Jo perinteeksi muodostunut lokakuun ensimmäisen viikonlopun, eli hääpäiväviikonloppumme, retken kohde valikoitui oikeastaan vasta lähtöaamuna. Suunnitelmia oli Sallaan, Syötteelle ja Martimoaavalle. Jostakin se sitten pälkähti, emmehän ole olleet meitä lähimpänä olevassa kansallispuistossa vielä kertaakaan sulan maan aikana. Vanhemmatkin sitä niin kovasti kehuivat heidän syysretkellään. Pyhä-Luosto on ihanan helposti lähestyttävä kansallispuisto. Koska puisto on pitkulaisen muotoinen, olet aina suht lähellä teitä ja kuuluvuuksia. Pyhä-Luoston kaikki reitin kohteet ovatkin saavutettavissa myös päiväretkinä ja olen itse jo ennalta haaveillut ja miettinyt, että Pyhä-Luosto hyvine retkeilypuitteineen (laavut, tulipaikat, tuvat) olisi varmasti loistava retkikohde myös lapsien kanssa.
Raskaan Sarekin erämaavaelluksen jälkeen nyt tekikin mieli jotain retkimäisempää vaellusta. Hyviä ruokia, kevyempää maastoa, lyhyempiä päivämatkoja ja ehkä tuvassa yöpymistä.
Pitkästä aikaa myös uusi retkivideo Youtubessa!
Parin yön retkeä varten en kuivattanut ruokia lainkaan, vaan rinkka täyteen tuoretta ruokaa (syksyn viileyden etuja, että kaikki kyllä säilyy, kunhan jaksaa kantaa) ja matkaan.
Lokakuun alussa muita kulkijoita oli yllättävän paljon Pyhätunturin puolella. Suurin osa heistä päiväretkeilijöitä, jotka ihmettelivät, että olemmeko tosiaan lähdössä rinkkojen kanssa vaeltamaan Luostolle.
Tunturiaavan luontopolku
Jo heti reitin alussa sai hämmästellä ympäröivää luontoa. Vau! Olemme tosiaan olleet Pyhällä monesti, mutta vain sen ollessa lumipeitteen alla. Rakkakivikoista, kuruista, vesiputouksista, kirkkaista lähteistä ja vetisistä aapasoista ei ole ollut aavistustakaan. Pyhän merkatut reitit: Tunturiaavan luontopolulta, Isokuruun, Pyhäkasteenputoukselle ja ylös Karhunjuomalammelle oli jatkuvaa ihastelua ja aina toinen toistaan hienompia näkymiä ja luonnonihmeitä. Vau vau vau!
Näkymät Isokuruun
Ja Isokurun upeus jatkuu
Karhunjuomalammella nautitut miso-porkkanawrapit
Aurinkoinen syyssää helli meitä Karhunjuomalammelle, lounastauolle saakka. Sen jälkeen karisi suurin osa retkeilijöistä. Koukkasimme Noitatunturin huipun kautta, jossa aurinko katosi pilveen ja ilman muuttui koleammaksi. Kesäpäivästä syksyyn hetkessä.
Alas Noitatunturilta kohti Huttulomaa
Huttuloman autiotuvalla yöpyjien määrä taas yllätti, meitä oli enemmän kuin tupaan mahtui. Jokainen taisimme erikseen ääneen vuorotellen kertoakin, kuinka jokainen oli luullut, ettei lokakuussa olisi enää juurikaan muita kulkijoita.
 |
 |
Aamiaiset tulilla: lakritsimannapuuroa ja puolukoita sekä tietysti biscoff-tahnaa
Lauantaina lähdimme päinvastaiseen suuntaan kuin kaikki muut yöpyjät, kohti Luostoa, ja sen jälkeen emme kohdanneetkaan enää ketään, ja saimme kulkea koko päivän aavemaisen hienossa sumussa naavametsien, vaarojen ja soiden halki. Emme vaeltaneet ihan perinteistä Pyhä-Luosto-reittiä, vaan ennen Luostoa koukkasimme luoteeseen kohti suoalueita ja Yrjölän tupaa. Jos ensimmäinen päivä aurinkoisella Pyhällä oli upea maisemiltaan, niin kyllä sumuinen syksyinen metsä vasta olikin. Sumuisessa metsässä maailma tuntuu pieneltä. Vain minä ja metsä. Siihen se sitten rajoittuu. Ääntäkään ei kuulua kauempaa. Enkä muista, milloin olen viimeksi nähnyt näin paljon naavaa.
Niin paljon naavaa!
Yrjölän tuvalla saunottiin, nukuttiin makeasti – liiankin – sillä heräsimme aivan liian myöhään ehtiäksemme enää Luostolta lähtevään bussiin, jolla pääsisi takaisin Pyhälle. Eipä siinä mitään. Ehti ainakin tehdä kunnon herkkuaamiaiset ja rauhassa nauttia jälleen toisesta sumuisesta päivästä.
Toisena aamuna karpalo-tuorepuurot ja kinuskia
Kenties juuri retkeilyfasilitettien paljous ja se, että muut mahdolliset kulkijat tulevat enimmäkseen vastaan päiväreppujen kanssa, vie vaellustunnelmasta hiukan pois. Koko vaellus tuntui enemmänkin retkeilyltä kuin varsinaiselta vaellukselta (vaellus-termin yhdistän itse kaukana poissa kaikesta-tuntemukseen), mutta sehän ei toki haitannut! 🙂 Enemmänkin vain pienenä lempeänä varoituksena, että tämä ei ole se erämaisin vaellus, jos sellaista etsit, mutta luontonsa ja maisemien puolesta lämmin suositus.