Koti Ajatuksia Seikkailut vaihtuvat takaisin koulunpenkkiin

Seikkailut vaihtuvat takaisin koulunpenkkiin

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
6 kommentit

Kun suljen silmäni, olen edelleen vielä nukkumassa teltassa korkealla vuorilla, pilvien yläpuolella, tähtitaivaan alla. Kun avaan silmäni, huomaan olevani visusti takaisin Suomessa, omassa kotona. Minua on kutsuttu ikuiseksi unelmoijaksi ja seikkailijaluonteeksi. Molemmat piirteet yritetään pistää tänään kuriin, kun arki ja koulunpenkki viittelöivät takaisin syleilyynsä.

Palasimme toissa yönä kolmen viikon Alppiseikkailultamme, jota ennen olin vielä viettänyt viikon Italiassa kokkauskurssilla. Ehdin taas päästä todellisen vapauden makuun. Kotiinpaluu seikkailumatkoilta on aina yhtä vaikeaa. Eilisen päivän nysväsimme vielä yksiössämme neljä seinän sisällä pimennysverhot vedettynä ikkunoiden eteen, jotta pystyimme ikään kuin elää vielä matkassamme. Aloitimme vihdoin uusimman Game of Thronesin (ja pakenimme entistä syvemmälle arjesta). Osaatko samaistua? Ja arvatkaa, ensimmäinen asia, joka rupesi ahdistaa kotioven avatessa oli kuvausrekvisiitan määrä. Kun on tottunut taas elämään rinkallisella tavaraa, niin kaikki sen ulkopuolinen tuntuu turhalta. Sitä sitten pistinkin rekvisiittaa ihan huolella pahvilaatikoihin. Koska tiedän, että heti ylihuomenna tunnen kuitenkin kaipaavani niitä, niin jätin paketit vielä eteiseen…

Blogi onkin oikeastaan se asia, joka on saanut loputtoman reissauskaipuuni parhaiten taltutettua. Kun Suomessa on saanut työskennellä toisen rakastamansa aiheen parissa ja jakaa sitä iloa muille, niin yhtäkkiä olen tuntenut olevani vähintään yhtä onnellinen kuin Andeja ja Kalliovuoria kiertävät kaverini. ”En mä minnekään ulkomaille nyt edes haluaisi, kun nyt on menossa todella mielenkiintoinen koiraruokakuvausprojekti!” Muistan elävästi huudahtaneeni viime tammikuussa näin.

Kuvittelinpa muuten reissusta päivittäni kovastikin reissukuulumisia blogiin. Enpä ihan ajatellut loppuun asti, että telttailessa vuorilla ei kaiveta läppäriä esiin (ei sähköä, ei nettiä). Kaupunkivälipäivinä sentään ehdin jakaa etukäteen tekemäni reseptit tänne. Reissusta on kyllä niin paljon kerrottavaa – ja kuvia sitäkin enemmän, että ehdin jo ajatella niiden tarvitsevan oman matkabloginsa. Päivittelen niitä kuitenkin tänne pikku hiljaa pimenevän syksyn iloksi.

Itse varsinaisista opinnoistani taas tunnen olleeni vuoden lomalla. Koko viime vuoden keskityin niin kovasti tähän blogiin, etten muista käyneeni juurikaan koulua, vaikka läsnä kaikessa olinkin. Periaatteessa minunkin tulisi nyt kurssilaisteni kanssa valmistua jossain ensi joulukuun ja maaliskuun välillä. Koska lääkäriksi ei kuitenkaan valmistuta ihan vasemmalla kädellä, niin täksi ajaksi minun on pakotettava itseni päivittämään blogia entisen kuuden-seitsemän päivän viikossa sijaan hieman harvemmin. Jotta en lipsu pistämään taas blogia koulun edelle, aion ottaa käyttöön kalenterin, johon merkkaan etukäteen viikosta kolme päivää, jolloin aion julkaista blogissa. Uskon, että sinäkin ymmärrät, miksen voi jatkaa nyt entisellä arkitahdillani. Voinpahan keskittyä vielä paremmin laatuun :). Huomautathan, jos näyttää siltä, että koulunkäynti kärsii postaustahdin vuoksi. Kiitos ♡.

Jäikö nälkä?

6 kommentit

Sari Atula 21.08.2017 - 10:27

No olipa hauska lukea kuulumisiasi näin blogin kautta 🙂 Sain samalla vastauksen kun mietin, koska opinnot alkavat. Tervetuloa siis Suomeen ja mökille marjoja poimimaan! Se on aivan yhtä rentouttavaa ja myös hyödyllistä 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 21.08.2017 - 17:28

Kiitos, kiitos 🙂 Kunhan marjoja vielä on..?

Vastaa
Sari Atula 21.08.2017 - 17:51

On vaikka kuinka paljon koska marjakausi oli 2-3 viikkoa myöhässä. Siitä tuli mieleen että arvostaisin uusia mustikka- ja vadelmareseptejä. Olen jo aika monta kertaa tehnyt mustikka-nektariinipaistosta mikä on tosi nopea ja hyvää.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 21.08.2017 - 17:59

Täytyykin kehitellä 🙂 Juurihan tuli vadelma-salmiakkijäätelöä, josta varmasti pitäisit. Lisäksi viime kesältä et ehkä ole kokeillut mustikka-saksanpähkinäpiirasta, vai oletko? https://viimeistamuruamyoten.com/mustikka-saksanpahkinapiiras/ . Yksi mun suosikki :).

Vastaa
Leena / mansikkaheina 21.08.2017 - 22:10

Intoa opiskeluun ja iloa bloggaamiseen! Hienoja kuvia reissuiltasi katselisin mielelläni ruokakuvien ohella, joten antaa tulla vaan lisää:))
Tykkään seurata ruokablogeja, joissa näkyy muutakin elämää.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 22.08.2017 - 15:32

Kiitos Leena! Kun nyt kerran luvan annoit, niin niitähän sitten tulee ;).

Vastaa

Jätä kommentti