Koti Ajatuksia Minustako vegaani?

Minustako vegaani?

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Mä jo luulin, että sä oot ihan tinkimätön vegaani

Lause, jonka olen nyt pariin otteeseen kuullut ja sai minut kirjoittamaan tämän. Blogin saavuttaessa huiman kuuden kuukauden iän on myös hyvä kohta hieman selventää ruokafilosofiaani ja ajatuksiani kasvisruoasta.

Olen miettinyt tätä postausta, mutta toisaalta pelännyt tämän kirjoittamista siksi, että tämähän on ihan loputon ja rönsyilevä suo, jos aletaan penkomaan ruoan terveellistä, eettistä ja ekologista aspektia. Yritetään pitää juttu tiiviinä. Ensinnäkin voisin tähän jo todeta, etten ole minkäänlaisen tiukan ruokafilosofian noudattaja. Olen edelleen sekasyöjä. Tai yksi asia on, josta en tingi. Kaikki muu on toisarvoisempaa.

Ruoassa ensisijaista on ehdottomasti ja tinkimättä, isolla kirjoitettuna ja vielä ääneen huudettuna: MAKU. M. A. K. U. Eikö maukas ruoka riitä ruokafilosofiaksi? En syö, jos se ei ole maistu hyvältä. Piste. Olen nimenomaan ruoalla nautiskelija.

Tähän väliin voisitte vaikka lukea yhden ensimmäisen blogipostauksistani: Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?. Tässä olen paljon ajatuaksiani jo avannut, eivätkä ne ole juuri tässä puolessa vuodessa muuttuneet. Tuo kirjoitus selventää sen verran, että voidaan pitää tämä juttu lyhyempänä. Käsittelin postauksessa juurikin sittä, että pitääkö ihmiset jaotella erilaisiin ruokavalioryhmiin. Etkö ole enää vegaani, jos syöt joskus palan maitosuklaata tai kalakastikkeella maustettu kasviscurrya?

Kukka-asetelma

Matka lihatiskiltä kasvispainotteiseen ruokailuun

Leivontainnostukseni alkoi jo köksän tunneilta ja lisääntyi leipomossa työskennellessäni. Sen sijaan ruoanlaittoinnostus on oikeastaan alkanut liha-ja kalatiskiltä, jossa ummikkona aloitin tunnistamatta sisäfilettä paistista. Kun leipomoaikoina tuli puputettua päivittäin pullaa, niin yhtä lailla lihatiskiaikoina tuli melko usein syötyä lihatuotetta (mitäs muuta opiskelija tekisi, kun saa päivän päätteeksi ostaa tiskiltä (luomunaudan, sikanautaa tai karitsan) jauhelihaa kolmen euron kilohintaan). Ja olihan sitä lihaa kokattava myös siksi, että tietäisi, mitä asiakkaille sanoo.

Kuten tuossa mainitsemassani postauksessa olenkin sanonut, niin meillä lapsuudenkotona on aina syöty hyvin kasvispainotteisesti. Arkena kasviksia ja viikonloppuisin lihaa tai kalaa. Kuitenkin yleinen normi vaikkapa kouluruokalassa oli se, että kaikki syövät liharuokaa paitsi ne, jotka erikseen ovat ilmoittautuneet kasvissyöjiksi.

Kasvisruokailuun heräsin paremmin asuessani ja matkustaessani vuoden Indonesiassa ja vähän muuallakin Aasiassa. Kun vuoden aikana tuli syötyä yhteensä sen verran lihaa kuin keskivertomies syö viikossa, niin tuntui todella kummalliselta palata Suomeen ja nähdä uusin silmin se lihan määrä, jota täällä mätetään. Olin tottunut, että juhlapäivinä sai sen 20-30g lihaa.  Vuosi Aasiassa toimikin käännekohtana ruoka-ajatuksilleni. Toisekseen lääkis, jossa opiskelen, on monta kertaa opettanut punaisen lihan terveydellisistä haitoista.

Kukka-asetelma

Ajatuksia juuri vegaanisesta ruoasta

Mua luullaan hämmentävä usein nykyään puolivegaaniksi. Mähän oon heikkona juustoihin… Muistatko nämä superjuustoiset lämpimät leivät? En miellä itseäni millään tasolla vegaaniksi, vaikka valmistankin jonkin verran vegaanista ruokaa. Se on vain ruokaa. Ihan tavallista ruokaa. Aiemminkin olen valmistanut vegaanista ruokaa, ja varmasti jokainen on valmistanut vegaanista ruokaa ajattelemattaan.

Ruoka on mulle myös ennen kaikkea inspiraation lähde. Saan jatkuvasti uusia ajatuksia päähän, mitä haluan kokeilla. Haluan kehittyä ja kokeilla kaikkea uutta ja vanhaakin. Järjestän suuriakin ruokatilaisuuksia ja siksi on tärkeää, että hallitsen monet eri raaka-aineet, keittiöt ja valmistustavat. Olen halunnut oppia laittamaan vegaanista ruokaa, koska sille on kysyntää. Vegaanisuus myös on ruokafilosofia, joka pitää sisällään tärkeitä arvoja. Jos ruokaan sopii yhtä hyvin kauramaito kuin normaali maito, niin miksi käyttäisin normaalia maitoa?

Olen halunnut laittaa vegaanista ruokaa myös, koska se uutta, ja haluan haastaa itseäni. On liian helppoa tehdä hyvää ruokaa eläinperäisistä tuotteista. Liha ei vaan inspiroi mua samalla tavalla, ja en usko, että kukaan teistä tarvitsee lihapullareseptiä? Kasviksia on niin montaa eri näköistä, muotoista ja väristä. Niistä voi tehdä vaikka ja mitä ja käsitellä useammalla tavalla kuin lihaa.

Ja se miksi tuon vegaanisuuden esiin jo reseptin otsikoissa on ihan vaan, jotta se helpottaa löytämään reseptejä niille, jotka noudattavat tiukkaa vegaanista linjaa. Toisaalta siinä häiritsee juuri se, että toiset saattavat ajatella, että ruoasta on viety makua pois, koska se on vegaanista.

Kukka-asetelma

Lihaa juhlahetkiin ja mausteeksi ruokiin

Blogissa en mitenkään ehdi tai pysty raportoimaan kaikista syömisistäni, eikä se ole edes tarkoitus. En kannusta lihansyöntiin, mutta en siitä vielä toistaiseksi ole luopumassa. Pihvien ystävä en koskaan ole ollutkaan. Tiedättehän sen tunteen kuin olisi kivi vatsassa, kun on vetänyt pihvin napaansa? Sitä raskasta tunnetta en kaipaa. Kalaa ja äyriäisiä syön hyvällä mielellä, mutta niiden syöntiä rajoittaa enimmäkseen kallis hinta.

En tahdo tehdä ruokailusta myöskään numeroa.  Vieraillessani tiedekunnan asioissa vanhojen professoreiden luona en taatusti halua herättää närää kieltäytymällä heidän valmistamastaan paistista. Syön sitä, mitä tarjotaan, ja jos vaihtoehtoja on, pyrin valitsemaan kasvis-tai kala-annoksen. Valitsen kuitenkin kanafileen mauttoman tomaatti-feta-jäävuorisalaattiannosta mieluummin. Kotona voin sitten itse vaikuttaa paremmin siihen, mitä syön.

Pidän lihaa enemmänkin juhlatilaisuuksien ruokana, kun haluan tehdä enemmän fine dining tyylisiä annoksia. Silloin suosin riistaa. Se on myös eettisyyden ja ekologisuuden lisäksi ihanan intensiivisen makuista. Jo joskus voi pysähtyä miettimään, että onko pienkasvattajalta ostettu lammas tai poro (vaikka se onkin kuulemma elitismiä) ehkä sittenkin eettisempää ja ekologisempaa kuin pussillinen cashewpähkinöitä (viitaten tässäkin Hesarin kolumniin)?

Liha voi olla myös kiva mausteen kaltainen lisä ruokiin. Esimerkiksi chorizosta, pekonista ja ilmakuivatusta kinkusta saa herkullisia makuvivahteita ja tekstuuria ruokiin. Jos tällainen lihalisä tekee annoksesta huomattavasti paremman, en epäröi sitä sinne laittaa. Koska kokkaan lihaa juuri juhlahetkiin, niin ne eivät tänne blogiin päädy a) koska en viitsi häiritä vieraita kuvaamalla ja b) koska tahdon tehdä juurikin niitä vähän monimutkaisempia annoksia, ja blogin linjaan kuuluvat lähinnä helpohkot ruoat.

Kukka-asetelma

Muistetaan eettisyys ja ekologisuus

Eettisyys ja ekologisuus ruoassa ovat myös todella tärkeitä seikkoja, jotka pyrin pitämään mielessä. Kun vielä haluaa pitää ruoan mausta ja jonkinlaisesta terveellisyydestäkin kiinni, niin kaikkia neljää pykälää ei joka aterialla pysty täyttämään.  Ehkäpä tässä pyhä kolminaisuus voisi toimia? Tai joskus kaksinaisuus.

Blogissani haluankin nimenomaan jakaa inspiraatiota ja tuoda esille uusia juttuja. Liha on kuulunut ruokaperinteisiin jo niin pitkään, että sitä on jokainen valmistanut ja syönyt niin moneen kertaan, että sillä on vaikeampi tuoda enää uutta inspiraatiota. Haluan haastaa itseäni ja opetella uutta. Haluan jakaa innostustani ruoanlaittoa kohtaan. Ja se inspiraatio syntyy kasvisruoasta (ja juustoista!).

Nyt olisikin hauska kuulla teidän mietteitä aiheesta :).

Inspiroiduin Liemessä Jennin kukka-asetelmista niin, että kävin itsekin hankkimassa talvisia kukkia, joilla harjoittelin niillä uuden objektiivini käyttöä. 

Kukka-asetelma

 

Jäikö nälkä?

23 kommentit

Iina 27.11.2016 - 13:38

Hyvä kirjoitus! Olen itse ollut lähemmäs 10 vuotta kasvissyöjä, ja olen todella ilahtunut että siitä puhutaan niin paljon tänä päivänä! Kun yritykset alkavat tarjota helppoja ratkaisuja, valtavirtakin alkaa kääntää päitään vegeilyn suuntaan. Yksi asia veganismissa, kasvissyönnissä ja muissa ruokavalioissa/aatteissa kuitenkin mua nyppii. Se, että ollaan niin äärettömän ehdottomia ja morkataan muita, jos he eivät ole samalla tavalla täysillä mukana. Olen tosi onnellinen, jos lihansyöjä vaihtaa edes kerran viikossa lihansa vegeen, ja alkaa valita kaupoissa raaka-aineita eettisemmällä tavalla. Uskon, että siitä alkaa tie avoimempaan kasvismaailmaan, ja pienistä valinnoista tulee arkipäivää sekä vähitellen ne muuttavat omaa ajattelua!

Sen myötä kiitos sulle runsaista erikoisruokavalioita koskettavista resepteistä, sekä ihanan esteettisistä kuvista. Tätä blogia on ilo seurata!

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 27.11.2016 - 14:01

Kiitos Iina hyvästä kommentista! Ja ihanaa, kiva, että blogista olet saanut iloa 🙂 Juurikin samoilla linjoilla olen kanssasi. Osasit kommentissasi nimenomaan tiivistää oleelliset asiat kasvissyönnistä. Juuri tuo ehdottomuus siinä mua eniten häiritsee.

Vastaa
Julia Silvennoinen 27.11.2016 - 16:25

Voi miten hyvä kirjoitus Saara! <3 Hienoja mielipiteitä ja kannanottoja ilman liikaa tiukkapipoisuutta ja ehdottomuutta. Jatka samaan malliin hyvän ruuan ja MAUN levittäjänä 😀

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 27.11.2016 - 16:38

Kiitos Julia :)! Hyvä, että onnistuin siinä, koska olen ehdottomuutta vastaan, niin en toivoisi, että kirjottaisinkaan liian tiukkapipoisesti :D.

Vastaa
Ninni / Ninnin köökki 27.11.2016 - 17:52

Tosi hyvää pohdintaa ja hieno kirjoitus. Hyvin pitkälle ajattelen sun kanssasi samalla tavalla asioista. Mä olen yleensä kovin äärimmäisyyksien ihminen, mutta oman syömiseni suhteen yritän olla vähän armollisempi. Tai siis, jos joskus huvittaa vetää vegaanilinjaa teen niin, joskus taas vedän lihaa antaumuksella.

Vastaa
minni / kokeileva keittiöni 27.11.2016 - 19:09

Tosi mielenkiintoinen kirjoitus ja hyviä ajatuksia! Paljon mietittävää itsellekin, miksi syön mitä syön ja mitä haluaisin muuttaa.

Vastaa
Sari 27.11.2016 - 21:52

Hyvä postaus, kiitos! Aika samoilla linjoilla ajattelen myös minä. Ja tosiaan, se maku kaiken edellä!

Vastaa
Sirkku 28.11.2016 - 16:27

Olen pitkälti samaa mieltä siun kanssa: olen itsekin sekasyöjä, mutta teen enimmäkseen kasvisruokaa, joskus puolivahingossa vegaanistakin. Kasvispainotteisuuteen on monta syytä, mm. maku, monipuolisuus, terveellisyys ja eettisyys. Miulla on pari ruokavaliota rajoittavaa tekijää, joten en halua tehdä ruoasta itselleni enää vaikeampaa tiukalla ruokavaliolla. Rakastan kyllä hyvää pihviä, mutta se kuuluu juhlaan, ei arkeen. Saatan tehdä vegaaniruokaa myös siksi, että osaan opettaa sitä vegaanioppilailleni.

Vastaa
kati 28.11.2016 - 19:29

itse olen ollut ”vegaani” nyt reilu viisi vuotta, enkä todellakaan aio palata liharuokiin. on jo niin tottunut, pidän kasvisruoista ja vegaaniuuden nousseen suosion takia tämä on yhä helpolmaa. mutta. syy miksi laitoin alussa ruokavalioni lainausmerkkeihin on se, että joskus sitä on vain esimerkiksi joulun alla pakko saada ostaa se fazerin joulumaustettu suklaalevy, tai pari kertaa puolessa vuodessa lähileipomon vesirinkeleitä joissa jostain syystä sattuu olemaan kananmunaa. on helpointa ajatella itseäni vegaanina, koska se on aatteeni ja syön niin varmaankin noin 99% ajasta, mutta tuntuu etten kuitenkaan saisi itseäni sellaiseksi kutsua, parin jutun vuoksi. ärsyttää tosiaan se ehdottomuus ja rajoittuneisuus, laitetaan ruokavaliomme laatikoihin joiden päällä on sitten se yksi nimi ja siellä ollaan. heti jos syö jotain ’laatikon’ ulkopuolelta on niin on petturi jne. se on vain ruokaa. ajatusmaailmassani tärkeintä on että kyseenalaistaa hieman, miettii mikä olisi fiksuinta ja kuinka paljon on valmis tekemään, pienikin muutos (esim kasvisruuan suuntaan) on parempi ja hyvä, ei tarvitse olla niin absoluuttinen jos se menee kärvistelyn puolelle.

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 28.11.2016 - 19:46

Hyvä Kati, kiitos kommentista! Se on Just niin! Juuri tuohon kategorisoimiseen liittyen kirjoitinkin tuon ”Milloin ruokailusta tuli näin vaikeaa”-postauksen. Kyllä ”vegaaneillekin” pitää antaa mahdollisuus nauttia välillä siitä Fazerin sinisestä, jos se se oma heikkous on. Ei se raakasuklaa vaan maistu samalta 🙂

Vastaa
Jenni 28.11.2016 - 19:55

Hyvä kirjoitus 🙂
En oo oikein ikinä pitänyt kategorioinneista minkään asian suhteen oli kyseessä sitten ruoka, elämänkatsomus tai jokin muu. Se tekee kaikesta helposti liian ehdotonta ja sitten luullaan että on tietysti jotain stereotypistä mieltä, vaikka asia ei tietenkään niin aina ole. Ehdottomuus ei ole sinänsä missään asiassa hyvä, enkä tiedä ketä se loppuviimeksi palvelee.

Oma ajatukseni on vegaanisesta ruuasta ekologisuus ja terveellisyys. En siis niinkään innostu tämän hetken hittiherkuista, joita vegepiireissä niin reippaasti mainostetaan, on sitä ja tätä lihankorviketta ja valmisruokaa ja tuota ja tätä. Lisäainesisällöistä ja muista puhumattakaan. Ok, on hienoa että tulee erilaisia vaihtoehtoja markkinoille, että voit itse _valita_. Mutta ei se saa minua kotitekoisesta ruoasta luopumaan. Toisaalta monissa valmistuotteissa ongelmaksi tulee se hintakin, ei tee opiskelijana mieli maksaa 100g vegeleikkelepaketista 4-5 euroa. Mielummin syön leipäni niillä kasviksilla, kun kasvissyöjä kerran ollaan.

Oon samaa mieltä myös tuossa, että pitää kokeilla asioita ja joustaa tilanteen mukaan. Mäkään en halua loukata ketään, joka on erikseen mua varten laittanut ruokaa, eikä se ihan täsmää odotettua, sellaiset tilanteet ei maailmaa kaada 🙂
Toisaalta se mikä muakin harmittaa on nimenomaan tuo jäätävä lihankulutus. Ja suomessa myös jäätävä maitotuotteiden kulutus. Terveellisyydestähän puhutaan paljon, samoin ekologisuudesta, mutta joillekin se on vain se ”näin on aina tehty ja näin tullaan tekemään vastedeskin”, ei pidetä mitään muuta ruokaa vaihtoehtona. Se harmittaa aika usein kun ei olla sitten valmiita kokeilemaan jotain uutta tai vaikka lisäämään kasvisten käyttöä ruokavaliossa, joka taas mahdollistaisi uusien kivojen makujen löytämisen.

Haa, näistä asioista voisi kyllä puhua ihan loputtomiin, mutta ehkä lopetan tälläkertaa tähän 😉
PS. Ollaan sit tulevaisuuden työympäristökollegoita nimimerkillä farmasisti 😀

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 28.11.2016 - 21:53

Niinpä! En myöskään ymmärrä kyllä ollenkaan juurikin esimerkiksi noita vegaanisia leikkeileitä. What’s the point?? Tästähän tuli Jenni niin hyvä kirjoitus, että voisit postata sen vaikka omaankin blogiisi 😀 Vaikeaa tässä on juurikin sulkea suunsa ja lopettaa kirjoittaminen, aiheesta kun voisi kirjoittaa vaikka romaanin.

Vastaa
Riikka 2.12.2016 - 23:00

Hei Saara!
Kiitos blogista! Löysin tänne Isänpäivän alla ja pari reseptiä on jo ollut kokeilussa. Vastaan tähän, koska vastaan myös Jennin kommenttiin mielipiteelläni.
Lauseesi: ”Jos ruokaan sopii yhtä hyvin kauramaito kuin normaali maito, niin miksi käyttäisin normaalia maitoa?” on aikalailla se ajattelutapa millä itsekin menen. Jos löytyy korvaava tuote eläinperäiselle tuotteelle, niin 99% kyllä valitsen sen kaupasta kotiin tai ravintolassa pöytään. En kuitenkaan karkkipussia tai leivonnaisia ostaessa syynää tuoteselosteita. En ole vegaani, enkä täysin kasvisyöjä. Vesieläimet ja nilviäiset ovat vielä (harvoin kylläkin) osa ruokavaliotani. Nyt kun vegaanisten tuotteiden valikoima on laajentunut ja on tullut mm. näitä makkaroita, olen usein kuullut tätä ihmettelyä, että miksi pitää kehitellä jotain lihan korvikkeita. Ehkä asia vaan on niin yksinkertainen kuin MAKU. Lihan syömisen lopettaminen harvemmin on johtunut siitä, että se maistuisi pahalta. Yleensä ajatellaan kuitenkin niitä eläimiä tai luontoa, maapalloa, ilmastonmuutosta jne., kun päätetään lopettaa lihan syönti. Esimerkiksi itse en ole lihatuotteita syönyt reiluun neljään vuoteen (parilla sormella laskettua kertaa lukuunottamatta) ja olen ollut todella innoissani, kun ”lihan korvikkeita” on tullut kauppoihin ja reseptejä kehitellään, uusimpana buumina Porkkala, mikä ehdottomasti menee täälläkin testiin vaikka kalaa vielä syönkin. Juustofriikkinä olen vähentänyt radikaalisti juuston syömistä, mutta en ole asian kanssa ehdoton. Silti yleensä teen leivän päälle jonkin sortin hummuksen tai cashewtahnan ennemmin kuin ostan ”kilon oltermannia” (vegaaniset juustot ei vaan pääse lähellekään eläinjuustoja plus tuoteseloste saattaa olla aika karua luettavaa). Mutta joo. Ei niuhotusta tai morkkaamista ja jokainen syököön oman fiiliksen mukaan. Syömisen ja ruuan on kuitenkin tarkoitus olla myös nautinto.

Ihanaa loppu vuotta ja kiitos ihanista respteistä!

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 2.12.2016 - 23:43

Hei, ja kiitos tosi hyvästä pitkästä kommentista! Kiva kuulla, että löytyi taas yksi, joka on samoilla linjoilla, ja uskon, että meitä on aika monta. Monta tällaista, jotka suosivat vegaanista, mutta eivät tee siitä ehdottomuutta. Juurikin nyt illalla keskutelimme kaverini kanssa noista vegaanisista juustoista ja niiden raaka-ainelistasta. Tykkään itsekin näistä uusista lihan korvikkeista; nyhtökaurasta, härkiksestä, nyhtösoijasta, mitä näitä nyt on. Jotka sopivat tosi hyvin ruoanlaittoon! Se oli se vegaaninen leikkele, jota en niin tajua, koska maku on hyvin kaukana lihasta, ja olemus outo. En kyllä muutenkaan niin ymmärrä leikkeleiden päälle, että johtunee siitä 🙂

Vastaa
Peggy 28.11.2016 - 23:11

Meidän perheessä on vähennetty lihan syöntiä viimeisen vuoden aikana paljon. Liha maistuu yhä, mutta sitä ostetaan vähemmän ja lihan syönti painottuu meilläkin viikonloppuihin. Mielestäni jokaisen pitäisi antaa olla yksilö ja valita oma ruokapolku. Eettisyys ja ekologisuus tietenkin puntarissa vahvana 🙂

Vastaa
Pullahiiri/Taru 28.11.2016 - 23:58

Kultainen keskitie on yleensä monessa asiassa se paras vaihtoehto, toki kenenkään omia valintoja moittimatta. Helpommalla pääsee, kun hieman luovii, mutta ymmärrän myös täysin lihasta (tai muista ruoka-aineista) kieltäytyjiä. Itse olen sekasyöjä ja olen ollut mm. kouluruoasta sitä mieltä, että eikö se kasvispäivä ole hieman liikaa saanut näkyvyyttä medioissa tuossa muutaman viime vuoden aikana. Pidetään se kasvispäivä siellä ruokalistoilla ilman suurempaa meteliä. Onhan sitä ennenkin ollut pinaattikeitot ja kesäkeitot tarjolla – lihattomina ja ilman suurempaa huomiota 🙂 Ihanan rennosti kirjoitettu tuo sinun tekstisi!

Vastaa
Johanna / Hellan ja viinilasin välissä 29.11.2016 - 11:10

Meidän pöydässä kasvisruoat ovat ottaneet hurjasti enemmän tilaa, mutta kun mies metsästää on lihaakin automaattisesti pakastimessa aika paljon. Saan kuitenkin olla onnellinen, että se on sitä parasta mahdollista eli riistaa. Jotenkin se kuukauden mehustuskuurimme teki todella hyvää lautasmallille ja sen myötä lihan osuus pieneni lautasella radikaalisti.

Vastaa
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 30.11.2016 - 20:05

hyviä pohdintoja. en tiedä mikä omalla kohdallani olisi sellainen, joka saisi vegaaniutta harkitsemaan… juustot ei ainakaan esteenä oliis, sillä vihaan niitä 🙂

Vastaa
Minna 3.12.2016 - 19:56

Meillä syödään paljon kasvisruokaa ja pidän sekä ekologisesti, että eettisesti tärkeänä, että ihmiset kiinnittävät huomiota lihan syöntiin, ensisijaisesti määriin, mutta myös tuotantotapaan. En kuitenkaan olis itse valmis ryhtymään vegaaniksi.

Vastaa
Aila 4.12.2016 - 08:56

Yllättävän samoja ajatuksia kuin itsellä! Mun lapsuuden kodissa ruoka oli hyvin kasvis-kalapainotteista, lihaa ei ollut kuin nimeksi. Vanhemmiten tuntuu, että se liha sulaa entistä huonommin, ja etenkin pihvit ovat mauttomia, mieluiten niitä halpoja ruhon osia sitten. Pienellä pekonimäärällä saa ihanasti makua, rapsakkuutta ja suolaa vaikka mihin.
Samalla tavoin kaikki uusi ja haastava ruuanlaitossa kiinnostaa ja kasvisruuat nyt vielä enemmän, kun nuoriso siirtyi kasvisruokavalioon.
Ekologisempaan suuntaan soisi maailman menevän.

Vastaa
Jenni liemessä 5.12.2016 - 15:58

Hyvä kirjoitus! Täällä yksi sekaani, joka mielellään lisää kasvissyöntiä ja vegaaniruokaa ruokavalioonsa. Nautin kasvis- tai vegaaniruoat kuitenkin mahdollisimman luonnollisina ja itsetehtynä, aivan kuten liha- ja maitotuotteista tehdytkin ruoat. Täyseineksiä en syö ja monet näistä vegaanisista ”hittituotteista” kuten vihikset eli ”vegaani lihikset” eivät kauheasti houkuttele 😀 Lihan vähentäminen on toki kaikilla mittareilla järkevää. Koen vaikeaksi tällä hetkellä lihan vähentämisen kun kotoolta tulevat paineet kantaa lhaa ruokapöytään (lue: mies). Etenkin tästä syystä en pidä meteliä kasvisruoasta; se on vain ruokaa! Tällä tavalla ehkä se mieskin syö joskus vahingossa kasvisruokia 🙂 Ainakaan tällä hetkellä en usko että pystyisin jäädä kokonaan vegaaniksi – vaikka asuisin yksin – etenkin maitotuotteista luopuminen tuntuisi vaikeimmalta.

Vastaa
Eve 25.01.2019 - 14:49

Hei!
Tekee mieli kommemtoida vanhahkoon tekstiin ja kiittää siitä. Kiitos! On jännä, kuinka omakin olo tuntuu vapautuneemmalta, kun kuulee jonkun muunkin pohtivan ja/tai toimivan samoin. Itseäni kiinnostaa todella paljon kasvis- ja vegaaniruoka, mutta sitten taas en haluaisi olla liian ehdoton (suorittajana ottaisin siitäkin vääränlaisia paineita). Juuri tuo kategorisointi tai se, että tekeekö jotain ”puhtaasti” tai ”oikein” häiritsee itseäni.
Mutta hurraa tällaiset ratkaisut! Ollaan mieluummin rentoja itseämme ja muita kohtaan. Ja iloitaan siitä, jos mukana on hyviä, eettisiä ja ekologisia valintoja.
Ihanaa ja innostavaa jatkoa!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 29.01.2019 - 14:29

Kiitos Eve! 🙂 Hauska, että löysit vanhan tekstin, jonka kanssa olen itse yhä kyllä samoilla linjoilla. En usko minkäänlaisen ehdottomuuden olevan hyväksi, ellei sitten siis esimerkiksi vegaaniehdottomuus tunnu itsestäänselvyydeltä. Mutta että pitäisi väkisin ruveta ehdottomaksi, niin tuottaa liikaa haittaa elämään :D.

Vastaa

Jätä kommentti