Tiedostamisen tuska – kuinka selvitä ruokakaupassa nykyajan eettis-ekologisessa ristiaallokossa

”Kun olet kerran astunut tuohon maailmanparannus-suohon, niin sulla ei ole enää paluuta. Uppoat aina vaan syvemmälle, koska aina löytyy uusia epäkohtia. Kun kerran oot ilonen ja tiedät jotain enemmän, niin se ei pysy kauaa, sillä kohta kuulet jo jostain uudesta harmista. Jos taas yrität olla miettimättä, niin joku sulle aina kertoo.” -Kaverini kommentti minulle laukaisi niin paljon ajatuksia. Tämä on ihan totta. Tavallaan haluan tietää, tavallaan olisi helpompaa, jos en tietäisi mistään epäkohdista.

Olen alun perin ollut kiinnostunut ruoasta melkein pelkästään makujen vuoksi. Etsinyt parhaan makuista tuotetta joka kategoriasta. Halunnut luoda parhaan mahdollisen makuista ruokaa. Elämä tuntui ah niin ihanan simppeliltä silloin 😊.

Mutta elämä menee eteenpäin. Kasvua ja tiedostamista on tapahtunut. Opin jatkuvasti uutta. Ekologiset arvot alkoivat kiinnostaa. Eettinen puoli taas sitä mukaa, kun tieto ruoan tuotannosta on kasvanut ja sitä mukaan kun epäkohtia on nostettu esiin. Maailma ei olekaan niin yksinkertainen. Valinnoillani haluaisin mahdollisimman vähän harmia kellekään. Miten ottaa kaikki nämä aspektit huomioon?

Haluan edistää kasvisruokaa ja vegaaniruokaa, sillä siinä on tulevaisuuden kestävä tapa syödä: paljon kasviksia ja kasvipohjaisia tuotteita. Lihaa, maitotuotteita ja muita eläinperäisiä tuotteita harvemmin ja kestävistä ja eettisistä lähteistä. Kalan kanssa samoin. Tällä hetkellä syön itse hyvin tämän kaavan mukaisesti. Tehotuotettua lihaa en syö, mutta muuten olen joustava. Kun itse kokkaan, niin kokkaan pitkälti kasvipohjaisista tuotteista ja välillä kalaa lisäksi. Kun joku muu kokkaa, olen kylässä tai tien päällä tarvitsee ruokaa, niin syön sen mitä tarjotaan tai on valikoimassa (paitsi sitä tehotuotettua lihaa ei vain edes pysty, vaikka kohteliaisuuden ääni sanoisi, että no ota nyt vaan). Jos voi valita ravintolassa/kahvilassa vegaanisen menun tai ruoan, joka myös vaikuttaa mietityltä (ei se korppu tai vihersalaatti), niin olen innoissani ja valitsen sen. Innostun jokaisesta uudesta vegaanituotteesta – kunnes huomaan, että siinä on palmuöljyä tai kuulen jotain muuta epäeettistä siitä. Siinä vaiheessa menee pää taas ihan pyörälle. Mikä on pienin paha, ja kuinka paljon aikaa muutenkin käytän ruokavalion eettis-ekologisuuden miettimiseen? Aivan tosi paljon. Teen siitä ongelman, tai vähintään muut tekevät sen puolestani.

Miten saada riittävää tietoa asioista? Miten voin luottaa, että firmojen vastuullisuusohjelmaa toteutetaan, valvotaanko sitä? Myös yritykset oppivat virheistä ja moni tekee jatkuvaa kehitystyötä oikeudenmukaisempaan suuntaan; en kai ole jäänyt parjaamaan joitakin firmoja menneisyyden vuoksi? Sitäkään en halua elämässä tehdä; tuomita ketään yleisesti menneisyyden perusteella.

Yleisesti uskon maailman, ihmisten ja yritysten hyvyyteen (kunnes toisin todistetaan). Luotan ihmisten sanaan. 

Ekologiset valinnat tuntuvat vielä suht simppeleiltä

Ekologiset valinnat tuntuivat vielä kohtalaisen simppeleiltä. Kasvisruoka on lähtökohtaisesti ekologisempaa kuin eläinperäinen ruoka. Toisaalta broilerin hiilijalanjälki on pienempi kuin suklaan tai riisin. No, ei se mitään, jos kaikki ruokavalinnat eivät ole niin pienipäästöisiä. Suklaata ei kuitenkaan mätetä kerralla niin paljoa.

Mutta entä palmuöljy? Sitä löytyy niin monesta tuotteesta, myös vegaanituotteista. Taitaa olla vain yksi ainoa vispautuva vegaaninen kerma, jossa ei ole palmuöljyä. Palmuöljyä on toki suhteellisin pieni määrrä kussakin tuotteessa, jolloin se ei kasvata yksittäisen tuotteen hiilijalanjälkeä paljoakaan, mutta sitä on vaan niiiin monessa tuotteessa, ja maailmankuvassa palmuöljy on yksi suurimmista ympäristötuhoista.

Eettisen puolen eli ihmis-ja eläinoikeuksien huomioiminen ruokavalinnoissa taas on huomattavasti monimutkaisempaa. Yksittäisen tuotteen kohdalla kun harvoin on tiedossa koko ruokaketjun eettisyyttä. Otetaan esimerkiksi ruokajaloste, joka sisältää jo monia eri raaka-aineita. Vaikka sokerin olisi vannottu tulevan viljelijät huomioivista olosuhteista, niin entäs ne muut ainesosat? Yksittäisten raaka-aineidenkaan kohdalla tilanne ei ole lainkaan helppo. Meillä on cashewpähkinä, mutta siitä kun cashewpähkinä on poimittu, kuorittu, pakattu ja lähetetty kauppoihin, niin siihen on osallistunut jo vaikka kuinka monta toimijaa. Miten voin tietää, onko heille kaikille taattu minimipalkka ja lepoajat?

En voikaan, ellei yritys sitä itse kerro ja painota. Yritykset ovat heränneet länsimaisten kuluttajien lisääntyneen vaatimustasoon, joka ei koske enää pelkkää makua, vaan myös ekologisuutta ja eettisyyttä. Ne, jotka toimivat jo oikeudenmukaisesti, tuovat sen tietysti esiin. Mutta myös korulauseita on ihan varmasti vaikka kuinka. Sanotaan jotain ilman totuuspohjaa. Miten voin tietää kuka on oikeasti hyvä toimija? Toiset taas eivät sano mitään, vaikka heillä saattaa hyvinkin olla asiat kunnossa. Haluan yhäkin luottaa siihen, mitä sanotaan. En sokeasti, mutta perusteluiden kera kyllä.

Entä, kun puhutaan muista tuotteista kuin ruoasta. Ruoan tuotannosta vielä vähän jotain ymmärränkin, mutta tavaroiden tuotanto. Mistä ne raaka-aineet ja materiaalit tulevat ja miten niitä rahdataan ympäri maailmaa?

Ristiriidat ekologisuuden ja eettisyyden välillä – tai eettisyyden sisäiset ristiriidat

Entäs sitten ristiriidat ekologisuuden ja eettisyyden välillä. Tuote voi olla ilmastoystävällinen, mutta saattaakin loukata ihmisoikeuksia (cashewpähkinät?). Tai keskinäiset eettiset ristiriidat; tuote voi olla vegaaninen ja täten ei satuta ketään eläintä, mutta saattaakin sen sijaan olla tuotettu ihmisten kannalta epäilyttävissä olosuhteissa (kaakaoviljelmät?). Tai olla vegaaninen, mutta epäekologinen (kaakao, avokado).

Pahimmalta tuntuu, kun kuulee herkullisena pitämästään tuotteesta jotakin negatiivista uutista. On saattanut vaikka hehkuttaa ihan maun takia jotakin tiettyä tuotetta, mutta sitten myöhemmin ilmeneekin, että tuotteen tuotanto ei välttämättä kestäkään täysin päivänvaloa.

Blogin pitäminen ei nykypäivänä ole kovin kevyttä. Itse haluan tiedostaa, mutta minua tiedostavampia, kriittisempiä ja ehdottomampia ihmisiä löytyy aina, ja vastuullisuuskommentteja ja -tietoa tulee tuon tuosta suoraan viestilaatikkoihini. Blogin kautta tätä tietoa tulee siis pyytämättäkin ihan koko ajan. Mikä on hyvä, jotta voin levittää tietoa, mutta samalla se lisää ristiriitaisia ajatuksia ostospäätöksissäni.

Kyllä vastuullisuustietoa saa ja pitääkin silti tuoda jatkossakin esiin, kunhan ne kerrotaan hyvässä hengessä :).

Välillä tekisi mieli vain kadota jonnekin Lapin erämaahan; kerätä puolukoita ja perunaa talvea varten ja kalastaa omat rautuni (kalojen mielenmaailmaan en ole vielä edes uskaltanut perehtyä). Pois näistä ahdistavista ajatuksista.

Kotimaisen ruoan suosiminen

Ruoka on silti intohimoni yhäkin makujen ja vaihtelun kautta. Haluan syödä monipuolisesti ja maukkaasti, ja siksi tuotteita tulee käytettyä vaikka kuinka laajasti. Yksi ratkaisu on ollut, että yrittää suosia niissä tuotteissa kotimaisia toimijoita, joissa se on mahdollista. Haluan uskoa, ja uskon, että Suomessa on ihan hyvät työolosuhteet. Usein suosinkin taas vegaanisuuden kustannuksella kotimaisten lähellä tuotettujen pientuottajien tuotteita.

En tiedä kalan eettisyydestä, mutta ainakin moni kotimainen kala on ekologista ja toisaalta tukee kalastajien elinkeinoa (ei tosin hyvä argumentti, koska voisi sanoa myös, että tuen tässä tehosikalan työntekijöiden elinkeinoa). Rakastan myös kalaa, joten annan itselleni luvan syödä sitä, mikäli mieli tekee. Mieluiten kotimaisilta kalastajilta tai itse kalastettuna.

Toisaalta kotimaisessakin tuotteessa on voitu käyttää ulkomailta tuotuja raaka-aineita ja pakkausmateriaaleja. Ja toisaalta osa isommista kotimaisista yrityksistä omistaakin jokin ulkomaalainen jättiyhtiö (kuten Nestle), jolloin tilanne saattaa olla se, että vaikka kotimainen tuote tuotettaisiinkin ihan hyvissä olosuhteissa, niin ostamalla tätä tuotetta tavallaan välillisesti tuen jättiyrityksen muuta toimintaa, jonka muiden alla olevien yritysten kohdalla saattaakin löytyä epäoikeudenmukaisuuksia. Huh, taas yksi mietittävä asia.. Jota en itse tosin halua miettiä, tai menee aivan liian monimutkaiseksi. Vertaa viimepäivien Oatlygate; kun maailmanluokan jättisijoitusyhtiö sijoittaa Oatlyyn, niin siitä syntyykin yhtäkkiä Oatly-boikotti, koska tämä sijoitusyhtiö omistaa myös osuuksia epäekologisista yrityksistä. Jos asioita pitää tällä tasolla pohtia ja tiedostaa, niin menee kyllä aivan mahdottomaksi.

Yrityksillä itsellään voi olla myös vaikeuksia tietää ja tuntea kaikkien toimijoiden ja alihankkijoiden liikkeitä. Vaikka yritys olisi määritellyt itselleen tietyt arvot, joita on noudatettava, niin on lähes mahdotonta koskaan pystyä valvomaan ihan jokaista alihankkijan alihankkijan toimintaa. Sekin on vain hyväksyttävä. Ketjusta voi aina löytyi yksi ”pahis”. Eikä yrityksienkään mahdollisuudet vaikuttaa ole loputtomat – on asioita, jotka eivät ole niiden käsissä. Osa on kansallisemman tason asioita.

Ekologinen ja/tai eettinen tuote voi olla useita kertoja kalliimpi kuin se toinen. Vaikka olen valmis pistämään rahaa hyvään tuotteeseen, niin jossain menee hintaraja arkisissa tuotteissa. Eikä kallis ole aina tae myöskään vastuullisuudesta.

Maailma tuskin koskaan tulee olemaan täydellisen oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen. Mutta se voi olla oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi.

Tiedostavuus lisää positiivista muutosta yrityksissä

Positiivista on paljon, sillä samalla kun ihmis-ja eläinoikeuksiin kiinnitetään enemmän huomiota, niin yrityksillä on paine muuttaa toimintatapoja. Vaikka voisi toivoa, että yritykset lähtökohtaisesti toimisivat tuottaen mahdollisimman paljon hyvää. Mutta yrityksillä on laissakin jo määritelty yksi tavoite: tehdä voittoa. Moni moderni pienyritys toimii nimenomaan vastuullisuus etunenässä, mikä on ihailtavaa, mutta varmasti raskasta, sillä samalla kuluttajan olisi pystyttävä tai raaskittava maksaa korkeampi hinta. On kuitenkin vain ihailtavaa, että moni vanhempikin yritys yrittää myös muuttaa toimintatapojaan paremmiksi, oli syy ja menneisyys taustalla mikä tahansa. Muutos ja asenne on tärkein. Ei voi syyttää ketään menneestä.

Samaan aiheeseen liittyen blogistani löytyy vieraskynäkirjoitus, jossa elintarvikealan työntekijä kuvailee tarkemmin, miten kuluttajien vaatimukset näkyvät yritysten toiminnassa.

Hyväksytään rajallisuutemme

Tiedostavuus on hyvä, mutta aiheuttaa samalla myös isoa ahdistusta yksilön valinnoissa.

Ratkaisu on olla armollinen itselleen. Kaikkea en voi tietää. En voi pyhittää elämääni tuoteselosteita syvemmälle penkomiseen. Enkä edes penkoa jokaista tuoteselostetta. Elämässä on ihan muita huolia jo tarpeeksi, ja muutakin vastuuta. Jatkuvastihan tulee esiin eri toimijoista joitakin epäkohtia. Sitä mukaa, kun niitä tulee esiin, voin yrittää muuttaa ostoskäyttäytymistäni, mutta en tehdä sitä yhden raflaavan uutisotsikon perusteella. Silloin, kun en vielä jotain epäkohtaa tiedä, en voi ottaa niitä mieltäni liikaa kuormittamaan. Kun taas jotain tulee esiin, niin yritän ottaa rajallisen kyvykkyyteni rajoissa  selvää vaihtoehdoista ja myös siitä, onko jokin uutisointi liioiteltu, onko kyseessä vain yksittäistapaus ja onko firma tehnyt sen jälkeen jotain muuttaakseen asioita. Ja jossain vaiheessa vain luottaa kokeneeni saaneeni tarpeeksi näyttöä ja vakuuttavaa tietoa – ei jäädä ikuisiksi ajoiksi penkomaan märehtimään yhtä aihetta. 

Eikä yksittäisen ihmisen tarvitse kokea liian huonoa omatuntoa tästä eettis-ekologisesta ristiriitaisuudesta ja jokaisen aspektin huomioon ottamisesta. Se kuluttaa omia voimavaroja ja jaksamista johtaen helposti ahdistumiseen, turhautumiseen, mikä taas voi jopa johtaa hällä väliä-asenteeseen, jos valintojen kohdalla tuntuu joka kerta, että suo siellä ja vetelä täällä. Usein tuntuu juuri siltä. Ja elämässä on niin monia muitakin valintoja tehtävänä, joita taas saa pohtia yhdestä sun toisesta näkökulmasta. Ei ihme, että ihan jo valintoja pohtiessa uupuu ja toisten odotukset vielä painavat yhdessä vaakakupissa. Ihan jo mietin, että kehtaanko kahvilassa/ravintolassa kysyä erikseen vegaanista vaihtoehtoa, vai olenko hankala asiakas? Aiheutanko myyjälle vaivaantuneen olon, jos hän joutuu vastaamaan ei? Jos kaveri pyytää syömään, niin kehtaanko toivoa vegaanista, jos kaveri itse ei kokkaile vegaanisesti? Voi tulla liikaa paineita ja stressiä taas hänelle siitä, mistä hän aluksi saattoi olla innoissaan kutsumassa keksittyään jonkin kivan ruokaidean. Siinäpä taas yksi pohdinta lisää.

En voi vaatia itseltäni liikaa, en myöskään toisilta. Vaikka itse kykenen kohtuullisen vastuullisiin valintoihin ja niihin on myös yleensä varaa, niin kaikkien tietämys ei voi olla samalla tasolla, tai vaikka talous rajoittaa valintojen mahdollisuutta. Toisaalta on aina paljon tiedostavampia ja ehdottomampiin ratkaisuihin kykeneviä ihmisiä kuin minä itse. Hyväksytään oma rajallisuutemme, niin tiedon kuin luonteen ja voimavarojen suhteen. Samalla hyväksymme ja ymmärrämme myös toisten valinnat. Älä ota liian suurta stressiä. 

Se tämän kirjoituksen pointti olikin. Tiedän, että en voi olla ainoa, jota nykypäivän tiedostamisen aste välillä stressaa. 

Ilman tiedostavuutta ei kuitenkaan tule muutosta. Kaiken kaikkiaan näen sen kuitenkin hyvänä, haluan tietää ja ottaa asioista selvää, vaikka se voi tuntua ahdistavalta. Mieluummin silti tiedän kuin olen tietämättä.