Luonteri – kolmen yön melontaretki Saimaalla

Elokuun lopulla lähdimme vähän pidennetyksi viikonlopuksi ystäviemme kanssa ensimmäistä kertaa pidemmälle melontaretkelle. Melontaretki oli itse asiassa osa muuttomatkaamme takaisin Rovaniemelle. Saimaa kun olisi melkein matkalla :).

Aiemmin olimme meloneet lähinnä päiväretkiä ja kertaalleen yhden yön retken (joka olikin sitten ikimuistoinen retki – sormus tuli sillä reissulla). Pidemmät melonnat on parempi aloittaa järviltä hyvällä säällä. Mitä pienempi ja saaristoisempi vesistö, sen parempi aloittelijoille. Saaristot toimivat tuulensuojana, eikä pienillä ulapoilla aallokko pääse yltymään kovin kovaksi. Isoilla järvillä, kuten Päijänteellä tai Inarissa, olosuhteet voivat olla hyvinkin merelliset tuulen yltyessä.

Olen kuullut sellaisen nyrkkisäännön, että aloittelijoiden ei kannata lähteä, jos tuulen nopeus on > 5m/s. Luonterissakin oli melko tuuliset kelit osana päivistä, jolloin tarkoituksella melottiin niin paljon tuulensuojassa rantoja pitkin kuin mahdollista.

Tässä Luonterin tunnelmia videon muodossa:

Luonteri – hyvä paikka aloittelevalle melojalle

Googlailemalla löysin Luonterin, Saimaan vesistön, joka kuulosti erittäin hyvältä melontapaikalta vähemmän meloneelle. Luonteri on kirkasvetinen, pieniselkäinen ja sokkeloinen (paljon saaria) vesistö. Sen kerrottiin olevan myös Saimaan vähinten asutettu paikka eli mökittömiä luonnonrantoja olisi paljon. Myös retkeilyfasiliteetteja olisi useissa saarissa: laavuja, tulipaikkoja, huusseja. Osa Luonterista on luonnonsuojelualuetta ja siellä tavataan paljon Saimaannorppia. Itse emme niitä bonganneet.

Luonterin maastokartta löytyi sellaisesta kartastosta kuin ”Veskansan reitit”, joka käytiin ostamassa Mikkelin keskustassa olevasta matkailuneuvonnasta.

Luonterin upeus oli kirkkaissa vesissä ja siitä kohoavissa jyrkissä kallionseinämissä

Melontaretken ruoista

Sen jälkeen suunnattiin citymarkettiin ruokaostoksille. Melontaretkessä on se oivallinen puoli, että ruokia ei tarvitse etukäteen kuivattaa, eikä ruoan painosta ole haittaa. Päinvastoin, ekstrapaino vain vakauttaa kajakkia. Säätkin olivat sellaiset, että maitotuotteet säilyivät kohtuuhyvin neljän päivän retken ajan. Mukaan lähti mm. ainekset kvinoa-vesimelonisalaattiin: vesimelonia, tahinia, paljon kasviksia. Ei siis mitään kevyttä retkiruokaa :D. Citymarketista ulos kävellessä usean kauppakassin kanssa epäilimme hetken, mahtuuko tämä kaikki kajakkeihimme retkeilyvarusteiden kanssa. Kajakit olivat yllättävän tilavat ja kaikki vesimelonit ja oluetkin mahtuivat mukaan. Ruokalistalla oli mm. erilaisia hodareita, gnoccheja ja gochujang-nuudeleita.

Makutsaaret

Sarkasvuoren kalliomaalauksien reitiltä

Reittimme

Matkaan lähdettiin Anttolan satamasta. Itse satamassakin oli kajakkeja vuokralla ja googlaamalla Mikkelin alueelta löytyi vuokraajia, jotka olisivat kuljettaneet kajakit satamaan. Meillä oli vanhempieni kajakit mukana Helsingistä.

Ensimmäisen yön vietimme Vartiosaaressa, jossa on muuten sauna! Anttolasta sinne oli 7km matka. Seuraavana päivänä meloimme Neitvuorelle, jossa noustiin maihin ja patikoimme Neitvuorelle ihailemaan maisemia. Sieltä sitten Kukassalon pohjoispuolelta Ukonvirran ja Kukassalmen kautta Makutsaarille yöksi. Päivämatkaksi tuli n. 15 km. Makutsaari oli suloisen pieni saari, jossa saatiin olla aivan itseksemme. Aivan kuin olisi tullut ns. autiolle saarelle kauaksi kaikesta. Makutsaari on myös yksi retkisatamista tulipaikkoineen.

Kolmantena päivänä meloimme katsomaan Sarkasvuoren kalliomaalauksia. Nousimme maihin siitä kohtaa, mistä näimme mahdolliseksi rantautua. Luonteri on hyvin kallioinen vesistö ja juuri vedestä lähes pystysuoraan kohoavat kallioseinämät tekevät Luonterista upean, mutta rantautumispaikkoja ei ole ihan joka kulmassa. Sarkasvuorelle kulki 2km reitti, joka ei ollut kaikista selvin, sillä eksyimme jokaisessa mahdollisessa käännöksessä (onneksi puhelimen gps toimi). Sarkasvuorelle reitti oli jo itsessään kulkemisen arvoinen. Se kulki kauniiden turkoosivetisten lampien viereltä nousten aina välillä ylemmäs, josta pääsi ihailemaan jylhiä maisemia. Melonta jatkui Kaarnavuoren eteläpuolitse ja sieltä viimeiseksi yöksi takaisin Vartiosaareen saunomaan ja uimaan. Näin päivämatkaksi tuli hieman päälle 20km. Saunallisessa Vartiosaaressa oli arvaten näin Suomen luonnonpäivänä, kauniin ja aurinkoisen sattuessa – ja vielä lauantaina hieman ruuhkaa, mutta kyllä teltalle silti paikka löytyi.

Viimeisenä päivänä meloimme takaisin Anttolaan, josta ystävämme kuljettivat kajakit takaisin Helsinkiin ja me jatkettiin matkaa kohti Rovaniemeä.

Kuvavuoren seinämät

Suosikkikohteeni

• Mikkelin Neitvuorelta oli hienot maisemat Luonterin vesistön yli
• Kukassalon pohjoispuolella kulkeva Ukonvirta ja Kukassalmi – hienoja kallioita kohoten kapeasta salmesta
• Sarkasvuoren kalliomaalauksien kävelyreitti
• Saukonsalon eteläpuolen kalliot. Erityisesti Kuvavuoren pystysuoria, korkealle kohoavia kalliota jäimme kuvailemaan pidemmäksi aikaa.
• Makutsaaret. Tunnelmallinen pieni saari, jossa ei ollut muita yöpyjiä. Pieni retkisatamasaari keskellä ulappaa sai tuntemaan olonsa kuin olisi rantautunut kaukaisellekin ”autiosaarelle”. 

Neitvuoren maisemat