Bengtskärin haahkaretki

Pohjoismaiden korkein majakka, Bengtskär, sijaitsee karun kauniilla ulkosaariston kallioluodolla. Rantoja huuhtelevien myrskyaaltojen voima on hionut kallioiden muodot kauniin sileiksi. Bengtskärin kallioilta ja ylhäältä majakasta näkee silmänkantamattomiin sinertävän maiseman – pelkkää merta ympärillä. Tässä maisemassa on jotain voimakasta. Se vangitsee katseen ja mielen. Meillä on ihan uskomattoman kaunis maa.

Bengtskärin majakalle pääsee vain kyydillä. Omalla veneellä sinne ei toivota saavuttavan, eikä vierasvenesatamaa ole. Osallistuimme äitini kanssa Bengtskärin haahkaretkelle Launokorpi-matkanjärjestäjän kautta, joka oli järjestänyt retken kokoanaisuudessaan. Siihen kuului bussikyydit Turusta Kasnäsiin, josta lauta Bengtskäriin. Retki sisälsi lounaan majakassa ja paluukyydin Örön saaren kautta (jossa kävelyä myös illallinen) takaisin lautalla Kasnäsiin ja taas Turkuun.

Bengtskärin erityispiirre on keväisin siellä pesivät, täysin ihmisiin tottuneet haahkanaaraat, jotka ovat varta vasten hakeutuneet ihmisen läheisyyden pesimään saadakseen turvaa niitä ja niiden poikasia vaanivilta merikotkilta. Vaikka haahka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, niin Bengtskärissä on Suomen elinvoimaisin ja suurin haahkapopulaatio, joka kasvaa parilla kymmenellä joka vuosi. Saarella on reilu 500 haahkanpesää.

Pienoismalliin on merkattu jokainen haahkanpesä

Ulapalle kiikaroidessa voit nähdä komeiden koiraiden soidintansseja niiden liehitellessä haahkanaarasta.

Haahka on ihastuttavan kaunis lintu. Kuin Suomen oma lunni.

Haahkanaaras nyppii etumuksestaa untuvia, jota se käyttää pesän rakentamiseen. Haahkanaaras pysyy pesällään hautomassa viisi viikkoa ja poistuu siitä vain pari kertaa päivässä. Huom. Bengtskärin haahkat ovat tottuneita ihmisiin. Muualla linnunpesiä ei saa missään tapauksessa lähestyä, ettei hautova emo hylkää pesää.

Toukokuussa Bengtskärissä vieraillessa törmäät, lähes kirjaimellisesti, pesiviin haahkanaaraisiin ja merellä uiskenteleviin värikkäisiin koiraisiin. Haahkanaaraat palaavat vuosi toisensa jälkeen samaan pesäänsä ja ovat erittäin tottuneita ihmisen läsnäoloon. Saarella tulee kävellä varovaisesti, ettei huolimattomuuksissaan astu maastoutuneen, pesivän naaraan päälle. Haahkat voivat elää jopa 40 vuotiaaksi.

Samat naaraat palaavat omille pesilleen vuosi toisensa jälkeen.

Bengtskäriin pääsee päiväretkelle lautalla Kemiönsaaren Kasnäsistä. Majakassa on kahvila ja lounasmahdollisuus. Myös yöpymismahdollisuus löytyy – ehkä jotakin elämän erityishienoahetkeä varten, sillä sen verran tyyristä se olisi.

Pääset kiipeämään ylös majakkaan, josta aukeavat huikeat merinäköalat.