Eikö elämä tuntuisi mukavammalta, jos ei enää koskaan tarvitsisi tehdä töitä? Mutta ei kuitenkaan olla työttömänä. Keksin nimittäin, miten se tehdään. Siis mitä? Sekoittiko viikon loma päivätöistä lähes-työnarkomaani pääni nyt aivan sekaisin?
Minähän siis rakastan asioiden aikaansaamista, järjestelyä, puuhastelua, suunnittelua, organisointia, järjestelmällisyyttä, kalenteria, exceliä, multitaskaamista ja yleistä tehokkuutta. Sohvalla makaaminen ei kuulu harrastuksiini. Markus sanoo menevänsä jo pyörälle päästään, kun vapaa päivinä juoksen aamun ensisäteistä iltahämärään keittiön ja studiohuoneeni väliä. Mutta voin kertoa tähän väliin salaisuuden. Vaikka rakastan tuota pitkää ja tehokasta listaa, niin se ei kerro, että olisin oikeasti niin tehokas kuin monen silmissä näyttää. Monen mielestä olen ärsyttävänkin aikaansaava, mutta itsestäni ei useinkaan siltä tunnu :D. Monia muita vaikkapa somen välityksellä seuratessa, tulee minulle olo, etten saa juuri mitään aikaan tuohon ja tuohon tyyppiin verrattuna.. Sitä aina toivoisi olevansa tehokkaampi ja organisoituneempi.
Mutta vaikka rakastan sitä tunnetta, kun saa asioita aikaan, niin en voi silti sanoa rakastavani työn tekoa. Sellaista työtä, joka tuntuu työltä. Työ kyllä tuo elämään rutiinia ja sitä tunnetta, että saa jotakin aikaan – ja tietysti rahaa. Eikä kukaan nyt voi ilman rahaa elääkään. Jostain sen on tultava. Mutta jos sitä voisi työllistää itsensä ja saisi tehdä töitä juuri niiden eniten innostavien asioiden kanssa? Työtä, jolta ei haluaisi mennä nukkumaan ja minkä vuoksi haluaa herätä jo aamulla varhain. Pyrkisi tekemään niin mielenkiintoista työtä, ettei se tunnu enää työltä! Ainiin, tämähän on jo keksitty – sitähän se yrittäjyys on :D.
Loman aikana olen kehittänyt valtavasti ideoita, miten voisin kääntää intohimoni ruokaa ja valokuvausta kohtaan edes jonkin verran tuottavaksi, jolloin sitä voisi tehdä entistä enemmän. Entistä enemmän reseptien kehittelyä ja ruokakuvausta yrityksille. Opetella videokuvaamaan. Perustaa podcast, perustaa youtube-kanava keskittyen ruokakuvaukseen – vai ehkä sittenkin vegaanileivontaan? Alkaa järjestää henkilökohtaisia mentor-opetustunteja ruokakuvausta oppimaan haluaville. Järjestää valokuvauskursseja? Kokkauskursseja? Kirjoittaa lisää keittokirjoja? Mikään näistä ei ole kovin tuottoisaa lähtökohtaisesti, mutta muutamaan eri asiaan keskittymällä voisi ehkä jo tienata sen verran, että olisi mahdollista tehdä entistä enemmän näitä luovan alan hommia?
Totta kai kaikesta huippukivastakin tulee työtä, kun sitä elantonsa eteen tekee. On deadlineja ja paljon pakollista tehtävää silloinkin, kun ei huvittaisi sitä tehdä. Pääosin yrittäjänä toimiminen on kuitenkin siinä suhteessa mielekästä, että yleensä työmäärää lisäämällä, se näkyy myös lopputuloksessa. Ja että työtä tehdään juuri itselleen. Yrittäjän ja palkkatyön vertailu on ihan oma kapittelinsa ja se loppuu tällä kertaa tähän.
Nata sanoi kerran hyvin, että yrittäjyys ei ole sille, joka ei halua tehdä paljon töitä. Yrittäjän työtunnit kasvavat moninkertaisiksi perus-palkkatyöläiseen verrattuna, mutta yrittäjä ei laske työtuntejaan kellokortin kanssa, sillä itse luodulla työllä on aivan erilainen merkitys.
Unelmointi päättyy nyt tähän. Lomailu ei tehnyt hyvää uraputken kannalta. Nyt läppäri kiinni. Pian astun junasta ulos kohti tämän hetkistä realiteettia ja ensimmäistä työpäivääni uudessa kellokortillisessa 8-16 työkohteessa, jossa parin tunnin päästä olen jo niin siihen uppoutuneena, että unohdan taas kaiken muun.
Otsikolle näytetään siis aprillit – pikemminkin tässä siis haaveilen työmäärän lisäämisestä luovalla alalla…
