Hiilinegatiivisuus? Hiilinegatiivinen jäätelö, toimiiko päästökompensaatiot ja ilmastovastuusta

Kaupallinen yhteistyö Jymy

Olen viime viikot vapaa-ajalla lähinnä hiihtänyt ihanan tyhjillä laduilla sekä umpihangessa. Retkeillyt laavuilla ja tulistellut herkullisten eväiden kanssa. Todennut jäätelön olevan paras retkiherkku talvella. Se, jos joku säilyy hyvänä kylmällä säällä 😊. Nauttinut talvesta niin paljon kuin vain ehtinyt. Rakastan talvea. Se on lempivuodenaikani (syksy myös!). Aivan onnessani ihaillut talvisen koskematonta, taianomaista luontoa. En kuitenkaan täysin vailla huolta. Samalla sisällä on kalvanut, että näyttääkö tulevaisuudessa talvet enää tältä? Kuinka pitkä on Lapinkaan talvi vuonna 2050, jos nykymeno jatkuu? Mitä tapahtuu luonnolle ja eläinlajeille? Miltä maailma ylipäänsä näyttää tulevaisuudessa?

Luen lähes päivittäin ilmastouutisia ja (hiihto)lenkeillä lempipuuhaani on kuunnella vastuullisuusaiheisia podcasteja. Hetkellisesti tieto lisää enemmän tai vähemmän ahdistusta, mutta toisaalta se ahdistus saa myös pohtimaan ja tekemään muutosta. Pitkillä ja rauhallisilla hiihtolenkeillä on aikaa ajatella. Luonto, hiljaisuus ja kevyt liike laittavat ajatukset virtaamaan.

Tähän asti iso sana on ollut hiilineutraalius. ”Hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä”. Olen nyökytellyt päätä – hyvähyvö. Mutta hetkonen. Riittäkö se sittenkään? Hiilineutraalihan tarkoittaa, että päästöt ovat plus miinus nolla. Tuotetaan päästöjä, ja toisaalla se kompensoidaan sitomalla sama määrä hiilidioksidia. Tavoitehan on kuitenkin, että päästöjä saadaan vähennettyä, ei vain nollattua. Vähentäminen koskee niin yksilöitä, yrityksiä, kuntia kuin valtioita.

Miksei pelkkä hiilineutraalius ehkä riitäkään?

Vaikka koko talous pysähtyisi nyt, ja ihmiset jäisivät paikoillensa, niin ilmasto jatkaisi silti lämpenemistä, sillä se kaikki jo menneinä vuosikymmeninä tuotettu hiilidioksidi ja muut pienhiukkaspäästöt jatkavat ilmakehän lämmittämistä. Hiilineutraalius siis vain kompensoi nyt jatkossa syntyviä päästöjä, mutta ei auta näihin aiemmin syntyneihin päästöihin. Hiilinegatiivisuudella tarkoitetaan taas, että lasketaan yhteen tuotteen koko tuotantoon kuluva päästöjen määrä (aina alkutuotannosta, raaka-aineista, pakkauksista, kuljetuksista) ja kompensoidaan se SEKÄ vielä enemmän. Sidotaan hiilidioksidia enemmän kuin sitä on tuotannossa syntynyt.

Hiilinegatiivinen jäätelö. ”Päästöt pakkasen puolella” on tosi osuvasti keksitty :). Eli tuottamisesta koituneet päästöt on ”ylikompensoitu”.

Juuri näin Jymy on toiminut uuden Taivas-jäätelösarjan kohdalla. Siitä on saatu hiilinegatiivinen jäätelö. On teetetty tarkat laskelmat, paljonko yhden jäätelöpakkauksen hiilijalanjälki kokonaisuudessaan on. Sen verran ja vielä enemmän hiilidioksidia sidotaan sitten takaisin ilmasta hiilinielujen avulla. Tämä tapahtuu Jymyn Taivas-jäätelöiden kohdalla Etiopian Humbossa metsänistutushankkeena.

Tässä kohtaa luonnollinen ajatus on, että miksei kompensaatio tapahdu lähempänä tuotteen valmistuspaikkaa eli Suomessa, niin kompensaatio tuntuisi konkreettisemmalta? ”Etiopia valikoitui kohteeksi, sillä EU tason hiilinieluaskelmissa Suomen metsitysosuus on ’täynnä’ joten kotimaista, globaalisti sertifioitua kohdetta ei ole. Tämä ei haittaa sillä päiväntasaajan tuntumassa olevat kohteet ovat toteutukseltaan, sijainniltaan ja vaikutuksiltaan erittäin merkittäviä. World Vision, Rainforest Alliance ovat sertifioineet kohteen ja siksi se valittiin.” -Jymy vastaa.

Etiopian Humbossa on voimakkaasti rappeutunutta metsää, jonka ekosysteemi halutaan palauttaa. Samalla puidenistutushanke tuottaa sosiaalisia hyötyjä alueelle, kuten useita työpaikkoja ja sitä myötä parempaa infrastruktuuria, kouluja ja terveydenhuoltoa. Kompensaatio on toteutettu suomalaisen kompensaatiojärjestön Nordic Offsetin kautta, ja kyseinen projekti on saanut Gold Standard-sertifikaatin. Gold Standard on WWF:n aloitteesta luotu vapaaehtoisen päästökaupan verifiointistandardi. Lisää sertifikaatista voit lukea täältä.  

Oma suosikkimakuni tämän hetkisistä Taivas-sarjan jäätelöistä on varmaankin raikas minttu-suklaa. Sen seasta löytyy rapeita suklaapaloja.

Hiilinegatiivisuus kuulostaa siis askelelta oikeasti parempaan suuntaan. Tästä saa todellakin jo kovat aplodit suunnaltani 😊. Kuten hyvin moni tietää, rakastan jäätelöä – olen ihan jäätelöfani. Erityisesti rakastan oikein hyviä herkuttelujäätelöitä, jotka maistuvat aidoilta mauilta. Saa olla mielellään myös vähän sattumia. Jymyn jäätelöissä ei käytetä makuaromeita, vaan maut tulevat oikeista raaka-aineista. Jäätelö saa aina hyvällä mielelle. Herkutteluhetkinä ei jaksaisi enää miettiä päästöjä ja huolia tulevasta, vaan rentoutua ja saada mieltä kevennettyä. Vaikka toisaalta:

”Jos meillä on varaa nautinnolle, meillä täytyy olla myös varaa ja halua maksaa niiden kustannukset maapallolle” -Jymy.

Nyt voin ainakin Taivas-jäätelösarjan jätskejä oikeastikin syödä huojentuneemmalla mielellä. Ja mielelläni syönkin. Taivas nimi kuvaa hyvin sitä, että jäätelöt ovat ihan taivaallisen makuisia ja rakenne on todella hyvä. Taivas-sarjan jäätelöistä suosikkini on varmaankin minttu-suklaa.

Omenakinuski-crumblejäätelöstä löytyy kinuskikastiketta, omenaa ja piirakkapohjaa. Salmiakki-vadelmajäätelössä on vadelma- ja vaniljajäätelöä ja rapeita salmiakkipalasia. 

Myös Taivas-sarjan vegaaniset jäätelöt ovat parhaillaan kehityksessä. Heti alkulanseeraukseen niitä ei saatu, sillä vegaanisten jäätelöiden kehittelyprosessi vie enemmän aikaa – samoin niiden hiililaskenta. Tässä on haaste sinulle: näytetään, että haluamme nähdä vastaavaa muutosta laajemminkin – myös muilta yrityksiltä. Seuraavan kerran jäätelöhyllyn edessä kannattaa valita Taivas-jäätelö kauppakassiisi (tämän hetken ainoa hiilineutraali ja hiilinegatiivinen jäätelö) – näin näytetään Jymylle ja muillekin, että suunta on haluttu. Puhu eteenpäin hiilinegatiivisuudesta.

Jymyn seuraava tavoite on muuttaa kaikki Jymyn jäätelöt hiilinegatiivisiksi.

Voiko kompensaatioon sitten luottaa?

Jymyltä sanotaan, ja näin itsekin arvelisin, että helppoa hiilinegatiivisuuden saavuttaminen ei todellakaan ole ollut.

”Olimme yllättyneitä, miten vaikeaa on löytää sopiva ja luotettava kohde. Se osoittaa, että tätä ei vielä tehdä ollenkaan riittävästi” -Jymy

Pelkästään se, että kuinka saadaan kaikki päästöt luotettavasti laskettua. Ja sekin, että nykyään on niin paljon tyhjää viherpesupuhetta maineen kiillotus mielessä, että mihinkä ihmiset luottavat? Onko kompensaatio ”anekauppaa” vai oikeasti hyödyllistä? Miten itse kompensaatiomenetelmään voi luottaa, valvotaanko sen toteutumista riittävästi? Tietysti ensisijaista kaikkien kannalta on vähentää kulutusta ylipäänsä. Se kulutus, mitä ei saada vähennettyä, se taas kannattaa kompensoida. Sen verran olen tutustunut nyt kompensointiin, että oikein toteutettuna, kunnollisten kompensaatiojärjestöjen ja sertifioitujen kohteiden kautta, rahat menevät oikeisiin kohteisiin ja sen voi todellakin luottaa tekevän hyvää. Täysin ongelmatonta se ei vielä ole, mutta ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin ei kompensoida lainkaan. Ja mitä enemmän kompensoidaan ja aiheesta ollaan kiinnostuneita, sitä paremmiksi ja luotettavimmiksi kompensaatiotavat koko ajan muuttuvat.

Olisiko tässä mietinnän paikka muillekin yrityksille?

Päästöjen kompensointi ja vähentäminen vielä isommaksi prioriteetiksi? Ihan jo yrityksen itsensä kannalta. Jos nyt ei oteta ensisijaiseksi tavoitteeksi päästöjen vähentämistä ja keskitytä aikamme isoimman kriisin hillitsemiseen, niin onko yritykselläkään enää tulevaisuutta?

Kenen vastuulla tulevaisuus on? Kaikkien. Yksilön, yritysten ja valtioiden.

Varsinkin olen tässä pohtiessani hahmottanut yhä paremmin myös oman vastuuni vaikuttajana; sitä mitä julkaisen tai jätän julkaisematta – sillä voi olla yllättävänkin kauaskantoisia vaikutuksia.

Myös yksittäiset henkilöt voivat kompensoida omia päästöjään. Sitä pystyy muuten myös kompensoimaan omia menneitä päästöjä, mikäli kokee ahdistusta esimerkiksi elämän aikana muodostuneista lentokilometreistä (kuten itse). Yksilön tasolla kukin tekee ja valitsee elämässään sen, mihin sen hetken resursseilla ja tiedolla pystyy. Isoimmat muutokset vähän kerrallaan, kunnes siitä muutoksesta tulee tapa. Sitten on taas voimavaroja seuraavaan muutokseen. Yksilön teot ja valinnat ovat merkityksellisempiä kuin usein ajatellaan. Varsinkin kun niistä puhuu ääneen. Sitä kautta vaikuttaa vähintään lähipiiriinsä ja siitä se etenee. Äläkä unohda äänestämistä.

Omia valintoja ja ympäristöystävällisempiä valintoja avittaa tietysti yritysten apu. Yritysten vastuu ilmastonmuutoksen hillinnässä on todella merkittävä. Kun tarjolle valmistetaan kestävämpiä tuotteita, ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, tuotteita ja ruokaa, niin on kuluttajalla aina vähän vähemmän stressiä siitä, miten hän voisi toimia paremmin tulevaisuuden puolesta. Kuluttajan vastuulle jää tosin myös ympäristöystävällisempien tuotteiden vaatiminen itse yrityksiltä. Myös esimerkiksi kaupallakin on vastuunsa. Mitä tuotteita kauppaan valitaan ja miten ne sijoitellaan?

Entäs valtion vastuu? Yksin yritystenkään on vaikea tehdä hyvää, jos valtiolta ei tule oikeanlaista tietoa ja viestintää kansalaisille ympäristöasioista. Tai esimerkiksi verotuksen avulla voitaisiin helpottaa ympäristöystävällisten valintojen tekoa. Koronan myötä on huomattu, että nopeita päätöksiä kyllä saadaan tehtyä, kun kriisi on käsillä. Kansalaiset myös suht hyvin noudattavat niitä päätöksiä. Mutta se, että saataisiin ympäristöasiat prioriteeksi nyt, kun voidaan vielä vähän ennaltaehkäistä pahimpia tulevaisuusskenaarioita. Ei vasta, kun kriisi koittaa.

Jymyn hiilinegatiiviset jäätelö herättivät itselleni ihan uutta ajatuskulmaa, minkä pohjalta aloin paremmin perehtyä koko kompensaatioon. Seuraava oma tavoitteeni on laskea tarkemmin oma ja mennyt hiilijalanjälkeni ja yrittää kompensoida myös menneitä. Sekä näin vaikuttajana miettiä aiempaankin enemmän yritysten ilmastoarvoja esimerkiksi yhteistyökumppaneita valitessa (on ollut koko ajan itselleni isommassa merkityksessä). Kerro ihmeessä omia aatteitasi aiheesta :).