Kakkubuffet 120 hengelle – blogin 10v synttäreiden kunniaksi

22

Nyt kyllä ylitin itseni! Joskus elämässä on rohkeasti vain lausuttava ääneen jokin hieman pähkähullultakin kuulostava idea. Kun sen on ääneen lausunut, tai varsinkin julkisesti siitä kertonut, ei enää auta muu kuin kääriä hihat ja lähdettävä oikeasti sitä toteuttamaan. Tässä tarina siitä, kuinka syntyi Viimeistä murua myöten ilmainen 120 kävijän vegaaninen&gluteeniton kakkubuffet.

Reilu vuosi sitten kesällä lausuin tämän ajatukseni ensimmäistä kertaa ääneen siskolleni ja Markukselle Teijon kansallispuistossa retkeillessä: ”oispa kiva järjestää sellainen avoin tapahtuma, johon vaan leipois todella paljon mokkapaloja ja muita vegaanisia leivoksia, että tuntemattomat ihmiset pääsisi matalalla kynnyksellä, ilmaiseksi maistelemaan vegaanisia leivoksia. Ja toteamaan, että ne on vähintään yhtä hyvin kuin kananmunilla ja voilla leivotut. Kun eihän ihmiset halua kahvilassakaan herkästi maksaa vegaanisesta herkusta, kun epäilevät sen olevan jotenkin huonompi. Ihmisten pitäisi saada hyviä kokemuksia vegeleivoksista!”

Tämä ajatus taas oli muhinut päässäni varmaan koko vuosikymmenen ajan. Suunnilleen niinä aikoina, kun perustin blogin, 10 vuotta sitten, kiinnostuin myös kasvipohjaisesta ruoasta ja vegaanisesta leivonnasta. Kasvisruokaa ja siitä hiljalleen vegaanista normiruokaa oli selvästi helpompi ryhtyä valmistamaan kuin leivontaa. Ajatus ilman kananmunia koossa pysyvistä kakuista tuntui liki mahdottomalta. Kunnes, sain itse juuri tämän kokemuksen, jonka nyt halusin tarjota eteenpäin. Olin Helsingissä ulkoilmatapahtumassa ja siellä oli Tuulispään eläintilan ständi ja he tarjosivat ilmaisia, vegaanisia mokkapaloja. Muistan kuinka pehmeää ja superherkullista se mokkapala oli! Vau, jos tällaista voi tehdä vegaanisena, niin kananmunat ja maitotuotteen leivonnastakin saa jäädä!

Hostel Cafe Koti tapahtumapaikkana

Ideani vastaavasta mokkapalojen jakotilaisuudesta sopisi täydellisesti yhteen tänä vuonna 10 vuotta täyttävän blogini juhlistamistapahtumaksi. Asiaa olisi lähdettävä edistämään! Tapahtuma täytyisi olla Rovaniemellä ihan logistista syistä, koska itse asun siellä. Se olisi hyvin vaikea järjestää ulkoilmatapahtumana, koska säät. Mieluiten tapahtuma saisi olla aika keskeisellä paikalla ja sisätiloissa. Olisikohan Rovaniemen Hostel Cafe Kodissa mahdollista järjestää tapahtumia, mietin? Tämä hostelli, jossa on myös lounasravintola ja kahvila sijaitsee keskustassa, on valoisa, hyvin kotoisa tila ja riittävän iso. Täydellistä.

Hostel Cafe Kodin nettisivuilla kerrottiinkin, että tiloja voi vuokrata yksityistapahtumiin – niin itse kahvilan puolta (65 istumapaikkaa) kuin vanhan Nabon, eli nykyisen Naapurin puolta (10-25 hlö tilaisuuksiin)! Jes! Lähdin kyselemään hintaa, mutta he vastasivatkin, että ovat seuranneet blogiani ja haluaisivat tarjota tilat tapahtumaa varteen käyttööni ja he voisivat myös hoitaa kahvit, tarjoilun ja tiskit. Vau! Tapahtuma olisi siis todella mahdollista järjestää, ja kun kerran sain tilan ilmaiseksi, niin pystyisin toteuttamaan haaveeni pystyä tarjoamaan kävijöille leivoksia ilmaiseksi. Samalla kuulin, että Hostel Cafe Kotikin täyttää tänä vuonna 10 vuotta – miten sopiva sattuma!

Naapurin puoli

Hostel Cafe Koti on itselleni hyvin tuttu, alkujaan sen huokean hintaisesta ja herkullisesta aamiaisbuffetista, jonne suunnata yöjunalta. Äitiysvapaiden aikana taas paikasta muodostui tosiaan melkein toinen Kotini- kuten Hostel Cafe Kotia lyhennettynä kutsutaan. Sinne tuli sovittua lukuisat lounastreffit toisten äitiyslomalaisten kanssa ja isommankin lapsen kanssa siellä on helppo lounastaa, sillä siellä on lapsille oma leikkipaikka. Erityisesti äitiysvapaalta on jäänyt mieleen, kun vauvamme huusi kahvilassa aivan päätöntä kirkumishuutoa, jolle ei meinannut tulla loppua, ja tätä pahoittelin, niin kahvilan työntekijä lempeästi sanoi, että meille ovat kaikki eri ikäiset tervetulleita.

Joka arkipäivä tarjolla on lounasbuffet: itse tehtyä leipää, salaatteja ja vaihtuvista lämpimistä pääruoista toinen on aina kasvisruokaa – useimmiten vegaanista – ja ennenkaikkea aivan todella herkullisen makuista! Täällä saattaa olla kaupungin paras vegelounas. Kahvilan vitriinissä on myös aina useita vegaanisia ja gluteenittomia leivonnaisia.

Pop-up kahvilan ideointia ja miten mokkapaloista tulikin gluteenittomia ja vegaanisia täytekakkuja

Ajatuksenani oli avoin tilaisuus seuraajilleni, jonne voisi tulla niin kauan kuin tarjoiluja riittää. Mutta se jätti liikaa jännitystä, tulisiko kukaan, vai tulisiko niin paljon, ettei olisi varautunut sellaiseen alkuunkaan. Myös kahvilalle olisi selvästi helpompaa, jos vierasmäärä olisi suunnilleen tiedossa. Puhuimme 70 vieraasta, ja ajattelin että sellaisen vierasmäärän tarjottavien kanssa selviydyn vielä yksinäni. Kun tila oli valittu, kehkeytyi vuoden aikana mielessäni erilaisia tarjoiluvaihtoehtoja aina brunssihenkisistä kattauksista ruokaisine salaatteineen ja suolaisine piirakoineen jättimäiseen mokkapalapöytään ja siitä hiljalleen kakkubuffetiksi. Yksin en kerta kaikkiaan tulisi ehtimään tai pystymään valmistamaan myös suolaisia tarjoiluja. Olinhan aikanani järjestänyt monet 100 hengen sitsit, lukuisia 30-60 hengen kotijuhlia (valmistujaisia yms) sekä 300 hengen silliksen. Mutta harvoin täysin yksin. Tällä kertaa toimisin täysin yksin esivalmistelujen ja ruoanlaiton kanssa kaupassa käynnistä koristeluihin saakka. Tai no itse asiassa olin kerran leiponut hääkakut 120 hlö häihin. Mutta ne olivat pelkästään sitä yhtä ja samaa kakkua, ei lukuisia erilaisia.

Lopulta päädyin siihen, että tapahtumassa olisi vähän myös suolaista, koska on kivempi syödä kakkuja, jos on syönyt vähän jotain suolapalaa.

Vuoden aikana olen kehittnyt huimasti myös gluteenittoman leivonnan saralla ja näin sitten ajattelin, että olisipa hienoa, jos voisin samalla tarjota kaikki tarjottavat vegaanisen lisäksi gluteenittomana (ja mahdollisiman pitkälle pähkinättömänä), jotta tarjoilut sopisivat samalla mahdollisimman monelle – sellaisellekin, joille ei yleensä löydy paljon valinnanvaraa. Näin mokkapalat lopulta eskaloituivat useiksi erilaisiksi vegaanisiksi ja gluteenittomiksi täytekakuiksi! Täytekakkujen lisäksi oli monta muuta minileivospalaa ja keksiä.

Löytyykö tarpeeksi kävijöitä?

Tätä mietti ääneen jopa ystäväni. Onko Rovaniemellä tarpeeksi kävijöitä tällaiseen tapahtumaan? Jotta tapahtumaan olisi takuuvarmasti edes joitain kävijöitä, lähetin kutsun Rovaniemellä asuville ystävilleni saapua perheineen paikalle. Sitten koitti jännittävä hetki ja julkaisin tiedon ja kutsun seuraajilleni Instagramissa. Nopeimmat mahtuisivat mukaan. Ilmoittautuuko kukaan? 70 paikkaa, meneekö ne täyteen? Julkaisin postauksen yöjunasta, tunnin päästä katsoin sähköpostiani. Ei ketään. Hmm… Mutta sitten, se olikin junan netti, joka ei vain toiminut, ja kun yhteys jälleen palasi, oli sähköpostini aivan täynnä viestejä ja niitä selatessa laskin, että ilmoittautumisia oli parissa tunnissa tullut jo 100 kappaletta. Ilmoittautuminen oli suljettava. Olen luonteeltani juuri sellainen, joka haluaa tarjota mahdollisimman monelle mahdollisimman hyviä ja herkullisia kokemuksia ja palvella hyvin ihan jokaista, niin mieluiten haluaisin järjestää kakkulähetyksen jokaiselle 75 000 Instagram-seuraajalleni. Kysyin Hostel Cafe Kodilta, voisimmeko sittenkin järjestää paikan kaikille näille, jotka jo ehtivät ilmoittautua. Minullehan se tietäisi lisää leivottavaa, mutta uskoin selviäväni siitä. Lisää haastekertoimia, kivaa!

Lopullisena vierasmääränä kakkukahvilaani oli tulossa 100 aikuista/isompaa lasta ja vähän reilu 20 pikkulasta. Hui. Haukkasinkohan sittenkin vähän liian ison palan. 120 kävijää onkin aika paljon enemmän kuin alkuperäinen 70 henkilöä.

Oli siis turhaa jännittää, löytyisikö kävijöitä. Kuulin niin monelta jälkikäteen, kuinka he olisivat halunneet tulla, mutta eivät ehtineet ilmottautua.

Miten valmisteluviikko sujui henkisesti ja logistisesti?

Olin varannut valmisteluihin 5 työpäivää sekä itse varsinaisena juhlapäivänä, lauantaina, ehtisi vielä aamusta tehdä viimeiset tarpeelliset jutut. Kun kävijöitä oli tosiaan tulossa jo yli 100 henkeä, oli tarjoilujen esivalmistelulogistiikka mietittävä mahdollisimman hyvin. Onnekseni eräs seuraajani lainasi minulle ylimääräisen jääkaapin, joka helpotti kylmäsäilytyslogistiikkaa todella paljon. Olin kuvitellut, että joudun kuskailemaan kakkuja ympäri Rovaniemeä kavereille säilytykseen. Olivat onnekseni naapuritkin tarjonneet jääkaapista tilaa, mutta eivät luvanneet, että löytyykö kakkuja sieltä enää myöhemmin ;).

Järjestelyjä stressata mietin, että jos teen joskus jotain tällaista uudestaan, niin ensi kerralla leivon 100 keksiä tai 100 pullaa, paljon helpompaa. Siihen Markus vastasi, että mikset tee niin nytkin? Tähän vastasin, että ei ole tarkoituskaan mennä helpoimman kautta. Pitää välillä haastaa itseään ja ylittää itsensä. Haastavampien projektien lopputulos on myös palkitsevampi.

Siinä sai kyllä todella tarkasti miettiä, mitä voi tehdä maanantaina tai tiistaina lauantaita varten. Tarjoilut oli lopulta jonkin verran mietittävä sen mukaan, että niitä pystyy tekemään etukäteen, mitenkään reilu 100 hengen leivottavia ei voi jättää perjantaille. Mutta liian ajoissakaan ei voi leipoa säilytysajan vuoksi, tai etteivät leivokset ehdi kuivua.

Kaksi ensimmäistä leipomispäivää sujuivat todella isolla innolla. Kuuntelin eeppistä elokuvamusiikkia ja kaulin näkkäreitä. Ihanaa, viikko vain leipomista! Kolmantena päivänä homma alkoi tuntua jo työltä. En yhtään jaksaisi tänäänkin tuntikausia leipoa? Miksen tehnyt vain hyydytettäviä kakkuja? Niitä ehtisi tehdä paljon enemmän samassa ajassa? Miksi lähdin täytekakkulinjalle – kaikista työläimmälle linjalle – ja vielä gluteenittomana ja vegaanisena yhtä aikaa! No juuri sen haasteen vuoksi tietysti. Mietin, että onneksi en sittenkään ole leipuri tai catering-yrittäjä ammatiltani. Joka päivä olisi vain pakko tehdä suuria määriä ruokaa. Ilohan tästä varmaan katoaisi. Neljäntenä päivänä kodissa tuoksui pinttynyt makean ja sokerin haju, mikä on silloin tällöin kiva tuoksu, mutta alkoi oikeastaan tehdä vähän pahaa neljä-viisi päivää elettyään makean tuoksussa ja taikinoita maisteltuaan. Olisipa minulla jokin ulkopuolinen keittiö, jossa leipoa… Ajattelin, että tämä rutistuksen jälkeen ei huvita varmaan kuukauteen leipoa mitään. (Mutta heti sunnuntaina sitten kuitenkin leivoin.) Nukuin koko viikon huonosti ja syketasot olivat todella korkealla -stressi oli siis suurempaa kuin uskoinkaan.

Ensimmäisinä päivinä leivoin keksitaikinoita ja brownietaikinaa jääkaappiin, sillä ne voi tehdä ajoissa. Siemennäkkärin tein ja paistoin alkuviikosta. Täytekakkupohjia leivoin keskiviikkona, torstaina täytin ja perjantaina koristelun. Näin ne ehtivät myös hyvin vetäytyä lauantaita varten. Juustokakut leivoin keskiviikkona tai torstaina – kestävät hyvin säilytystä. Keksit, browniet ja mokkapalat paistoin perjantaina.

Olin myös myöhässä ruokakaupan noutotilauksen kanssa, joten polkupyörällä kuljetin sitten kymmeniä kiloja kauppakasseja kotiin.

Kun oli kerran valinnut vegaanisen ja gluteenittoman täytekakkulinjan, niin mitään oikoreittejä ei enää juuri ollut tarjolla. Ei voi käyttää valmiita lemon curdeja, vaniljakreemejä, kinuskeja.. Kaikki komponentit oli tehtävä itse ja osa oli vielä siinä samassa opeteltava tekemään itse kunnolla – kuten vegaaninen ja gluteeniton levitettävä, mutta lohkeava kinuski. Ja koska olen tällainen ikuinen reseptien testaaja ja hioja, en tehnyt yhtäkään reseptiä sellaisena kuin ne blogissani olivat. Vaan kun kerran leivon, niin on aina täydellinen tilaisuus testata leipoa se hieman eri tavalla kuin aiemmin. Oli myös hyvä tilaisuus tehdä näköjään täysin uusia ja ennestään testaamattomia reseptejä (kuten tapahtuman suklaakakut) – nämä onneksi onnistuivat erinomaisesti. Oli mielestäni myös erinomainen tilaisuus kokeilla gluteenittomia täytekakkupohjia aivan uusilla tavoilla – ei todellakaan ollut oikea hetki siihen, mutta minkäs itselleni voin. Liian monta kakkupohjaa mureni käsiin ja päätyivät pakastimeen odottamaan kakkutikkariaikaa.

Mikä jännitti eniten?

Olen yleensä hyvin kriittinen omia leipomuksiani kohtaan, enkä halua tarjota mitään sinnepäin olevia leipomuksia. Ihmetteleni itsekin, että kuitenkaan viikon aikana en stressannut leipomuksien mauista. Olin luottavaisin mielin, että näistä tulee kyllä hyvät. Täytekakuissa on kyllä se hyvä tai huono puoli, että niitä ei voi etukäteen maistaa, miten onnistui. Toisaalta on hyvä, etten voi etukäteen maistaa kokonaisuutta, sillä löydän aina parannettavaa, ja oma keskittymiseni herpaantuisi sellaisesta.

Eniten stressasi hygienia-asiat (olisi aivan kamalaa, jos tapahtumasta lähtisi jokin vatsatautiepidemia). Niinpä olin jynssäämässä keittiötä, välineitä ja käsiäni aivan joka välissä. Vielä jännittävämpi asia oli allergiat. Tiedossa oli, että tulossa oli oikeasti heitä, joilla olisi vilja-allergia, keliakia tai pähkinä-allergia. Lähipiirissäni ei ole ketään oikeasti vaikeasti allergisia eikä edes keliaakikkoja, joten nyt sain olla oikeasti todella, todella tarkka. En haluaisi, että kukaan saa pähkinä-altistuksen vuoksi anafylaksiaa.

Paitsi että välineiden kanssa sai olla todella huolellinen, että mikään vehnään tai pähkinään koskenut lusikka ei päädy jonkun purkin kautta sitten jonkin toisen pähkinättömän kakun valmistukseen, niin myös tuoteselosteiden kanssa täytyi kytätä. Sitä, kun helposti automaattisesti ajattelee, että ”maito”tuotteet ovat pähkinättömiä ja gluteenittomia, niin näin ei kasvimaitotuotteiden kanssa ole. Suosikkituorejuustoni (vege-Philadelphia) sisältää esimerkiksi pähkinää. Kaikilla kaurakasvimaitotuotteilla ei ole gluteeniton sertifikaattia, vaikka kaura lähtökohtaisesti gluteenitonta onkin. Tämäkin siis hieman hidasti toimintaa. Lopulta kaiken tarkkuuden jälkeen koristelin suklaakakkuja nonparelleilla, joissa vasta jälkikäteen huomasin olevan vehnää.. Onneksi edes huomasin tämän, niin osasin kirjoittaa siitä kakkukahvilan tarjoilukyltteihin. Kaikki käyttämäni nonparellit sentään olivat vegaanisia (sillä sitäkään ne välttämättä eivät ole).

Myös gluteenittomia jauhoja valitessa, on huomioitava, ettei niissä ole vehnätärkkelystä. Lähtökohtaisesti en sellaisia käytäkään, jotta reseptit tulee testattua täysin vehnättömillä gluteenittomilla jauhoseoksilla sopien siis myös vehnä-allergisille.

Loppupäivinä eniten jännitti tarjoiluiden riittävyys, ei kai vain kakut lopu kesken? Laskin, että lapset eivät juuri syö kakkuja, joten olis laskenut kakut 100 hengelle. Olin valmistanut 10 täytekakkua ja laskenut, että keskimäärin yksi kakku riittää varmasti 10 hengelle. Lisäksi on muita pieniä maistelupaloja. Kaikille ei ole laskettu joka sorttia, mutta oletin, että kaikki kävijät eivät voi maistaakaan kaikkea, sillä siinä tulisi muuten ihan makeaähky.

Jännitti myös, oliko virhe leipoa samalla gluteenittomana, kun idea oli kuitenkin lähtökohtaisesti se, että ihmiset saisivat maistaa ja kokea, kuin superhyviä ja meheviä vegaaniset leivokset ovat! Jos mikään kakku olisi yhtään kuivahko tai tiivis, niin se johtuisi gluteenittomuudesta, mutta kävijä yhdistäisi sen silloin vegaanisuuteen ja olisin tavoitteessani epäonnistunut.

Kakkukahvilan MENU

Suolaiset

• Focacciaa (4 pellillistä = 120 palaa) – taikina edellisenä iltana ulos kohoamaan ämpäreissä ja la aamuna paisto
  • Gluteenitonta versiota tästä en ehtinyt ikinä valmistamaan, mutta gluteenitonta focacciareseptiäni on kovasti kehuttu!
• Siemennäkkäriä (11 pellillistä = n. 300 palaa) – pystyi valmistamaan jo tiistaina
• Hummuksia ja Hummiksia (saatu Babalta tapahtumaa varten)
• Caesar-pastasalaatti (1,5 kilosta pastaa – tarjolla cocktail-tilaisuudessa omille kavereilleni)

Keksit – kaikki gluteenittomana

• Laventelikeksit (1 x taikinasta tuli yli 100 minikeksiä – saivat todella paljon kehuja)
• Suolakaramellikeksit (2 x taikina, taikinassa mukana vegaanisia suolakaramellin makuisia hippusia KoRo-verkkokaupasta)
• Wilhelmiinat (1x taikina)
• Sitruuna-unikonsiemenkeksit (reseptiä ei vielä missään)

Minileivokset

• Kuningatar-juustokakkuneliöt (2x resepti n. 80 kpl)
• Browniet pistaasipursotuksella (50 minipalaa)
• Mokkapalat (50 minipalaa)

Täytekakut

• Raparperi-kinuskitäytekakku (2 pientä kakkua)
• Porkkana-puolukkakakut (4 kpl) – täyteväleihin laitoin puolukkaa ja koristelin puolukoilla)
• Nutella-suklaakut (2 kpl) – reseptiä ei vielä ole julki, suklaakakut oli kyllä superkehuttuja
• Appelsiini-suklaakakut (2 kpl) – reseptiä ei vielä ole julki, suklaakakut oli kyllä superkehuttuja

Miten itse juhlapäivä sujui?

Kakkujen kuljetus kyllä jännitti myös! Lauantaiaamun koittaessa olin ihmeellisesti pysynyt aikataulussani ja kaikki tuntui onnistuneen – lähes uskomatonta kyllä. Mutta entä jos kakut kaatuisivat tai vaurioituisivat nyt viimeisen ponnistuksen, eli kuljetuksen, aikana? Autoon 10 täytekakkua ja muita leivoksia lastatessa katselin, että on noita kakkuja tosiaan todella paljon! Jääköhän niitä sittenkin yli.

Kakut saatiin vieläpä kaikki ehjinä esille. Ja ai että, kun ne oli saatu Hostel Cafe Kodissa tarjoilupöydille – siinä se palkinto oli jo itselleni. Niin kaunista kakkupöytää en ole ehkä ikinä nähnyt. Se oli itselleni jo upea palkinto tästä viikon uurastuksesta, että sain vain katsella ja ihailla kädenjälkeäni. Tämä oli kuin opinnäytetyöni vegaanisesta ja gluteenittomasta leivonnasta. Vau.

Ensimmäiseksi tunniksi olin kutsunut ystäväni paikalle. Se mihin en ollut valmistaunut lainkaan, oli puhe. Jotain pitäisi sanoa, mutta olin aivan päästäni pyörällä tästä leivontaurakasta. Jotain sain sinne tänne rönsyillen sanotuksi ja malja kohotettiin.

Pian alkoikin saapua jo ensimmäisiä blogin seuraajia. Oli niin kiva saada tavata ja nähdä kasvoja sieltä ruudun toiselta puolelta. Ihanaa, että usean kanssa ehdin vaihtaakin enemmän kuin vain tervetuloa-sanat. Vieraista välittyi tosi lämmin ja mukava fiilis. Sellainen, että voisin tavata heitä uudestaan ja kutsua kahvipöytään :).

Kakkupöytä alkoi huveta. Siinä sitä katseli, että näin se viikon työ syödään hetkessä loppuun :D. Pienemmässä mittakaavassa sama tosin tapahtuu päivittäin. Laitat pari tuntia ruokaa ja se syödään hetkessä.

Omastakin mielestäni tarjoilut olivat tosi onnistuneet ja maistuvat. Yksi kertoi syöneensä 6 mokkapalaa ja suklaatäytekakkujen reseptien perään kyseltiin eniten. Kuulin moneen kertaan, ettei ole koskaan maistanut noin hyvää porkkanakakkua. Focaccia oli yhden suosikki kaikista tarjoiluista ja siemennäkkäriä kehuttiin yhtä hyväksi kuin sipsit.

Yksi lapsivieraista esitti minulle huuliharppuesityksen, jolle todella herkistyin. Nimenomaan lapsivieraissa oli monta allergikkoa ja liikutuin heidän kiitoksista, kun he saivat kerrankin montaa eri heille sopivaa sorttia. Jotkut vieraat kyselivät, voiko minulle lahjoittaa rahaa tästä kiitokseksi, mutta Suomessa ei saa kerätä rahaa kiitoksena. Kehotin heitä ostamaan tulevaisuudessa ilmestyviä vegaanisia ruokakirjojani tai lahjoittamaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Moni ihmetteli ja kiitteli itse tapahtumasta, että tällaista järjestetään Rovaniemellä ja saadaan eloa ja tapahtumaa kaupunkiin! Kovasti kyseltiin myös leivontakursseja.

Sain upeita kukkia, muutamia pieniä lahjoja, mutta suurin lahja oli itse tapahtuman onnistuminen. Että kaikki maistui hyvältä, tunnelma oli lämminhenkinen, kaikki sujui. Sujumisesta myös iso kiitos Cafe Kodille, joka hoiti tarjoilupuolta ja tiskit ja sain itse keskittyä juhliin.

Kaksi seuraavaa päivää meni totaalisesti vain toipuessa ja levätessä. En etukäteen olisi arvannut, kuin puhki voisin jälkiteen olla tästä.

Oliko tarjoiluja liikaa vai liian vähän? Mitä opin? Mitä tekisin toisin?

Siemennäkkäriä arvatenkin jäi runsaasti yli, mutta se ei haittaa, sillä se säilyy. Focacciaa jäi muutama pala. Kaikki kakut ja leivokset loppuivat lähes täysin. Muutama laventelikeksi ja pala porkkanakakkua jäi. En siis tiedä oliko ne hyvin vai huonosti mitoitettu. Vaikutti siltä, että suklaaleivokset loppuivat hieman liian nopeasti, eli kaikki eivät saaneet mitään suklaista. Kakkuja olisi voinut olla hieman enemmän, suolaista vähemmän.

Ensi kerralla keskittyisin pelkästään kakkuihin ja jättäisin suolaiset täysin pois. Suolaisten olemassa olo saattaa lisätä itse asiassa makean menekkiä ja niiden valmistelu oli myös pois kakkujen teosta. Ihmiset myös syövät enemmän, kun tarjoiluja on useaa eri sorttia. Jos olisin tarjonnut vain yhdenlaista kakkua, niin 10 täytekakkua olisi varmasti riittänyt hyvin. Nyt en myöskään laskenut pikkulapsivieraita syöjien määrään, mutta jopa kaikista pienimmille kakut maistuivat, joten arvioin tämän aivan väärin. Pienetkin lapset pitää laskea ensi kerralla mukaan. Kuvittelin siis, että lapset eivät pidä kakuista – vaan lähinnä karkista ja jäätelöstä, kuten omasta lapsuudesta muistan, että synttärikakkua sain syödä yksin, kun muut lapset keskittyivät karkkeihin.

Oliko tässä mitään järkeä? Järjestäisinkö uudestaan? Paljonko tarjoilut maksoi?

Ehdottomasti kannatti järjestää. Tällaiset jäävät mieleen. Tällaiset tempaukset päättömyydestään huolimatta palkitsevat henkisesti ja antavat jälleen uusia onnistumisen ja pystyvyyden kokemuksia. Oli ihana nähdä, kuinka paljon vegaanisista kakuista kiinnostuineita olikaan ja olisi ollut vielä paljon enemmän. Joskus pitää nähdä vähän enemmän vaivaa, sillä se palkitsee. Liian helppo, varma tai tasapaksu ei palkitse samalla tavalla.

Järjestäisin uudestaan, mutta tässä mittakaavassa en järjestäisi hetkeen ilman, että siitä myös maksettaisiin. Tämä oli iso ja onnistunut kertaluontoinen rutistus ja tempaus, joka ehdottomasti kannatti. Se vei kuitenkin 6 ilmaista työpäivää ja noin 400-500 euroa itse tarjoiluihin. Tarjoilut eivät olleet niin kalliita kuin kuvittelin, mutta useamman työpäivän verran aikaa. Olen kyllä heti valmis uuteen kakkubuffet-tempaukseen, jos siitä saisi itselleen palkkaakin/tuloja :).

Kiitokset!

Kiitos jokaiselle kahvilassa käyneelle. Kiitos kukista, lahjoista ja hyväntekeväisyyslahjoista! Kiitos pienelle pojalle koskettavasta huuliharppuesityksestä.

Kiitos parille ystävälleni, jotka olivat apuna perjantai-iltana valmistamassa pastasalaattia ja lauantaiaamun viime hetken järjestelyissä. Kiitos Markukselle tuesta ja roudausavusta. Kiitos omalle isälleni, että vahdit lastamme koko lauantain juhlan ajan ja sain senkin puolesta keskittyä itse juhliin ja Markuskin sai nauttia juhlasta.

Kiitos kotimaiselle Virtasalmen Viljatuotteelle, joka lähetti minulle gluteenittomia jauhoja reseptitesteihin ja itse leivontaan. Luotan eniten heidän gluteenittomiin jauhoihin – niillä on tullut parhaat onnistumiset erityyppisten leivonnaisten kanssa.

Kiitos Poikain Parhaat, joka lähetti minulle useamman pullollisen holitonta kuohuvaa skoolausta varten. Heiltä löytyy todella erilaisia ja kiinnostavan herkullisen makuisia holittomia kuohuvia, kuten: mustikka&kuusenkerkkä, raparperi&ruusu ja mesiangervo&maitohorsma. Kaikki ovat olleet todella hyviä!

Kiitos vuosikumppanilleni Baballe, joka lähetit Hummukset ja Hummikset leipien kanssa tarjottaviksi.

Iso, iso kiitos Hostel Cafe Kodille. Ilman teitä, ei tapahtuma olisi koskaan ollut näin suuri ja näin onnistunut. Tilaa kehuttiin vieraidenkin puolesta täydelliseksi valinnaksi. Kotoisa, lämminhenkinen, hyvä akustiikka. Lukuisista lapsivieraista huolimatta meteliä ei aiheutunut. Hostel Cafe koti hoiti kahvitarjoilut, kuohuvan kaadon, yleiset pöytien järjestelyt, tyhjien astioiden poisviennin, siivoamisen ja tiskaamisen. Vau, miten todella iso apu.

Kiitos jokaiselle blogin lukijalle, sillä eihän tätä juhlaa olisi ollut ilman teitä!