Koti Ajatuksia Olisiko vähemmän sittenkin enemmän? Oman hiilijalanjäljen laskeminen ja mikä vaikutus on yksilön ja ylempien tahojen teoilla

Olisiko vähemmän sittenkin enemmän? Oman hiilijalanjäljen laskeminen ja mikä vaikutus on yksilön ja ylempien tahojen teoilla

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
4 kommentit

Kaupallinen yhteistyö Spark Sustainability / Carbon Donut

 

Jos kulutan vähemmän, omistan vähemmän korjattavaa ja huollettavaa tavaraa. Jos matkustan ja ostelen vähemmän, niin ei tulojakaan tarvitsisi niin paljoa. Voisiko se tarkoittaa lyhyempää työviikkoa ja sitten taas enemmän aikaa läheisille. Enemmän joutilasta luovaa aikaa itselleen. Lukea kirjoja, maalata, neuloa, käydä marjassa ja sienestämässä. Retkeillä.  Ehkä aikaa jopa ryhtyä vapaaehtoistyöhön. Kuulostaa hyvältä. Ehkä vähemmän on sittenkin enemmän.

Mitä on hyvä elämä ja mistä se koostuu? Mitä hyvään elämään tarvitaan, mikä riittää?

Näitä pohdintoja on melko välttämätönkin käydä ja omaa arvomaailmaansa haastaa näin ilmastokriisin aikakaudella. Länsimaalainen kulttuuri ja ajatus siitä, että talouden on jatkuvasti noustava, saavat meidät ihan huomaamattakin elämään kulutuskulttuuria ja haluamaan aina vähän jotakin lisää. Maailman tullessa yhä pienemmäksi sosiaalisen median kautta, löydämme aina vertailukohteita ylöspäin. Näin ajautuu helposti ajattelemaan, mitä elämästä vielä puuttuukaan. Vaikka parempi olisi keskittyä siihen, mitä merkitystä tuottavia tekijöitä elämässä on jo nyt. Tekeekö shoppailu shoppailun vuoksi, tai toistuvat ulkomaanmatkat lentäen elämästä sittenkään pitkällä juoksulla onnellisempaa, vaikka hetken huuman niistä saakin? Varsinkin jos hintana on päästöjen suureneminen. 

Globaalit hiilipäästötavoitteet vuoteen 2030 ja 2050 mennessä

Varmasti olet jo tietoinen, että nyt on ihan oikeasti kiire. IPCC:n elokuussa 2021 julkaisemassa raportissa kerrottiin, että 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen ei enää päästä, mikäli päästövähennyksiin ei ryhdytä välittömästi. Nyt tavoite on pysyä alle kahden asteen lämpenemisessä. Nykyisellä päästövauhdilla olemme menossa jo 3-4 asteen keskilämpötilan nousua, mikä tekisi pahimmista ilmastokatastrofiskenaarioista totta. Jotta voisimme pysyä jossakin 1,5-2 asteen lämpenemisessä, niin henkilökohtaiseksi vuosittaiseksi hiilijalanjälkitavoitteeksi on annettu 2500 hiilidioksiditonnia vuoteen 2030 mennessä. Tästä tulisi vielä päästä reilusti alaspäin vuoteen 2050 mennessä.

En ole ainoa, jossa ilmastouutisointi aiheuttaa ahdistusta. Tieto lisää tuskaa, mutta samalla se auttaa tekemään parempia päätöksiä ja mikään muu ei ole parempi ahdistuksen lievittäjä kuin se, että tietää tekevänsä parempia valintoja ilmaston puolesta.

Oma hiilijalanjälkeni ja Carbon Donut applikaatio

Jotta hiilijalanjälkiluvut ja -tavoitteet kertoisivat enemmän, niin tässä välissä on hyvä laskea oma hiilijalanjälki.

Otin avuksi tähän Spark Sustainabilityn ilmaisen Carbon Donut-puhelinapplikaation. Se on kuin ilmastokaveri, joka neuvoo, mitä vähennyskeinoja juuri itse voisi tehdä. Sillä pystyy helposti oppimaan tietoa eri tekoja päästövaikutuksista ja niiden suuruuksista toisiinsa nähden. Sen avulla voi laskea hiilijalanjälkensä, ja sen jälkeen applikaatio suosittelee juuri itselleen sopivia päästövähennyskeinoja tuoden vähennyskeinot mukavassa valossa esiin. Applikaatio toimii myös päästöpäiväkirjana, johon voi klikkailla erilaisia tekemiään parempia valintoja. Itse olen eniten tykännyt applikaation oppimateriaalista. Sisällöstä löytyy erilaisia ilmasto-oppitunteja ruoasta, liikenteestä ja vaikka mistä muusta. Mikä on ekologisin tapa matkustaa Helsingistä Tukholmaan? Mikä on hävikkiruoan ilmastovaikutus? Mitä eri vastuullisuusongelmia liittyy avokadoihin, ja mikä avokado sitten valita silloin, kun avokadoja syö? Oppitunneista saa vieläpä pisteitä, joilla ansaita aina uusi donitsitaso – eli oppimista pienen pelin muodossa. Kaikki applikaation tieto pohjautuu tieteellisiin lähteisiin.

   

Esimerkkejä Carbon Donut-applikaatiosta. On mielestäni hyvin ajateltu, että ennen kuin joistain aiheista pääsee lukemaan lisään, on vastattava kysymykseen, mikä laittaa sitten oikeasti miettimään asiaa.

Merkittävimmät hiilipäästöt yksilötasolla aiheutuvat liikkumisesta, asumisesta ja ruokailusta. Loput päästöt tulevat sitten kaikesta muusta kuluttamisesta. Jokaisen kohdalla eri päästövähennykset ovat tietysti eri tavalla mahdollisia. Haja-asutusalueella asuvan ei ole mahdollista siirtyä joukkoliikenteeseen, eivätkä monenkaan varat vielä riitä sähköautoihin. Toinen ei voi vaikuttaa taloyhtiön kaukolämpöenergiamuotoon. Opin juuri applikaatiosta, että asunnon lämpötilan yhdenkin celcius-asteen laskeminen vähentäisi muuten lämmityspäästöjä 5%. Kolmannelle kasvisruokavalio on allergioiden vuoksi liian haastava. Ja yksi sanoo, että on lennettävä, kun perhe asuu toisella mantereella. Mutta nimenomaan kannattaakin keskittyä siihen, mihin pystyy ja mitkä teot ovat itselle mahdollisia. Aloittaa helpoimmista ja hiljalleen miettiä, mistä muusta voisi sitten vähentää. Näistä itselleni helpoin on ollut lähteä ruokailusta. Lisätä kasvisruokaa ja hiljalleen kohti yhä vegaanisempaa ruokailua.

Laskinpa siis hiilijalanjälkeni. Tulokseksi sain 4340 tonnia. Carbon Donut-applikaatio näyttää myös, mikä on pohjoismainen keskiarvo ja tämän hetken globaali keskiarvo. Vielä on matkaa 2500 tavoitteeseen, mutta samalla olen myös onnistunut laskemaan päästötasoa aiemmasta. Kun vielä kolmisen vuotta sitten laskin hiilijalanjälkeni, oli tulos n. 6500 tonnia. Silloin en omistanut autoa ja asuin paljon ahtaammin, mutta matkustin enemmän kuin kerran vuodessa lentokoneella. Nykyisen hiilijalanjälkeni olen laskenut myös muilla eri laskureilla ja saanut tulokseksi aikalailla samansuuruisen tuloksen. Päästövähennys johtuu isoimmaksi osaksi siitä, että kuten kukaan muukaan, niin en itsekään ole lentänyt pariin vuoteen. Henkilökohtaisista päästöistä lentämisellä on siis merkittävä osuus. Carbon Donutin oppimateriaali muistutti minua jälleen siitä, että lentokoneiden lämmittämistä lisäävät päästöt ovat todellisuudessa vielä 2-4 kertaa suuremmat kuin miten ne nykyisin ilmoitetaan. Tarkemmat syyt voi lukea applikaatiosta. Sen lisäksi ruokavaliostani on tullut yhä vegaanisempi.

Muutama sana lomamatkailusta lentäen. Tästä olen kirjoittanut aiemmin siinä valossa, että lentämisestä olisi liian vaikea luopua. 

Tänä lentämättömänä aikana olen huomannut, että elämänlaatuni ei kärsi siitä, jos en matkustele lentokoneella ulkomaille. Olen varsin tyytyväinen, jos en tyytyväisempikin elämääni näin, kun ei tarvitse potea huonoa omatuntoa lentokilometreistä. Onneksi, onneksi on löytänyt kotimaanmatkailun oikein kunnolla ja suorastaan rakastunut siihen :). Lähikohteiden viehätyksen. Riemun tunteita saa ihan tavallisista asioistakin. Metsän symmetrisestä heijastumisesta järveen, erinäköisistä sienistä, linnunlaulun tunnistamisesta, suurista jäkäläpelloista. Oppinut arvostamaan ja näkemään kotimaamme monipuolisuuden. On löytänyt paljon ihania majapaikkoja ja kahviloita ympäri Suomea. Kulttuurikohteitakin on. Saanut aivan mieletöntä asiakaspalvelua. Voi rentoutua ja päästä lomatunnelmaan ihan Suomessa. Olen kyllä ennenkin matkustanut Suomessa (kuten vuosittainen hiihtoloma), mutta niitähän en ole edes laskenut samalla tavalla matkoiksi. Ennen tuntui olevan automaatio, että ainakin kerran vuodessa lomalla lähdetään ulkomaille (koska muutkin tekivät niin). Ulkomaanmatkustelussa on kieltämättä oma viehätyksensä; seikkailua kaikille aisteille, uusia kulttuureja, elämyksiä ja muistoja. Enkä väitä, ettenkö välillä haaveilisi taas niistäkin nähden muiden lomakuvia ulkomailta. On onneksi upeat Norja ja Ruotsikin, jonne maata pitkin pääsee kohtalaisen hyvin. Ei sillä että isot autokilometritkään olisivat kovin ekologisia (riippuu tietysti polttoainetyypistä). Nykyään on myös yöjuna Tukholmasta Berliiniin! Ylipäänsä junamatkailu kiinnostaa. Ensin vain täytyy selvittää se vähäpäästöisin tapa päästä tuosta Itämeren yli (sehän selviää esim. Carbon Donut-applikaatiosta).

Voin oppia kulttuureista myös dokumenteista, elokuvista ja kirjoista. Yhtälailla kotimaanmatkailu on avartanut oppimalla ihan Suomen sisäisistä kulttuuri- ja tapaeroista, jotka ovat nekin tosi mielenkiintoisia. Saamenmaan kulttuuristakaan en aiemmin tiennyt paljoakaan. Ylipäänsä, jos matkustaa vain harvoin ja harkitusti kauemmaksi ulkomaille, niin siitä todennäköisesti nauttisi, ja sitä arvostaisi vieläkin enemmän haluten myös tutustua paikallisiin. Itse asiassa paikallisten tapaaminen on minun mielestä suurin matkustamisen suola. Ei joka vuosi, tai edes joka toinen vuosi kuitenkaan tarvitse lentomatkoja elämäänsä (puhun lomamatkailusta, en esimerkiksi jos sukulaiset asuvat ulkomailla, ulkomaillemuutosta, aupairiksi tai vaihtoon lähtemisestä ym.). Tai mikäs siinä, jos siitä ei syntyisi niin isot päästöt. Lentokilometrien vähentäminen on lopulta monelle yksi yksinkertaisimmista tavoista pienentää omia päästöjä. Tiesitkö, että vain 6% maailman kansalaisista on koskaan edes astunut lentokoneeseen?

Matkailussakin tuntuu vallitsevan kaikki heti ja nyt-kulttuuri. Kyllä sitä ehtii joskus myöhemminkin, eikä jokaiselle mantereelle tarvitse päästäkään. Ehdottomaan lentolakkoon en ala, niinkuin ei muukaan ehdottomuus ole yleensä toimivaa tai motivoivaa. Lentäminen ei aina ole myöskään se huonoin keino päästä perille. Mutta nyt tuntuu, että Suomessa ja Suomen rajavaltioissa riittää eliniäksi tutkittavaa. Luulen kyllä lentäväni, mutta mikään kiire tässä ei ole. Katsotaan. Ehkä jonnekin paikkaan, josta on haaveillut oikeasti vuosia. Tai Skotlantiin, rakkaaseen maahan, jossa kävin yläastetta. Sinne ilmeisesti pääsee Norjasta lautallakin?

Nämä ajatukset tuntuvat yllättäneen itsenikin. Ei siitä ole kuin kaksi vuotta, kun koin, että lentäminen on yksi vaikeimmista asioista karsia. Ulkomaille matkustelu oli se, jota varten koin käyväni töissä, mitä varten säästää rahaa. Että voisi kokea ja nähdä maailmaa. Joka tapauksessa, niin lentomatkailun kun muunkin kulutuksen suhteen: vähemmän on enemmän. Harvemmin ja harkitummin. Ehkä tähänkin vielä tulee jotkin henkilökohtaiset lentokilometribudjetit?

Kuinka pääsisi 2500 hiilitonnin tavoitteeseen?

Tuo tavoite tuntuu ensisilmäykseltä haastavalta. Jo asuntojen lämmityksestä johtuvat päästöt ovat Suomessa isot. Yritin laskea applikaatiolla, millä muutoksilla tämä tavoite olisi mahdollinen. Sähköauto on muutenkin haaveissa – kunhan vain hinnat hieman laskevat ja varsinkin latausverkosto Lapissa paranee (tämä on ilmeisesti suunnitteilla). Laskin Carbon Donut- applikaatiolla, että mikäli käytössä olisi sähköauto ja asunto lämpiäisi maalämmöllä, päivittäisi harvemmin elektroniikkaa uuteen (valokuvauksen ja blogin pitämisen vuoksi kun joutuu erilaista tehokasta elektroniikkahärpäkettä omistamaan), ja vielä useammin etsisi tarvitsemansa hyödykkeen ensisijaisesti käytettynä/lainaisi, niin olisin tuossa päästötavoitteessa – ja samalla pitäisin muuten nykyiset tapani. Ei täysin mahdottomalta kuulosta. Paitsi maalämpöön on näistä itse vaikein vaikuttaa (ellei asuisi omakotitalossa) muuten kuin muuttamalla.

En silti usko minkään nykyisen hiilipäästölaskurin pystyvän tarkkoihin lukuihin, sillä elämisessä on niin paljon kaikkea, mistä pieniä päästöjä tulee, ja joita on vaikea huomioida lukuihin mukaan, joten luulen todellisuudessa hiilijalanjäljen olevan aina suurempi kuin laskureilla saa tulokseksi. Timo Korpi on selittänyt tästä aiheesta hyvin ilmastodiettinsä aikana.

Yritysten ja valtioiden tekojen ja innovaatioiden tärkeys

Ilmastokriisi ei ole yksittäisen yksilön taistelu, vaikka pienistä pisaroista syntyy suuriakin koskia. Samalla tarvitaan ylempää tulevia linjauksia, tekoja ja myös teknologisia ratkaisuja puhtaamman energian tuottamiseksi. Yksittäiseltä ihmiseltä ei voi olettaa voimavarojen riittävän miettiä kunkin valinnan hiilipäästöjä.

Kasvipohjaisesta ruokailusta on esimerkiksi tullut oman tiedon, kokemuksen ja ennen kaikkea tuotevalikoiman laajentumisen vuoksi helppoa. Kun meille annetaan keinot (hyvä tuotevalikoima) tehdä kasvipohjaisesta ruokailusta arjen kiireessäkin helppoa hyvillä resepteillä, niin sitä on helppo noudattaa ja näin pienentää samalla omaa hiilijalanjälkeä.

Aivan samoilla tavoin yhä useampi pystyy elämään vähempihiilipäästöistä elämää, jos sähköautojen hintoja saataisiin alaspäin ja latausverkko laajentuisi, jos joukkoliikennettä parannettaisiin, jos biokaasuasemia olisi tiheämmässä. Jos taloyhtiöissä otettaisiin asiaksi valita tai vaihtaa kaukolämpöön, joka on tuotettu ekologisemmin. Jos kaupat myisivät vain vastuullisesti tuotettua tavaraa. Jos ylipäänsä tuotteiden hintoihin laskettaisiin mukaan ilmastopäästöt. Suuripäästöiset tuotteet ja palvelut olisivat kalliimpia.

Sillä aikaa, kun odotan näitä innovaatioita ja kansallisia linjauksia tapahtuvaksi, haluan silti jo tehdä ja toimia parhaani mukaan. Sillä toimintaahan tarvitaan jo nyt heti. Siitä, että toimii mahdollisimman pitkälle omien arvojen mukaisesti, tulee jo itselleen parempi ja toiveikkaampi mieli. Jos en minä suostu muuttamaan tottumuksiani ja kyseenalaistaa ajatuksiani, niin miten voisin toivoa sitä keltään muultakaan? Kukaan meistä ei pysty ehdottomuuteen tai täydellisyyteen valinnoissaan, mutta kun kaikki tekevät parhaansa, niin kenenkään ei tarvitse ryhtyä ilmastoaskeetiksi.

Yksilön vaikutus

Ympäriltä tulevat viestit siitä, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa elämää, vaikuttavat meistä jokaiseen. Siksi on väliä, minkälaista esimerkkiä näytämme. Yksilön teot voivat tuntua mitättömiltä, mutta omat valintamme ja tekomme vaikuttavat lähipiiriimme. Se, miten muut toimivat ympärilläsi, nähdään normaalina ja hyväksyttävänä – jopa haluttavana. Lähimatkailuinto ja kasvisruoan hehkuttaminen tarttuvat varmasti myös jossain määrin ystäviimme ja he taas vievät viestiä eteenpäin. On kieltämättä välillä vaikea puhua ääneen omista valinnoistaan – ikään kuin se olisi brassailua tai syyllistämistä. Vaikka juuri sitä tarvitsemme. Mitä useampi kertoo tavoistaan, jolla vähentää hiilipäästöjä, sen parempi. Se ei ole muita kohtaan syyllistämistä, sillä kuten sanottu, jokainen pystyy eri tavoin vähentämään päästöjä, vaan se on esimerkki, joka laittaa ajattelemaan, voisiko tuo olla itselleen mahdollista. Huonoin linja on lähteä kyseenalaistamaan ja syyllistämään toista, sillä siitä syntyy vain negatiivinen kierre, jossa keskitytään itsen sijasta toiseen, eikä tekoja tule. Juuri siksi näistä on myös vaikea kirjoittaakaan, sillä toisista pystyy aina löytämään hiilipäästö”virheitä” ja vaatimuksia, mitä vielä pitäisi tehdä paremmin.

Jokainen on oman elämänsä vaikuttaja, ja näin bloggaajana itselläni on vielä suurempi vaikutuspiiri. Olen myös aktiivisesti vaikuttanut siihen, mitä haluan nähdä ympärilläni; mm. lopettanut monien seuraamisen sosiaalisessa mediassa, jos koen, että he saavat minut jatkuvasti haaveilemaan uudesta sisustuksesta tai kaukokohteista. Kun näen ympärilläni kauniita Suomi-kuvia ja kasvisruokaa, niin sitä tekee mieli itsekin. Yhtälailla kulutusvalintamme näyttävät yrityksille, mitä haluamme. Ostamalla kaupasta vegaanijäätelön, näytämme, että tätä haluan lisää. Se, mikä jää hyllyyn, on viesti, että tätä ei tarvita.

Luopumisen sijasta tulisi ajatella, mitä saamme tilalle. Elinvoimaisen maapallon. Puhtaan luonnon, lajikirjon monipuolisuuden, puhtaamman hengitysilman, vähemmän sääkatastrofeja, vähemmän eriarvoisuutta, vuodenaikojen säilymisen, monipuolisen ruokatuotannon säilymisen, puhtaan veden riittämisen. Moni meille suomalaisille tuttu ja ihana asia on uhattuna, kuten vaikkapa talvet, tunturit tai ruoantuotannon monipuolisuus. Kyllä näissä jo riittää motivaatiota.

On myös tutkittu, että kansalaiset, jotka aktiivisesti valitsevat kestävämpiä elämäntapoja, ovat tyytyväisempiä itseensä ja elämään ja kokevat enemmän merkitystä. Ja jopa mitä enemmän vaivannäköä jokin kestävämmän elämäntavanmuutos on vaatinut, sitä todennäköisemmin on syntynyt vahvempi kokemus elämän suunnasta ja tarkoituksesta. Tämän luin vasta Rakkautta ja Valoa-kirjasta (alla olevissa suosituksissa lisää tästä). Allekirjoitan. Saa tunteen olevansa jollain tapaa aktiivinen osa yhteistä missiota pelastaa maapallo – vaikka siis itselläni on vielä paljon, paljon petrattavaa. Mutta juuri tuo tunne motivoi yrittämään vielä enemmän.

Carbon Donut applikaatio kertoo paljon muita, henkilökohtaisempia esimerkkejä, miten ilmastoteot eivät ole tosiaan vain luopumista. Kasvipohjainen ruokailu on myös erinomainen esimerkki siitä, että se ei missään muodossa tunnu luopumiselta. Saa hyvää ja monipuolista ruokaa, joka on pääosin terveellistäkin.

Applikaation avulla pystyy helposti laskemaan ja vertailemaan eri ilmastotekojen vaikuttavuuksia ja inspiroitumaan tietolähteiden äärellä. Mitä asumiseen, liikkumiseen, ruokailuun ja kuluttamiseen liittyviä päästövähennyksiä juuri itse voisi tehdä ja mikä sen vaikutus on? Käy tutustumassa ihmeessä tähän applikaatioon. Applikaatio on ihan ilmainen.

Erinomaisia, motivoivia kirjoja ja muita lähteitä ilmastonmuutokseen liittyen, jotka haastavat omaa ajatustapaa tai neuvovat vähempipäästöiseen elämään:

 

  • Rakkautta ja valoa (Salonen Arto O. ja Kurenlahti Mikko) Kestävyyskysymyksiin perehtyneiden tutkijoiden yhteiskunnallinen kirja elämän merkityksestä ja omien arvojen määrittelemisestä ilmastonmuutoksen edessä. Kyseenalaistaa totuttuja länsimaalaisia ajatusmalleja kuluttamisesta, onnellisuudesta ja elämän merkityksestä. Miksi riittävästi on aina vähän enemmän kuin itsellä on nyt? Miten maapallon kannalta kestävämpi elämäntapa tuokin ehkä jopa enemmän merkityksen tunnetta elämään.
  • Kaikki kuluttamisesta (Julia Thuren). Pureutuu syvälle länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan. Mistä halu kuluttaa oikeastaan kumpuaa, mitkä ovat ne syyt ja juuret, jotka saavat meidät kuluttamaan? Tämä kirjaa saa pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistään kriittisesti.
  • Ilmastouutiset (Timo Korpi) – Yle Kioski:n sarja, jossa Timo Korpi on tutkijoita haastattelemalla käsitellyt ilmastonmuutosaiheita tieteeseen perustuen, mutta kaikkea muuta kuin tylsällä tavalla. Hassunhauskat animaatiot herättävät hilpeyttä. Kuten Timo sanoo, huumori on ainoa keino tavoittaa iso yleisö. Näihin jaksoihin jäi ihan koukkuun.
  • Pallon kokoinen elämä-blogi ja samanniminen Instagram-tili. Ami tekee loistavaa työtä ilmastovaikuttajana. Hänen instagram-tililtään saa päivän uutiset ilmastonmuutokseen liittyen ja blogissa pureudutaan syvemmälle tärkeimpiin aiheisiin.

 

Saa suositella lisää 😊.

Jäikö nälkä?

4 kommentit

OPK 13.10.2021 - 19:04

Luepa Risto Isomäen ”Ruoka, ilmasto, terveys”. Sillä voisi olla paljon annettavaa sinulle. Terveysosassa mielenkiintoista (hyytävää) on muun muassa virusten nopea mutatoituminen broilerin- ja sianlihantuotannossa.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 13.10.2021 - 20:13

Kiitos, tämä on itse asiassa lukulistallani 🙂

Vastaa
Luana 13.10.2021 - 22:38

Laitoin carbondonut.com -sivustolla laskuriin kaikkiin ekologisimmat vaihtoehdot, ja sain tulokseksi 3000 kg 😀

Vastaa
Mari 20.10.2021 - 22:46

Luana: kokeilusi näyttää hyvin, mihin asti yksittäinen ihminen pääsee omilla valinnoilla. Siitä saa kuvaa, mihin jokainen meistä voi omilla henkilökohtaisilla valinnoilla vaikuttaa nyt ja lähiaikoina. Osa päästöistä kuitenkin tulee yhteiskunnan rakenteista, varsinkin energiantuotannosta, ja sitä isomman skaalan muutosta mm. energiantuotannossa, liikenteessä, rakennusten suunnittelussa/rakentamisessa/käytössä/korjaamisessa jne, tekee koko ajan kasvava joukko tutkijoita, yrityksiä ja päätöksentekijöitä, poliitikkoja, yhdistyksiä ja muita tahoja. Sieltä saamme myös tulevina vuosina lisää päästöjen vähennysvaikutusta, mikä sitten aikaa myöten alentaa myös yksittäisen ihmisen päästövaikutusta, jolloin päästäänkin alle 3000 kg. 🙂 Mutta ei se silti sitä tarkoita, etteikö meidän jokaisen kannattaisi tutustua omaan hiilijalanjäljeen ja miettiä kriittisesti omia valintoja. Mutta ei niistä kannata myöskään tehdä itselle isoa mörköä, vaan parasta olisi jos pystyisi suhtautumaan noihin uteliaan tutkivasti ja kokeilevasti
Carbon donutille iso peukku. T: hiilineutraalien kaupunkien ja energiajärjestestelmien tutkija, joka rakastaa hyvää ruokaa. Kiitos Saara, upea kirjoitus jälleen kerran.

Vastaa

Jätä kommentti