Koti Ajatuksia maailmalta Markus: Tarina nepalilaisesta terveydenhuollosta

Markus: Tarina nepalilaisesta terveydenhuollosta

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Markuksen kertomusten jälkeen totean vain, että saamme olla äärimmäisen kiitollisia omasta terveydenhuollostamme… Kiehotavaa kuulla, miten terveydenhuolto muualla pelaa. Ehkä joku päivä lähdemme Nepaliin kouluttamaan paikallisia?

Aloittakaamme lääketieteellisellä erotusdiagnostisella mysteerillä. Mitä yhteistä on vasempaan käteen säteilevällä rintakivulla, hengenahdistuksella, virtsaamis- ja ulostamisvaivoilla, syyhypunkilla ja kaikkien muiden kehonosien kiputiloilla? Luulet minun johtavan sinua harhaan, mutta voin taata, että yhteys on paljon syvempi, kuin se tosiasia, että nämä ovat erinäisiä taudeista tai ilmiöistä johtuvia oireita. Yhteys on näet se, että näitä kaikkia hoidetaan antibiootilla.

Eikö kuulosta modernilta tutkimustietoon perustuvalta lääketieteelliseltä hoidolta? Ei hätää, sitä se ei olekaan. Tällainen oli perusterveydenhuollon taso Nepalin maaseudulla. Antibiootteja ympäriinsä räiskivä ammattilainen ei totisesti ollut lääkäri, vaan toisen vuoden kemianopiskelija, joka halusi tienata lisäelantoa syrjäisellä terveysasemalla. Kielitaidottoman vanhan kätilön kanssa he muodostivat parivaljakon, jonka vastuulla oli tuhansien ihmisten terveyspalvelut. Ja luulit, että sote-uudistus kuulosti pahalta?

Seinillä oli hyödyllisiä muistisääntöjä. ”Roll the mother” on ehkä kokemattomammalle tekijälle liian epämääräinen ilmaisu

Tulevana terveydenhuollon ammattilaisena minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua nepalilaiseen terveydenhuoltoon ruohonjuuritasolla. Kuolemanrotkoja uhmaten matkustin tärähtäneen ja mutkissa aggressiivisen bussikuskin kyydissä Palung Mainadissa sijaitsevaan vuoristokylään (kylän nimi on täysi mysteeri, muttei ainakaan täysi mysteeri). Siellä pääsin todistamaan tätä antibioottien serenadia. Ihmiset jonottivat tähän valtion kustantamaan ”health postiin” ja hakivat hoitoa erinäisiin vaivoihinsa. Käytettävissä oli manuaalinen verenpainemittari, kuumemittari ja mikä tärkeintä, kolme eri antibioottia, mutta näihin ei ollut saatu direktiivien mukaista käyttökoulutusta. Koko homma perustui mutu-tuntumaan ja antibiootista toiseen vaihtamiseen. Näin antibioottiresistenssin kasvamisen tiedostavana henkilönä tilanne oli minulle suorastaan ahdistava.

Paikallinen doppler-laite sikiön sydänäänten kuunteluun

Kerroin olevani toisen vuoden lääketieteen opiskelija ja iltapäivällä kävellessäni takaisin majoitusta kohti kuulin minua jatkuvasti seuraavasta ihmisjoukosta supinaa: ”Doctor. American.” Pelkoni realisoituvat, kun kyläpäällikkö kertoi järjestävänsä seuraavana päivänä koko kylän kattavan terveystarkastuksen, jossa voisin toimia lääkärinä. Arvion mukaan paikalle tulisi vähintään 400 ihmistä. Sitruunahappokierron ja lysosomien toiminnan tietäminen ei ollut valmistanut minua tällaisiin saappaisiin. Toki Krebsin polkupyörän osaamisesta jotain apua olisi, olisihan?

Doktor Amerikan haudanvakavana valmiina aloittamaan soluaineenvaihduntaan liittyvät erotusdiagnostiset pohdinnat

Jouduin kohteliaasti kieltäytymään tästä kunniasta, eihän minulla ollut minkään sortin kykyjä tai mahdollisuuksia hoitaa yhtään ketään. Maaseudulla englanninopettajatkin puhuivat niin huonoa englantia, että oli vaikea pysyä perässä, paikalliset eivät puhuneet lainkaan. Pettymys oli valtaisa, mutta sitä lievittämään tarjouduin pitämään terveysvalistusta HIV:sta ja alkoholin vaaroista. Löimme kättä päälle ja pääsin lepäämään huoneeseeni. Huoneena toimi ravintolan takahuone, jonka nurkassa olevasta suuresta säilytyslaatikosta oli väsätty sänky laittamalla eläimentalja (eläimestä ei tietoa) sen päälle. Hyttysverkossa oli suuria reikiä, seinällä valtava hämähäkki, lattialla vilisi torakoita ja yöllä valojen sammuessa kattona toimivan pressun päällä rotat viipottivat kissoja karkuun minkä pienistä jaloistaan pääsivät. Minun oli päästävä pois täältä.

Vieraskielisen muukalaisen saapuminen aiheutti oppilaissa hämmennystä ja naurua

Seuraavana päivänä ilmoitin lähteväni takaisin Tanseniin, joka oli kaupunki lähistöllä, mutta pitäväni tätä ennen sopimamme terveysvalistukset läheisissä kouluissa. Hieman pettyneenä, mutta kuitenkin itsestään äärimmäisen ylpeänä, kyläjohtaja lähti ajeluttamaan minua läheisille kouluille. Olin kuulemma toinen länsimaalainen siellä koskaan. Kymmenen vuotta aikaisemmin siellä oli käynyt joku japanilainen mies. Olin siis statussymboli, jota kyläpäällikkö halusi esitellä betonoidakseen valtaansa. Tästä välittämättä menin pitämään valistusta täydelle salille oppilaita. Opettajatkin olivat tulleet kuuntelemaan. Luokkahuone röhähti nauruun kertoessani HIV:n olevan lähtöisin apinoista ja levinneen niistä ihmisiin. ”Miten se ensimmäinen ihminen sitten sai sen tartunnan apinalta?” ja naurua päälle. Onhan HIV kuitenkin sukupuolitauti. ”Syömällä apinanlihaa”, kuului vastaukseni. Hyvä pelastus, eikö ollutkin?

Palpa District Hospitalissa käytössä ollut lääkelista, näillä piti selvitä

Tämän jälkeen jäin hetkeksi juttelemaan opettajien kanssa ennen kyytiäni Tanseniin. Heillä oli monta kysymystä länsimaalaiseen elämäntyyliin liittyen, kuten: ”onko totta, että nainen saa erota miehestään ja valita uuden miehen? Ja onko totta, että naimisissa oleva nainen saa vapaasti harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa?” Toiseen kysymykseen vastaaminen oli jo hieman haastavaa. Onhan se sallittua, mutta ei ehkä tavallista ja hyväksyttävää, eräänlainen sopimuskysymys. En ollut juuri mistään samaa mieltä heidän kanssaan, mutta en halunnut loukata ketään, olinhan heidän vieraansa ja muukalainen tässä kulttuurissa. Tajusin tuolloin kuinka erilaiseen maailmaan olinkaan saapunut.

Leikkaussali. Ilmassa lensi satunnaisesti steriilejä kärpäsiä.

Tanseniin saavuttuani kävelin Palpa District Hospitaliin sisään ja kysyin saisinko tulla viikoksi seuraamaan lääkäreiden toimintaa. Ilmeistä päätellen kysymys oli äärimmäisen outo ja vaatisi pari soittoa ylemmille tahoille. Tämä sopi minulle ja parin päivän odottelun jälkeen sain luvan tietyillä rajoituksilla: en saisi palkkaa, enkä mitään virallista todistusta kouluani varten. Tämä sopi mainiosti, enhän näitä ollut alun perin kysynytkään. Nimestään huolimatta kyseessä oli jonkinnäköinen terveyskeskuspäivystyksen, osaston, vastaanoton ja hammaslääkäriaseman yhdistelmä, jota pyöritti 4 nuorta vastavalmistunutta lääkäriä ja yksi hammaslääkäri. He vaikuttivat kaikki erittäin päteviltä, hyvin englantia puhuvilta ja muutenkin mukavilta ihmisiltä. Turhia antibiootteja ei määrätty ja hoito perustui kymmenen vuotta vanhoihin laajoihin lääketieteellisiin opuksiin, mutta kirjoihin kuitenkin.

Hammaslääkärin vastaanotolla selvästi yleisin hoito oli hampaan repiminen juurineen

Mitä tuon viikon aikana siis tuli vastaan? Paljon pientraumaa ja infektoituneita haavoja: kissan, koiran, käärmeen ja sian puremia. Ruumiinavaus. Puhkottavia mätäpaiseita ja kohdun laskeumia, hampaiden repimistä. Yhtenä päivänä kylällinen ihmisiä tuli vaatimaan hepatiitti-B testejä, kun olivat kuulleet yhden kyläläisen sairastavan sitä. Lääkärin ilme: priceless. Vastaanottoa piti kaksi lääkäriä saman pöydän ääressä, molemmilla oli omat potilaat ja he pystyivät konsultoimaan toisiaan kätevästi pöydän yli. Mikäli seurasi hiljainen hetki, potilaat saivat seuraa toisistaan. Keskellä pöytää lepäsi keskikokoisen varsan painoinen lääketieteellinen tiiliskivi, jota avattiin säännöllisesti lisätiedon toivossa. Kuvittelin nimeksi All symptoms, diseases and treatments A-Z, comprehensive review of all medicine and dentistry. Homma toimi yllättävän hyvin. Kun huoneeseen tuli tuberkuloosiepäily, minua pyydettiin siirtymään pari metriä kauemmas ja laittamaan maski kasvoilleni. Ikkunakin avattiin ilmavirtauksen parantamiseksi.

Kämmenen mätäpaiseen puhkominen ilman puudutusta: kivuliasta kokijalle ja katsojalle

Tuberkuloosia en saanut, mutta malarian sain. Muutaman päivän sahaavan kuumeen ja lääkekuurin jälkeen sekin hoitui kuntoon. Nämä kokemukset ovat kasvattaneet minua suunnattomasti niin ihmisenä, kuin lääkärinäkin. Jos neljä vastavalmistunutta pyörittää menestyksekkäästi minimaalisilla välineillä ja lääkkeillä (yhteensä 40 eri lääkettä käytettävissä) 30 000 asukkaan kaupungin ja ympäröivän maaseudun julkista terveydenhuoltoa, enköhän itsekin pärjää aivan mainiosti tulevaisuudessa.

Nuoria vastavalmistuneita lääkäreitä

Jäikö nälkä?

2 kommentit

Anna 7.03.2018 - 18:46

Superkiinnostava kirjoitus, kiitos siitä! <3 Itsekin liikuskellut samoilla seuduilla, keräsin materiaalia vesihuollon kehittämiseen liittyvään diplomityöhöni. Todella mielenkiintoista kuulla myös siitä, miten terveydenhuolto pelaa.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 8.03.2018 - 11:11

Kiitos 🙂 Vau, mielenkiintoista työtä sullakin ollut siellä, hyvän aiheet olit valinnut! 🙂

Vastaa

Jätä kommentti