Sarek hiihtovaellus – 12 päivän arktinen seikkailu

Sarekin hiihtovaellusvideota on saatu odotella pitkään, mutta vihdoin se on valmis. Uskomaton arktinen seikkailu Sarekin erämaassa.

Tällaisien maisemien takia Sarekiin tähdätään

Maaliskuun 2023 puolivälin jälkeen seisoimme Suorvan padolla ahkiot pakattuna, mieli täynnä jännitystä. 

Talvinen Sarek on ollut mielessä ihan hiihtovaelluksen aloituksesta lähtien. Tosin luulimme, että olisimme valmiita Pohjoismaiden ankarimmaksi tituleerattuun paikkaan vasta ehkä joskus 10 vuoden kokemuksella, jos silloinkaan. Joskus se yllättää, kuin paljon ehtii tapahtuakaan vuodessa parissa. Toisin kuin yhden päivän tai viikon ehtimiset onnistuu aina yliarvioimaan. Eipä olisi ensimmäisellä hiihtovaelluksella UKK:ssa 2021 kuuna päivänä kuvitellut löytävänsä itsensä vain kaksi talvea myöhemmin Sarekista. Muistan vielä kirkkaasti, kuinka UKK:ssa törmäsimme toiseen hiihtovaeltajaan, joka kertoili tarinoita Sarekin hiihtovaellukselta ja sen myrskyisistä olosuhteista.

Ahkkan massiivi taustalla 

Tosin olimmehan edeltävästi näinä kolmen talven aikana ehtinyt tehdä jo seitsemän viikon, tai yli viikon, mittaista hiihtovaellusta aina asteittain vaikeustasoa ja haastetta lisäten sekä totta kai lukuisia yhden-kahden yön talviretkiä. Nyt tuntui, että olisimme valmiita kohtaamaan Sarekin paljon puhutut myrskyt. Varusteet olisi varmasti kunnossa, ja takana kokemusta kovista tuulista ja pakkasista. Valitsimme kuitenkin ajankohdaksi tilastollisesti leudomman ajan, eli maaliskuun loppupuolen. Maaliskuun lopulla myrskyjen pitäisi selvästi vähentyä, ja auringon alkaa lämmittää.

Säähän vaikuttaa suuresti hiihtovaelluksen mukavuuteen ja turvallisuuteen. Hyvällä säällä Sarek on varsin leppoisa, mukava ja pelkästään upea paikka. Toki vuoristoisessa maastossa pitää huomioida myös lumivyöryriskit, vaikka kuljettaisiinkin laaksoja pitkin. Vuoristossa sääolosuhteet vaihtelevat myös rajummin.

Jos hiihtovaelluksen turvallisuusasiat tai muut käytännön asiat mietityttävät, niin kannattaa lukea hiihtovaelluksen FAQ -postaus.

Matkaan lähdettiin suunnilleen samalla, 9 hengen, kaveriporukalla, eli Ankarien Mokkapalojen kanssa, kuin vuotta aikaisemmin Kebnekaisen hiihtovaellukselle. Retkikunnan kanssa vaeltaminen on paitsi hauskaa, niin tuo myös turvaa.

Suorvan padolta lähtiessä on aluksi rämmittävä melko jyrkkänä nousevan metsän halki päästäkseen tunturiylängölle, jossa kulku taas helpottuisi. Olimme kuulleet, että joillain oli mennyt tähän muutaman kilometrin metsäpätkään jopa yli kaksi päivää. Löysimme kuitenkin moottorikelkkauran, jota pitkin pääsimme nousemaan yhden päivän aikana metsärajan yläpuolelle, mutta voin kuvitella, että ilman uraa metsäosuus olisi ollut hyvin raskas ja aikaavievä.

Ensimmäiset päivät kohtelivat meitä ihmeellisen hyvin. Aurinko paistoi päivisin lämmittäen ilmaa reilusti plus-asteille. Oli täysin tyyntä ja tuuletonta. Retkikuntamme jokainen jäsen oli leiponut mukaan useita rasiallisia erilaisia leivoksia, joita nautiskella tauoilla ja iltaisin leirissä. Mukana oli myös erilaisia soittimia, olihan yksi meistä musiikinopettaja ja fiilistellyt jo edellisen vuoden Kebnekaisen vaelluksella, että olispa kiva, kun voisi välillä vähän musisoida tunturissa.

Auringon laskiessa pakkaslukemat kuitenkin putosivat jyrkästi, iltakokkailuissa kyllä tunsi sormissa kiristyvän pakkasen ja öisin saatiin purevaa -30 – -35 pakkasta. Kova yöpakkanen ei kuitenkaan haitannut, kun päivisin aina lämpeni kunnolla.

Pullabrunssia Nijakin juurella

Pidimme useita välipäiviä, mitkä ovat aina melkeinpä niitä parhaita päiviä. Talvella leirin purkaminen ja pystyttäminen vie päivästä useita tunteja aikaa, joten paikallaan olo tekee hyvää. Välipäivinä pidimme yhteisiä brunsseja ulkona, jolloin paistettiin mm. mukaan otettuja korvapuusteja ja banaanileipiä öljyssä pannulla. Musiikinopettajamme opetteli lumimajojen kaivamistekniikkaa, luimme kirjoja ja kävimme lyhyillä päiväretkillä ja laskijat laskemassa läheisissä rinteillä. Mikäs sen parempaa elämää :).

Puolivälissä reissua saimme kokea sitä, mitä vähän olimme toivoneetkin, ja mihin olimme varustautuneet. Myrsky.

Reilu 20 asteen tuulessa näkyvyys meni täysin nollaksi. Edes reilu 10 metrin päähän kaivettua vessapaikkaa ei välillä löytynyt. Teltat olimme saaneet täydellisesti pystytettyä tuulensuuntaan, joten niin kauan kuin tuuli ei vaihtaisi suuntaa, kaikki menisi varmasti hyvin. Jos tuuli vaihtaisi suuntaa liikaa, olisi telttoja alettava asemoimaan uudelleen. Myrsky tiivisti entisestään porukkaamme rajaten maailmamme telttojen kokoiseksi. Myrsky loi jännitystä myös siinä suhteessa, ettemme tienneet koska pääsisimme jatkamaan matkaa. Sarekin myrskyt voivat kestää pahimmillaan parikin viikkoa – mutta tuskin sentään kevät-talvella. Juuri myrskyjen ennalta-arvaamattoman keston vuoksi on avotunturivaellukseen varatta aina vähän löysää aikaa tai suunniteltava reitti niin, että sieltä pääsee tarvittaessa ripeämmin pois, jos myrsky viivästyttää liikaa. Myös ylimääräistä ruokaa on näiden viivästysten takia oltava. Myrskyssä ei ole turvallista edetä, ei pystyttää, eikä purkaa telttaa. Myrskyjen aikana näkyvyys on nolla, ja myrskyjen jälkeen on maastoon voinut kasaantua kohtalokkaita lumilippoja, joita on vaikea erottaa ilman auringonvalon luomaa kontrastia.

Illaksi myrskytuuli yltyi reilu 20 m/s lukemiin

Tunnelma pysyi silti iloisena myrskyn läpi pullia paistaessa ja tarinoita kertoessa. Eero se halusi harjoitella myrskyssäkin lumikammion kaivamista.

Tilailimme sateliittipuhelimella säätiedotuksia paremman sääikkunan toivossa. Näytti siltä, että istuisimme teltassa vielä ainakin toisen myrskypäivän.

Yhtäkkiä keli rupesi hellittämään toisen myrskypäivän iltapäivällä. Päätimme jatkaa matkaa edes vähän eteenpäin.

Myrskyn jälkeen on poutasää – sanonta näyttää pitävän paikkansa. Parin myrskyisän päivän jälkeen saimme loppureissunkin nauttia sinisistä taivaista ja auringonpaisteesta. 

Kahdentenatoista, eli viimeisenä päivänä, tuntui että tavallaan oli ollut pitkään poissa, mutta kuitenkin siltä, että olisi tehnyt mieli viettää vielä muutama lisäpäivä. Niinpä aloimmekin suunnittelemaan ja seuraavan talven hiihtovaellusta.. Voisiko se olla 16 päivää? Kaksi viikkoa + viikonloppu?