Kevon Kanjonin vaellus, 4 päivää, 63km

Kesäisen vaelluksen kohteeksi valikoitui Kevon luonnonpuisto sen uskomattomien maisemien vuoksi. Olimme kuulleet, että tässä oli Suomen kaunein vaellusreitti, joten olihan se itse koettava. Matkustimme yöjunalla Rovaniemelle, josta ystävämme Mikko noukki meidät kyytiin ja matka jatkui kohti vaelluksen aloituspistettä, Sulaojaa.

Tässä tekemämme video Kevon vaelluksesta. Varoitus: aiheuttaa retkikuumeen.

Pääsimme aloittamaan vaelluksen vasta varttia vaille seitsemän, mutta pohjoisen valoisuuden takia se ei ollut ongelma. Ilma oli lämmin eikä ollut hyttysiä taikka mäkäräisiä. Reitin alussa oli paljon tunturikoivikkoa ja mietimme, että tämä olisi kyllä hieno ruskakohde. Luomusjärven ja Nuorttatjärven välissä kulkeva harju oli ilta-auringossa uskomattoman kaunis. Ehkä vieläkin suurempi yllätys odotti Kevon seinällä, kun eteemme avautui uskomaton kanjoninäkymä. Kanjoni oli huomattavasti massiivisempi, mitä olimme kuvitelleet kuvien perusteella (tyypillinen ilmiö). Fiellun (Fjellun) putous oli samalla tapaa paljon kookkaampi, kuin olimme kuvitelleet. Ehdottomasti hienoin vesiputous, johon olemme Suomessa törmänneet.

Ylängöllä oli tuulista ja karua, mikä oli omalla tavallaan kaunista. Kokonaisuudessaan Kevon kanjoni oli uskomattoman kaunis, kuten video ja kuvat antavat kertoa. Todellisuus on aina vielä kuvia ihmeellisempää 😊. Suosittelemme sen kokemista!

Karua tunturiylänköä

Käytännönvinkkejä:

• Autonsiirto onnistui ottamalla yhteyttä etukäteen Utsjoki-infoon sähköpostitse. Tarkastimme myös bussiyhteydet. Lähtö-ja päätepisteeseen kulkee myös busseja, joten on mahdollista tulla esimerkiksi Rovaniemelle junalla ja kulkea sieltä bussilla Sulaojalle ja tulla bussilla Kenestuvalta takaisin.
• Reitti sopii hyvin kolmen-neljän yön vaellukseen. Lyhyemmässä ajassa en suosittelisi yrittämään. Reitillä on paljon nousua ja laskua kanjoniin ja sieltä takaisin ylös. Yhteensä reitillä oli nousua varmaan 2000 metriä. Vaelsimme itse ensimmäisenä päivänä n. 10km. Seuraavana n. 20 km, kolmantena n. 20km ja viimeisenä päivänä 11km.
• Vettä on hyvin saatavilla erinäisistä joista.
• Vedenylityksiä on neljä. Elokuun alussa hyvin kuuman ja kuivan kesän jäljiltä vedenkorkeus oli kuulemma normaalia matalammalla. Ystävämme kertoivat, että he olivat reittiä vaeltaessaan joutuneet vaihtamaan uima-asuun vedenylityksissä. Vedenylityspaikkoihin on laitettu vaijereita ja lenksuja, joista pitää kiinni, mikäli sauvat ovat jääneet kotiin.
• Varaus-tai autiotupia ei Kevon kanjonin reitillä ole. Suosituin telttailupaikka oli ehdottomasti Fjellun putous, joka muistutti jo leirintäaluetta lukuisine telttoineen. Yöpymiseen tarkoitettuja paikkoja on kuitenkin lukuisia, joten leiripaikan pystyy hyvin valitsemaan niin että saa olla aika rauhassa. Suurin osa tuntui yöpyvän ensimmäisen yön Ruktajärvellä, toisen Fjellun putouksella ja kolmannen Gamajotnsuohppasajassa. Meidän suosikkiyöpaikka oli Njaggaleampissa, josta avautui uskomattomat – lähes norjamaiset vuonomaisemat.

Njaggaleampan maisemat lumosivat

• Kulkusuunnalla ei varmaan juurikaan ole eroa. Tuntui, että suurin osa vaelsi Sulaojalta Kenestupaan päin, sillä vastaantulijoita ei juurikaan ollut.
• Kevo on luonnonpuisto, jossa ei saa poiketa polulta ja yöpyä saa vain merkityillä paikoilla. Tulia ei tietenkään saa tehdä kuin tulipaikoilla (joita löytyi yöpymispaikkojen yhteydestä).
• Jos joku kaipaa tietoa, niin verkkoyhteyttä ei vaellusreitillä ollut.
• Kannathan kaikki roskat pois puistosta, sillä Kevon reittiä huolletaan vain jalkaisin.

Karun tunturiylängön ja todella vehreän vehmaan kanjonin pohjan luonnon ero oli huikea. Vain sata-parisataametriä laskeutumista ja on yhtäkkiä aivan eri maisemissa.