Koti Markuksen asiatekstit Markus: Miten minusta tuli enimmäkseen vegaani?

Markus: Miten minusta tuli enimmäkseen vegaani?

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
37 kommentit

Saara esitti jo hyvän aikaa sitten toiveen, että kirjoittaisin lyhyen tekstin siitä, miten ruokailutottumukseni ovat viimeisen 7 vuoden aikana kokeneet pienimuotoisen muutoksen. Pienimuotoisen muutoksen suuruuden arvioimisen helpottamiseksi on aika määritellä lähtötaso ja saavutettu lopputilanne (tekstin kirjoittamishetkellä 24.5.2022 klo 15:58).

 

Hypätkäämme siis kuvitteelliseen suhteellisuusteorian lait rikkovaan aikakoneeseen (pystymme matkustamaan ajassa ainoastaan eteenpäin, mutta onneksi muisti pelaa taaksepäin) ja katsokaamme mitä kahdeksan vuoden takainen Markus söi keskimäärin. Koska liikumme menneisyydessä aikakoneella, näemme hänet nyt edessämme ja tästä syystä puhumme hänestä kolmannessa persoonassa.

Esitiedot:

Tarkkaillessamme Markusta huomaamme, että hän syö harvoin (ainoastaan 2 lämmintä ateriaa päivässä ja satunnaisesti iltapalaa), mutta paljon. Lääkärinä joudun sivuhuomautuksena toteamaan, että tämä ei ole missään nimessä optimaalinen ruokarytmi yleisterveyden kannalta, painonhallinta ja vireystila huomioiden. Suosittelen säännöllisiä pienempiä aterioita, mutta nyt taikaisin Markukseen. Markus syö lihaa jokaisella päivän aterialla n. 200–300 gramman kerta-annoksina. Lisäksi ruoan kyljessä on 2–3 siivua leipää voilla, juustolla ja leikkeleellä. Markus käy kuntosalilla ahkerasti ja kysyttäessä suhtautumista kasvisruokaan, hän toteaa, ettei usko sen täyttävän kunnolla, maistuvan hyvälle taikka sisältävän riittävästi proteiinia. Sitä on lisäksi vaikea valmistaa ja se on kallista. Hän myös vitsailee usein kasvisruoasta sanoen kaiken kasvisruoan olevan pohjimmiltaan salaattia, koska siinä ei ole lihaa.

 

Nykytila: (24.5.2022).

Yleisvointini on hyvä. Aikamatkasta huolimatta orientoidun aikaan, ja Lapin erämaissa vietetystä ajasta huolimatta myös paikkaan. Syön nykyään kahden lämpimän aterian lisäksi myös melko säännöllisesti aamupalaa, välipalan ja iltapalaa, mutta edelleen paljon. Kotona en valmista tai syö mitään lihatuotteita ja ruoan valmistuksessa käytettävät maitotuotteet on korvattu kasvipohjaisilla. Leipää en syö joka aterialla ja sen päälle laitan vegaanista margariinia ja tavallista juustoa (joka ajoittain vaihtuu kasvipohjaiseen, mutta kunnon juustolle en ole löytänyt vielä korvaajaa). Ravintolassa, juhlapäivänä, taikka mikäli minulle tarjotaan, saatan toisinaan syödä riistaa, kalaa tai vaihtoehtojen puutteessa myös muita lihatuotteita. Liikun edelleen melko aktiivisesti, vaikka saliharrastus on jäänyt vähemmälle, ja kysyttäessä nykyistä suhtautumistani kasvisruokaan totean, että se on täyttävää ja ravitsevaa, maistuu herkulliselle, eikä sitä ole vaikea valmistaa, mutta se on edelleen kallista. Vitsailen usein kasvisruoasta todeten koko ruokavalioni koostuvan pelkästä salaatista, koska siinä ei ole lihaa.

Havahduin ruokavalioni muutoksen radikaaliuteen ollessani vastikään syömässä vegaanisessa ravintolassa Magussa. Pääruoan, joka koostui fermentoidusta tomaatista, munakoisosta ja beyond ragusta, syötyäni kehuin sitä estoitta tarjoilijalle. Hän kysyi mikä ruokavalioni oli, koska kuulemma juuri tuo kyseinen annos tekee viimeistään vaikutuksen sekasyöjiin. Totesin sen enempää ajattelematta olevani ”enimmäkseen vegaani”. En tiedä huvittiko vastaukseni tarjoilijaa, mutta ainakin itseäni se huvitti suuresti jälkikäteen. Se, mitä tässä tilanteessa ”enimmäkseen vegaanilla” tarkoitin, oli todeta, että maittava vegaaninen ateria ilmiönä ei ollut minulle vieras, sillä käytännössä kaikki arkisen elämäni ateriat ovat herkullisen vegaanisia. Tarkoitukseni ei ollut siis viitata ruokavaliooni kokonaisuutena. Sitä paitsi miten ylipäätään voi olla enimmäkseen vegaani? Tätä jäin pohtimaan ja sain siitä inspiraation tähän kirjoitukseen.

 

Aivan aluksi on pakko todeta, että tieni tähän pisteeseen on ollut niin helppo, kuin se vain voi ihmiselle olla. Olen mennyt laitonta ohituskaistaa, kaikki reaalimaailman huijauskoodit ja helpotukset aktivoituna: vaimoni on maailman parasta kasvisruokaa tekevä innokas ruokabloggaaja, joka loihtii mitä herkullisimpia, mielikuvituksellisimpia vegaanisia ruokia käytännössä päivittäin lautaselleni. Oma panokseni ruoanlaiton ja sen taltioinnin auttamisessa tuntuu kaikkeen tähän verrattuna melko mitättömältä. Hän toimii myös hyvänä tietolähteenä kasvisruokailun suhteen minua valistaen, muttei ole koskaan painostanut minua siirtymään pysyvästi kasvisruokaan. Siirtymä on siis tapahtunut kivuttomasti lähes itsestään omalla painollaan. Siihen liittyi kuitenkin yksi käänteentekevä hetki, josta hieman jäljempänä.

 

Alku oli siis hyvin helppo. Saara teki kasvisruokia ja itse valmistin satunnaisesti liharuokia vanhaan tapaan. Opiskelijaravintoloissa söin pääasiassa sekaruokaa, mutta aloin toisinaan antaa kasvisvaihtoehdolle mahdollisuuden. Tällaista hidasta liukumaa kohti kasvispainotteista ruokavaliota kesti useamman vuoden ajan eläinperäisen lihaskudoksen hiljalleen hävitessä alaa lautaseltani. Olin sekasyöjä, joka yritti lisätä kasvisruoan määrää ruokavaliossaan. Tämä johti kuitenkin siihen, että söin lihaa melko säännöllisesti ja tekosyyn lihan ostamiselle, valmistamiselle ja syömiselle, ei tarvinnut olla kummoinenkaan, koska eihän sitä tarvittu lainkaan, olinhan sekasyöjä ja voin syödä mitä tahansa. Tämä kuitenkin aiheutti melko säännöllistä ristiriitaisuuden tunnetta itsessäni, koska siirtyminen kasvispainotteiseen ruokavalioon johtui ekologisista syistä, ja vaikkakin söin aikaisempaan nähden huomattavasti vähemmän lihaa, ruokavalioni ei ollut kokonaisuudessaan ekologisesti kestävä.

Mutta onneksi ristiriitaisuuden tunne oli aina vain hetkellinen, koska ihmisyyden ehkä tehokkain supervoima on lievässä itsepetoksessa tyytyväisenä eläminen ja ristiriitaisten maailmankuvien saumaton yhteensovittaminen. Pystymme hyvin tehokkaasti perustelemaan itsellemme epäjohdonmukaista, osittain arvojemme vastaista toimintaa, ja kuullessamme toisilta omaa näkemystämme kyseenalaistavia tai kumoavia väittämiä, olivatpa ne tieteellisesti perusteltuja tai eivät, sivuutamme ne olkia kohauttaen poimien tietovirrasta vain omia näkemyksiämme tukevia löydöksiä. Tällä tavoin pystymme säilyttämään elämämme ja oman itsemme status quon, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse muuttaa ja epämiellyttävät ristiriitaisuuden tunteet pysyvät hetkellisinä. Tämä on myös evolutiivisesti hyödyllinen ominaisuus, joka suojaa meitä minäkuvan pirstaloitumiselta ja pitää meidät toimintakykyisinä jokapäiväisessä elämässämme. Kaikkien valintojemme ei tarvitse jatkuvasti olla arvovalintoja, ja miten ne voisivat ollakaan? Se myös mahdollistaa kriittisyyden uutta tietoa kohtaan, mikä on ensiarvoisen tärkeä taito, ja stabiilin ja ennalta arvattavan toiminnan yksilö- ja yhteiskuntatasolla, jotta emme vain sinkoile päättömästi uusimpien villitysten perässä tuuliviirien lailla. Mutta toisaalta algoritmien syöttäessä meille jatkuvasti omia näkemyksiämme tukevaa tietoa, se myös tekee kaikesta muutoksesta erittäin hankalaa.

Tiedostin erittäin hyvin ilmastonmuutoksen ja henkilökohtaiset valintani, joilla pystyn siihen vaikuttamaan. Olin myös tietoinen lihan tehotuotantoon liittyvistä suurista eettisistä ongelmista. Tästä kuitenkin seurasi vain ohimeneviä ristiriitaisuuden tunteita ja kasvispainotteinen muutos ruokavaliossanikin oli suurelta osin Saaran ansiota. Lensin paljon ulkomaille ajatellen, että nyt nuorena siihen on vielä aikaa ja sitä paitsi olenhan vähentänyt lihansyöntiäni. Lisäksi kaukomatkailuun liittyi ajatus toisten kulttuurien kohtaamisesta, elämänkokemusten kartuttamisesta ja henkilökohtaisesta henkisestä kasvusta, jota varmasti tuollainen reissaaminen saisi aikaan, saisihan? Ja jolla varmasti olisi täten jokin itseisarvo, olisihan? Minusta varmasti tulisi parempi ihminen ja pystyisin tulevaisuudessa tekemään enemmän hyvää, eikö niin?

 

Omalla kohdallani varsinainen muutos ajatusmaailmassani ruokavalioni suhteen vaati voimakkaan kertasysäyksen. Tämä sysäys tapahtui eräällä talvilomalla vuokramökissä Ylläksellä, jolloin satuin törmäämään Youtubessa dokumenttiin nimeltä Dominion. Katsoin sitä hetken ja se sai minut voimaan pahoin. Kerroin dokumentista Saaralle ja kuvailin mitä se tulisi sisältämään. Saara totesi tähän, että kerta kun käytämme eläinperäisiä tuotteita, meidän olisi pystyttävä katsomaan se. Menimme sängylle makaamaan ja laitoimme dokumentin pyörimään läppäristäni.

 

Sen tarkemmin tätä dokumentin erittäin graafista sisältöä kuvailematta totean vain, että se sisälsi yhtäjaksoista, taukoamatonta, läheltä kuvattua videomateriaalia tuotantotalouden aiheuttamasta kärsimyksestä eläimille. Se aiheutti minussa hengenahdistusta, sydämentykytyksiä ja pahoinvointia. Vaikken ollut syönyt illallista sinä päivänä, menin nälkäisenä nukkumaan. Mikäli kuvauksesta huolimatta haluat katsoa dokumentin, voit hyvin tehdä niin, mutten sano, että kaikkien tulisi sitä välttämättä katsoa. Se voi olla hyvin ahdistava kokemus. Tiedostan myös, että dokumentin tarkoitus on herätellä ja säväyttää, ja täten videomateriaaliin on valikoitunut ääriesimerkkejä ja tilanne Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on varmasti huomattavasti parempi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että tällaista tapahtuu jatkuvasti ympäri maailmaa. Olin kyllä ollut siitä tietotasolla tietoinen, mutta asian näkeminen omin silmin aiheutti voimakkaan muutoksen tunnetason suhtautumisessani, mikä oli riittävä saamaan aikaan pysyvän muutoksen myös käyttäytymisessäni. Oli tapahtunut eräänlainen henkilökohtainen paradigman muutos ja se tapahtui kahdessa tunnissa sängyssä maaten.

Tieteessä paradigman muutoksella tarkoitetaan vallitsevan, yleisesti hyväksytyn ja sovelletun teorian äkillistä muutosta uusien tieteellisten löydösten valossa, joka kumoaa vanhan teorian aiheuttaen monesti muutoksen suhtautumisessamme itseemme tai ympäristöömme. Kopernikus laittoi maan kiertämään aurinkoa, Darwin opetti meille lajien synnystä ja kehityksestä ja Einstein muutti käsityksemme ajasta ja avaruudesta. Kaikkiin paradigman muutoksiin liittyy vahva vastustaminen tieteellisen yhteisön sisältä, eli status quon ylläpitäminen, ja toisaalta maailmankatsomuksen hyvin äkillinen muuttuminen alkujärkytyksen hellitettyä, ns. ”no huhhuh, näinkös se onkin?” -hetki. Jälkikäteen myös huomio siitä, että vaikka asiat muuttuivatkin paljon, kaikki on edelleen hyvin ja pystymme jatkamaan elämäämme.

 

Edeltäviä paradigman muutoksia vähemmälle huomiolle on jäänyt naturalisti George Cuvierin havahtuminen sukupuuton olemassaoloon. Vielä 1700-luvun lopulla sukupuutto oli käsitteenä vieras; emme tienneet, että oli olemassa eläinlajeja, joita ei enää nykyisin ole keskuudessamme. Hiljalleen maasta alkoi löytyä mitä erikoisempia ja valtavampia outoja fossiileja, jotka piti yrittää mahduttaa nykyisen paradigman puitteisiin. Valtavat luut laitettiin milloin kookkaalle elefantille kuuluviksi, milloin valaille tai virtahevoille. Kuitenkin mitä enemmän luita löytyi, sitä haastavammaksi tämä kävi, kunnes tuli ns. ”no huhhuh, näinkös se onkin?” -hetki, kun Cuvier ehdotti, että luut kuuluivat aiemmin eläneille eliölajeille, joita ei nykyään enää ole olemassa. Elämällä oli historia. Kun sukupuutto alkuvastustuksen jälkeen hyväksyttiin ilmiönä, sitä pidettiin hyvin hitaana prosessina, joka tapahtui hiljalleen hyvin pitkien aikojen kuluessa. Sukupuuttoon kuolleita lajeja alkoi kuitenkin löytyä sellaisia määriä, että samainen Cuvier ehdotti valtavien sukupuuttoaaltojen, ekokatastrofien, olemassaoloa, mutta tämä ehdotus sivuutettiin järjettömänä. Seuraavaa paradigman muutosta saatiin odottaa yli vuosisata, kunnes löydettiin maailmanlaajuinen iridium -kerros Cretaceous-Paleogene-kerrosten välistä, mikä viittasi suuren asteroidin törmäykseen. Samasta kohtaa, mihin dinosaurusten luut loppuivat. Uusi ns. ”no huhhuh, näinkös se onkin?” -hetki. Huomattiin, että olosuhteet maapallolla muuttuivat hyvin hitaasti, paitsi silloin kun ne muuttuivat hyvin nopeasti.

Dinosaurusten luiden lailla pyrin oikeuttamaan käyttäytymistäni sovittamalla sitä väkisin maailmankuvaani sopivaksi. Ja koska olemme lajina tässä erittäin kykeneviä, onnistuin siinä hyvin pitkälle. Ristiriitojen kasvettua riittävän suuriksi, tapahtui ns. ”no huhhuh, näinkös se onkin?” -hetki, jolloin hidas valumani kohti kasviksia sai suuren kertasysäyksen. Muutin lähtöasetelmaani ruokavalion suhteen: söisin tästä lähtien lähtökohtaisesti vegaanisesti, paitsi silloin, kun olosuhteiden tai valintojen vaihtoehdon puutteessa söisin lihaa tai maitotuotteita. Kuulostaa älyttömältä eikö niin, mutta se toimi. Liha katosi täysin arkiruoastani, ravintoloissakin tilaan pääasiassa kasvisruokaa. On hassua, miten tällainen pieni asennoitumismuutos kasvispainotteisesta sekasyöjästä enimmäkseen vegaaniksi toimi avaimena näin merkittävälle muutokselle. Ja kaiken lisäksi muutos tuntui helpolta. Arkipäiväiset valinnat ruoan suhteen yksinkertaistuivat ja ristiriitaisuuden tunteet vähenivät.

Muutos on valunut myös muihin kulutuskäyttäytymiseni osa-alueille: liikun pyörällä tai julkisilla paitsi silloin, kun on pakko mennä autolla. Matkustan junalla, paitsi jos on aivan pakko lentää. Vietän vapaa-aikani Pohjoismaissa luonnosta nauttien etelänlomien sijaan. Filosofi Thomas Kuhn totesi, että ”vaikka maailma ei muutu paradigman muuttuessa, tutkija elää tämän jälkeen muuttuneessa maailmassa.” Tämä kuvastaa hyvin ajatuksiani kokemani muutoksen suhteen.

 

Ilmastonmuutoksen suhteen tieteellinen paradigman muutos on tapahtunut jo kauan aikaa sitten ja tiedeyhteisö on asian suhteen yksimielinen. Jopa öljy-yhtiöt myöntävät osallisuutensa. Ilmasto-olosuhteet maapallolla ovat muuttuneet teolliseen vallankumoukseen asti hyvin hitaasti, mutta nyt ne muuttuvat hyvin nopeasti. Luomme tällä hetkellä kiihtyvällä tahdilla uusia dinosaurusten luita tulevien sivilisaatioiden löydettäviksi.

 

 

Kulutuskäyttäytymisen suhteen muutos ei ole seurannut yhtä nopeasti. Tämän taustalla on tietenkin lukuisia syitä, eikä vastuuta tule sysätä yksinään kuluttajan harteille, mutta jonkinlaista vastuuta minunkin tulee tästä kantaa. En elä siinä illuusiossa, että vegaaninen ruokavalio, ulkomaanlomien vähentäminen taikka muu kulutuksen radikaali vähentäminen olisivat riittäviä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, tai että se olisi ylipäätään pelkästään yksilöiden ratkaistavissa. Voimme kuitenkin ostaa sillä tarvittavaa lisäaikaa uusien teknologioiden kehittämiseen. Tiedostan myös, ettei kulutukseni ole edelleenkään kestävällä tasolla, ja että olen taloudellisesti etuoikeutetussa asemassa tiettyjä kulutusvalintoja tehdessäni. Tämä ei ole kuitenkaan mikään kilpailu, jossa joku voittaa ja toinen häviää. Tässä ei ole kyse omakuvan kiillottamisesta. Meillä, joilla on mahdollisuus valita, on myös mahdollisuus saada muutosta aikaiseksi. Toisten tekemisten jatkuvalla kyttäämisellä ja kärkkäällä arvostelemisella saadaan isossa mittakaavassa hallaa aikaiseksi.

 

Mielestäni parempi tapa on tarjota vaihtoehtoja ja herättää rakentavaa keskustelua. Oletko ajatellut, että voisit muuttaa ruokavaliotasi enimmäkseen vegaaniksi? Voit edelleen syödä lihaa. Oletko ajatellut, että voisit kulkea pääasiassa pyörällä tai julkisella liikenteellä? Voit edelleen ajaa autoa. Ja mikäli esimerkiksi joudut käymään autolla töissä, käyt edelleen autolla töissä. Se on selvää. Oletko ajatellut, että voisit harkita lomasi viettämistä lähikohteissa? Voit edelleen lähteä kauemmas lomalle, jos niin päätät. Asennoitumismuutos, joka tekee ekologisesti kestävämmistä valinnoista lähtökohdan, josta satunnaisesti poiketaan eikä toisinpäin, tekee muutoksesta helpomman ja se tapahtuu osittain itsestään. Tämän lisäksi jokainen meistä voi itse miettiä, kuinka paljon on valmis joustamaan tästä perustasosta valintoja tehdessään. Väitän, että tällä tavoin saamme aikaan muutosta positiiviseen suuntaan. Ja mikäli tällaista kollektiivista halua muutokseen löytyy riittävästi, myös paine poliittiseen muutokseen kasvaa, jolloin yksilö ei ole enää yksin. Olemme kaikki täällä yhdessä.

 

Näin minusta tuli enimmäkseen vegaani.

 

 

Jäikö nälkä?

37 kommentit

James Bong 4.06.2022 - 10:35

Vai vireystaso ? Oletko kuullut autofagiasta ? Kyllä se vireystaso ja verensokeri pysyy tasaisena nimenomaan kun syö yhden kerran vuorokaudessa.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.06.2022 - 11:31

Hei! Kehollamme on monia mekanismeja ylläpitää tasaista verensokeria myös paastotilassa. Verensokeri ei ole myöskään ainoa vireystilaan vaikuttava tekijä. Unitutkijat suosittelevat säännöllistä ruokarytmiä tasaisemman vireystilan ylläpitämiseksi, mikä vähentää myös unihäiriöitä. Säännöllinen ja riittävän tiheä ateriarytmi on terveydenhuollon ammattilaisten suosittelema ruokarytmi.

Yt, Markus

Vastaa
James Bong 4.06.2022 - 11:37

Unitutkijat ? Samaa sakkia kuin ne jotka laatii viralliset ravintosuositukset joihin kuuluu mm eläinten eritteet googletapa autofagia ja nobelin palkinto. Ei sitä palkintoa ole huvikseen myönnetty , nimenomaan se unen saanti on 1 syy miksi sitä hyödynnän, tulee uni tasan varmasti kun on syönyt . 18 v ilman univaikeuksia sen avulla. Sitä ennen oli jatkuvaa uniongelmaa yli 20 vuotta kun söin pitkin päivää.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.06.2022 - 11:49

Hei! Se mikä toimii yksilötasolla, ei välttämättä toimi väestötasolla. Joillekin voi yksi annos päivässä olla toimivampi ateriarytmi kuin toisille, mutta väestötasolla se on erittäin huono ateriarytmi. Se on totta, että etelä-eurooppalainen tapa syödä illallinen melko myöhään juuri ennen nukkumaanmenoa, helpottaa nukahtamista. On mukava kuulla, että olet löytänyt itsellesi toimivan ateriarytmin ja selättänyt univaikeutesi! 🙂

Yt, Markus

Vastaa
James Bong 4.06.2022 - 12:10

Autogafia sopii jokaiselle, toki se on ruokakauppiaiden kauhu kun ihmiset lopettaa ylikulutuksen . Ihmiskunta on satojatuhansia vuosia kerännyt ravintoa päivällä ja kerääntynyt illalla syömään ja lepäämään , ei ihmisen elimistön toimintaa muuta Kellog’sin keksimä mainoslause: aamupala on tärkeä ja muutaman sukupolven mässäily pitkin päivää.

James Bong 4.06.2022 - 10:38

Enimmäkseen vegaani= osa-aika tappaja ? Osa-aika hyväksikäyttäjä. Ihminen joko hyväksikäyttää puolustuskyvyttömiä eläimiä tai ei. Et voi olla osa-aika vegaani . … miltä kuulostaa osa-aika raiskaaja ? Kaikki tuotantoeläimet syntyy raiskaamisen seurauksena.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.06.2022 - 11:26

Hei! Kiitos kommentista. Tiesin, että tällaista palautetta varmasti tulisi ja tarkoitukseni oli avoimesti tuoda esille myös oman kulutuskäyttäytymiseni ongelmakohtia. En miellä itseäni vegaaniksi, mutta pyrin muokkaamaan ruokavaliotani siihen suuntaan. Kirjoitukseni tarkoitus on saada aikaan edes pieni muutos suuressa ryhmässä ihmisiä, jotka syövät paljon lihaa. Uskon, että avoimella ja sallivammalla asenteella saamme tällaisen tehokkaammin aikaiseksi, kuin tuollaisilla syyllistävillä kommenteilla. Mitä mieltä itse olet tästä? Kumpi sinusta on tavoiteltavampi lopputulos: Yksi ihminen, joka syö vähän lihaa, lopettaa lihan syönnin täysin vaiko tuhat ihmistä, jotka vähentävät lihansyöntiään, jolloin absoluuttinen lihankulutus ja täten myös tuotantoeläinten kärsimys vähenee enemmän? Pyrit selvästi ensimmäiseen, minä jälkimmäiseen.

Yt, Markus

Vastaa
James Bong 4.06.2022 - 11:47

Ainoastaan syylliset syyllistyy ja niin pitääkin. Minä en syyllistä yhtään ketään vaan puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Eläinten hyväksikäyttäjien varmaan kuuluukin syyllistyä täysin tarpeettomasta tappamisesta omien pinttyneiden makutottumusten takia ? Niinkuin Benjamin Pitkänen totesi : jos kukaan ei suutu niin mikään ei muutu. Syökää vaikka pelkkää lihaa , ei minulla ole sitä vastaan mitään vaikka se todella hölmöä ja epäterveellistä onkin, mutta älkää nyt herranjumala sen takia vangitko, kahlitko, raiskatko ja tappako puolustuskyvyttömiä eläinlapsia. Ne eläimet kyllä kuolee myös luonnossa vangitsematta niitä ja voitte kerätä raatonne metsästä jos ette lihanhimostanne pääse irti .. A-klinikka voi auttaa addiktioissa, myös lihapsykoosiin saa apua varmasti.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.06.2022 - 12:10

Et vastannut kunnolla kysymykseeni toimintasi tavoitteista. Päättelen tästä vastauksesta, että sinulle muutosta tärkeämpää on syyllisten syyllistäminen. Huomaan, että näkemyksemme toimivista ratkaisuista poikkeavat perustavanlaatuisella tavalla, joten en näe hedelmälliseksi jatkaa tätä keskustelua. Hyvää päivänjatkoa! 🙂

Yt, Markus

Vastaa
James Bong 4.06.2022 - 12:20

Saaran defenssi toimii todistetusti.

James Bong 4.06.2022 - 11:33

Ei oo kumpikaan mun tavoite ? Mulla ei ole mitään lihansyöntiä vastaan mut sen takia ei tarvitse tappaa eikä kahlita viattomia eläimiä! Ne kuolee kaikki kahlitsematta ja tappamattakin ! Raadonsyöjä kuvittelee olevansa ovela taas. Ei oo todellakaan kumpikaan mun tavoite noista mitä sanoit vaan saada teidät kaikki sadistit lopettamaan eläinten tarpeeton tappaminen ja hyväksikäyttö kokonaan, sinun vaihtoehdot oli todella surkeita. Jos ja kun minun kaltainen ihminen on osannut ja ymmärtänyt lopettaa tarpeettoman hyväksikäytön ja sen tukemisen niin siihen pystyy kuka tahansa.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.06.2022 - 11:58

Ja miten koet, että tavoitteesi on edistynyt? Uskotko, että lähestymistapasi johtaa haluamaasi lopputulokseen? Onko parempi, että meillä on mahdollisimman korkeat tavoitteet, joita emme tule koskaan saavuttamaan, vaiko realistisemmat välitavoitteet, joiden saavuttaminen on edes jotenkin mahdollista? Uskotko, että toisten nimittely raiskaajiksi taikka tappajiksi on hyvä lähestymistapa dialogin muodostamiselle? Se saa suurimmassa osassa aikaan vastareaktion ja hankaloittaa tavoitteiden saavuttamista. Omasta näkökulmastani esittämäsi kommentit tässä viestiketjussa eivät edistä tai helpota suurten massojen mielenkiintoa muuttaa ruokavaliotaan kasvispohjaisemmaksi.

Yt, Markus

Vastaa
James Bong 4.06.2022 - 12:18

Sano toi niille yli sadalle ihmiselle jotka ovat ryhtyneet vegaaneiksi nimenomaan sen takia että ovat syyllistyneet kun olen heidän defenssinsä saanut laukeamaan. He kiitteleät minua siitä melkein päivittäin ja pyytävät jatkamaan samaa linjaa . Yhtäkään ihmistä en ole saanut lopettamaan täysin tarpeetonta eläinten hyväksikäyttöä hyvällä esimerkillä ja vinkkaamalla vegaanihaasteista ym . Itsekään en olisi ikipäivänä lopettanut eläinlasten hyväksikäyttöä ellei joku minua viisaampi olisi saanut minua nimenomaan syyllistymään. En minä ketään nimittele henkilökohtaisesti, ihminen joka osallistuu eläimen keinosiemenkykseen ell raiskaamiseen rahoineen on osa sitä ketjua eli raiskaaja , ei se ole mielipidekysymys ja jos siitä ei pidä niin kannattaa lopettaa sellainen. Suunnitelmallisen tapon teko on murha, uhrista riippumatta, olkoon eläin tai ihminen, ja vain syylliset syyllistyy ja ottaa itseensä. Eläinten ystävillä siihen ei ole mitään syytä .

Vastaa
Ninni 4.06.2022 - 13:39

Täytyy kommentoida tähän sen verran, että just tällainen asiaton syyllistäminen on ollut primäärisyy siihen, etten ollut aiemmin erityisen halukas perehtymään koko kasvisruokaskeneen. Syyttämisellä ja älyttömällä uhkailulla ei ainakaan minun päätä olisi käännetty missään kohtaa.

Sen sijaan positiivinen esimerkki, jota Saara ja Markuskin edustavat, on madaltanut kynnystä niin itsellä kuin lähipiirissäni kasvisruokapainotteisempaan ruokavalion kokeilemiseen ja siihen siirtymiseen. Suuri kiitos heille siitä ja fakta kuitenkin on, että isojen joukkojen kulutusvalinnat ja muutokset siinä merkitsevät elintarviketuotannossa enemmän kuin jonkin pienen porukan absoluuttinen veganismi.

Jatkakaa Saara ja Markus hyvää työtä!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.06.2022 - 13:41

Kiitos paljon ihanasta kommentista! Tämä oli todella mukava kuulla 🙂

T. Markus ja Saara

Henriikka 4.06.2022 - 11:47

Ihan älyttömän hyvä kirjoitus!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.06.2022 - 12:05

Kiitos kovasti :).

Vastaa
James Bong 4.06.2022 - 12:07

Korkea tavoite lopettaa täysin tarpeeton eläinten hyväksikäyttö ja tappaminen kokonaan? Eipä toi nyt kovin korkea ole kun minun kaltainen , 35 vuotta lihapsykoosista kärsinyt on sen jo tajunnut lopettaa lähemmäs 10 vuotta sitten ihan yhtä korkea rima kuin oli lopettaa tummien ihmisten orjuutus puuvillapelloilla , sinun kaltaiset ihmiset olisi halunnut toki että sekin olisi koitettu pikkuhiljaa lopettaa hyvällä asenteella ja vinkeillä ilman lakimuutoksia etkä olisi senkään tukemista siis lopettanut omasta tahdostasi vaan keksinyt tekosyitä ja vierittänyt vastuuta muille kuten eläinlasten kohdalla nyt.

Vastaa
Sari Atula 4.06.2022 - 13:46

Kiitos Markus-osuit naulan kantaan! Jos uskaltaisin jakaisin tätä kirjoitusta tuttavilleni mutta tiedän jo etukäteen ne tuohtuneet kommentit. Kiitos myös rohkeudestasi puhua kohtuullisuuden puolesta. Tärkeintä olisi muutos väestötasolla ja esim laitoskeittiöissä. Onneksi te nuorempi sukupolvi olette paljon valveutuneempia ja paradigman muutos on paljon helpompaaItse olen käytännössä huomannut että jos vaan tekee kasvisruokaa eikä kamalasti siitä metelöi, se kelpaa kaikille

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.06.2022 - 10:02

Kiitos paljon! Se on juurikin niin, että herkullisten kasvisvaihtoehtojen tarjoaminen on avainasemassa kasvisruokavalion yleistymisessä väestötasolla ja Saaran maukkaat reseptit tekevät tässä hyvää myyräntyötä 😉
-Markus

Vastaa
Kohti vegaaniutta 4.06.2022 - 14:44

Hyvä kirjoitus! Uskon myös, että muutos lähtee pienistä valinnoista, joita on helppo ylläpitää. Kun pienet muutokset on tulleet normaaliksi, voi taas ottaa uusia pieniä tavoitteita. Kerralla koko ruokavalion myllääminen voi tuntua monelle hankalalta ja vaivalloiselta, jolloin se jää. Kun ollaan sallivampia ja kannustavampia voidaan saada isompia muutoksia aikaan, kun ihmiset eivät koe muutoksia niin vaivalloisiksi. Kokonaiskuvassa pienistä muutoksista voi kasvaa isoja, kuten pienistä puroista tulee suuria virtoja.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.06.2022 - 09:56

Kiitos paljon! Se on juuri noin. Ruokavaliomuutokset, olivat ne ekologisista tai vaikka painonhallinnallisista syistä johtuvia, onnistuvat pidemmän päälle ainoastaan, mikäli tekee muutoksia, jotka pystyy pysyvästi ylläpitämään. Tämän vuoksi kaikki laihdutusdieetit yms. ovat tuhottuja epäonnistumaan. Pysyviä muutoksia ruokavalioon askel kerrallaan. 🙂
-Markus

Vastaa
Hanna 4.06.2022 - 15:00

Erittäin hyvin kirjoitettu teksti, kiitos siitä! Jopa keski- ikäinen, saksalainen lihansyöjämieheni on ilmastosyistä ryhtynyt kasvissyöjäksi. Mikän ei siis ole mahdotonta!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.06.2022 - 10:03

Kiitos! Erittäin hienoa kuulla lisää rohkaisevia esimerkkejä 🙂
-Markus

Vastaa
Milla 4.06.2022 - 15:25

Olipa hienosti puettu sanoiksi ajatuksia, joita minullakin on vegaanisuudesta ja kestävyydestä. Kiitos. 🙂 Vaikka olen itse vegaani, olisin koska tahansa valmis puhumaan joustavuuden, keskustelun ja pienten tekojen puolesta. Pelkkä yrittäminen vähän ja silloin tälläin ei tietenkään riitä – ei ympäristön, heikommassa asemassa olevien ihmisten eikä muiden eläinlajien kannalta – mutta siitä kaikki kuitenkin lähtee ja ylipäätään asioiden ajattelusta ja omaan mieleen ja kulttuuriin juurtuneiden uskomusten kyseenalaistamisesta. Niin kuin Markus kirjoitti, tarvitaan uusia lähtökohtia ja vaihtoehtoja. Sellainen yhteisten asenteiden muutos voi vaikuttaa niin paljon enemmän kuin se, että yksi ihminen pyrkii hiomaan toimintaansa niin, että se mahdollisimman täydellisesti vastaisi omia arvoja ja näkemyksiä (tai ehkä vain sitä, millä nimellä niihin haluaa viitata). Totta kai jokainen saa valita, mitä itse tekee, mutta omien valintojen tarjoaminen ainoana oikeana ratkaisuna ei yleensä tee muutoksesta kovin helposti lähestyttävää toisille, eri tavalla ajatteleville ihmisille. Minusta on ehdottomasti arvokkaampaa, jos keskustelemalla saa vaikka vain heräteltyä ajatuksia, koska konkreettiset teot tuntuisivat vähän vaativan sitä, että jokainen käy asioita läpi omassa mielessään, jotta niihin vaihtoehtoihin pystyy sitten oikeasti tarttumaan. On turhaa ja kurjaa, jos energiaa käytetään sen sijaan johonkin kilpailuun siitä, kuka tämänhetkisessä maailmassa onnistuu olemaan jotenkin ”eniten vegaani” tai vaikka elämään kaikkein ekologisimmin tai kuluttamaan ettisimmin.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.06.2022 - 10:12

Hei! Kiitos ihanasta kommentista :). Aivan samanlaisia ajatuksia itselläni. Pitää yrittää etsiä toimivia ratkaisuja, joilla päästään yhteisiä tavoitteita kohti. Alku on kaikista hitain, mutta sitten kun päästään liikkeelle, muutoksia alkaa tapahtua kiihtyvällä tahdilla.
-Markus

Vastaa
Joni Rajala 4.06.2022 - 19:25

Markus hieno kirjoitus! Sinulla on hyvä asenne. Itse vähän samalla tyylillä koitan muuttaa ruokailutottumuksia. Baby steps.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.06.2022 - 10:13

Kiitos! Kiva kuulla! Pieniä muutoksia, joita pystyy ylläpitämään. Siitä se lähtee 🙂
-Markus

Vastaa
Kaisa 5.06.2022 - 01:57

Hyvä kirjoitus! T. vegaani
Ps. Miten tällaiset enimmäkseen vegaanisiin valintoihin pyrkivät saavatkin osakseen kaikista ikävimmät kommentit? Tarpeetonta.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.06.2022 - 10:16

Kiitos paljon! Odotinkin, että varmasti myös kritiikkiä tulee, mutta tähän mennessä vain yksittäisen henkilön suunnalta. Muuten vastaanotto on ollut erittäin positiivista. 🙂
-Markus

Vastaa
Arja 5.06.2022 - 06:55

Kiitos, tämä oli rohkaiseva kirjoitus Enimmäkseen vegaani on loistava määritelmä! Tiukat rajat ja joko-tai-ajattelu ajaa ihmisiä usein vaan kauemmas kasvis- ja vegaaniruuan parista – kun sitten korostetusti ajatellaan vagaaniruokaa vaan sinä salaattina ihmistä tai yhteiskuntaa ei silmänräpäyksessä muuteta enimmäkseen vegaaneiksi vaan jokaisella on oma polkunsa, joka täytyy kulkea.
Teistä huokuu lämpö, lempeys ja ilo Olen itse rohkaistunut kokeilemaan teidän ansiosta paljon uusia vegaaniruokia. Kiitos teille!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.06.2022 - 10:31

Kiitos paljon ihanasta kommentista! 🙂 Oman ammattinikin puolesta on tullut keskusteltua ruokavaliomuutoksista ihmisten kanssa (terveydellisistä syistä) ja kyllä ehdottomasti toimivin tapa on tukea, kannustaa ja herätellä ihmisen oma motivaatio muutokseen ja nimenomaan pienin askelin, joita pystyy pysyvästi ylläpitämään omassa ruokavaliossaan. Harva pystyy kerralla muuttamaan koko ruokavaliotaan pysyvästi. Yleensä se johtaa paluuseen vanhaan ja voi johtaa myös syyllisyyden tunteeseen. Vaikka nimenomaanhan on erittäin hienoa ja arvostettavaa, että on yrittänyt ja tehnyt muutoksia. Itselleen tulee olla armollinen ja muutokset tapahtuvat hiljalleen askel kerrallaan. Takapakkia tulee välillä, mutta se ei haittaa. 🙂
-Markus

Vastaa
Liisa 5.06.2022 - 13:20

Kiitos tästä! Hyvin kirjoitettu! Olen itsekin päättänyt valita enemmmän kasvis- ja vegaanisia vaihtoehtoja. Niitä on tullut tehtyä nyt tosi paljon enemmän, kun tajusin, ettei tässäkään asiassa tarvitse olla ehdoton. Pikku hiljaa vähentäminen on ainakin itselleni paljon helpompaa.

Vastaa
Mari 17.06.2022 - 08:23

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos! Itse samalla tiellä, mutta siinä roolissa että yritän opetella yhä kokkaamaan kasvisruokaa maistuvasti… Ja saamaan muu perhe syömään samaa ruokaa. Joskus onnistuu hyvin, joskus ei. Arjen liikkumisissa elämme just samoin kuten kuvasit, kahden pienen lapsen kanssa. 🙂 Parasta oli kantasi ja roolisi ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Tarvitsemme todellakin kaikkien toimintaa. Yksi ihminen yksin ei vaikuta paljon, mutta yhdessä saadaan aikaan: kaupungit ja päätöksentekijät, yritykset, asukkaat, yhdistykset ja liitot. Iso liike on jo käynnissä.

Vastaa
Glotter-Bäckerin 27.06.2022 - 08:22

Kiitos Markus tosi hyvästä tekstistä! Olisi ihanaa, kun usea meistä omaksuisi saman ajattelun siitä, että voi pyrkiä ekologisuutta kohden – eikä se tosiaan tarkoita sitä, että lihaa ei saa koskaan enää syödä tai autoa ikinä enää ajaa. Ympäristökeskusteluissa on turhan paljon äärimmäisyys-keskustelua. Tuo lohdutti itseänikin, kun välillä on paha mieli kun autosta ja tuontantoeläintuotteiden ostamisesta ei kokonaan eroon pääse. Voiskohan sut Markus lähettää jollekin kiertueelle ympäri Suomen edistäään lempeää ja mahdollista ”melkein-vegaaniutta” 😀

Vastaa
Kirsi 4.08.2022 - 10:28

Kiitos Markus hienosta kirjoituksesta! Olet loistava esimerkki siitä, miten toivottavasti yhä useampi siirtyy omaa tahtiaan kohti planetaarista ruokavaliota. Itse uskon enemmän myötätuntoon kuin syyllistämiseen muutoksen voimana, ja tätä taitaa tutkimuskin tukea.
Itse olen kala-kasvissyöjä erityisesti ympäristö- ja terveyssyistä. Nykyisin myös eettiset syyt (myötätunto eläimiä kohtaan) ovat tärkeitä, vaikka en olekaan täysin vegaani. Viimeisen 3 v. aikana maitotuotteet ovat korvautuneet kaura-ja soijavalmisteilla ja valitsen ravintolassa kalan sijaan nykyisin parhaan/ainoan kasvisvaihtoehdon. Kananmunia ja juustoa kotoa löytyy hyvin harvoin johtuen puolisoni kohonneesta cv-sairauksien riskistä. Itselläni leivän päälle on juuston tilalle tullut hummus.
Kiitokset Saaralle ihanista resepteistä, jotka ovat helponnneet matkaa kohti yhä kasvisvaltaisempaa ruokavaliota❤️.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 7.08.2022 - 10:48

Kiitos! Kuulostaa juurikin samansuuntaiselta siirtymältä kohti kasvispohjaisia tuotteita :). Ottaa aikaa, tutustuu ja totuttelee, löytyy mieluisimmat tuotteet itselleen. Ja kiitos vielä, on motivoivaa ja lämmittävää kuulla, että reseptit ovat auttaneet tässä 🙂

Vastaa

Jätä kommentti