Koti Ajatuksia Untuvikkobloggaaja hämmentyy blogimaailman ammattimaisuudesta

Untuvikkobloggaaja hämmentyy blogimaailman ammattimaisuudesta

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
5 kommentit

Olin lukenut ehkä kourallisen blogitekstejä ennen oman blogini aloittamista. Virhe tai ei, niin ainakin blogitaipaleeni aikana on koko somemaailma kääntynyt silmissäni ylös alaisin. Nyt luen (ruoka)blogeja täysin erilaisten lasien läpi kuin ennen.

Aloitin ruokablogin puhtaasti siltä pohjalta, että rakastan hyvää ruokaa, keittokirjoja, valokuvaamista, kokkailua ja yleistä keittiössä hääräilyä. Eikö keittiössä olekin aina parhaat bileet? Olen pohjimmiltani hyvin visuaalinen ajattelija ja pohtija. Haaveammattini olikin pitkään maisema-arkkitehti. Pääsisi suunnittelemaan ja hahmottamaan maailmaa kuvien avulla. Digitalisaation myötä myös ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti visuaalisempaan suuntaan. Kukapa haluaisi esimerkiksi lukea enää keittokirjoja ilman jokaista reseptiä koristavaa veden kielelle saava kuva?

Vaikka ruoanlaitto ja kokkaustekniikat sekä valokuvaus noin yleensä olivat hyvinkin tuttuja, niin itse blogin pitämisestä en kyllä tiennyt yhtään mitään. Vaikka luulin tietäväni. Nyt tiedän, että tiedän enemmän. Aiemmin olin vain ja ainoastaan lukenut ruokablogeja, mutta en varsinaisesti seurannut ketään. Selailin niitä vain reseptien ja ideoiden vuoksi skipaten aina ne ”turhat” pohjustukset ja alkuhölinät. Pidin myös turhana, jos reseptissä oli useampi kuin kaksi tai kolme kuvaa.

vietnam42

Nyt olen oppinut, että alkuhölinät eivät oikeastaan olekaan turhia. Niistä saa usein lisäinformaatiota itse reseptistä, mutta myös oppii tuntemaan kirjoittajan ajatuksia ja persoonaa. Resepti ja itse ruoka saa sitä myötä tarinan ja viitekehyksen. Tuntee, että kirjoittaja on lähempänä itseään. Se jos mikä on tärkeää blogissa. Ruokablogissa persoonan lisäksi tärkeää ovat tietysti kauniit ja ruokahalua herättävät kuvat sekä itse resepti ja sen kekseliäisyys, mutta nämä asiat olivatkin jo minulle itsestään selviä ennestään.

Jos alkuhöpinät ovat tuoneet ruokablogeille eloa, niin samalla tämä sinisilmäinen bloggaajauntuvikko on oppinut muitakin puolia blogeista. Nimittäin blogimaailman ammattimaisuudesta, googlelle kirjoittamisesta ja yhteistyökampanjoista.

Blogin kehittyessä ja lukijamäärien kasvaessa sain ensimmäisen yhteistyöpyynnön. Siinä aivan ymmyrkäisenä ihmettelin, että kuinka tähän pitäisi reagoida. Totta kai olin halukas lähtemään kyseiseen yhteistyöhön. Se oli juuri sitä, josta muutenkin olisin kirjoittanut. Sain vihannesspagettikoneen, joka oli joka tapauksessa ostoslistallani. Siinä kohtaa jouduin tutustumaan muiden yhteistyössä tehtyihin kirjoituksiin. Asiaan perehtyessä opin, että jotkut bloggaajat todellakin saavat tuotteen lisäksi vielä rahallista korvaustakin, mistä usein vaietaan. Oho, että jollekin maksetaan intohimostaan! Ei kai siinä mitään väärääkään ole. Toisen intohimo on päivystää öisin kirurgialla ja saa hän siitäkin mojovan korvauksen. Ystäväni kyllä huvittuneena naureskeli tietämättömyydelleni.

bromo2

Googlelle kirjoittaminen ja yleensä kirjoittamisen optimointi on toinen juttu, johon olen törmännyt. Ammattimainen blogin kirjoittaminen ei olekaan täydellistä sanahelinää, vaan sisältää tarkoin harkittuja termejä ja hakusanoja. Oikein aseteltuina ja kohdenneltuina ne auttavat lisäämään blogin näkyvyyttä hakukoneissa. Kokeneet bloggaajat optimoivat myös postauksen julkaisuajankohdan sekä instagram- ja facebook-päivitykset. He eivät välttämättä itse edes ole puhelimen lähelläkään julkaistessaan kuvan instagramissa.

Blogimaailma onkin muuttunut ja kehittynyt valtavasti viimeisen viiden vuoden aikana. Bloggaamisesta on todellakin tullut joillekin ammatti, vaikkakaan juuri ruokabloggauksella ei kyllä elä kukaan. Samoin blogimarkkinointi on toisten ammatti. Joidenkin ammatti taas on kouluttaa bloggaajia tai järjestää vaikka valokuvauskursseja parempia blogikuvia varten. Nykypäivän markkinointia tapahtuu entistä enemmän bloggaajien kautta. Samoin blogien visuaalinen ilme ja valokuvien laatu on ottanut jättiharppauksen tässä ajassa. Katsokaa vaikka vain viisi vuotta vanhoja keittokirjoja tai ruokalehtiä. Ei uskoisi, että on kulunut niin lyhyt aika.

Tässä hämmentyneitä mietteitäni blogimaailmasta.

Kuvat ovat parin vuoden takaiselta välivuodeltani Indonesiasta.

Jäikö nälkä?

5 kommentit

Roz 7.09.2016 - 18:17

Super ihanat kuvat!!!

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 7.09.2016 - 22:50

Hihi, voi kiitos! 🙂

Vastaa
Satu 9.09.2016 - 22:43

Ihan samankaltaisia mietteitä pyörii myöskin päässäni vaikka vasta hetki sitten päätin aloittaa ruokablogin pitämisen. Rakastan kuvien luomista, mutta aika ajoin satun selaamaan minulle uusia blogeja (esim löysin sinun blogisi juuri tänään) ja hetken taas ajattelen että oi vitsi kun toiset ovat niin ammattimaisia ja taitavia ja kuvat ovat ihan mielettömiä. Itselleni blogin pitäminen on tällä hetkellä vain kiva pikku harrastus joka antaa ajatusten harhautua muuallekin kuin pienten lasten tarpeisiin. Ja jo parin päivän aikana olen huomannut miten älyttömän suuren ilon kuvien ja reseptien jakaminen on saanut aikaan ja se tietysti vaikuttaa kaikkiin muihin ympärillä kun aamulla ei malta odottaa että pääsee nousemaan uuteen ihanaan päivään. Mikäköhän mun pointtini oli tässä kommentissa, en tiedä enään. Mutta mielettömän hieno on blogisi siis.

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 10.09.2016 - 18:22

Kiitos kommentistasi Satu ja kiitos kehuistasi 🙂 Ihana kuulla ajatuksiasi. Aivan, tuo on juuri se tunne, josta puhut! Odottaa aina innolla uutta päivää, jotta pääsisi luomaan taas uusia juttuja. Mahtava ”henkireikä” muusta elämästä. Olisin mielelläny käynyt kurkkaamassa myös sinun blogisi puolella, mutta jostain syystä en itse pääse linkin kautta blogiisi, enkä myöskään löydä sitä googlen kautta…?

Vastaa
Satu 10.09.2016 - 22:48

Voi ei. Joo lilyssä pidän sellaista blogia kuin hyvää ruokaa. Viikko sitten aloitin joten ihan tuore tapaus mutta sinne vaan kurkkaamaan http://www.lily.fi/blogit/hyvaa-ruokaa

Vastaa

Jätä kommentti