Koti Ajatuksia Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Ajatuksia tämän päivän ruokahyllynmyllystä ja lihansyönnistä

Nykyisin ruokapäätöksiä tehdessä pitäisi pitää mielessä ekologisuus, terveellisyys, suomalaisuus ja eettisyys.

Vältä hiilareita. Vältä sokeria. Vältä valkoista jauhoa. Kookosrasva on hyväksi, kookosrasva on pahaksi. Suosi suomalaista, paitsi talvella ulkomaisia vihanneksia. Luomua vai ei? Lopeta punaisen lihan syönti. Muunkin kuin punaisen lihan. Ja nyt pitäisi lopettaa vielä kaikki eläinkunnan tuotteidenkin käyttö. Olla vegaani.

Nykyisen ruokaspekuloinnin rattaissa menee jo helpommastakin pää sekaisin. Vegaanisuus on päivän sana ja sitä tulee joka tuutista. Entä jos joskus tekee mieli sitä täydellisen mehukasta hampurilaista? Ei silloin soijapihvi kelpaa. Opettele. Tottumiskysymys. Näin varmasti on, mutta onko kaiken oltava niin mustavalkoista? Joko olet vegaani tai sitten syöt mielin määrin lihaa. Maitolasiakaan ei enää voi juoda tuntematta pientä syyllisyyttä.

avokado-punajuurileipä

Aiemmat villitykset vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, valkoisen vehnän välttämisestä ja sokerin paheksunnasta olen sivuuttanut iloisesti. Nykyinen lähes aggressiivinen vegaanisuuden esilletuonti on sen sijaan koskettanut ja herättänyt ajatuksia, ja tämän kirjoituksen halusin laatia yhtälailla itseäni varten selvittääkseni päätäni.

Missään tapauksessa en ole kasvisten syönnin lisäämistä ja lihansyönnin vähentämistä vastaan. Päinvastoin. Tämä on ollut omaa ideologiaani jo pitkään. En ole myöskään ketään vegaania vastaan. Hyvä te! Vaan kyseenalaistan sen, että kaikki pitää kategorisoida ja olla niin ehdotonta. Ruoka on joissain piireissä saavuttanut jo lähes jopa uskonnon aseman. Eikö ole vegaani, jos maustat papusoossisi kalakastikkeella? No et ole, ei se ole vegaani, olet yhtä kuin ne kaikki ei-vegaanit. Tänä päivänä on keskitytty liikaa itse luokitteluun. Joko olet vegaani, kasvissyöjä tai sitten lihansyöjä. Näistä lokeroista ei sitten lipsuta.  Lapsille tehdään selväksi, että pinaattiletut ovat kasvisruokaa (huom! nyt syödään kasvisruokaa, ei lihaa!) ja kaurapuuropäivä koulussa on vegaanipäivä.

Perheessäni ei koskaan ole syöty runsaasti lihaa, ja kasvatus on tuottanut hedelmää eli itsenikin harvemmin tulee valmistettua punaista lihaa. Pihviä olen aina pitänyt jokseenkin tylsänä vaihtoehtona. Joskus kuitenkin on saatava se hampurilainen, enkä näe tätä tuomittavana.

Ei oteta kasvissyöntiä aatteena ja liian vakavasti, ja hankaloiteta sitä kautta muidenkin elämää. Lihaa voi syödä, kun sitä varta vasten tarjotaan, eikä pannacottaa tarvitse liivatteen takia jättää syömättä. Itse seison tämän vaihtoehtoisen kasvissyönnin takana, vaikkakin oma ruokaideologiani toimii pikemminkin ruoan maun kautta. Jos kasvisruokavaihtoehto kuulostaa muita paremmalta, valitsen sen. Jos vegaanivaihtoehto on paras, niin sitten sitä. Buffetpöydässä enemmän kasviksia ja hiukan parmankinkkua kylkeen. Tämän vuoksi on tietysti ehdottoman tärkeää, että kasvisruoka on muutakin kuin sosekeitto tai vihersalaatti. Paljon muuta se onkin, ja herkullisesta kasvisruoasta tulenkin jakamaan reseptejä. Monesti tekemäni ruoka on myös sattumalta vegaanista. Joskus se on melkein vegaanista, mutta sattui tarvitsemaan raputahnaa tai kalakastiketta makupaletin hiomiseksi.

Itse ongelma on lihansyönnin, erityisesti naudanlihan, ja maitotuotteiden käytön valtava lisääntyminen elintason noustessa. Eräissäkin grillijuhlissa pojat grillasivat 1,5 kilon jättilihavartaita henkeä kohden. Tätä ei maapallomme kestä. Ratkaisu tähän ei kuitenkaan heti alkuun ole täydellinen kieltäytyminen, ja sen toitottaminen joka mediassa. Tällainen kiihkoaminen herättää samalla hurjaa vastarintaa. Toisaalta näin saadaan herätettyä mielenkiinto ja saadaan aikaan keskustelua tärkeästä aiheesta

Kuten jo sanottu: kohtuus ja kokonaisuus. Vähennetään lihanmäärää ja lisätään kasvisten määrää. Syödään hieman useammin kasvisruokaa. Näin ei kenenkään tarvitse ryhtyä täyspäiväiseksi vegaaniksi, ellei sitä itse välttämättä tahdo.

Jäikö nälkä?

Jätä kommentti