä raaka-aineita leipoakseen kuitenkin pääasiassa ilman niitä. Iso osa leipoo automaattisesti eläinperäisistä aineksista, koska on tottunut siihen, ja kananmunakin lisätään varmuuden vuoksi, eikä osaa itse soveltaa leivontareseptejä kasvipohjaisiksi. Siksi tarvitaankin näitä reseptejä :). Ja myös uteliaisuutta kokeilla vegaanisia leipomuksia ja huomata, että ihan yhtä hyväähän tämä oli – joskus ehkä vähän erilaista, mutta maussaan yhtä hyvä! Ehkä voisin kokeilla jatkossakin enemmän vegaanisia reseptejä.

Ehkä omien mahdollisten lapsenlapsien maailmassa perinteinen toscakakku leivotaan automaattisesti ilman eläinperäisiä aineksia?

Tämän tyyppisissä piirakoissa kananmunat voi helposti vaihtaa kaurajuomaan. Oatlyn valikoiman Deluxe kaurajuoma on maultaan melko neutraali ja koostumukseltaan sopiva monipuolisesti ruoanlaittoon ja leivontaan, jossa käytetään maitoa. Semmonen peruskaurajuoma vähän kaikkeen – paitsi kahviin tykkään erikseen käyttää niihin tarkoitettuja kaurajuomia. Oatlyn iKaffe onkin varmaan kaikille tuttu esimerkki kahvikaurajuomasta. Sanottakoon vielä Oatlyn iMat Vispistä, että kiva kun on löytynyt kauravispi, joka on palmuöljytön. Siitä sai keitettyä myös kinuskin – osasta kauravispeistä ei tule kinuskia ilman tosi isoa sokerimäärää ja vähän jännitti, onnistuuko se tästä, vai onko vaihdettava kookoskermaan, josta maidoton kinuski aina onnistuu. Ainakin kahdesti olen tuolla keittänyt nyt kinuskin ja toimii!

Raparperi-toscakakku – resepti

Raparperi tuo pohjaan mehevyyttä ja mukavan makuparin kinuskin kirpeydelle. Rapsahtava kinuski-mantelikuorrute on tietysti toscakakun maun ja herkullisuuden ydin.

Piirakka vain mehevää parin päivän säilytyksestä, joten ei haittaa yhtään valmistaa piirakka jo etukäteen. Säilytä piirakkaa viileässä ja halutessasi lämmitä uunissa ennen tarjoilua.

8 palaa. 22 cm irtopohjavuoka/piirakkavuoka. 

Tarvitset

3/4 dl rypsiöljyä
1 dl fariinisokeria
½ tl kardemummaa
2 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
2 dl mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1½ dl Oatly Täyteläinen kaurajuomaa
2½ dl raparperinpalasia
ripaus suolaa

Toscakinuski (edit kesä 2023, tuplasin ainesosat, että saa enemmän kinuskia)
2 dl mantelilastuja
2 dl fariinisokeria
2 dl Oatly iMat Visp tai kookoskermaa

Tarjoiluun:

Jos haluat, niin Oatlyn vaniljakastiketta (tosi hyvää!) tai vaikka vaniljajäätelöä. Tai kuten mummoni sanoi, että ei toscakakku tarvitse mitään kanssaan – sellaisenaan parasta.

Valmistusohjeet

1. Valmista taikina. Sekoita taikinan ainekset keskenään. Älä sekoita liikaa, ettei tule sitkoa. Kaada n. 20 cm vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa 25 minuuttia.
2. Sillä välin keitä toscakinuski. Mittaa ainekset kattilaan ja keitä kattilassa hiljakseen n. 10 minuutin ajan.
3. Kaada toscakinuski piirakan päälle ja jatka paistamista 175 asteissa n. 15 minuuttia. Huom. tarkkaile paistoaikaa. Uuneissa on vaihtelueroa. Kakku on valmis, kun tikkuun/haarukkaan ei jää enää raakaa taikinaa.
4. Tarjoile halutessasi vaniljakastikkeen kanssa.