Minkälaiset eräsukset valita? Liukulumikengät, metsäsukset vs tunturisukset

Ikuinen pohdinta, minkälaiset eräsukset valita latujen ulkopuolelle? Tähän löytyy varmasti jokaiselta mielipiteensä ja oma suosikkinsa. Siksi eräsuksia onkin useita erilaisia, koska ei ole olemassa yksiä suksia, jotka sopisivat joka lähtöön. Olisipa se niin yksinkertaista.

Omistan kaikki nämä mainitut erilaiset eräsukset ja koska kokemusta löytyy näistä kaikista, haluan kokemukseni pohjalta yrittää auttaa sinua löytämään omiin tarpeisiisi sopivimmat eräsukset.

Yleinen suuntaviiva: Jos liikut ahkion kanssa, valitse maastosta riippuen metsäsukset (upottavaa hankea) tai tunturisukset (hankikanto) nousukarvoilla. Jos olet päiväretkeilemässä, pärjäät todennäköisimmin millä tahansa eräsuksilla.

Metsään voi mennä monenlaisilla suksilla. Vasemmalta oikealle:

1. 260 cm metsäsukset kumisaapassiteellä.
2. Perinteisen hiihtosukset. Näillä kaverimme ei päässyt kuin tasaisessa maastossa muiden jälkien perässä. Umpihangessa rinteessä hänen oli käännyttävä takaisin.
3. Tunturisukset.
4. Liukulumikengät
5. Randosukset. Näistä itselläni ei ole kokemusta, koska en laskettele. Randosukset vaikuttavat kuitenkin hyvin potentiaalisilta eräsuksilta, kun haluat yhdistää laskettelua ja ahkion vetoa. Ne kantavat umpihangessa ja niihin saa täyspitkän nousukarvan eli pitoa riittää. Toimivat tietysti kovalla hangella, tunturissa hyvin. Miinusta raskaasta laskettelumonosta.
6. Pidemmät liukulumikengät.
7. 300 cm metsäsukset tunturisuksisiteellä.

Liukulumikengät

Liukulumikengät ovat suht lyhyet ja leveät sukset, joissa on pysyvä karva.

Plussaa liukulumikengissä on, että niihin ei tarvita erillistä monoa, vaan siteeseen kiinnitetään oma kenkä. Ne sopivat siis hyvin vuokrattaviksi tai kavereille lainattaviksi. Lyhyytensä vuoksi ne ovat näppärät metsikössä puikkelehtimiseen.

Pysyvä karva on sinänsä helppo, mutta miinusta on, että pitoaluetta ei saa kasvatettua koko sukselle, jolloin jyrkemmät mäet upottavassa hangessa ovat haastavia tai joskus vähän mahdottomiakin. Mahdottomaksi kulkeminen muuttuu ahkion kanssa hyvin upottavassa hangessa ja varsinkin ylämäissä.

Parhaimmillaan ne ovat metsässä umpihangessa kevyin kantamuksin. Itse valitsen liukulumikengät, kun kyseessä on lyhyehkö päiväretki umpihangessa loivalle vaaralle tai tiheämpään metsään.

Huonoimmillaan liukulumikengät ovat tuulen pieksemässä tunturissa ja kevään teräshangilla. Liukulumikenkien kantti ei pidä tarpeeksi jäisellä tai kovalla hangella, vaan kokemukseni on, että alat lipsua ja liukua, etkä saa pidettyä suuntaa vakaana – varsinkaan jos maasto on yhtään sivulle viettävää. Kova hanki ja sivurinne tuntuvat välillä suorastaan vaarallisilta, kun tuntuu, että vain luisuu sivulle eikä pääse eteenpäin. Myöskään jyrkät alamäet eivät ole suosikkejani, sillä kantti ei riitä kunnon käännöksiin. Jos alamäki on upottavaa hankea, niin silloin liukulumikengillä on hauskaa laskea suoraan alaspäin.

Jos teet lähinnä vain päiväretkiä, jossa ei nousta jyrkkiä mäkiä tai kuljeta avotunturissa, niin liukulumikengät ovat helppo ja edullisin valinta. Suomen tyypillinen maasto huomioiden, liukulumikengät soveltuvatkin hyvin moneen paikkaan: suht loivakulkuisiin metsiin.

Liukulumikenkien ansiosta ylipäänsä löysin talven parhaan riemun eli latujen ulkopuolella liikkumisen

Liukulumikengät ovat helppo valinta päiväretkiä varten ja suurin osa Suomen maastosta on niille sopivaa (suht tasaista tai loivaa metsä-/vaara-/suomaastoa)

Tilanteita, joissa liukulumikengät ovat parhaat vaihtoehdot: Tiheässä metsässä liukulumikengät ovat metsäsuksia paremmat, sillä metsäsukset ovat pituutensa vuoksi kömpelöt puikkelehtemiseen. Liukulumikengissä ei ole niin hyvää teräskanttia kuin muissa eräsuksissa, joten ne ovat huolettomin valinta alkutalven metsään, jossa saattaa yhtäkkiä törmätä kiveen tai kantoon hangen alla. Ei tarvitse pelätä siis yhtä paljon suksien teräskantin hajoamista. Vaikka metsäsukset olisivat myös hyvät päiväretkeilyyn lumisessa metsässä, niin ovat ne kuitenkin sen verran raskaat ja myös pituutensa vuoksi hankalammat kuljettaa, että liukulumikenkiin tulee kuitenkin helpommin tartuttua. 

Metsäsukset

Jos hankkisit vain yhdet eräsukset, jotka sopisivat joka lähtöön, metsistä tuntureille ja vaeltamiseen, olisi valinta ehdottomasti metsäsukset. Ja juuri edeltävästi sanoin, ettei ole yksiä suksia, jotka sopivat kaikkeen. Mutta metsäsukset melkeinpä ovat sellaiset. Ne eivät ole täydelliset jokaisiin olosuhteisiin, mutta niillä pärjää kaikissa olosuhteissa. Vielä ei ole tullut säätä tai ympäristöä, johon metsäsukset eivät olisi sopineet.

Metsäsukset ovat pitkät ja suht leveät. Omani ovat 260 cm pitkät ja Markuksella 300 cm, mutta niitä löytyy myös lyhyempiä. En kuitenkaan lähtisi välttämättä hankkimaan lyhyempiä metsäsuksia, sillä metsäsuksien idea on nimenomaan kannatella sinua umpihangessa. Pituus ja leveys tuovat suksiin pinta-alaa, jonka avulla pääset ylipäänsä eteenpäin upottavassa umpihangessa. Suksien kärki on suunniteltu niin, että kärki joustaa ja pyrkii aina kohti lumen pintaa, etkä jää hiihtämään raskaan hangen sisään.

Upottavassa umpihangessa ahkion kanssa kulkiessa metsäsukset ovat oikeastaan ainoat hyvät sukset. Metsäsuksillakin on tarpeeksi raskasta kulkea umpihangessa. Mutta kun jalkaan vaihtaa liukulumikengät tai tunturisukset, ja perässäsi on ahkio, eteneminen tyssääkin siihen – tai ainakaan omat voimani eivät riitä pääsemään eteenpäin näillä muilla vaihtoehtoisilla suksilla.

Metsäsukset ovat ainoa suksi, joiden avulla pääsee kulkemaan eteenpäin upottavassakin hangessa. Etenemistahti on silti useimmiten 1km/h.

Parhaimmillaan metsäsukset ovat umpihangessa. Ne toimivat kuitenkin tarpeeksi hyvin myös kovalla hankikannolla ja tunturissa. Suksissa ei ole teräskanttia, mutta kuitenkin todella hyvin muotoiltuva terävä kantti, jonka olen kokenut riittävän purevaksi kovallakin hangella sivurinteessä. Kantti ei ole aivan yhtä pureva kuin tunturisuksien teräskantti, mutta riittävän hyvä kovallekin tunturihangelle. Ne pitävät suunnan vakaana, eivätkä luisu sivurinteessä. Nimensä mukaan ne sopivat metsään, mutta yhtä lailla lumiselle järven jäälle, soille, vaaroille ja tuntureillekin.

Metsäsuksien miinus on niiden paino. Metsäsukset ovat kaikista raskaimmat sukset jalassa. Ne ovat lähes välttämättömät nimenomaan umpihangessa, ja niillä pärjää myös tunturissa, mutta tunturiin ne eivät ole paras valinta, jos vaihtoehtona on tunturisukset. Kovalla tunturihangella kun pääsee eteenpäin myös kevyillä tunturisuksilla. Jos olemme lähteneet vaellukselle, jossa tiedän olevan sekä upottavaa hankea, välillä metsää ja kuitenkin suht paljon myös tunturimaastoa, niin mukanani on ollut niin metsä- kuin tunturisukset. Yhdet varasukset porukan kesken on joka tapauksessa aina hyvällä olla mukana suksen katkeamisen varalta – tai vähintään lumikengät. Tunturiin päästyä vaihdan metsäsukset tunturisuksiin ja johan kulkee kevyemmin eteenpäin. Heti kun alkaa upottaa, eikä tunturisuksilla taas pääse eteenpäin, vaihdan takaisin metsäsuksiin ja matka voi jatkua. Pelkillä metsäsuksilla kuitenkin pärjäisi.

Miinusta on myös pituudesta, sillä pituus aiheuttaa kuljetushankaluuksia. Suurimpaan osaan autoista metsäsukset eivät mahtuisi auton sisälle millään, vaan ne on kuljetettava kattotelineessä.

Metsäsukset toimivat tarpeeksi hyvin myös tunturimaastossa.

Olen valinnut metsäsuksiini samat siteet kuin tunturisuksiini, joihin sopivat samat täten samat erämonot. Näin pärjään yksillä erämonoilla ja voin vaihdella suksia keskenään. Eräside on vahva ja pitää myös jalan suunnan vakaana. Perinteisestihän metsäsuksiin kiinnitettään kumisaapas. Ystävämme vaelsivat kumisaappailla ja metsäsuksilla Kebnekaisen tunturivaelluksemme. Kumisaappaat aina välillä irtosivat siteistä, eivätkä olleet yhtä vakaat kuin eräsiteen ja -monon yhdistelmä, mutta ystävämme pärjäsivät yhtä kaikki yhtä hyvin koko vaelluksen.

Metsäsuksissa ei ole juuri lainkaan pitoa itsessään, vaan ne tarvitse nousukarvat pohjaansa, jos mielii mennä ylämäkeä tai vetää ahkiota perässään. Itse pidän jatkuvasti täyspitkää nousukarvaa metsäsuksissa. Se jarruttaa alamäissä, mutta tämänkin koen vain plussana. Täyspitkillä karvoilla tietää ainakin pääsevänsä ahkion kanssa mäkeä ylöspäin.

Suksien pituudesta on haittaa alamäissä, jossa pitäisi pystyä kääntymään. Metsäsuksilla ei oikein pysty kunnolla auraamaan, eikä kääntymään, vaan on annettava vain mennä. Onneksi nousukarva jarruttaa.

Tiivistettynä: metsäsuksilla pärjäät kaikkialla. Ystäväni vaelsivat koko Kebnekaisen avotunturivaelluksemme metsäsuksilla, ja pärjäsivät avotunturissa aivan yhtä hyvin kuin itse tunturisuksilla.

Tunturisukset

Jos enimmäkseen vaellat vain tunturimaastossa, niin tunturisukset ovat miellyttävin vaihtoehto. Lyhyet sukset ovat ketterät ja kevyet liikkumiseen ja kaikista eräsuksista ehdottomasti juuri siksi lempisukseni – kunhan vain on niille oikeaa maastoa.

Tunturisukset ovat kevyet ja pitävät suunnan vakaana erittäin hyvän teräskantin ansiosta. Tarvitsee hankikannon/moottorikelkkauran, tai liikkumisesta tulee aivan liian raskasta.

Tunturisukset ovat metsäsuksia lyhyemmät ja kapeammat. Murtsikkasuksiin verrattuna lyhyemmät, ja paksummat. Omani ovat pituudeltaan 170 cm ja Markuksen ovat 195 cm. Tunturisuksemme ovat siis metrin lyhyemmät kuin metsäsuksemme. Täten tunturisukset myös upottavat umpihangessa. Metsässä niillä onkin hyvin hankala ja raskas liikkua, ennen kuin vasta ihan lopputalven teräshangilla. Metsässä ahkion kanssa umpihangessa eteneminen on oikeastaan mahdotonta, eikä omista vaelluksistamme olisi tunturisuksilla tullut upottavassa hangessa yhtään mitään.

Tunturisukset ovat nimensä mukaisesti tehty tunturiin. Niissä on mielettömän hyvä teräskantti, joka auttaa pitämään suunnassa lipsumatta viistoilla jäisillä rinteillä ja toisaalta lyhyet sukset yhdistettynä hyvään teräskanttiin auttavat laskemaan mäkiä myös helposti alaspäin. Tunturisukset ovat metsäsuksia ja liukulumikenkiäkin kevyemmät, ja kulkeminen kovalla hangella tuntuu täten erittäin keveältä, ajoittain lähes liitävältä.

Ne ovatkin tehty pääosin Ruotsin, Norjan ja aivan pohjoisimman Suomen maastoon, jossa ei ole lainkaan metsään, vaan pelkästään avotunturia.

Tunturisuksissa on eräside ja niihin erikseen tarkoitetut erämonot. Tunturisuksissa, kuten metsäsuksissakaan, ei ole luontaisesti pitoa, vaan niihinkin tarvitaan nousukarva. Tunturisuksiin voi valita puolipitkän tai koko pitkän karvan. Täyspitkää karvaa tarvitsen ainakin itse suurimman osan ajasta ahkiota vetäessä. Ilman ahkiota pärjää hyvin puolipitkällä karvalla jyrkissäkin rinteissä ja ahkionkin kanssa loivemmissa rinteissä.

Paras tapa löytää itselleen sopivin suksi, on vuokraaminen. Vuokraa ja testaa erilaisia suksia, jolloin hahmotat kaikista parhaiten, mistä itse pidät ja onko niille ylipäänsä niin paljon käyttöä, että tarvitsetko omia lainkaan.