Koti Ajatuksia Vegaanihaaste loppui – miten meni ja mitä nyt?

Vegaanihaaste loppui – miten meni ja mitä nyt?

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
14 kommentit

Tuleeko sitten vegaanitammikuun jälkeen helmikuun lihakuu? Kysyi äitini.

Vastaukseksi hän taisi saada vain mulkaisun.

Joulukuussa vihdoin katsomani Cowspiracy-dokumenttielokuva toimi suurimpana sysäyksenä koko vegaanihaasteen aloittamiselle. Tiesinhän, että lihansyönti ja eläinperäisten tuotteiden syöminen kuormittaa valtavasti ympäristöä, mutta että ihan NOIN valtavasti. Vaikka asuisit kuinka ekologisesti, taittaisit matkat pyörällä, ottaisit lyhyitä suihkuja, etkä matkailisi maailmalla, mutta syöt lihaa, niin muut valintasi ovat vain hyvin pieni osa lihansyönnin aiheuttamista päästöistä.

Tammikuu alkoi intoa puhkuen kaikkien joulukuun juusto- ja sokerimättöjen jälkeen – as usual. Vegaaniruoka sinänsä ei ollut mitenkään uusia asia, olinhan sellaista jo paljon valmistanut. Haaste kuitenkin haastoi syömään 100% vegaanisesti, joten asioista oli otettava hieman enemmän selvää. Tilasin vegaanihaasteen uutiskirjeen, liityin vegaanihaaste facebook-ryhmään, sipsikaljavegaani facebook-ryhmään, ja etsin netistä ravitsemuksellista tietoa. Sipsikaljavegaanit-ryhmän perusteella sitä jotkin vegaanit näyttävät pärjäävän näin; syö pelkkää karkkia, sipsiä, pullaa ja vihiksiä.

Ravitsemustietoa etsiessä sitä väistämättäkin eksyi myös eettisten ja ekologisten näkökantojen viidakkoon.

Hiilijalanjälki…

Kun lihansyönnin ja meijerituotteiden ympäristöhaitat näytettiin numeroina kasvisperäisten tuotteiden rinnalla, niin ei sitä voinut enää järkisyin perustella itselleen, miksi söisin juustoja tai miksi enää ikinä valitsisin edes luomumaitoa soijamaidon sijasta.

Opin, että ruokatuotteiden kuljetuspäästöt vaikka maailman toiseltakin puolelta ovat hyvin pienet verrattuna muihin tuottamisesta aiheutuneisiin päästöihin. Yllättävää on esimerkiksi että Etelä-Amerikasta rahdatun tofun hiilijalanjälki on jotakuinkin sama kuin suomalaisten kaurahiutaleiden (per 100g tuotetta). Tai että pelkän kasvissyöjänkin hiilijalanjälki on paljon suurempi kuin vegaanin. Mitään absoluuttisia lukuja en tähän kirjoita, koska olen aiheesta nähnyt todella eroavia taulukoita. Joidenkin mukaan ero on kaksinkertainen, toisten mukaan nelinkertainen ja joidenkin mukaan vielä suurempi.

Näistä luvuista hieman ahdistuneenakin tartuin vegaanihaasteeseen. Nyt tehdään maailmasta parempi paikka.

Vegaanihaasteen alkaessa kyselin teiltä lukijoilta teidän suhtaumistanne kasvissyöntiin. Oli todella mielenkiintoista lukea joka ikinen kommentti, kiitos teille :).

Lomalla ja kotona vegaanius ei aiheuttanut ongelmia. Sen kun vain et osta eläinperäisiä tuotteita kotiin. Sen sijaan koulun alkaessa ruokailut kävivät haasteellisemmiksi. Ympäristöahdistuksissani jaoin kavereilleni tietoa, miksi vegaanius kannattaa, ja yksi heistä ryhtyikin, ainakin toistaiseksi, vegaanidietille. Pääasiassa koitin pitää suuni kiinni, etten ala ärsyttää ihmisiä. Ruokalassa asia tuli joka kerta lähes pakostikin puheeksi, kun lautanen täyttyi lähinnä salaatista ilman kastiketta. Onneksi löytyi sentään maidotonta margariinia leivän päälle. Sitä todellakin huomasi, miksi vegaanit joutuvat pitämään itsestään ääntä. Ei sitä nälässä tahdo olla! Ja ei – kala ei ole kasvis, ei myöskään fetajuusto. Tätäkään ei monessa ruokapaikassa osata ymmärtää. Ehkä kaikista paras oli, kun ruokalassa opiskelijahintaisia vaihtoehtoja olivat naudanlihapata ja kasvismössö. Kasvissörsseli oli loppu ja kysyin, tuleeko sitä kenties lisää, koska en syö lihaa. Silloin minulta kysyttiin, että kelpaisikohan tämä kanapasta? Hei nyt haloo!

Tammikuun puolessa välissä suurin into vegaanihaasteeseen taittui. Vapaa-ajan sosiaaliset tilanteet kävivät aina vain haastavammiksi. Herkkujuustot ja kalaruoat houkuttelivat. Jennin kanssa vietettiin kuvauspäiviä aamusta iltaan ja sitä sitten syötiin, mitä kuvauksissa tehtiin – tai tilattiin Woltista. Kotona pysyin kuitenkin edelleen melko hyvin linjassa. Kauppalaskun sanoisin olleen melko paljon suurempi kuin vegeruoalla.

Mitä jatkossa?

Vegaanihaasteen oppi jätti tietysti pysyvät numerot päähäni eläinperäisten tuotteiden ympäristövaikutuksista. Vegemessut toivat taas uudestaan valtavaa innostusta ja inspiraatiota aihetta kohtaan. Mielestäni erittäin hyvä termi tuli lukijaltani; himavegaani. Sellainen voisin olla. Ainakin 80% kotivegaani tai vaihtoehtovegaani. Ennen kun olen ollut vaihtoehtoinen kasvissyöjä. Eli kotona, jossa on helpoin vaikuttaa, suosin kasvisperäisiä tuotteita. Muutoin voi ottaa rennommin ja pyrkiä järkevän valinnan ollessa mahdollista syömään vegaanisesti. Eikä se ruokailu kotonakaan saa olla liian tiukkaa, ja siksi vain 80% himavegaani.

Myöskin vegemessuilla mainittu kala-vegaani sopisi ajatusmalliini hyvin. Kunhan kala on kestävästi kalastettu..

Ei tehdä elämästä mustavalkoista

Elämän ei tarvitse olla niin mustavalkoista, niin ehdotonta. Ruoka on niin iso nautinto elämässäni, että koen jääväni paljosta paitsi, jos en muka enää koskaan saisi syödä maailman parasta pastaa eli katkarapu-mascarpone-parmesanpastaa. Kiinnitän kuitenkin varmasti huomiota eläinperäistentuotteiden kulutusmääriin, ja säästää niitä viikonlopun herkutteluun. Joka leivälle ei ole pakko saada juustoa. On paljon muita hyviä kasvisperäisiä vaihtoehtoja.

Jatkossa jatkan kuitenkin määrittelemättömässä kategoriassa. En halua pakottaa nimeämään itseäni mihinkään ruoka-aitaukseen. Valinnoissani koitan painottaa ekologisuutta, mutta myös eettisyyttä.

 

Jäikö nälkä?

14 kommentit

Taina Lahti 1.02.2017 - 14:35

Kivasti kirjoitettu ja ihana tuo himavegaani! Itse olen himakasvissyöjä samoin kuin sä. Eli enimmäkseen ite kokkailen kasvisruokaa, muualla syön mitä tarjotaan enkä koita tehdä numero valinnoistani. Paasaamalla kun tosiaan saa ihmiset vaan ärsyyntymään. Avoimin mielin maailmasta saa kaiken mahdollisen irti!

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 1.02.2017 - 14:42

Kiitos kommentista Taina! Nimenomaan, tuo on juuri se sanoma, mitä pitäisi jakaa :).

Vastaa
Sari 1.02.2017 - 14:58

Hyvä juttu! Monia asioita joita itse pohtinut. Ihan himavegaani en ole, mutta pyrin olemaan ainakin 80 kasvislinjalla.

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 1.02.2017 - 15:07

Kiitos Sari! Niinpä, eikä ketään pidäkään pakotaan olemaan 100% yhtään mikään, ellei sitten siltä tunnu. Pienikin muutos on askel kohti parempaa :).

Vastaa
Oona 1.02.2017 - 16:25

Aivan kuin suoraan mun päästäni! Hulluksi meinaa tulla jos joutuu kaikista sosiaalisista tilanteista kieltäytymään, johon liittyy ei-vegaani ruoka ja sanomaan juustoille ja suklaille heipat. Enkä opiskelijana ala mitään eväsboxeja kantamaan kun hyvän ja ravitsevan ruoan saa valmiina pöytään hintaan 2,60€ Tämänkin hima-vegaanin korvaan tuo 80% kuulostaa oikein hyvältä, mielenterveyttä ei syömisten takia pidä menettää! Fogelholmin muistan luennoineen ravitsemuksesta ja siihen liittyvästä rentoudesta Ollaan siis oikeilla jäljillä proffankin mielestä! Kiitos vielä mielestäni parhaasta ja inspiroivasta ruokablogista, ja siitä että meille reseptejä jaksat taikoa, niistä olen montaa jo kokeillut menestyksekkäästi

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 1.02.2017 - 17:26

Niin juuri, eihän siinä ehdi muuta enää ajatellakaan kuin ruokaa, jos on niin ehdottoman tiukka. Aina pitäisi miettiä ja muistaa ottaa eväät mukaan ja mitä kaikkea. Se on jo hyvä, jos ruokailuun koittaa tehdä jonkinlaista pientä muutosta arjessa. Kiitos paljon vielä kehuista, on ihana kuulla, että resepteistä on ollut iloa! 🙂

Vastaa
Jenni 1.02.2017 - 16:27

Hyvä kirjoitus! Liika mustavalkoisuus ei oo koskaan hyvästä.

Himavegaani on kyllä loistava nimitys! Itseasiassa mullakin kaikki lähti ekana tosta liikkeelle, kun luin jonkun tällasen kasvissyöjähaastattelujutun, jossa joku mies sitten selitti syövänsä kotona vegaanisesti ja muualla sitten rennommin, kuten lounasruokalassa. Jätti jotenkin hassun olon että ”näinkinkö voi tehdä, miksen itse tajunnut”.

Lounasruokaloissa on kyllä joskus ihan hassuja noi vegeruuat… Kerran munkin kohdalla oli päässyt kasvisruoka loppumaan ja ehdotettiin sitten että kävisikö tuo työntekijälinjaston kanasalaatti… no ei käynyt. Sain sitten Kanatonta kanasalaattia, jes!
Unicafella yliopistolla oon huomannut ihan hassuna sen, että vegaaniruokaa kyllä SAA, mutta sitä ei välttämättä ilmoiteta missään. Sun pitää itse kysyä sitä kassalla ja se annetaan sitten tiskin alta arpakoneen pyöriessä osuuko kohdalle päävoitto vai eilinen ruoka (tänään mm. kyseessä oli eilinen ruoka), mutta sanotaanko suurimmassa osassa tapauksia ruoka on hyvää 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 1.02.2017 - 17:30

Kiitos Jenni! Haha, jep ei ole ihan pakko nimetä itseään vegaaniksi ja tehdä elämästä loputtoman vaikeaa sillä tavalla. Itsensä voi nimetä vegaaniksi silloin kun tilanne on sille sopiva. Mäkin oon tän kuukauden aikana huomannut, että ainakin Meilahden unicafessa on kyllä pienen pieni tarralappu liimattuna sivuun, että ”pyydä vegaanista vaihtoehtoa”. Sentään siellä on, toisessa meidän kampuksen ruokalassa tätä ei ole huomioitu ollenkaan.

Vastaa
Julia Silvennoinen 1.02.2017 - 16:36

Todella hyvä kirjoitus Saara! 😀 mulla Matti-myöhäisellä vielä Vegaanikuukausi jatkuu jonkun aikaa tiukalla linjalla:) Mulle myös suurin haaste vegaaniruokailussa on ulkonasyöminen, varsinkin täällä Ranskassa. Alpeilla ainoa vegaanivaihtiehto ravintolassa oli vihersalaatti kananmunilla(!). Mutta toisaalta ajattelen myös, ettei muutosta vegaaneiden vaihtoehtojen määrään tule, jos ei kukaan niitä vaadikaan. Ranska vielä hieman jäljessä Suomea vegeilyssä mutta toivottavasti tännekin muutos alkaa rantautua suuremmalla mittakaavalla! 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 1.02.2017 - 17:27

Jee, Kiitos Julia! 🙂 Voin uskoa, että Ranskassa ei todellakaan ole helppoa! Ja juuri tuo, taas kananmunaa, vaikka on muka vegaani? Samaa mieltä olen kyllä, että muutosta ei tule, jos ei sitä vaadita. Mutta tervetuloa takaisin Suomeen sitten kun tulet, täältä löytyy nykyään jo niin paljon vaihtoehtoja :).

Vastaa
Julia 1.02.2017 - 16:45

Hei hyvin kirjotettu ❤ oon ihan samoilla linjoilla. Ja just ne jatkuvat arkiset valinnat mitä himavegaanina voi tehdä ovat omasta mielestäni ne kaikista tärkeimmät! Kylässä voi ottaa rennommin ja syödä edelleen mummin ruokia hyvällä omalla tunnolla, kun muilla valinnoilla pyrkii edistämään ympäristön ja eläinten hyvinvointia.
Ihanaa viikkoa sulle!

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 1.02.2017 - 17:23

Kiitos Julia 🙂 Nimenomaan, ne on ne arjen valinnat, joilla on eniten merkitystä! Samoin ihanaa viikkoa <3

Vastaa
Sari Atula 1.02.2017 - 21:36

Todella kauniita tunnelmakuvia! Ei uskoisi, että Helsingin valossa saa tammikuussa noin valoisia otoksia. Ihan samaa mieltä, että kohtuus kaikessa: jos suurin osa ihmisistä edes vähentäisi lihansyöntiä vaikkapa puoleen, uskon että ympäristöongelmat pienenisivät merkittävästi. Onneksi on nykyään näitä tosi hyviä kasvisreseptejä, kuten tässä blogissa nähdään 🙂 Helpottaa tavoitteeseen pääsyssä.

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 1.02.2017 - 23:11

Kiiitos 🙂 juuri näin! Ja siksi haluankin niitä hyviä kasvisreseptejä jakaa, jotta ihmiset huomaavat, ettei lihaa tarvita jokaisella aterialla :).

Vastaa

Jätä kommentti