Vieraskynä: Valinnoillasi on merkitystä! – Kuluttajavaatimukset ohjaavat elintarviketeollisuutta

Vieraskynä-tekstin kirjoittaja on elintarvikealan tuotekehittelijä.

Pelastan maailman kahvipaketti kerrallaan! Vai ostanko vain hyvää omatuntoa itselleni?

Ruokaostoksilla joutuu usein punnitsemaan paitsi rahapussiansa myös arvomaailmaansa. Onko valinnoillani oikeasti merkitystä vai onko ihan sama ostaa sitä halvinta maitoa? Asia aiheuttaa itselleni ahdistusta ja siksi haluankin innoissani ja helpottuneena kertoa, että kyllä, ostosvalinnoillasi on merkitystä!

Raha se on, joka ratkaisee. Raha ratkaisee sekä sinun, että yritysten valinnat. Kuluttajien kasvava tietoisuus ja sitä kautta tiukemmat vaatimukset tuotteiden reiluudesta, vastuullisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä näkyvät ruokateollisuudessa. Saan itse seurata ruokamaailman muutosta aitiopaikalta, sillä työskentelen elintarvikkeiden tuotekehittäjänä. Kuluttajien mieltymykset siirtyvät tietenkin tuotteisiin viiveellä, mutta näyttää sille, ne oikeasti siirtyvät sinne. Kun tarpeeksi moni vaatii, on teollisuuden reagoitava. Kilpailu on niin kovaa, ettei markkinaosuuksia ole varaa menettää ja siksi teollisuuden on pakko muuttua.

Vastoin yleistä harhaluuloa kaupoissa ei myydä sitä, mitä teollisuus tuottaa. Kaupoissa myydään sellaista ruokaa, jota kuluttajat haluavat ostaa. Asiakkaan ja kauppojen välissä on tietysti muutama hämääjä, kuten markkinointi ja keskusvarastojen valikoimavastaavat, mutta loppukädessä kuluttajat, eli me kauppojen asiakkaat, määrittelemme kaupan valikoimat. Kauppojen hyllypaikoista on kova ja hyllypaikkansa saa pitää vain sellainen tuote, joka menee kaupaksi. Siis sitä tilataan, mikä myy.

• UTZ = kahvin, teen ja kaakaon sekä hasselpähkinöiden sertifiointijärjestelmä.

Jos UTZ-merkkiä kantava suklaapatukka myy, niin sitä tilataan. Ympäristömerkitty vessapaperi saa paremman hyllypaikan, jos menekkiä on. Kun riittävän moni kuluttaja valitsee palmuöljyttömäksi merkityn sipsipussin ja kieltäytyy ostamasta sokeria ilman Reilun kaupan merkkiä, alkaa muutos näkyä markkinaosuuksissa. Kilpailijoissa sen laukaisee paniikin, ja on pakko tehdä jotain. Kun joku kilpailijoista avaa vastuullisuuspelin, on muiden seurattava esimerkkiä, tai otettava riski, että kahden vaiheilla arpova kuluttaja tarttuu sertifioituun tölkkiin ja kisa on hävitty.

Vastuullisuusvaatimukset etenevät asteittain tuotantoketjussa. Toiveet ja vaatimukset vastuullisista raaka-aineista siirretään alihankkijoille, jotka he taas edelleen siirtävät ne omiin raaka-ainetilauksiinsa. Jos palmuöljy on tabu, uhkaillaan alihankkijaa, että jos palmuöljy ei poistu toimittamastanne suklaakastikkeesta, niin löydämme kyllä toisen raaka-ainetoimittajan, joka toiveemme täyttää. Kyseinen alihankkija alkaa metsästää suklaakastikkeessaan käytettävälle margariinille sellaista toimittajaa, joka olisi käyttänyt palmun sijaan kookosta.

Vaatimusten valuttaminen alaspäin on myös syy siihen, miksi kaupan omat merkit, kuten vaikka Pirkka tai Kotimaista, tuovat ensimmäisinä markkinoille sertifioituja tuotteita. Syy ei ole näiden firmojen suurempi vastuullisuusinto, vaan se, että kaupan omat merkit tuotetaan aina alihankintana, eli joku sopimusyritys valmistaa tehtaassaan vaikkapa keksit ja pakkaa ne Pirkka-kääreeseen. Koska keskusvarastot ovat isoja asiakkaita, ne voivat sanella ehtonsa. Jos Kesko havaitsee, että UTZ-merkityt tuotteet myyvät hyvin, ne avaavat kilpailutuksen, jossa tuotteen vaatimuksina on sertifioitu kaakao ja palmuöljy tai mitä nyt keksivätkin pyytää. Aina löytyy joku, joka haasteisiin vastaa. Koska tilauserät ovat suuria, on kyse myös suurista kaupoista ja kilpailu tuottajaksi pääsemisestä on kovaa. Raaka peli, jossa alihankkijat ovat ahtaalla.

Toisaalta näin saadaan nopeutettua vastuullisten tuotteiden saapumista kauppoihin ja kiihdytettyä vastuullisuusvaatimusten toimeenpanoa. Jos tuottajaa harmittaa, että hän putosi kilpailutuksesta pois ”vastuuttomuutensa” vuoksi, saatetaan tehtaassa alkaa pohtia, mitä voisi tehdä paremmin, jotta ensi kerralla pärjättäisiin kisassa. Parhaassa tapauksessa yritys päätyy valitsemaan vastuullisia raaka-aineita, jotta hänellä olisi mahdollisuuksia pärjätä seuraavassa kilpailutuksessa. Koska raaka-aineita on halvempaa tilata ja käsitellä suurissa erissä, saattaa koko tehtaan kaakaojauhe vaihtua UTZ:iin samassa yhteydessä, vaikka sertifioitua kaakaota oikeastaan tarvittaisiin vain niihin alihankintana valmistettuihin tuotteisiin. Myynninkehityksen positiiviset ennusteet avaavat silmiä ja rahahanoja myös firman johtoportaassa ja investointipäätöksille ollaan suopeampia.

Lopulta kyse on myös kauppojen ja firmojen omasta imagosta. Sekä ruokafirmat, että vähittäiskaupat haluavat antaa itsestään vastuullisen ja ympäristöystävällisen kuvan, koska se houkuttelee asiakkaita. Markkinointipuheisiin kannattaa toki suhtautua aina varauksella ja vaatia todisteita, eli vaikkapa niitä sertifikaatteja tai tarkkoja lukuja. Se että tuotteen pakkaukseen ilmestyy erilaisia vihreysväittämiä, ei ole suora lupaus siitä, että joku olisi muuttunut.  Vahtuullisuushuumassa kaikki ympäristöystävällisyydet halutaan mainita pakkauksessa, vaikka tuote pakattaisiin aivan samaan pahvipakkaukseen kuin ennenkin, biokaasua olisi käytetty kustannussyistä jo vuosia tai jäätelötikut olisivat aiemminkin olleet FSC-puuta.

• FSC = Metsätalouden sertifikaatti. Kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä, joka toimii ympäristön huomioonottavan, sosiaalisesti vastuullisen ja taloudellisesti kannattavan metsänhoidon puolesta.

Erilaisten sertifikaattien reiluudesta voidaan olla montaa mieltä. Osa yrityksistä näkee sertifikaatit turhauttavina menoerinä ja kuluttajienkin luottamus UTZ:iin ja muihin rakoilee. On selvää, etteivät sertifiointimenetelmät ole aukottomia. Eivät muutkaan auditoinnit ja terveystarkastukset ole. Lisäksi sertifikaatti tarkoittaa taas lisää välikäsiä sinun ja ruokapellon väliin. Sertifikointijärjestelmää valvoo myös aina joku kolmas, periaatteessa, puolueeton osapuoli.

Toisaalta, sertifikaatti on tae, että edes jotain pelisääntöjä on olemassa ja parhaassa tapauksessa sääntöjä on noudatettukin. Itse näen firmojen omat vastuullisuusohjelmat lähinnä vastuun kiertämisenä ja teeskentelynä. Kaikkihan nykyään kehuvat vastuullisuuttaan ja ympäristötekojaan. On tietenkin aivan mahdollista, että firma on fiksu ja vastuullinen myös ilman merkkiä, mutta kukaan ei sitä takaa tai valvo. Siksi koen sertifikaatit turvallisemmiksi, kun voit luottaa, että edes pieni osa lisähinnasta todella menee viljelijöille asti.

Eli tiivistettynä, kuinka voit edistää ruokateollisuuden vastuullisuutta ja ympäristöystävällisyyttä?

• Osta arvojesi mukaisia tuotteita. Jokainen ostos vaikuttaa myyntikäyriin ja sitä kautta kaupan valikoimiin ja teollisuuden vaatimuksiin. Ajattele sertifikaatin lisähintaa suorana kehitysapuna. Sinulla on varaa parantaa kehitysmaan työntekijöiden oloja.
• Lue pakkaustekstit. Oikeasti ja kokonaan, eikä pelkkiä merkkejä ja mainoslauseita. Tarkista ainesosat ja pääraaka-aineiden määrät, niin et tule huijatuksi. Esimerkiksi UTZ-merkin saa laittaa myös tuotteeseen, jossa on alle 1% kaakaota. Toisaalta hyllyssä voi olla tuotteita, joissa ei ole vaikkapa palmuöljyä koskaan ollutkaan ja on fiksumpaa suosia niitä, kuin RSPO-palmua (kestävämminen kasvatettu palmuöljy-sertifikaatti) mainostavaa kilpailijaa.
• Kysy lisää! Tiedustele kuluttajapalvelusta, onko tuotteessa käytetty jauho kotimaista tai mikä on raaka-aineiden vastuullisuustilanne. Kerro, että huomasit parantuneet kierrätysohjeet tai siirtymisen parempaan palmuun. Asiakaspalautteita käytetään tehtaissa laadun mittareina ja jos sama aihe toistuu useammassa palautteessa, viesti kiirii kyllä tuotekehitykseen ja markkinointiosastolle. Kun myöhemmin tehdään aloitteita ja päätöksiä raaka-aineista, päädytään herkemmin valitsemaan kalliimpi, mutta vastuullisempi toimittaja, jos palautevyörystä on nähty, että asialla on merkitystä kuluttajien ostopäätöksiin.

Pienistä puroista syntyy suuria jokia, jotka monen uoman kautta kuljettuaan lopulta laskevat mereen. Älä luovu toivosta, valinnoillasi on väliä.