Koti Ajatuksia Blogi 5v! Ajatuksia ja vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin bloggaamisesta

Blogi 5v! Ajatuksia ja vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin bloggaamisesta

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
0 kommentti

Onko todella kulunut viisi vuotta? Kyllä! 

Muistan, kun aloitin blogin, ja tapasin bloggaajia, jotka olivat pitäneet blogia viisi vuotta. Se tuntui ihan ikuisuusajalta. Oli vaikea kuvitella, että oma blogini olisi olemassa vielä viiden vuoden päästä. Tässä sitä nyt ollaan. Onnea itselleni 😊. Välillä ollut lopettamisen harkinnan partaalla, kun tuntuu, ettei blogille riitä aikaa. Se onkin jatkuva isoin haaste tässä; yhdistää päivätyöt ja ylläpitää blogia, niin että laatu säilyy. Blogin pitämiseen menee aina enemmän aikaa kuin itsekään kuvittelisi.

Samalla blogi on pysynyt suht samanlaisena alusta saakka, toisaalta se on muuttunut. Kuvat ovat tietenkin parantuneet kehityttyäni valokuvaajavana. Reseptiikka on muuttunut vegaanisempaan suuntaan oman tiedostamisen myötä ja kun oma ruokavalioni on muuttunut yhä kasvispainotteisemmaksi ympäristö- ja eläinoikeussyistä. Tämä on varmasti karsinut lukijoitakin matkalla, mutta toisaalta toivottavasti innostanut kokeilemaan enemmän kasvispainotteista ruokaa 😊. Edelleenkään en suhtaudu tiukasti omaan tai varsinkaan muiden ruokavalioon.

Samalla olen itse viiden vuoden sisällä löytänyt retkeilyn yhä vahvemmin ja se on noussut vähintään yhtä rakkaaksi harrastukseksi ruoanlaiton kanssa, mikä myös blogin ja varsinkin Instagramin puolella näkyy.

Muutoin sama into ja kipinä sisälläni on säilynyt. On hauska huomata, miten joistain lukijoista on tullut jopa vähän virtuaalikavereita ja joidenkin kanssa jopa oikeasti tavattukin. On jotenkin tosi mukava, että on seuraajia, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana matkassa ja kommentoimassa pitkin vuosia 😊.

Ajan riittämisen lisäksi haasteita matkalla on ollut lukijamäärien kasvaessa myös epärakentavan kritiikin ja epäasiallisten kommenttien määrän kasvu. Juuri niiden vuoksi epäröin alun alkujaan lähteä tällaiseen puolijulkiseen hommaan, sillä olen niin herkkä, että pahat kommentit iskevät syvälle ja koen helposti sitä kautta nujertavaa epäonnistumista. No, tämäkin kasvattaa ja olen oppinut jo paremmin sivuuttamaan näitä kommentteja. Lukijamäärien kasvaessa tietysti myös vastuu kasvaa: täytyy tiedostaa, että on niin monen silmäparin alla, että joskus täytyy tosiaan tarkemmin miettiä, mitä julkaisee tai miten sanansa asettelee. Ja, että se mitä kirjoittaa ns. faktana, niin olisi myös suht paikkansapitävää tutkittua tietoa. Olen taistellut myös bloggaamiseen liittyvän vähättelyn kanssa. Varsinkin, kun blogilla alkaa myös tienata, niin sitä kuulee paljon kyseenalaistamista. Saako harrastuksesta tienata, saako kivoista asioista saada rahaa? Onko bloggaaminen oikeaa työtä? Toisaalta näiden vuosien aikana bloggaaminen on yleensäkin ammattimaistunut, siitä on tullut monelle työ, ja sen kokonaisuutta on alennutta hahmottamaan työnä – sehän on kuin pitäisin pientä nettipohjaista aikakausilehteä, jossa olen itse suunnittelija, editoija, valokuvaaja, copywriter, markkinointihenkilö, viestintävastaava, somevastaava, ruoanlaittaja ja mitä vielä :D.

Sitä olenkin oppinut arvostamaan ja oppinut olemaan ylpeä, että hei, mähän olen omin avuin, omalla taidolla ja innostuksella pystynyt kehittämään itselleni osittaisen työn sen ympärille, mistä innostun valtavasti. Tietysti kaikessa on mukana aina myös ripaus tuuria.

Iso kiitos kuuluu myös sinulle, kun olet täällä, sillä ilman sinua en itsekään olisi tässä kirjoittelemassa :).

Vastaan tässä nyt myös kysymyksiin, joita olen kuullut vuosien varrella eniten.

Mikä sai sinut perustamaan blogin?

Rakkaus ruoanlaittoa ja hyvää ruokaa kohtaan ☺. Kavereilleni sain jatkuvasti jakaa tekemiäni reseptejä eteenpäin ja blogin perustamista oltiin heitelty ilmoille minulle, kun kerran niin tykkäsin kokata. Äh, ajattelin, blogeja on jo niin paljon – ei mua tarvita. 

Opiskelujen loppuvaiheilla olin epävarma uravalintani suhteen. Tuntui, että lääkärin työ on liian rankkaa ja vastuullista, ettei minusta olisi ottamaan niin isoa taakkaa. Ajattelin, että haluaisin ruoanlaitosta ammattini, ehkä päästä johonkin cateringiin vaikka menu-suunnittelijaksi. Kokin koulutusta minulla ei kuitenkaan ole ja mietin, kuinka pääsisin töihin minnekään ilman näyttöä. Kokkikaverini sanoi, että perusta ruokablogi, jota voit käyttää sitten CV:nä. Blogin perustaminen johtikin vahingossa siihen, että minusta tulikin ihan bloggaaja :D. Enpä olisi arvannut. Blogia aloittaessa en edes tiennyt, että blogia voisi joku pitää ammatikseen. Homma vei mennessään, kun voi käydä niin helposti keskustelua ja ajatustenvaihtoa seuraajien kanssa, ja voi jatkuvasti kehitellä uutta reseptiikkaa, eikä vain tehdä samaa toistuvasti. Vuosien aikana olen rohjennut laajentaa aihepiiriä yhä enemmän myös ulkoiluun, luontoon ja retkeilyyn- ruoan kanssa itselleni vähintään yhtä iloa tuottaviin tekijöihin.

Mistä keksit kaikki resepti-ideat?

Kun johonkin on kiinnostusta ja aikaa, niin ideoita syntyy enemmän kuin koskaan ehtii toteuttaa. Se on ihmiselle sisäsyntyistäkin, että mitä enemmän tekee jotakin, niin siitä yhä enemmän kiinnostuu ja ideoitakin tulee sitä mukaan. Sen huomaa saman tien, kun on ollut kiireistä töissä tai yksikin kuormittava työpäivä, niin luovuutta ei ole. Ei edes ajatuskapasiteettia muistamaan, mitä perusreseptejäkään on olemassa. Resepti-ideat syntyvät, kun aiheelle on aikaa – niinhän se on luovuus vaatii aikaa ☺. Ideoita tulee niin satokauden antimista, kuin totta kai muidenkin tekemistä resepteistä. Joskus teen kokeilen toisen reseptiä tai vahvasti inspiroidun sen pohjalta – ja sen aina mainitsen. Ei ideat synny tyhjästäkään. Jostain aina tulee vaikutteita ja eri vaikutteet yhdistyvät päässä joksikin kokonaisuudeksi. Niitä saan aika paljon ulkona syömisestä ja reissuissa/virtuaalisesti eri ruokakulttuureihin tutustuessa. Saatan esimerkiksi syödä ravintolassa onnistuneen annoksen, jossa on yhdistetty porkkanaa ja kahvia. Tämä voi jäädä ideana mieleeni, että pitääpä muuten yhdistää nämä jossain toisessa annoksessa. Tai sopisiko porkkanan tilalle palsternakka?

Syödäänkö kaikki ruoat?

Totta kai. Ruokaa ei saa mennä roskiin 😊.

Kuinka kauan blogin pitäminen vie aikaa?

Se voisi viedä enemmän kuin viikossa on tunteja. Siihen liittyy niin paljon muutakin kuin postauksen tekeminen lukijoille näkyväksi. Huoltotyöt, päivitykset, tekniset korjaukset, kommentteihin ja sähköposteihin vastaaminen, ajatustyö ja suunnittelu – sekä tietysti kokkaaminen, kuvaaminen, editointi ja joskus raaka-aineiden metsästystä ympäri kaupunkia. Ei sentään tarvitse painaa mitään printtiin 😊.

Kysymys koskeekin varmasti enemmän sitä, kuinka paljon itse tulee käytettyä aikaa, ja tähän vastaan, että nykyään aktiivista aikaa käytän itse n. 40 tuntia viikossa. Päivätöistä ollessani vapaalla/lomalla, niin paljon enemmänkin tunteja. Lähinnä oikeastaan kaiken ajan :D. Siksi olen myös pyrkinyt sopimaan työnantajani kanssa osa-aikaisesta työviikosta, jotta minulla on ollut aikaa tehdä blogia. Kyllä sen heti huomaa, kun viisi päivää käy viikossa normipäivätöissä (plus vielä ylityöt ja mahdolliset päivystykset), että ei siinä paljon jaksamista tai aikaa riitä enää muuhun kuin normaalin arjen pyörittämiseen ja kevyeeseen harrastamiseen ☺.

Kuinka kauan yhden blogipostauksen tekeminen vie aikaa?

Yhdessä asiassa olen mestari. Aliarvioimaan, paljonko yhtään mihinkään asiaan kuluu aikaa. Siksi huomaan eläväni kiireessä. Olen sen vuoksi nyt useita kertoja laskenut, paljonko aktiivisia tunteja kuluu yhden postauksen ulossaamiseksi, jotta osaan paremmin jäsennellä ja suunnitella ajankäyttöäni, enkä yrittäisi ottaa liikaa kerralla. Ajattelutyötä taas on hiukan vaikeampi laskea.

Postauksen tekeminen lähtee liikkeelle ajatustyöstä; reseptin miettimisestä. Joskus se tulee ihan helposti, ja on kehkeytynyt mielessäni jo itsestään pidempään, joskus taas ajatuksen kanssa mietin, miten vaikka makaronilaatikosta saisi paremman. Sen jälkeen tulee raaka-aineiden hankinta, kuvauksen suunnittelu, reseptin testaus ja mahdollisesti useammat testikerrat ennen varsinaista valokuvausta. Joskus valokuvaan heti ensimmäisellä kerralla, jos resepti sattuu olemaan just hyvä niin ja on aikaa kuvata silloin -varsinkin arkiruokien kanssa kuvaan saman tien. Joskus haluan erikseen keskittyä reseptin maisteluun ja viilaamiseen ja valokuvaan myöhemmin, kun resepti on varmasti jo hyvä. Valokuvauksen ajoituskin valon kannalta on oma juttunsa. Talvella on haasteena saada kuvattua mitään ilman lisävaloja. Ruoka ja kuva stailataan niin, että siitä saadaan herkullisen näköinen. Mitään ei-syötävää en käytä. Valokuvauksen jälkeen on kuvien editointi, reseptin ja postauksen kirjoittaminen. Lopulta instagramissa kuvan jakaminen ilmoittaakseen, että hei täällä se nyt on ☺.

Yhteensä tähän kuluu (en olisi itsekään millään uskonut) minimissään yhteensä yhden työpäivän verran (n. 8 tuntia), mutta useimmiten 2-3 työpäivän työtunnit. Joidenkin postausten ja reseptien kanssa olen väkertänyt viikon työtuntien verran. Hyvä jälki ei tule itsestään. 

Kuinka paljon blogin pitäminen maksaa vai maksaako se?

Blogia voi pitää lähes ilmaiseksi ilmaisalustoilla, mutta oma domain ja oman nettisivun ylläpito maksaa kävijämäärien mukaan. Kävijät käyttävät kaistatilaa, josta maksetaan webhotellille. Lisäksi ulkoasuun liittyvät lisäosat ja ongelmien tekninen korjaaminen maksaa. Pelkästään siis se, että blogi on olemassaan (enkä päivittäisi edes sitä), niin maksaa jo reilu tuhat euroa vuodessa. Hintaa tuo myös ohjelmistot, joilla kuvia käsitellään, tarpeeksi tehokkaat tekniset välineet (kuten hyvä tietokone, puhelin, kamerakalusto, ulkoiset kovalevyt) pyörittämään kuvia, videoita ja muuta dataa. Sekä teknisten välineiden päivitys ja korjaaminen. Yritystoiminnassa taas maksaa sama, mikä muillakin yrittäjillä: vakuutukset, kirjanpito jne. Varmaan unohdin jo jotain, mutta tässä suurimmat kuluerät.

Ruokabloggauksessa erikseen maksaa monipuolinen rekvisiitta, kuvausalustat – ja yrttien ja muiden raaka-aineiden on oltava aina tuoreita näyttääkseen hyvältä ☺.

Yhteensä minulla menee edellä mainittuun useampi tuhat vuodessa, mutta se on myös oma päätökseni haluta tehdä hyvää jälkeä toimivasti ja sujuvasti ☺. Kuten sanottu, varsinkin teknisessä kalustossa voi tinkiä hinnasta. Varoitan jo etukäteen: jos hankit hyvän kameran, niin kohta joudut hankkimaan paremman tietokoneen, isommat ulkoiset kovalevyt jne, jotta pystyt esimerkiksi jo niitä hyvän kameran kuvia käsittelemään.

Miten blogilla voi tienata ja saako bloggaaja tuloja jokaisesta kävijästä?

Blogista, eikä muistakaan sosiaalisesta mediasta tule passiivista tuloa, ellei ole bannerimainoksia. On myös muita keinoja, kuten verkkokurssit (vaatii kyllä tosi ison alkutyön) tai affiliate-mainonta, saada passiivista tuloa. Itselläni ei ole näistä mitään. Eli kävijöistä ei tule bloggaajalle suoraan yhtään mitään tuloa (päinvastoin se lisää kaistatilan ja datan tarvetta ja nostaa nettisivujen olemassa olon laskua). Kävijät tietysti välillisesti voivat näkyä kukkarossa. Kun blogi on suosittu, niin se kiinnostaa jo yrityksiäkin, jotka ehkä herkemmin tekevät yhteistyötä bloggaajien kanssa, joilla on enemmän seuraajia. 

Yritysten kanssa tehdyt yhteistyöt ovat isoin tulonlähde itselleni. Tiedän, että osaa ärsyttää kaupallisuus ja toivoisivat voivansa lukea blogeja, joissa ei ole yhtäkään mainosta. Yhteistyökumppanit ovat ikään kuin sponsoreita, jotka tuotteiden tai rahan muodossa pitävät blogin pyörimässä, mahdollistavat ajan ottamisen blogin pitämiselle ja sitä kautta mahdollistaen samalla myös kaikki ne ei-kaupalliset postaukset ja reseptit. Tulon saaminen blogiharrastamisesta-/työstä on myös lähes pakollista, jotta näin aktiivisesti blogia pystyy vuosia pitämään ja ottamaan sille aikaa. Ilman yhteistyökumppaneita blogi päivittyisi kyllä, mutta vain tosi paljon harvemmin.

Teen myös suoraan asiakkaille (yrityksille) valokuvausta ja reseptien suunnittelua ja mahdollisia muita projekteja.

Bloggaajat saattavat myös kirjoittaa tekstejä tai pitää yllä yritysten sosiaalisten median kanavia. Blogi on siis myös CV, eli kertoo, mitä juuri sinä osaat ja tykkäät tehdä, ja yritykset voivat palkata tämän mukaan itselleen tarvittavia toimijoita tuottamaan asioita, joita he tarvitsevat.

Usein kysytään myös, että voisitko elää pelkällä blogin pitämisellä? Pelkällä blogin pitämisellä yhteistyö-rahoitteisesti tuskin, mutta jos siihen rinnalle saisi vielä enemmän muitakin valokuvaus-/reseptitöitä, eli valokuvaamisen ja reseptien kehittelyn yritysten käyttöön, niin varmaankin kyllä. Vaatisi itseltä myös oma-aloitteisesti yritysten kontaktointia saadakseen lisää töitä. Sehän yrittäjyydessä on, että sitä ei tiedä, minkä verran töitä ja palkkaa saa ja tulos vaihtelee hyvin paljon vuodesta toiseen. Toistaiseksi en ole lähtemässä pelkästään yrittäjäksi, sillä haluan pitää oman alan ammattitaitoni yllä käymällä myös koulutusta vastaavissa töissä.

Miten päätät, kenen kanssa teet yhteistyötä?

Ehdottomasti vain sellaisia yhteistöitä, jotka olisin voinut kirjoittaa ilman olemassa olevaa yhteistyösopimusta. Aiheen tai tuotteen pitää siis olla sellainen, josta muutenkin kokisin luontevaksi kirjoittaa ja jota voisin mainostaa. Vuosien varrella olen tiukentanut ja tiukentanut itselleni kriteereitä, kenen kanssa teen yhteistyötä. Hyvien arvojen edistäminen ja yrityksen hyvät taustat, ja mieluiten kotimaisuus, ovat tärkeitä. Yhtälailla kasvipohjaisuus ja vastuullisuus eri osa-alueilla on tärkeää (sosiaalisesta vastuusta ympäristöasioihin – ainahan näitä ei ole helppo selvittää). Kaikki kriteerit eivät tarvitse täsmätä yhden yhteistyökumppanin kohdalla, kunhan tuote ja yritys pääasiassa täyttävät kriteerit ja tuntuu minulle luonnolliselta. Myös itseäni kiinnostavien pienyrittäjien ja yleishyödyllisten säätiöiden kanssa teen mielellään yhteistyötä – ja heille haluankin mieluusti tarjota pienemmällä hinnalla näkyvyyttä tai joskus pro bono. Tai se, että yhteistyöllä on jokin erittäin innostava teema tai aihe, joka edistää jotakin yleistä hyvää. Esimerkiksi pari vuotta sitten tutustuin ja paneuduin palmuöljyyn Estrellan yhteistyössä. Jymyn hiilinegatiivisuus-postaus ja Oatly-yhteistöissä innostuin pohtimaan, kuinka kasvipohjaisuudesta tulisi uusi normaali. Siitä saan olla iloinen, että olen jatkuvasti saanut yhä luontevampia ja kivempia yrityksiä yhteistyökumppaneiksi.

Niille kyselyille, jotka heti innostavat ja jotka herättävät sen fiiliksen, että jes, tästä haluan kertoa, niin niille sanon kyllä. Jos en ihan tunne yritystä, niin yritän lukea sen vastuullisuudesta esim. Finnwatchista tai vastaavasta. Yhteistyöt myös antavat raamit ja aikataulun tekemiselle, mikä on joskus tosi hyväkin juttu, että tulee aikaseksi. Myös reseptiikan keksiminen tietyn tuotteen ympärille helpottaa usein tekemistä, kun ei ole kaikkia maailman valintoja edessä. Palkalliset yhteistyöt myös mahdollistavat usein ajan oton sellaisille projekteille, jotka muuten tuntuvat niin kovin aikaa vieviltä, etten välttämättä saisi aikaan, vaikka halu on kova :D. Kuten vaikkapa vastuullisuusteemoihin perehtyminen tai laajemmat menukokonaisuudet – tai jonkin tosi hyvän reseptin pitkälle hiomisen. Näiden kautta toivon myös tekeväni sisältöä, joka hyödyttäisi myös mahdollisimman paljon lukijaa ja seuraajaa.

Tärkeää on myös, että yhteistyön toteutan aina omalla tavallani.

Kaupallinen yhteistyö-merkintä tarkoittaa siis sitä, että postauksesta on sovittu yrityksen kanssa jotakin vastinetta vastaan: oli se sitten tuotetta, alennusta tai palkkiota vastaan.

Saako bloggaajat ilmaisia tuotteita tai muuta ilmaista hyödykettä?

Riippuu varmaankin ihan bloggaajasta. Itse saan muutaman kerran vuodessa jotakin uutuus-ruokatuotteita. Kertaalleen olen saanut kattilan, paistinpannun ja donitsivuoan. Yhteistyöhön saattaa kuulua, että sen yhteydessä olen saanut jonkin hyödykkeen alennuksella tai yhteistyötä vastaan – kuten yleiskoneen tai paistinpannun.

Pr-matkat ovat saman tyyppisiä kuin pr-tuotteet (eli nämä tuotteet, joita lähetetään ilman yhteistyösopimusta), mutta isompia kokonaisuuksia. Pr-matkat ovat järjestettyjä matkoja jonkin teeman ympärille ja usein hyvin aikataulutettuja. Järjestäjä kutsuu niihin bloggaajia/toimittajia/valokuvaajia/instagrammaajia. Matkoista ei makseta, vaan ne ovat nimenomaan pressimatkoja, joiden pohjalta järjestäjä tietysti toivoo, että matkalle kutsutut henkilöt jakavat itseään kiinnostaa sisältöä itseään kiinnostavalla kulmalla ja tavalla. Itse olen päässyt pari kertaa ruoka-aiheiselle pr-matkalle (kotimaassa, Virossa ja Hollannissa). Bloggaajia kutsutaan jonkin verran myös pr-illallisille testaamaan ravintolaa tai muihin pr-tapahtumiin, joka on vaikkapa tehty jonkin uutuustuotteen ympärille (näitä nyt ei korona-aika ole tietenkään ollut). Näitä voi ajatella saman tyyppisinä tapahtumina, mihin joidenkin muunkin alan ihmisiä kutsutaan asiakastapahtumiin (kuten vaikka lääkefirmat voivat kutsua lääkealan henkilöitä illalliselle).

Tuote saatu/pr-matka/pr-illallinen -merkintä tarkoittaa siis juuri sitä, että tämä on tarjottu kyseiselle henkilölle/bloggaajalle vastineitta eli ilman sovittua sisällöntuotantoa. Eli esimerkiksi firma haluaa lähettää pr-lahjana bloggaajalle paistinpannun tai kysyä, haluatko tulla testaamaan tällaista uutta palvelua, mutta ei edellytä postaamista tästä. Sitten voi siitä jotakin jakaa, jos siitä itse innostuu jollain tapaa. Jos taas lähettäjä kysyy, että voisin lähettää sinulle paistinpannun, jos suostut tekemään siitä postauksen, niin tässä puhutaan kaupallisesta yhteistyöstä. Jos sovin tekeväni postauksen minulle lähetettyä tuotetta vastaan, niin se on silloin sovittu työ ja näin ollen muuttuu kaupalliseksi yhteistyöksi.

Kuinka kauan aiot blogia pitää/oletko koskaan ajatellut lopettaa blogia?

Tämä menee todella kausittain. Välillä leikittelen ajatuksella ryhtyä täyspäiväiseksi bloggaajaksi, sillä niin nautinnolliselta se tuntuu – kukapa nyt ei rakastaisi työskennellä intohimon kohteidensa kanssa. Jos joku maksaisi tästä säännöllistä kuukausipalkkaa, niin asia olisikin ehkä eri ☺. Kuitenkin koko elannon ansaitseminen pelkällä blogilla tuntuisi liian stressaavalta, ja toisaalta tykkään koulutusta vastaavasta ammatistani niin paljon, että haluan ylläpitää taitojani ja kehittyä siinäkin. Toisinaan taas mietin, mikä on blogin suurempi merkitys? Tuntimäärä, mikä sen ylläpitämiseen liittyy, on valtava, ja kuinka paljon aikaa vapautuisikaan ilman sitä? Mitä toisaalta tekisin sillä ajalla: retkeilisin ja laittaisin ruokaa. Toisinaan ikävät kommentit ja vaatimusten määrä tuntuu kuormittavalta, jolloin ajattelen, että onko tämä puolityö-puoliharrastus sen arvoista, että tuskastelen ja pilaan päiväni niiden kanssa? Oma työni kuormittaa henkisesti jo tarpeeksi. Onneksi negatiivisuutta on vain marginaalisesti, ja suurimmaksi osaksi kommentit ovat aivan todella mieltä piristäviä, lämmittäviä, koskettavia ja ihania. Kuinka moni on löytänyt rakkauden ruoanlaittoon taikka saanut muista aiheista jotain lisää elämäänsä ☺. Koko ajan kuulen, kuinka moni kertoo nykyään syövänsä enemmän vegeruokaa reseptieni ansiosta – kyllähän sellainen motivoi!

Blogia pidän niin kauan kuin se tuntuu kivalta ja enemmän iloiselta harrastukselta kuin työltä (vaikka osittaiseksi työksi onkin muuttunut). Aika näyttää, elämäntilanteet muuttuu, mutta toistaiseksi en todella ole ollut realistisesti aikeissa lopettaa – päinvastoin yritän lisätä vain aikaa tälle ☺.

Kannattaako nykyään enää blogia perustaakaan, kun esimerkiksi Instagram tuntuu niin paljon helpommalta kanavalta, jossa on paljon ihmisiä?

Instagramin pitäminen on todella paljon kevyempää ja nopeampaa kyllä kuin blogin. Instagram on kuitenkin toisen osapuolen omistama alusta, joka saattaa eräänä päivänä lakata olemasta. Siinä samassa häviää kaikki tekemäsi työ. Blogi on omasi (varsinkin jos olet omalla alustallasi), eikä sitä kukaan sinulta vie (aina voi kyllä käydä katastrofi). Täten suosittelen ehdottomasti säilömään julkiseksi tehdyn työn mieluummin blogiin. Blogista on omasta mielestäni myös helpompi löytää jutut ja reseptit jälkikäteen kuin instagramista.

Onko sulla jotain isompia haaveita/tavoitteita blogiin liittyen?

Yleinen merkityksellisyys blogin pitämisestä tulee siitä, kun kuulen ihmisten huomaamattaan siirtyneen enemmän kasvisruokaan, oppineet ruoanlaitosta tai samaistuvan ajatuksiini luonnosta, ympäristöstä ja maailmasta – elämästä. Se on itselleni erittäin riittävä ja enemmän kuin riittävä haaveen toteutuminen, että pystyn auttamaan, tuottamaan iloa ja herättämään ajatuksia. Ei toisen keittokirjan tekeminenkään huono olisi.. tai oman retki-kuivaruokasarjan kehittely ☺. Toisaalta juuri se tässä on ihan kivaa, että ei ole paineitakaan tavoitella mitään suuren suurta.

Kippis!

Ja kiitos, kiitos, kiitos, juuri sinulle :).

Jäikö nälkä?

Jätä kommentti