Barras ja Pältsan – Kahden viikon hiihtovaellus

Monesti suurilla seikkailuilla on jokin päämäärä, tavoite, jota kohti pyrkiä. Ja aivan yhtä monesti tuon päämäärän saavutettuaan huomataan, että ei se ollut se päämäärän saavuttaminen mikä oli tärkeintä, vaan se matka, mikä sinne kuljettiin. Niin otimme päämäärääksemme tuon matkan itsessään – kuljettuna ystävien kanssa.

Tuttuun tapaan Youtubessa pääset vaellusfilmin välityksellä reissutunnelmiin. Videolla välittyy hyvin, mitä kaikkea muuta hiihtovaellus voi ollakaan kuin vaeltamista. 

Siinä missä alun perin olimme suunnitelleet tämänkin vuoden Ankarien Mokkapalojen hiihtovaelluksen Sarekin suunnille syvälle erämaahan ja hyvin kilometrillisesti pitkän vaelluksen, vaihdoimmekin kohteemme ja tavoitteemme leirielämään ja itse matkaan. Pitkät, aamusta iltaan kuljetut päivämatkat ovat jo tuttuja, mutta hiihtovaellukseen mahtuu muutakin. Valitsimme kohteeksi hieman lähempänä olevan kohteen, jonka reitin kiertäisi helposti viikossa. Mutta me tekisimme sen kahdessa viikossa välipäivistä ja hitaista aamubrunsseista nauttien.

Vain 30 km päästä Kilpisjärveltä

Yövyimme kaikki yöt teltassa. Alueella on myös joitakin tupia, joihin tarvitsisi avaimen Ruotsin/Norjan tunturisäätiöiltä. Tuvat eivät kuitenkaan tule edes vaihtoehdoksi ison porukan kanssa liikkuessa.

Kilpisjärven suunnalla maasto on vielä kaunista tunturimaisemaa

Kunnes pian vastassa aukeaa Norjan Barras ja sen vierellä olevat jylhät vuoret

Matka alkoi siis kohti kolmea valtakuntaa, eli Kilpisjärveltä Barrakselle, sieltä Pältsan massiivin ympäri Isdalenin kautta Pältsastuganin ohitse ja takaisin Kilpisjärvelle. Yksi retkikuntamme jäsen laski matkan olevan n. 85 km. Meillä oli mukana taas pelkästään yli sata Heidin leipomaa pientä korvapuustia ja saman verran mokkapaloja, eli nautiskelureissu tästä tosiaan tulisi.

Upeita erilaisia jokikanjoneita

Lopulta vain kahtena ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä etenimme kaksi päivää putkeen. Muuten pidimme joka toinen päivä välipäivän. Joukostamme melkeinpä kaikki muut paitsi minä ja Markus harrastavat vapaalaskua ja pääsivät välipäivänä kapuamaan vuorille ja sieltä sitten nauttimaan vauhdin hurmasta alaspäin takaisin leiriin. Me taas Markuksen kanssa pääsimme hiihtelemään jonkin pikkulenkin rauhakseltaan vähän ylemmäs rinteille ihailemaan maisemia palaten takaisin leiriin lukemaan ja syömään karkkia.

Brunsseilla paistettiin mm. banaanileipää ja korvapuusteja (mukana oli enemmän korvapuusteja kuin hiihtokilometrejä kertyi)

Ensimmäiset illat kokkailimme omissa teltoissamme illallisen, kunnes kaikki loppuina iltoina rakensimme ulos yhteisen ”pöydän”, jonka ääressä kokkailla ja viettää aikaa.

Olimme varautuneet, että maaliskuun kaksi ensimmäistä viikkoa ovat pohjoisimman Suomen taikka Ruotsin tuntureilla vielä perin ankarat. Muiden hiihtovaelluskertomuksia maaliskuun alusta avotuntureilta lukeneena varauduimme siihen, että myrskypäiviä saattaa olla enemmän kuin etenemispäiviä, ja että kovien yöpakkasten lisäksi päivälläkin saattaa olla purevaa pakkasta. Siksikin olimme varanneet paljon aikaa.

Vaan kuinka kävikään. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla saimme nauttia suorastaan pääsiäissäistä. Aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta, eikä tuulenvireestäkään ollut ensimmäisinä päivinä tietoa. Ihan t-paitakeli ei sentään ollut, pakkasen puolella lämpötila pysytteli, mutta kyllä sään voin niin ikään sanoa suosineen, jopa hellineen. Kuulinpa yhdestä Sarekiin samaan aikaan lähteneestä tutusta, joka oli pettynyt kun ei päässytkään harjoittelemaan koviin olosuhteisiin niin kuin oli varautunut.

Pältsan juurella. 13 yötä teltassa.

Päivämatkat pysyttelivät hyvin maltillisina, siinä 7-11 km tuntumassa. Ja näiden välissä aina lepopäivä. Tehtiin me yksi pidempikin päivä lopuksi, jopa 16 km. Kaiken kaikkiaan vaelluksen voi sanoa olleen kevyin talvivaellus vielä tähän asti. Matkalla emme alkua ja loppua lukuun ottamatta kohdanneet kuin, ketkäs muut, kuin Ankarat Avotunturit.

Barraksen ja Pältsan seutu oli kertakaikkisen upeita. Barraksen hainevämäinen vuori loistaa Kilpisjärvelle saakka. Uskomatonta, että tuosta ihan Kilpisjärveltä lähtee näin vuoristomaiset maisemat.

Melkein joka ilta loimusi kirkkaat revontulet, lauloimme yhteislauluja, popsimme mokkapaloja ja rakensimme ulos yhteisen brunssipöydän, jonka äärellä kokattiin myös yhteinen illallinen.

Rohkeimmat kävivät Barraksen juurella avannossa

Aamujoogat ennen brunssia

Leikimme aarrejahtia, joogasimme, soitimme erilaisia soittimia, heitimme frisbeeta ja pari meistä rakensi igluakin. 6/9 meistä pulahti vuoristoavannossa uimassakin. Hrr. Kaikkea sitä hiihtovaellukseen vaelluksen lisäksi mahtuukin!

Barras. Kuinka kaunis voi vuori ollakaan. 

Leiri Isdalenin jälkeen

Taustalla näkyy Kilpisjärvi ja sieltä kohoava Saana iltavalossa

Jokainen hiihtovaellus on ollut ikimuistoinen.