Pukeutuminen talvivaelluksella: liikkuessa, tauolla, leirissä ja nukkuessa

Kaupallinen yhteistyö Partioaitta

Mutta miten ihmeessä talvivaelluksella pysyy lämpimänä? Tämä oli minunkin ensimmäinen ajatus talvivaelluksista haaveillessani.

Kerron sulle yllättävän faktan. Talvivaelluksella olen hyvin harvoin varsinaisesti palellut. Enemmän kylmissäni olen ollut tavallisen talviulkoilun jälkeen, kun pakkanen on yllättäen kiristynyt. Talvivaelluksella on oikeastaan pääasiassa ihan lämmin ja mukavaa, ajoittain vähän vilu, mutta liian kylmä ei saisi koskaan tullakaan. Olen itse erityisen herkkä palelemaan sormista ja varpaista, ja Rayanud-reaktion lisäksi minulla on todettu myös ääreisverenkierron poikkeuksellinen sairaus, mutta siitä huolimatta tahtotilani on ollut niin suuri, että olen löytänyt keinot harrastaa talvivaellusta aina sydäntalven kovimmille pakkasille.

Tauolla ja leirissä paksu toppatakki tuntuu lämpöiseltä autuudelta, kuin kääriytyisi makuupussiin, mutta edelleen pystyy liikkua ja toimia. Välillä on niin hyistä, että lähden hetkellisesti hiihtämään myös paksu toppatakki päällä, jotta saa lämmön mahdollisimman pian päälle.

Kesävaellukselle voi lähteä lähes missä tahansa tamineissa, ja kyllä sieltä periaatteessa aina pois selviää. Talvivaellus on valitettavan varusteintensiivinen laji. Mitä kylmempiin olosuhteisiin lähdetään, ja aina pitäisi olla varustautunut yllättäviin lämpötilan notkahduksiin, sen varmempi täytyy olla omista taidoistaan, varusteistaan ja vaatteiden lämmittävyydestä.

Muista hiihtovaellusvarusteista on kerrottu tarkemmin tässä postauksessa.

Tällä kertaa keskitytään pukeutumiseen hiihtovaelluksella. Miten pysyä lämpimänä niin tauoilla, nukkuessa kuin liikkuessa.

Olen itse saanut todella hyviä vinkkejä ja varmuutta pukeutumiseen juuri juttelemalla retkeilyliikkeiden, kuten Partioaitan, myyjien kanssa. Netistä, mihin tämäkin postaus kuuluu, saa hyviä vinkkejä, mutta tietoa on niin paljon, että joskus selkeintä on käydä oma lopullinen vaatelista läpi nimenomaan asiantuntevan myyjän kanssa ja saada siten varmistusta ja vinkkejä juuri omaa käyttötarkoitusta ajatellen.

Omat talvivaellusvaatteeni olen kaikki kokenut erittäin päteviksi ja kestäviksi, eikä näidenkään osalta ole onneksi yhtään hutiostosta tullut tehtyä. Näiden käyttämieni merkkien vaatteet löytyvät kaikki Partioaitan valikoimasta.

Yleisesti kannattaa mieluummin pakata varsinkin ensimmäisillä kerroilla vähän liikaa vaatekerroksia mukaan, jos epäilyttää paljonko tarvitsee. Ne kyllä mahtuvat ahkioon ja kulkevat siellä. Ei haittaa, vaikket niitä käyttäisi, mutta leirissä värjötellessä kyllä haittaa, jos ne jäivät kotiin. Kokemuksen kautta opit, kuinka lämmittäviä juuri omat vaatteesi ovat ja paljonko niitä tarvitaan.

Jokainen tietää sen kylmyyden, joka menee luihin ja ytimiin. Joka ei meinaa lähteä pois kuin saunomalla tai kääriytymällä kymmenen täkin sisään koko illaksi. Juuri tätä ”syväjäätymistä” tulee ajoissa ennaltaehkäistä lisäämällä vaatetta, sillä sieltä lämpeneminen on haastavaa, kun ympäristö tarjoaa vain pakkasta. Kylmettymisen välttämisen lisäksi keskeistä on yhtälailla välttää liiallista hikoilua, sillä pysähtyessä hiki jäätyy ja kylmä hiipii ytimiin.

Marraskuussa voi olla vielä niin vähän lunta (vaikka paikoin olisikin enemmän), että on vaikea vetää ahkiota ja täytyy vielä lähteä rinkalla matkaan. Silloin on kätevä, että lämpimätkin vaatteet pakkautuvat pieneen tilaan ja mahtuvat rinkkaan.

Talvivaelluksella mukana olevat vaatteet

Seuraavat listatut vaatteet lähtevät aina mukaan hiihtovaellukselle. Näillä olen pärjännyt aina -35 C iltoihin ja öihin saakka. Tätä kylmemmästä ei ole kokemusta.

Jos olet lukenut edellisen vaatetuspostauksen syysretkelle pukeutumisesta, huomaat, että vaatteet ja kerrastot ovat samat, mitkä kulkevat myös sulan maan ajan retkillä. Talvella lisänä on yksi lisä-merinokerrasto, paksu toppatakki ja paksut toppahousut.

Kaikkien vaatekerrastojen osalta, niin käsineiden, sukkien kuin vartaloa suojaavien vaatteiden kohdalla olennaista on, että kerrastot mahtuvat toistensa päälle, niin että väliin jää ilmaan.

Yhteensä 6 kerrastoa yläkroppaan. Kaksi merinokerrastoa (ohut ja paksu). Kaksi välikerrasto (fleece ja paksumpi fleece/villapaita). Yksi kevyttoppatakki ja yksi paksumpi untuvatakki. Nämä kerrokset lähtevät mukaan ja näitä säätelemällä löytyy oikea lämpötila. Kaikki nämä ovat kerralla päällä leirissä, kun on kovin kova pakkanen. Kaksi merinokerrastoa ovat lähes jatkuvasti päällä, ohuin alimpana. Ne muodostavat ikään kuin pysyvän pohjan, jonka päälle muita kerroksia säädellään.

Yhteensä 6 kerrastoa yläkroppaan

Vaatteet puetaan päälle alla olevassa järjestyksessä – tietysti osan voi jättää välistä lämpötilan mukaan.

• 2 merinoaluskerrastoa (ohut ja paksu)
  • Ohuempi on n. 150 g/m2 ja paksumpi taas n. 230 g/m2.
  • Nämä kaksi kerrastoa ovat oikeastaan aina päällä ja näiden päälle puetaan muita vaatteita
  • Lisäksi mukana on yksi kuiva vara-aluskerrasto
• 2 välikerrastoa
  • paksumpi fleece
  • villapaita tai toinen fleece
  • Näillä säätelen lämpötilaa. Yleensä näitä tarvitaan vain leirissä, sillä liikkuessa tulee yleensä lämmin jo aluskerrastojen ja toppatakin kanssa.
• 1 kevyempi kuitutäytteinen toppatakki
  • Kuitutäytteinen toppatakki sopii liikkumiseen, koska se ei haittaa jos se vähän hikoaa tai kastuu. Kostunut kuitu lämmittää edelleen. Toimii myös lisälämpökerroksena tauolla paksun untuvatakin alla.
  • Kuitu on myös siitä hyvä, että talvella kevyttoppatakkia käytetään paksuimman toppatakin alla leirissä ja tauoilla, jolloin täyte menee todennäköisesti hieman lyttyyn. Jos täyte olisi untuvaa, niin litistyneenä untuva ei lämmitä. Kuitu taas ei menetä lämmittävyyttään samalla tavalla litistyessään.
• 1 erittäin lämmittävä, paksumpi toppatakki (kutsun tätä myös taukotakiksi)
  • Kaikista paksuin toppatakki on itselläni untuvatäytteinen, koska untuva on kevyeen ja pieneen pakkautuva hyvin lämmittävä eriste.
  • Untuva lämmittää erittäin hyvin niin kauan, kun se ei kastu. Sitä ei siis kannata käyttää liikkuessa, ettei untuva pääsee hikeentymään tai kostumaan ja näin menettää lämmittävyyttään.
  • En ole törmännyt retkeilykäyttöön tarkoitettuihin lämpimiin toppatakkeihin, jotka olisivat kuitutäytteisiä – tarpeeksi lämmin kuitutäyte tekisi niistä ainakin selvästi kookkaampia ja painavampia.
  • Takin tulee olla sen verran iso, että kaikki muut kerrokset (eli itselläni tarvittaessa viisi alempaa kerrosta (aluskerrastot, 1-2 välikerrastoa, kevyttoppatakki) mahtuvat helposti sen alle. Liian tiiviisti puetut kerrokset eivät enää lämmitä samalla tavalla.
  • Paksussa toppatakissa kannattaa huomioida toppatakin pintamateriaalin paksuus:
    • Omassa takissani pintamateriaali on erittäin ohutta ja olen valinnut sen vuoksi ohuen, jotta itse takki pakkautuu pieneen tilaan ja sen voi täten pakata myös rinkkaan esimerkiksi marraskuun retkiä ajatellen, kun ei vielä voi vetää ahkiota, mutta tarvitsee jo hyvin lämmintä mukaan. Ohuen pintamateriaalin kanssa täytyy olla suht tarkkana, jottei se hajoa. Esimerkiksi nuotion kipinät voivat tehdä siihen herkästi reikiä. Patagonialta löytyy esimerkiksi näitä hyvin lämpimiä untuvatakkeja, joissa on ohut pintamateriaali eli ne pakkautuvat pieneen tilaan.
    • Paksumpi pintakangas kestää tietysti paremmin käyttöä sekä aikaa, eikä sen kanssa tarvitse olla yhtä tarkka nuotiolla. Se ei pakkaudu yhtä helposti rinkkaan mukaan, mutta ahkiossa tästä ei tietenkään ole haittaa. Monella kavereistamme on Fjällräven Expedition-malliston paksu untuvatakki käytössä ja nämä ovatkin varsin lämpöisiä ja kestäviä. Todennäköisesti omakin valintani, jos seuraava takki pitäisi valita.
    • Kankaan paksuutta ei voi oikein tietää netin valikoimaa selailemalla, vaan joko kuulemalla kaverilta tai käymällä esimerkiksi Partioaitan liikkeessä tutustumassa.
• Kuoritakki
  • kovia tuulia vastaan tai yllättäviä pluskelejä ja vesisadetta ajatellen. 

Fjällräven Expedition takit ovat erittäin lämpimiä ja kangas paksua ja kestävää. Paksu kangas tekee niistä vuosikymmeniä kestävän takin. Samalla paksu kangas tekee takista myös painavamman ja tilaa vievemmän, eikä se mahdu reppuun, mutta ahkiossa paino tai tilavuus ei haittaa. 

Patagonian takin kangas on ohuesta ja kevyestä materiaalista, jolloin sen kanssa saa olla tarkempi (varsinkin nuotiolla), mutta näin se pakkautuu päiväreppuunkin – vaikka huiputusretkelle. Sokostin huipulla tuuli reilu 20 m/s, mutta lämpimät toppavaatteet: toppahousut ja toppatakki teki olemisesta silti miellyttävää.

Jalkoihin mukaan lähtee 5 kerrastoa. Kaksi merinoaluskerrastoa, vaellustrikoot/-housut ja kahdet toppahousut (ohuet ja paksut). Kaksi aluskerrastoa on lähes aina päällä, ohuet alimpana.

Yhteensä 5 kerrastoa alakroppaan:

Puetaan myös tässä järjestyksessä.

• 2 merinoaluskerrastoa (ohut ja paksu)
  • Ohuempi on n. 150 g/m2 ja paksumpi taas n. 230 g/m2.
  • Yleensä ovat jatkuvasti päällekäin jaloissa trikoiden alla, ohuimmat ihoa vasten. Lämpimämmällä talvisäällä liikkuessa yksi aluskerrasto voi hyvin riittää.
  • + yksi kuiva vaihtokerrasto mukaan
• Vaellustrikoot/vaellushousut
  • Huomioi, että aluskerrastot mahtuvat mukavasti alle.
• 2 kpl toppahousuja (ohuet ja paksut)
  • Molemmat ovat kuitutäytteisiä.
  • Mahtuvat päällekäin, ohuet alle.
  • Ohuempia tarvitaan esimerkiksi liikkuessa kylmemmällä muiden edellä olevien kerrosten päällä. Osa ihmisistä suosii myös lyhyitä toppahameita liikkumistarkoitukseen. Se onkin hyvä valinta, jos palelee erityisen herkästi vain takapuolesta.
  • Paksumpia toppahousuja tarvitsen harvoin, mutta ajoittain vielä kaikkien näiden edellisten kerrosten, myös ohuiden toppahousujen, päällä leirissä.
  • Molemmissa toppahousuissa on täyspitkät, sivuilta avattavat vetoketjut, jotta ne saa puettua päälle hiihtomonot jalassa.
  • Paksummat toppahousut voi korvata myös pitkällä toppahameella, joka on toppahousuja helpompi kietaista muiden varusteiden päälle esimerkiksi lounastauolla. Varmista vain, että toppahame on tarpeeksi iso (itselläni kaksi kokoa normaali vaatekokoani isompi), jotta saat sen kietaistua erilaisten vaatekerrastojen ympärille.
• (Kuorihousut) 
  • yllättäviä pluskelejä ja vesisadetta ajatellen
  • lähtevät mukaan vain, jos ennuste näyttää, että lämpötilat hiipivät lähelle nollaa

Vielä tarkemmin yksittäisissä vaatekappaleissa huomioitavat ominaisuudet on käyty läpi jo syysretkelle pukeutumisen yhteydessä.

Vaellustrikoot jalassa myös talvella. Näiden alla on mahtunut hyvin kaksi merinokerrastoa ja silti kankaaseen jää vielä ”löysyyttä”.

Käsineet

• ohuet merinosormikkaat
  • ovat aina alimmaisena kerrastona. Näitä tarvitsee myös, kun pitää tehdä jotakin sorminäppäryyttä vaativaa (sitä hommaa riittää paljon).
• paksut toppasormikkaat
  • Jos on niin kylmä, että ei tunnu kykenevän työskentelemään ohuemmilla sormikkailla. Vaikeammat käyttää tarkkuutta vaativaan työskentelyyn, mutta opeteltavissa.
  • Hestra Heli Skit löytyvät itseltäni ja näyttävät olevan varsin suosittu malli näissä puuhissa.
• kevyemmät toppahanskat
  • Lämpimämmällä säällä hiihtäessä ohuiden merinosormikkaiden päällä.
• hyvin paksut toppakintaat
  • aina kun on kylmä, eikä tarvitse käyttää sormia erityisesti mihinkään. On se teltan pystytys onnistunut nämä jättihanskatkin käsissä, kun on ollut oikein kylmä. Pureva pakkanen antaa siihen motivaatiota.

Merinosormikkaat ovat ja pysyvät oikeastaan koko vaelluksen ajan käsissä. Niiden päälle puen paksumpia hanskoja, joita löytyy yhteensä kolmet erilaiset eri tarkoitukseen. Käytetyimmät ovat jättitumput. Toinen mikä on ja pysyy koko vaelluksen ajan on pipo. Kun kotona ottaa ensikertaa pipon pois päivien päästä hiukset ovatkin mielenkiintoisesti samalla takussa ja samalla liimautuneet päätä vasten.

Pään alueelle

• 2 kpl merinobuffeja (toinen varalla)
  • kaulahuivi jää kotiin. Kaulahuivit tulevat liian paljon kasvojen eteen, jolloin hengitysilma jäätyy huiviin ja pian sinulla on vain jäinen kalikka kasvojesi edessä kylmettämässä. Buffi lämmittää ja pysyy kaulaa vasten.
  • Markus käyttää toista buffia kaulassa, ja toista päässä pipon tapaan tai pantamaisena korvien suojaksi
• 1 hyvin ohut merinopipo
  • aluskerrastopipo ekstralämmittämään tavallisen pipon alle tarvittaessa. Yleensä yöksi vain tämä.
• 1 paksumpi villapipo
• balaklava/myrskymaski
  • kovia kelejä varten kasvoja suojaamaan
• laskettelulasit
  • purevaa tuulta ja lumisadetta varten. Valitse lasit, joilla maastonmuodot erottuvat mahdollisimman hyvin white out-kelilläkin
• aurinkolasit auringonpaisteelle

Varpaita lämmittämään

• 2 kpl ohuempia merinosukkia (toiset ovat kuiva varasukat)
  • aina alimmaisena kerroksena. 
• 2 kpl paksumpia merinosukkia (toiset ovat kuiva varasukat)
  • Ohuempien sukkien päällä. Yleensä aina on päällä tuplasukat, eli ohuemmat ja niiden päällä paksummat niin liikkuessa kuin leirissä.
• villasukat
  • leirissä näiden edellisten tuplasukkien päälle
• toppatöppöset
  • kaikkien muiden sukkien päälle vielä lisälämmikkeeksi. Toimivat myös leirikenkinä kovilla pakkasilla. Lähempänä nollaa toppatöppöset kastuvat, jos kävelet niillä hangessa, jolloin pitää käyttää erikseen leirikenkiä.
• Lämpimät leirinkengät / lämpimät hiihtovaellusmonot
  • Itselläni lämpimät Sorellit taukokenkinkä. Sorelleja on siis kevyempiä ja paksumpia malleja, itselläni siis paksummat eli lämpimämmät. 
  • Monoina Alfa Outback 2.0 GTX – ovat todellakin lämpimät. Itselläni ja Markuksella yhtä kengänkokoa suuremmat, mitä yleensä käytämme.
    • Sekä leirikengissä että monoissa tulee valita vähän tavallista suurempi kengän koko, jotta niiden sisään mahtuu vähintään ohuet ja paksut merinosukat, ja että jää varpaille jää vielä tilaa liikkua.

Liikkuminen

Kun talvivaelluksella huomaat, että nyt tuntuu kylmemmältä, lisää vaatetusta jo heti siinä vaiheessa. Kun huomaat, että nyt on liian lämmin, vähennä vaatetusta.

Liikkuessa pärjää suht vähillä kerroksilla kovemmassakin pakkasessa, sillä liike ja ahkion veto lämmittää. Lähden silti lähes aina liikkeelle niin, että on jo aluksi lämmin. Se tuntuu turvallisemmalta ja mukavammalta. Kerroksia voi sitten vähentää, kun on saanut taas lämmön päälle. Kymmenen minuutin päästä onkin joka kerta sama juttu, eli aika pysähtyä vaatehäväystauolle keventämään vaatetusta.

Liikkuessa kannattaa ihan oman lämmön mukaan keventää tai vähentää ja juuri siksi on tärkeää, että on kerroksia, jotka saa helposti puettua ja riisuttua – myös jaloista.

Liikkuessa pärjää kovillekin pakkasille yllättävän kevyellä vaatetuksella. Välillä huvittaa, että samat vaatteet päällä -15 pakkasella kuin +3 syysvaelluksella. 

Välillä tuntuu olevan jopa kevyemmin päällä kuin syysvaelluksella. Kevät-talven vaelluksella lämpötila voi nousta päivällä auringon lämmittäessä selkeisiin plus-lukemiin ja yhtäkkiä pärjääkin pelkällä merinokerrastolla.

Aluskerrasto: Liikkuessa, ja koko vaelluksen ajan, minulla on kaksi merinoaluskerrastoa päällä. Niin jaloissa kuin yläkropassa alimpana on ohut merinokerrasto ja sen päällä paksumpi merinokerrasto. Samoin sukkina alimpana ohuet merinosukat ja niiden päällä paksummat merinosukat. Kaksi sukkaa myös vähentää rakkojen riskiä.

Ja miksi merinoa aina suositaan? Merino on hyvin lämmittävä ja samalla hengittävä materiaali. Se lämmittää myös kostuneena.

Jaloissa: Merinokerraston päällä jaloissa on yleensä aina vaellustrikoot. Tykkään vaellustrikoiden joustavuudesta ja ainakin Fjällräven-vaellustrikoot ovat lämpimät yhdistettynä kerrastoon. Tällä kombinaatiolla vaeltaa -20 pakkaseen saakka. Jos pakkanen kiristyy alle -20 asteen, niin sitten päälle vielä ohut toppahousut.

Monot: Koska tiedän palelevani herkästi varpaista (saattavat olla jäässä, vaikka yläkroppa olisi aivan hiessä), olen ostanut itselleni erityisen lämpimät vaellusmonot.

Yläkropassa: Yleensä aluskerraston päällä on kuitutäytteinen toppatakki. Tämä riittää yleensä hyvin pitkälle. Jos tulee kylmä, lisää kerraston ja tämän takin väliin yhden fleecen. Kovemmassa tuulessa lisään vielä kuoritakin suojaamaan tuulen purevuudelta.

Muu vaatetus: Koska palelen käsistä herkästi, niin käsissä on merinosormikkaiden lisäksi yleensä aina jättitumput. Jättitumput saattavat vaihtua kevyemmin topattuihin hanskoihin, jos sattuisikin tulemaan lämmin. Kaulassa on koko ajan buffi ja päässä lisäksi lämmin pipo ja tämän alle tarvittaessa kypärämyssy tai ohut merinopipo, jos on kovempi pakkanen. Laskettelulasit tai aurinkolasit lisäksi tarvittaessa.

Lounas- ja evästauoilla on kätevää, että paksu toppatakki on suht käden ulottuvilla, jotta sen saa nopeasti päällensä ja hiihtäessä aikaansaatu kehonlämpö saadaan näin suljettua lähelle vartaloa.

Tauolla 

Heti pysähtyessä saattaa tuntua, että onpa lämmin, ei tarvitse lisätä vaatetusta. Väärin. Jos pysähtyy yhtään pidemmäksi aikaa kuin tarkistamaan kompassin suuntaa, karttaa tai ihan nopeasti haukkaamaan patukasta, on varmempi kaivaa taukotakki päälle sitä kavalasti hiipivää kylmettymistä vastaan. Kun taukotakin pukee heti pysähtyessä päälle, saa liikunnalla hankitun lämmön oikein kietaistua päällensä kuin lämpimään syleilyyn. 

Tämänkin vuoksi olen tykännyt toppatakista, joka pakkautuu pieneen (kts. yllä), jotta se mahtuu selässä kulkevaan päiväreppuun ja on helppo nykäistä sieltä päälle.

Patukkatauolle taukotakin pukeminen riittää itselleni. Lounastauko kestää aina sen verran, että myös jaloille on hyvä lisätä ekstralämpöä. Lounastauolla taukotakin lisäksi puen siis jalkoihin kevyt toppahousut tai vielä kätevämmän toppahameen (tarpeeksi suuri, jotta mahtuu kaikkien vaatteiden päälle).

Sormet tuntuvat aina jäätyvän tauolla, vaikka kuinka pidän jättitumppuja käsissä. Tauon jälkeen onkin lähdettävä ripeästi liikkeelle ja usein hiihdän silloin sauvat kainalossa, jotta pystyn pitämään käteni nyrkissä tumppujen sisällä lämpiämässä. Vartin päästä on taas parempi.

Täyspitkät toppahameet on kätevä kietaista jalkojen ympärille taukojen ajaksi.

Leirissä mahdollisimman paljon sukkia jalkaan: kahdet merinosukat, yhdet villasukat ja kaiken päälle vielä toppatöppöset. Kyllä näillä varpaiden tarkenee.

Leirissä

Leiriin saapuessa lisään yleensä heti aluskerraston päälle 1-2 välikerrastoa, sillä heti pysähtyessä olo on kaikista lämpimin ja tässä vaiheessa tarkenee vielä riisua ylempiä kerrastoja, kuten hiihtäessä käytetyn kevyttoppatakin. Välikerrastojen päälle kevyttoppatakki ja sitten päällimmäiseksi vielä se taukotakki eli paksuin untuvatakki. Yläkropassa leirissä minulla on siis yleensä 5-6 kerrastoa pakkasesta riippuen.

Jaloissa yleensä valmiina on jo kaksi aluskerrastoa ja vaellustrikoot, joten näiden päälle sitten kevyttoppahousut ja tarvittaessa vielä kaikista paksuimmat toppahousut tai untuvahame.

Leirikengät: Leirikenkinä on Sorel-kengät eli paksut ja lämpimät talvikengät tai untuvatöppöset.

Teltassa pidän merinotuplasukkien päällä vielä villasukkia ja usein vielä myös untuvatöppösiä. Päässä on koko ajan sama pipo ja kaulassa buffi.

Jättitumput pysyvät käsissä, paitsi silloin kun tarvitsen sormitarkkuutta. Jättitumppujen alla on aina merinohansikkaat. Kun jättitumput vetäisee kädestä pois sormitarkkuutta vaativiin tehtäviin, niin ei tarvitse välissä olla lainkaan paljain sormin. Jättitumput joka välissä takaisin käteen, kun mahdollista. Myös paksummat toppasormikkaat, kuten Hestra Army Leather Heli, ovat kömpelömmät kuin ohuet sormikkaat, mutta kovilla pakkasilla tarpeelliset, kun tarvitsee sormia kokkailuun tai muuhun puuhailuun. Ne eivät kuitenkaan ole ainakaan itselläni riittävän lämpimät ihan vain oleiluun.

Ekstralämmittimet: Myynnissä on myös käsien- ja jalkojenlämmittimiä. Sellaisia pussukoita, jotka alkavat lämmetä, kun ne otetaan pois pakkauksesta. Niiden mukana olo tuo turvaa, mutta niitä käytän vain, jos oikeasti todella tarvitsee. Eli aika harvoin, sillä nämä vaatetukset ovat olleet varsin pätevät pitämään lämpimänä.

Leirissä ollessa tarkenee yllättävän hyvin. Vain sormien kanssa on haastavampaa, kun ajoittain jättitumput on riisuttava, jotta saa esimerkiksi ruoan kokattua.

”Miten kuivatat aluskerraston?”

Vältän hikoilua ja hiihdän välillä pelkällä aluskerrastollakin. Jos oikein paita olisi päässyt hikoilemaan märäksi, vaihtaisin sen varakerrastoon. Yleensä, eli tähän asti oikeastaan aina, olen antanut sen vain kuivahtaa päälleni leiripuuhia tehdessä, sillä en ole koskaan hikoillut mitään märäksi vielä. Hieman kostuneet vaatteet otan mukanani myös tarvittaessa makuupussiin.

”Miten teltassa tarkenee?”

Teltta itsessään ei lämmitä, mutta se eristää. Meidän keho taas lämmittää ympärillä olevaa ilmaa ja täten eristävä teltan sisällä alkaa lämmetä. Teltassa on usein n. 5 astetta lämpimämpää kuin ulkona ja keittelyiden aikana hetkellisesti jopa n. 9 astetta lämpimämpää. Emme käytä itse keittimiä teltan lämmitykseen, mutta osahan tekee näin, jolloin telttaan voi saada hyvinkin korkean lämpötilan.

Makuupussi kannattaa viedä ulos tuulettumaan kondensaation poistamiseksi – oli sää mikä hyvänsä paitsi sadesää. Myös päällimmäistä untuvatakkia on hyvä viedä välillä ulos sauvojen varaan tuulettumaan, ja poistamaan kondensaatiota.

Nukkuessa 

”Onko totta, että mitä vähemmän vaatteita, sen paremmin pussi lämmittää?” 

Kyllä, just näin! Koska makuupussiin mennessä on yleensä kylmä ja pussilla kestää aina jonkin aikaa kehonlämmöstäsi lämmetä, niin sitä tekisi mieli mennä kaikki vaatteet päällä pussiin. Aiemmin nukuinkin aluskerrastohousut+vaellushousut jalassa ja aluskerrasto+fleece+mahdollinen jokin muukin takki päällä yläkropassa, mutta hiljalleen hiki hiipi, mikä ei ole hyvä.

Vähitellen uskalsin alkaa keventää, vaikka pussiin mentäessä se tuntuukin ikävältä. Nyt olen todennut, että parhaiten makuupussissa nukkuu pelkkä aluskerrasto päällä (joko pelkästään paksumpi kerrasto ohuempi+paksumpi kerrasto päällekäin). Olo on paitsi vapautuneempi (ei niin paljon vaatekerrastoja), niin toden totta myös lämpöisempi. Mikäli vielä puolen tunnin päästä on selvästi kylmä, niin sitten lisään vaatetta. Makuupussini comfort on -30.

Jalkopäässä minulla on yksi tai kaksi lämminvesipulloa (Nalgenet villasukkien sisällä), jotka laitan makuupussiin jo ajoissa ennen nukkumaanmenoa.

Eli nukun siis aluskerrasto (1 tai 2 aluskerrastoa) päällä ja pipo päässä. Silmälaput tai kypärämyssy voivat antaa lisälämpöä kasvoille, jos sitä tarvitaan. Jaloissa sukat+villasukat sekä lämminvesipullo ja jalkopäässä myös hirveästi kaikenlaisia kameroiden akkuja ja muuta elektroniikkaa, joiden pitäisi myös pysyä lämpimänä.

Näihin maisemiin on hyvä lopettaa.