Koti Retkeily-vinkit FAQ – Talvivaelluksesta Usein ja vähemmän usein kysytyt kysymykset

FAQ – Talvivaelluksesta Usein ja vähemmän usein kysytyt kysymykset

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Talvivaelluksesta teillä on ihanan paljon kysyttävää ja Instagramin puolelle kysymysboksin avatessa kysymyksiä suoraan sateli. Paljon enemmän kuin olin ajatellut. Hyviä kysymyksiä tärkeistä asioista, joihin en kaikkiin olisi tajunnut edes antaa vastausta kysymättä.

Niin paljon hyviä kysymyksiä, että halusin koota ne vielä talteen tänne.

Useimmiten toistuivat kysymykset nukkumiseen liittyvistä varusteistä sekä pukeutumisesta. Markus on aiemmin kirjoittanut postauksen ”Hiihtovaellusvarusteet”, jossa selviää kaikki perustarpeellinen tieto tarvittavista varusteista, ja esimerkiksi makuualustoista ja makuupusseista sekä pakkauslistamme hiihtovaellukselle. Jos jotakin mielestäsi olennaisia tai tärkeitä tietoja varusteista puuttuu alla olevista vastauksista, niin ne löytyvät tuosta postauksesta.

Ruokahuollosta ja mitä huomioida ruokien suhteen hiihtovaelluksella löytyy myös oma postauksensa.

Pukeumisesta loytyy myös oma postauksensa.

Suksistakin löytyy oma postauksensa.

Hiihtovaellus

”Mikä sai lähtemään ensimmäiselle talvivaellukselle?”

Seikkailun jano. Talviset maisemat. Itsensä voittaminen.

Vaellus on ihanaa, mutta että talvellakin voisi vaeltaa! Kun oli niin monia kertoja katsellut Kiilopään huipulta itään päin avautuvaa tunturimerta ja unelmoinut, minkälaista tuolla olisikaan talvella.

Ne kerrat, kun olin matkannut etelästä hiihtolomaviikolle ja Rovaniemen juna-asemalla näki ihmisiä ahkioiden kanssa, katsellut heitä ihaillen, ajatukset kiirien siihen, kuinka hienoa ja haastavaa tuon puuhan täytyy olla. Olisipa minustakin tuohon. Mielessä niin paljon kysymyksiä heille.

Unelma eli unelman tasolla vuosia päässä. Ajatellen, että tuo ei varmaan olisi minun puuhaani, koska varpaani ja sormeni palelevat niin herkästi. Miten pärjätä vuorokausikaupalla kylmässä ulkona?

Unelma sai siivet alleen kokeillessamme liukulumikenkiä. Kuinka ihanaa on liikkua umpihangessa omilla poluilla – tässähän pääsee vaikka minne, en ole enää latujen vanki! Nyt tiedän, mistä se Hellaakoski oikein runoili.

Siitä se sitten lähti. Talvivaellukselle harjoitteleminen. Vuoden ajan otettiin selvää varusteista ja opeteltiin tarvittavia taitoja. Testattiin pikkupakkasilla yöpymistä, ahkion vetoa, useita lähiretkiä aina vähän kovemmassa pakkasessa, kunnes oli luotto, millä varusteilla kylmässä pärjäisi.

Hiihtovaellus

”Kuinka pitkiä päivämatkoja yleensä teette”

Tähän vaikuttaa tietysti maaston korkeuskäyrät, hangen upottavuus ja oma kunto. Ihan piippuun ei ole mukava vetää, jotta jaksaa tehdä leiripuuhat ja vielä nauttia niistä. Talvella leiripuuhat kuitenkin kestävät kaikkine lumien sulatteluineen juoma- ja käyttövedeksi joitakin tunteja.

Umpihangessa 6 km tarpominen tuntuu usein raskaammalta kuin kevään teräshangilla 20 km. Puhutaan ennemmin vaellusajasta. Toisaalta sekin vaihtelee valoisan ajan mukaan. Kaamoksella edetään 4-5 tunnin ajan, keväällä voidaan edetä 6-7 tunnin ajan.

Umpihangessa 5-8 km päivämatkat ovat realistisia. Kun hanki alkaa hiukkasen kantaa paremmin, helmikuussa ja maaliskuun alkupuoliskolla, päivämatkat ovat yleensä 9-12 km. Maaliskuun lopulla ja huhtikuussa päivämatkat voivat hyvinkin olla taas 12-18 km. Jopa 20 km, jos oikein teräshanki sattuu.

”Minkälaisia päivämatkoja aloittelijan kannattaa suunnitella?”

Umpihangessa, eli todennäköisesti joulu-tammikuussa, kannattaa varata etenemistahdiksi 1km/h ja täten 5-7 km päivämatkat ovat ainakin turvallisia.

Upottavaa umpihankea on metsäisillä alueilla ainakin joulu- tammikuussa ja helmikuussakin – riippuen aina vähän vuodesta, onko hanki päässyt tiivistymään lämpimämmän jakson aikana.

Yleensähän ei ole haittaa, jos eteneekin nopeammin kuin on suunnitellut. Reittiä voi mahdollisesti pidentää tai voi pitää välipäivän yöpyen kaksi yötä samassa leirissä ja tehdä siitä päiväretken vaikkapa tunturin huipulle.

Kantavammalla etenemistahdiksi kannattaa laskea 2-2,5 km/h. Tällöin 9-12 km päivät ovat oikein turvallisia suunnitella.

vHiihtovaellus

Ensimmäinen talviteltan pystytysharjoitusretki tehtiin – 20 asteen pakkasella lähimaastoon.

”Olen käynyt yhden yön talvisilla laavuretkillä. Miten pääsisin tästä eteenpäin?”

Laavuilta onkin hyvä aloittaa, sillä silloin ei tarvita edes telttaa. Siinä puuhassa oppii, tykkääkö ehkä talvella ulkona yöpymisestä ylipäänsäkään.

Telttaa tullaan tarvitsemaan väkisinkin pidemmillä retkillä, vähintäänkin varalta sankan sumun tai huonon kelin yllättäessä. Eli seuraavaksi kannattaa kokeilla telttailua, jos laavuyöt sujuvat hyvin. Teltan voi vuokrata esimerkiksi Partioaitalta, jos kaverilla ei ole lainata.

Suosittu paikka aloittaa talvivaellus on UKK, sillä siellä on paljon tupia ja varaustupia. Varaustupia tai vuokratupia käyttämällä tiedät, että sinulla on varmasti yöpaikka tuvassa. Silti teltta varalta mukaan, jos matkalla eksyy tai ei pääsekään etenemään aikomassaan tahdissa. Mutta kun ajoittaa vaelluksen esimerkiksi huhtikuun alkuun, niin aurinkoisten ja hyvien kelien todennäköisyys on paljon suurempi. Täysin tuvissa nukkumalla on mahdollista tehdä muutamiakin vaelluksia, kuten UKK:ssa, Hetta-Pallaksella tai Käsivarressa, mutta jos mielii näiden reittien ulkopuolelle, niin muutakin kuin hätätelttailua kannattaa ehdottomasti harjoitella.  

 

Ollaan itse opittu talvitelttailusta katsomalla retkitubettajien talvivaellusvideoita ja lukemalla aiheesta. Ankarat Avotunturit– kirjaa voimme ainakin suositella. Suosittelemme sitä ja sitten myös Markuksen tekemää postausta ”Hiihtovaellusvarusteet”. Retkivideoita on kiva katsella: niistä saa vinkkejä kohteisiin, pääsee fiilistelemään ja niistäkin näkee paljon mitä varusteita on käytössä ja miten niitä käytetään.

Talvitelttailutaidot opit ainakin varmasti osallistumalla talvivaelluskurssille. Esimerkiksi Ankarat Avotunturit ja Minna Jakosuo järjestävät ohjattuja talvivaelluksia ja Minna Jakosuo ihan talvitaitokursseja ja lyhyempiä talviretkiä Etelä-Suomessa, joissa keskitytään talvivaellustaitoihin.

 

”Mitkä olisi hyviä paikkoja Suomessa aloittelevalle talvivaeltajalle?” 

Suomessa on paljon kauniita talvikohteita. Aloittelijan kannattaa suosia metsäisempää maastoa ja tupien läheisyyttä. Metsä suojaa kovimmilta tuulilta ja myrskyiltä. Avotuntureita ei turhaan kutsuta ankariksi.

Hyviä 4-5 päivän reittejä ovat ainakin Hetta-Pallas (keväällä sinne ajetaan ihan moottorikelkkaurat) ja Pyhä-Luosto. Myös Martimoaapa ja Syöte ovat hyviä vaihtoehtoja. Näissä kaikissa on mahdollista nukkua joka yö tuvassa. Kiilopäältä UKK:hn lähtiessä on monia eri vaihtoehtoja tehdä muutaman päivän reissu, jossa pystyisi halutessaan nukkua joka yön tuvassa. Nuorgamista voisi seurailla Pulmankijärven vaellusreittiä ja tehdä oman ympyräreittinsä, jossa osittain voi hyödyntää tupia.

”Talvivaelluksen plussat ja miinukset?”

Plussat:

  • Talvimaisemat!
  • Ahkioon mahtuu kaikkea kivaa mukaan. Lähinnä siis kaikkea kivaa ruokaa =).
  • Ahkion kanssa eteneminen on rinkkavaellusta jopa kevyempää, jos ei olla upottavassa hangessa. Kun hanki kantaa, niin suht tasaisella ahkio tuntuu tulevan perässä kuin itsestään.
  • Ruokasuunnittelu onkin mukavampaa ja helpompaa, kun ihan kaikkea ei tarvitse miettiä painon kannalta taikka kuivata. Mukaan voi ottaa pakasteita ja paaaljon herkkuja leivoksista viinipulloon. Voi suunnitella helpommin vaikka hampurilaisia tai pitaleipiä illallisiksi, kun ei tarvitse miettiä, miten kaikki mahtuu rinkkaan.
  • Talvella teltassa nukkuu sikeästi ja hyvin. Koen, että paremmin kuin missään muualla. Viileässä ulkoilmassa vaan saa parhaat unet ja luminen pohja joustaa ehkä juuri sen verran mukavasti, ettei alusta ole liian kova. Kesätelttailu ei mielestäni aina ole niin mukavaa (hiki, jotain paikkaa kolottaa).
  • Ei itikoita
  • Ei sada vettä (ainakaan toivottavasti! Vesisade onkin yksi pahin asia, mitä talvella voi tapahtua vaeltaessa)

 

Miinukset:

  • Enemmän isoja riskejä: jäihin putoaminen, paleltuminen, totaalinen uupuminen umpihankeen, white outissa eksyminen tai white outissa jyrkänteeltä/lumilipalta putoaminen ja on huomioitava myös lumivyöryriskit. Puhumattakaan sitten talvimyrskyistä, jotka voivat hajottaa jopa teltan tai veisivät sen mennessään telttaa laittaessa.
  • Kylmyys, palelevat varpaat ja sormet.
  • Keskitalven upottava hanki rajoittaa etenemistä. Etenemismatkat ovat lyhyitä ja raskaita. Pienikin kumpare (jota ei kesällä tunnistaisi edes ylämäeksi) voi olla melkoinen ponnistus upottavassa hangessa. Kesällä kun pystyy paremmin kartasta katsomaan vain, että mennäänpä tuon kumpareen ylitse, että nähdään ympärille!
  • Lounastauot ovat usein ikäviä suorituksia, kun heti alkaa palella kun pitää pysähtyä vähän pidemmäksi aikaa. Lounas onkin tärkeä tehdä etukäteen ruokatermariin, mutta siitä huolimatta lounastauko yleensä kylmettää. Kevätauringon lämmössä lounastauot voivat olla taas nautinnollisia.
  • Ruoka jäähtyy nopeasti = kiire syödä.
  • Luonnossa on lopulta enemmän katseltavaa ja yksityiskohtia kuitenkin sulan maan aikaan. Sakean pilvisellä kelillä talvella eteneminen voi tuntua aika monotoniselta ja jopa tylsältä, kun et näe juurikaan mitään. Hyvin pilvisiä kelejä on keskitalvella paljon. Toisaalta se on hyvää harjoitusta mielelle, ettei aina ole virikkeitä. Sakean pilvisellä säällä sulan maan aikaan on maa edelleen täynnä kauniita varpuja, kukintoja, sammaleita ja muuta ihasteltavaa.
  • Sää voi vaihtua täysin tyynestä lähes yks kaks myrskysääksi. Sään arvaamattomuus siis on haaste, mutta osittain haaste, jota vähän myös lähtee hakemaan.

Hiihtovaellus

”Mitä huomioitte reittiä suunnitellessa maaston kannalta?”

Maaston jyrkkyys, kumpareisuus ja vesistöjen ylitykset. Samoja asioita kuin kesällä, mutta vesistöjen ylitykset ovat todennäköisesti helpompia. Talvella yhtä jyrkkää ei pysty tai ei voi lumivyöryriskin takia kulkea kuin kesällä.

Ahkion kanssa ei pääse yhtä jyrkkää kuin rinkan kanssa, mutta toisaalta ei lumivyöryriskin takia pidäkään. Ahkio on kevyt tasaisella, mutta ylämäissä raskas ja siksi talvella välttää vielä enemmän ylimääräistä nousua kuin kesällä. Lumivyöryriski tulee huomioida myös laaksoja pitkin kulkiessa- erityisesti Ruotsissa ja Norjassa. Vieressä olevat jyrkät ja korkeat rinteet voivat vyöryä laakson pohjalle saakka.

Myöskin hyvin kumpareinen maasto on älyttömän raskasta, eli epämääräisestä aaltoilevaa korkeuskäyrää tulee välttää.

Alku- ja lopputalvella saa olla erityisen tarkkana vesistöjen ylityksien kanssa. Mutta keskitalvellakaan ei virtaavat vedet ole välttämättä jäätyneet.

Talvella suositaan nimenomaan järvien jäitä, koska järvet ovat hyvin todennäköisesti jäässä ja niillä on helppoa kulkea. Pienet purot ovat todennäköisesti kuivuneet. Usein kuitenkin pienemmissä virroissa on aina sulia kohtia, mutta vähän matkaa kulkiessa vieressä on jäätynyt kohta tai ainakin siihen on muodostunut tukeva lumisilta. Isommat virrat taas ovat todennäköisesti leveistä kohdista ainakin hyvin jäätyneet. Rinteissä virrat ovat todennäköisemmin sulia kuin sama virta alavalla tasangolla. Turvallista ylityspaikkaa kannattaa siis etsiä tasangolta. Jäällä kulkiessa kannattaa koputella sauvan kädensijapäällä lujaa jäähän. Jos pettää alta, peräänny takaisin.

 

”Miten sulan vesistön ylitys onnistuu?”

Mieluiten kiertämällä ja etsimällä jäässä olevaa kohtaa tai hyvää lumisiltaa. Alkutalvesta on todennäköistä, että joutuu ylittämään sulia jokia, jolloin matkaan otetaan mukaan huopakumisaappaat. Niillä voi astua veteen ja ahkio/tavarat kannetaan yli.

”Miten suunnistetaan white outissa?” 

Kartan ja kompassin avulla on pelkästään haastava suunnistaa, mutta periaatteessa kompassisuunnalla. Aika ajoin turvallisuuden vuoksi on hyvä tarkistaa sijaintinsa gps-laitteesta. White outissa suunnistaminen on ylipäänsä riski. Suomessa riski on pienempi, sillä korkeuskäyrät ovat kartoissa 5m välein ja pystyt aika hyvin arvioimaan, onko edessä olevassa maastossa jyrkänteitä tai kumpareita. Ruotsissa ja Norjassa korkeuskäyrät ovat 20 m välein ja silloin et vois koskaan olla varma, onko edessä oleva maasto tasaista, sillä 20 m käyrien väliin mahtuu monenlaista yllättävää pudotusta. Lumilipat ovat todellinen riski. Kannattaa siis aina arvioida, kannattaako white outissa edes edetä kuinka pitkälle.

 

”Miten saa hälytettyä apua, jos kännykät ei toimi?”

Kannattaa yrittää joka tapauksessa soittaa hätänumeroon. Hätänumeroon soitettaessa puhelin etsii kaikki mahdolliset palvelimet, eikä vain oman liittymän verkkoa. Nouse korkeammalle mikäli mahdollista. Tuntureiden laelta yleensä löytyy verkko. Suomessa erämaissakin on yllättävän hyvin verkkoa ja lähes joka päivä sellainen löytyy, jos haluaa. Ruotsin erämaissa verkkoa on paljon huonommin. Eikä tietenkään Suomessakaan onnettomuus katso verkkoyhteyden paikkaa. Garminin in Reach Mini on hyvä sijoitus hätä-satelliittipuhelimeksi. Sillä ei voi soittaa, mutta sillä voi lähettää viestejä ja painaa hälytys-nappia, jolla hälytys ja sijaintisi menee hätäkeskukseen.

”Miten otatte huomioon turvallisuusasiat talvivaelluksilla?”

Hyvä suunnittelu reitin kannalta (katso yllä).

  • Lumivyöryriskien miettiminen kun kuljetaan tunturialueella tai jylhemmässä maastossa kuten Ruotsissa ja Norjassa.
    • Myös Suomessa tapahtuu lumivyöryjä.
    • Ota selvää lumivyöryriskitilanteesta ja vallitsevasta riskiluokituksesta.
    • Käy tarvittaessa lumiturvallisuuskurssilla.
    • Arvioi etukäteen kartasta reittisi ja sisältääkö se esimerkiksi kapeita laaksoja, joissa on pakko kulkea jyrkkien rinteiden vieressä – arvioi onko se turvallinen reitti.
    • Rinteillä kuljettaessa on arvioitava rinteen jyrkkyys (yleensä ahkion kanssa et edes pysty kulkemaan vyöryvillä rinteillä).
    • Vaikket kulkisi rinteillä, on lumivyöryriskivaara myös rinteen alapuolella kulkiessa
      • Älä kulje liian lähellä jyrkkää rinnettä, saatika leiriydy siihen.
      • Lumivyöryn voi huonolla tuurilla laukaista myös yllättävän kaukaa laakson pohjalta.
      • Arvioi kukin tilanne uudestaan vielä paikan päällä. 
  • Ylitä vesistöt varoen edessä olevaa jäätä sauvalla koputellen.
  • Kovassa tuulessa käytä myrskymaskia paleltumia ehkäisemään.
  • Leiriydy ajoissa, kun tuuli alkaa puhaltaa kovemmin. Pyri etsimään tuulensuojaa teltalle, jos suinkaan mahdollista.
  • Avotuntureille suunnatessa ole varma, että telttasi soveltuu todella kovaan tuuleen. Tuplakaaret ovat hyvä vahvistus teltalle.
  • Pystytä teltta rauhallisesti ja toimi muutenkin myrkyssä rauhallisesti.
  • Älä etene myrskysäällä. Jos myrsky yllättää, ja näkyvyys menee nollaksi ja maasto voi sisältää lumilippoja tai jyrkkiä rinteitä – varminta on leiriytyä.
  • Harkitse tarkkaan, kannattaako white outissa edetä.
  • Vaikka olisi luvattu leutoa säätä, varaudu aina siihen, että pakkanen voi kiristyä. Ota tarpeeksi vaatetta mukaan, se kyllä kulkee ahkiossa.
  • Palovammat ovat paleltumia tavallisempia talvivaelluksella. Käytä bensakeitintä aina rauhallisesti ja varovaisesti. Älä hosu sen ympärillä – ettet itse lehahda palamaan ahtaissa tiloissa.
    • Ole myös tarkkana kuumien vesien kanssa, kun kaadat kiehuvaa vettä esim. termariin.
  • Varaamme aina ekstraruokaa mukaan, jos matkanteko viivästyy (myrskyt, white out, upottava hanki). Myrskyt voivat avotuntureilla kestää päiväkausia.
  • Varasukset ja – sauvat kulkevat aina mukana. Kaksi keitintä on jo turvan vuoksi mukana. Lisäksi korjausvälineitä löytyy: jesaria, köyttä, rautalankaa, lankaa, neulaa, leatherman-monitoimityökalu, keittimen korjausvälineet.. Ainakin nämä.
  • Mukana kulkee myös tavallisia kipulääkkeitä ja vahvempiakin sekä yleisimpiä antibiootteja.
  • Kerro jollekin reittisuunnitelmasi ja milloin sinun pitäisi viimeistään olla takaisin.
  • Garmin inReach mini satelliitti-hätäpuhelin ei ole huono sijoitus.

Hiihtovaellus

”Haiseeko tavarat bensalta, kun käytätte bensakeitintä teltan eteisessä?”

Eivät haise. Vieno bensan katku tulee keitintä sytyttäessä, mutta bensahan kaasuuntuu ja alkaa palaa puhtaasti, samalla tavalla kuin kaasukeitin. Täysin puhtaasta palamisesta ei ehkä voida puhua, kun häkää muodostuu aina vähintään minimaalisia määriä, mutta häkähän taas ei haise miltään. Häkän muodostumisen vuoksi on aina hyvin tärkeää, että teltassa on hyvä tuuletus. Ainakin omistamissamme Hillebergin teltoissa tuuletus on hyvä, kuhan kaikki tuuletusaukot pidetään auki. Jos epäilee tuuletuksen riittävyyttä, kannattaa pitää oviaukkokin auki tai valmistaa ruoka ja keittää vedet teltan ulkopuolella. Ainahan se ei ole mahdollista kovan sään vuoksi.

 

”Oletteko joutuneet korjaamaan bensakeitintä kesken reissun?”

Kyllä. Korjausvälineet ovat aina mukana. Meillä on myös kaksi keitintä mukana. Se nopeuttaa lumen sulatusta, ja sitten on ainakin myös turvaa, jos toinen keitin hajoaisi, niin ettei sitä saataisi korjattua.

”Kuinka paljon bensaa kuluu kahdella hengellä vuorokaudessa?”

Olen lukenut itse ohjeen, että 0,5 litraa per henkilö per vuorokausi. Meillä ei kuitenkaan edes kahdestaan ole mennyt näin paljon vuorokaudessa, vaikka keittimellä valmistetaan kaikki ruoat ja sulatetaan ja kiehutetaan yhteensä 6 litraa vettä. Olemme varanneet 0,5 litraa kahdelle per vuorokausi sillä ajatuksella, että kaikki vesi pitää sulattaa lumesta. Tämä on ollut täysin riittävä. Todennäköisesti reissussa jossain vaiheessa löytyy myös sulaa vettä, mikä pienentää kulutusta.

 

Hiihtovaellus

”Miksi reppu selässä, kun on ahkiokin perässä?”

Kevyt päiväreppu on hyödyllinen. Olen valinnut n. 30 litraisen repun, koska se on riittävän tilava, muttei liian iso. Tärkein valintakriteeri oli hyvä lannevyö, jotta paino menee pois hartioilta. Päiväreppuun tulee taukotakki eli iso untuvatakki, jonka saa äkkiä siitä päälleen pysähtyessään, ettei lämpö karkaa kehosta. Siellä kulkee myös aurinkolasit, laskettelulasit (kovaan puhuriin), päivän eväspatukat ja muut nopeat snacksit. Päiväreppu on tosiaan tarkoitus pitää kevyenä.

Hiihtovaellus

”Kondensaatio on ongelma. Pitkillä reissuilla, kun on kovaa pakkasta, kondensaatiota kertyy ja kaikki kastuu. Miten pärjätä sen kanssa?”

Näin tosiaan on. Mitä kovempi pakkanen, sen enemmän kondensaation kanssa ongelmaa. Mitä kylmempi ilma, sen vähemmän se pystyy sitomaan vesihöyryä. Näin ollen pakkasella kosteutta tiivistyy makuupusseihin ja vaatteisiin ja näin ne menettävät lämmittävyyttään.

Tietysti tuvissa pääsee kuivaamaan, mutta entä jos ei ole tupia? Itse emme käytä bensakeitintä teltan sisällä lämmittämiseen tai kuivaamiseen, kuten kuulemma naparetkillä tehdään.

Makuupussin kondensaatiota voi estää a. välttämällä hikoilua (tarpeeksi vähän päälle nukkuessa) ja laittamalla kesäpussin tai muun kevyen makuupussin talvimakuupussin päälle ns. peitoksi. Näin kosteus tiivistyy siihen ja varsinainen makuupussi säilyy kuivana.

Heti, jos aamulla on yhtään hyvä sää tai aurinkoa, kannattaa makuupussit levittää ulos ja ripustaa esimerkiksi puuhun. Jos puita ei ole, niin jätämme makuupussit telttaan, jossa ne myös ainakin kevät-talven auringon lämmöstä kuivuvat hiukan.

Sain suosituksen myös vesitiiviistä pussista, joka on itsensä ja makuupussin välissä pussin sisällä. Hiki tulee pintaan jo nihkeästä ajatuksesta, mutta kuulemma tämä on yllättävän hyvä pitämään pussia kuivana.

Makuupussit kannattaa myös levittää auki vasta keittelyiden jälkeen, jotta vesihöyry ei kastele pusseja. Samoin aamulla pussit kannattaa pakata ennen aamiaisten keittelyitä.

”Miten kuivattaa kostuneet vaatteet?”

Muuten kuin tuvassa tai auringossa, niin jos on pakko, kuivatan vaatteita makuupussissani. Niitä voi kuivattaa myös esimerkiksi lämpimän juomapullon kyljessä. Keitä vettä kiehuvaksi, kaada kuumaa vettä kestävään juomapulloon. Laita juomapullo isoon villasukkaan ja tunge kuivatettava vaate villasukan sisään.

”Kuinka paljon vaihtovaatteita teillä on?”

Ei paljoakaan. Vaihtoalushousujen lisäksi kastumisen varalta minulla on mukana vaihtomerinokerrasto ja kahdet vaihtosukat (ohuet ja paksut merinosukat). Yleensä olen vain koko vaelluksen samassa kerrastossa, sillä pesuun ne menevät kuitenkin vaelluksen jälkeen eikä kukaan ole erämaassa haistelemassa sinua lähietäisyydeltä. Muut vaatteet ovatkin vain kerrastoja merinoaluskerraston ja toistensa päälle lisättäväksi.

 

Hiihtovaellus

”Miten käydä vessassa tai muilla tarpeilla? ”

Pissalla käymisessä ei varmaan ole mitään ihmeellistä. Leirissä kannattaa silti aina rakentaa vessapaikka, jotta tarpeet tulee tehtyä yhteen paikkaan. Eli kaivetaan tarpeeksi syvä kuoppa (ainakin noin puoli metriä), joka tarjoaa samalla tuulensuojaa. Sen kokoinen kuoppa, kun on matkaajia. Kahdelle hengelle pieni kuoppa riittää. Kuopassa käydään myös kakalla, kuopan perältä aloittaen, ja peitetään tarpeet lumella, jotta seuraavan on mukavampi käydä kuopassa. Vessapaperi kulkee minigrip-pussissa, jottei kostu ja samassa pussissa voi pitää tulitikkuaskia, jotta paperin voi myös polttaa. Talvella vessapapereita ei kaikkien lähteiden mukaan tarvitsisi polttaa, sillä sulamisvesien aikaan vessapaperi kyllä hajoaa täysin. Jos kakkahätä yllättää vaeltaessa, niin lapio ahkiosta ja vessapaperi kainaloon ja uutta kuoppaa kaivamaan. Lopuksi kaivettu kuoppa, joko matkan varrelle tai leiriin tehty, peitetään lumella kokonaan.

Miehille pissapullo yöksi, ettei tarvitse kömpiä teltasta ulos tarpeille. Naisten versiota en ole kokeillut, kuulostaa riskaabelilta.

 

”Miten kuukautisten kanssa pärjää?”

 Talvivaelluksella hygieniasta huolehtiminen on sulan maan ajan vaellusta haastavamapaa kylmyyden ja karujenkin olosuhteiden vuoksi. Käsien pesukin haastavampaa. Kyllä se silti onnistuu, mutta tarpeen mukaan suosittelen kuukautisen siirtämistä talvivaelluksen ajaksi.

 

”Miten peseydytte tai huolehditte hygieniasta?”

Talvivaelluksilla peseytymättömyys haittaa paljon kesävaellusta vähemmän, koska ei hikoile ja ala haista ihan samalla tavalla. Peseytyminen ei yleensä ole millään tavalla mahdollista. Avantoa en lähtisi kairaamaan tai sinne itseäni kylmettämään. Erämaasaunoja on joissakin kansallispuistoissa, jotka ovatkin ihan ylellisyyttä. Peseytymättömyyteen ei oikeastaan kiinnitä edes mitään huomiota.

Käytän kuitenkin virkistys-/kasvopyyhkeitä melkein aamuin illoin, kunhan olen muistanut pitää ne jossakin lämpimässä (eli makuupussissa), sillä muuten ne ovat kivikovia ja jäisiä. Niillä pyyhin kasvot, kainalot ja intiimialueista hikeä.

Hampaat tietysti pestään aamuin illoin :). Markus jopa jaksaa langata hampaansa joka ilta vaelluksellakin.

 

Hiihtovaellus

”Kuinka paljon lunta pitää sulattaa vedeksi ja kauanko se kestää?”

Meillä on matkassa mukana iso Ikea-kassia, johon kerätään puhdasta höttö-pintalunta. Siitä keitellään yhteensä n. 6 litraa kiehuvaa vettä, mikä vie tunnin kahta keitintä käyttäen. Siitä 3,5 litraa säilötään termareihin, ja loput 2,5 litraa Nalgene-juomapulloihin ja ylijääneet vielä ruokatermariin. Nalgene-pullot kestävät kuumaa vettä. Nalgene-pullot säilytetään kukin ison villasukan sisällä. Näin ne toimivat myös lämminvesipulloina makuupussissa ja pysyvät siellä sulana ja lämpimänä aamuun saakka.

Aamulla ensin käytetään Nalgene-pulloista vesi aamiaisten keittelyihin ja lounaan valmistukseen, sillä matkan varrella se jäätyisi kyllä juomapulloon. Lounas valmistetaan aina ruokatermariin. Jos illasta on jäänyt yli vettä, on se tosiaan säilötty ruokatermariin, josta se käytetään myös seuraavan lounaan valmistukseen aamupuuhien ohessa. Nalgene-pulloihin jää tämänkin jälkeen vettä ja se taas kaadetaan lötköpulloihin, jotka kulkevat povitaskussa – näin saa helposti juotavaa liikkuessa ja vesikin säilyy sulana kehon lämmöstä. Termareissa olevat vedet säästetään seuraavaa illallista varten ja niitä kuluu myös matkan varrella juomavetenä.

”Kestääkö Nalgene-juomapulla tosiaan kiehuvaa vettä?”

Ei kannata kiehuvaa kiehuvaa sinne kaataa, mutta hyvin kuumaa se kestää. Kaada pohjalle 1-1,5 dl kylmää vettä ja loput kiehuvaa. Tämän se kestää. Näin siitä tulee myös lämminvesipullo esimerkiksi talvimakuupussiin.

”Miten kamerakalusto kestää?”

Kameroiden rungot kestää hyvin. Meillä molemmilla on Sonyn kamerat ja akut tuntuvat hyytyvän pakkasen kiristyessä alle -10 asteen. Joudunkin pitämään akkuja tumppujeni sisällä hiihtäessä ja sieltä sitten laittaa aina kameraan, kun haluan kuvata. Yön yli akut ovat makuupussissa.

 

”Minkälaiset sukset hiihtovaellukselle?”

Näistä on erillinen postauksensa. Metsäsukset, jos tiedossa on upottavaa. Tunturisukset, jos olet tunturissa tai kevät-hangilla, jossa on hankikantoa. Tunturisukset ovat paljon metsäsuksia kevyemmät kulkea.

 

”Miten talviteltta pystytetään?”

Ensin tampataan suksilla iso alue, johon teltta ja sen pihapiiri mahtuu. Tampatun alueen annetaan kovettua hetki. Jos tamppausta ei tehdä, niin teltta-alue on pian täynnä lumikuoppia omasta painostasi. Teltta pystytetään aina tuulen suuntaan, aloittaen pystytys sieltä mistä tuulee. Absidi mieluiten vastakkaiseen suuntaan, mistä tuulee, jottei tuuli tuiverra suoraan absidiin. Mikäli tuuli on voimakasta, on hyvä kiinnittää teltan toinen pääty narulla ja karabiinilla kiinni ahkioon, jottei teltta vain pääse karkuun. Pystyttämiseen käytetään lumikiiloja. Teltan eteiseen kannattaa kaivaa kuoppa, koska siinä on mukava kokkailla seisten.

”Käytetäänkö talvella eri telttakiiloja kuin kesällä?”

Kyllä, käytetään jämerämpää tekoa olevia talvikiiloja, jotka ovat huomattavasti pidemmät ja kaikin puolin isommat kuin kesäkiilat.

”Kuinka paksu routamatto teillä on?”

1 cm paksu.

”Mikä määrä astioita?”

Meillä on kaksi isoa kattilaa ja nokipannu. Nokipannun voisi jättää poiskin, mutta siitä on mukava kaataa vedet esimerkiksi ruokatermareihin. Lisäksi paistinpannu. Yksi syvä kulho per ruokailija ja omat lusikat sekä kuksat. Paistinlasta sekä kokkailulusikka, jota käytetään esimerkiksi hillopurkista hillon ottamiseen. Astiat tiskaamme vain kuumalla vedellä ja kotona vasta sitten tiskiaineella.

”Mikä on hyvä ruokatermarin koko?” 

Hyväksi havaittu on 0,7 litrainen per henkilö. Thermos-merkkinen ainakin pitää hyvin kuumana.

”Onko ahkion kanssa kulkeminen helppoa?”

Kyllä. Paitsi tiheässä metsässä kääntösäde on melkoinen ja upottavassa hangessa on raskasta. Jos yhtään hanki kantaa, niin ahkio on mielestäni kevyempi kuin rinkka. Se kulkee omilla jalaksillaan perässä mukavasti – välillä kuin itsestään. Tykkään tukevista vetoaisoista, jolloin ahkio ei tule nilkoille alamäessä.

”Miten pakata ahkio järkevästi?”

Alimmaiseksi ja mahdollisimman matalalle kaikki painavimmat. Painavin takaosaan, ei kuitenkaan täysin taaimmaiseksi. Pakkaa symmetrisesti painon suhteen, jotta ahkio ei kippaa hangessa. Kevyemmät tavarat päällimmäiseksi. Mitä isompi ahkio, sen helpompi tavarat on pakata matalalle. Mitä korkeammalle tavarat ylettyvät ahkiossa, se herkemmin se keikkaa.

 

”Onko vaelluksen jälkeen vaikea sopeutua arkeen?”

On ja ei. Yllättävän nopeasti sitä sujahtaa takaisin arkeen. Mutta on se, joka kerta, yhtä vaikea palata. Sitä haluaa ja yrittää pitää mahdollisimman pitkään kiinni vaelluksella vallinneesta seesteisestä ja tyynestä olotilasta. Tosin nykyään helpompaa, kun ei tarvitse palata Helsinkiin asti.

 

Hiihtovaellus

Jäikö nälkä?

Jätä kommentti