Koti Ajatuksia Miten ja miksi postaan lähes päivittäin?

Miten ja miksi postaan lähes päivittäin?

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
10 kommentit

Kuluneen blogin 10 kuukautisen taipaleen aikana olen lisännyt blogiini 240 reseptiä ja lisäksi muutamat ajatus- ja kokemustekstit. Olen onnistunut päivittämään blogia 5-7 kertaa viikossa. Samaan aikaan kanssabloggaajat päivittelevät, että miten saisi edes kolme postausta ulos viikossa. Multa kaikista useiten kysytty kysymys kuuluukin, että miten onnistun tässä?

Miten?

Ja ei, en ole täyspäiväinen bloggaaja. Olen (periaatteessa) täyspäiväinen lääketieteen opiskelija, mikä vastaa lähes samaa kuin kävisit edelleen lukiossa; täydet päivät aamusta iltapäivään pakollista opetusta ja lisäksi iltaisin silloin tällöin päivystyopetuksia (tai öisiä synnytyssalivuoroja, kuten viimekin yönä). Sen verran se eroaa, että kyllä lukujärjestykseen mahtuu onneksi myös puolikkaita päivä; vain aamu- tai iltapäiväopetuksia. Kuukauteen mahtuu myös pari täysin vapaata arkipäivää. Nämä vapaat ajat ovat tietysti oikeasti tarkoitettu opiskelulle. Oppiva opiskelija sisäistää kuitenkin kaiken tehokkaasti jo opetuksissa ja lukee sitten kunnolla tenttiin ;).

Yleensä vieläpä nuo vapaa päivät kuluvat Jennin kanssa työskennellessä hänen projektiensa parissa.

Okei, alkaa todella kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä jo mullekin.

Eikä siinä mitään, että ehtii kirjoittaa päivittäisen postauksen, mutta entä kun pitää vielä valmistaa ja suunnitellakin ne ruoat? Entäs kuvaus ja editointi?

Melkoista tehokkuusajattelua tällainen aktiivisuus vaatiikin. Osa vapaa ajasta olisi kuitenkin kiva jättää kavereille, urheilulle ja tietysti Markuksellekin.

Enkä edes kuvaa kaikkea, mitä syömme; osa ei ole niin erikoisen hyvää, että päätyisi tänne ja varsinkin leivontareseptien kehittelyn kanssa saattaa mennä välillä hyvinkin pieleen.

Samaan aikaan itse ihmettelen, miten joku ehtii urheilla joka päivä tai saatika juosta maratonin päivässä töiden ohella? Miten toiset ehtivät kirjoittaa väitöskirjaa, opiskella samaan aikaan lääkiksessä ja kauppiksessa (tavoiteaikataulussa), olla järjestöaktiiveja ja sporttisia samaan aikaan?

Yksinkertainen vastaus, kyllä omalle intohimolleen aina jostain saa nipistettyä aikaa.

Tylsille, pakollisille seminaareille koulussa keksii kyllä parempaakin käyttöä ;). Liikunta on kieltämättä jäänyt aiempaa vähemmälle; sehän hoituu pyöräilemällä kouluun? Jos taas sattuu olemaan parin tunnin hypäri koulussa, niin olenpa joskus polkaissut sillä välin tuon 5 km matkan kotiin ja takaisin vain, jotta pääsen päivänvalossa kuvaamaan. Talvella ja syksyllä kuvausapuna iltaisin oli hankkimani luonnonvalolamppu. Pitsataikina kohoamaan, lenkille ja takaisin keittiöön.

Viikonloppuisin kalenteriin onkin sitten raivattu kunnolla aikaa kokkaukselle ja kuvaukselle. Silloin valmistan monesti osan seuraavankin viikon ruoista – näin saa mahdollisimman paljon kuvattua niinä ainoina kunnon viikon vapaapäivinä. Ja nimenomaan ihan omasta halusta ja intohimosta teen tämän kaiken. Huomautan vielä, että minulta puuttuu eräs yksi hyvin aikaa vievä tekijä; lapset. Sen sijaan minulla on syömisapuna poikaystäväni Markus, joka mahdollistaa näin usein kokkaamisen.

En tohdi edes pohtia, kauanko tähän kuluu viikossa aikaa, miksi sitä pitäisi laskea? Ajatusprosessi on kuitenkin hereillä ollessa vähintään alitajunnassa jatkuvasti käynnissä.

Miksi?

Samalla haluan vastata kysymykseen, miksi näen niin paljon vaivaa, että postaan näin usein.

Heh, yksinkertainen vastaus, koska ruoanlaitto on intohimoni ja on ihana jakaa hyviä reseptejä muille :). Jakaa inspiraatiota ruoanlaittoon, tuottaa onnistumisen kokemuksia keittiössä. Ratkaista arjen ruokapulmia. Tuottaa visuaalisesti miellyttävää katseltavaa.

Tätä tietysti saisi aikaan maltillisemmallakin tahdilla.

Mutta, kun on niiin paljon hyviä reseptejä! Ja niin paljon erilaisia reseptejä! Siksi. Jotta voin jakaa mahdollisimman laajasti eri tyyppisiä reseptejä; nopeita ja helppoja, hieman erikoisempia raaka-aineita, vähän enemmän vaivaa vaativia, superherkkuja tai hieman terveellisempiä sellaisia, välipaloja tai naposteltavia. Näin jokaiselle (kasvisruoan ystävälle) riittää, mistä valita.

Jos päivittäisin vain pari kertaa viikossa, niin aihealue tulisi rajata paljon tarkemmin, jotta yhdestä kategoriasta ehtii jakaa tarpeeksi erilaisia reseptejä.

Ja hei! Oletko pannut merkille, että olen yrittänyt jakaa reseptejä myös tietyllä kaavalla, jotta tiedät vähän, mitä miltäkin päivältä odottaa? 

Maanantaisin yleensä jaan jonkin nopean ja helpon (mutta aina pitää olla hyvää) arkeen sopivan reseptin. Tiistaisin pidän vapaa päivää, tai lisään välipalatyyppisen reseptin tai jotakin muuta kategorisoimatonta (esim. lukijakysely). Keskiviikkoisin on yleensä ei-vegepäivä, eli resepti sisältää juustoa tai kalaa. Torstaisin on aina herkkupäivä :). Perjantaisin taukopäivä. Lauantaisin taas jokin viikonloppuun sopiva tai johon tarvitsee ehkä vähän erikoisempia raaka-aineita, mutta joka monesti on kuitenkin sellainen, jota arkenakin voi yhtä hyvin hyödyntää. Sunnuntaisin taas on vapaata, ajatuskirjoituksia, vinkkejä tai tekniikoita.

Lukijakyselyssäni sain yllättävän paljon kiitosta ahkerasta blogin päivittämisestä, mistä olin myös yllättynyt, koska olin ajatellut, että tahtia pitäisi hillitä. Kiva kuulla näin päin! Mitä mieltä sinä olet?

 

Jäikö nälkä?

10 kommentit

Anu / Aina lähelläni -blogi 29.03.2017 - 13:04

Nostan hattua! Terveisin eräs erittäin paljon harvemmin ja milloin mistäkin aiheesta kirjoitteleva 😀 Mutta mulla kyllä on ne lapset ja lisäksi erittäin epäsäännöllinen vuorotyö hidastamassa tahtia 😉

Vastikään löysin ihanan blogisi ja kasvis-/kalansyöjänä jäin koukkuun <3 Ihania ohjeita, vielä kun vain ehtisi kokeilemaankin… 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 29.03.2017 - 17:53

Vuorotyön epämukavuudet on juuri tullut viime yönä tutuksi, kun elämäni ensimmäistä kertaa olin koko yön töissä (tai siis en töissä, vaan harjoittelussa), ja pistää kyllä pään ja rytmin sekaisin. Tottuuko siihen? Mutta ihana kuulla, jee, kiiitos <3.

Vastaa
Marjo 29.03.2017 - 13:11

En muista enää mitä kautta silloin päädyin blogisi pariin (olisiko ig?), mutta se oli kyllä oikea onnenpotku! Siitä kun aloin lukemaan blogiasi (joskus viime vuoden lopulla) meno vaan paranee. Mutta ei siis sillä että postaustahti tulisi olla yhtä tiuha, lepopäivät kaiken muun kiireen ohella on joskus tarpeen! Olen aiemminkin kommentoinut, että reseptisi ovat aivan omaa luokkaansa, kuvista puhumattakaan. Olet täydellisesti ajan hermolla: vegaanisuus, terveellisyys, hyvästä ruoasta nauttiminen (myös silmänruoka), etniset ruuat jne. TÄYDELLISTÄ. Olet myös onnistunut pariin otteeseen ”lukemaan ajatukseni”, esimerkiksi minulla oli jokin aika sitten hirmu taginehimo ja kappas äärettömän hyvä tagine resepti oli seuraavana päivänä blogissasi, sama juttu kävi nyt uuden moussakareseptin ja tofucurryn kanssa 😀 Ja ainiin ääni blogikisassa annettu ehdottomasti sinulle <3 Aurinkoista ja inspiroivaa kevättä ja tulevaa kesää, vesikielellä odotan uusia reseptejä testattavaksi! PS: Sinun keittiöön ja oppiin tulisi kyllä mieluusti niin ruuanlaiton, kuin ruokakuvauksenkin suhteen. Miten ehdit mitään lääkärin hommia edes tehdä, kun ruokapuolella työllistäisit itsesi varmasti täysipäiväisesti ;D Ei sillä, itse opiskelen kätilöksi ja höyrötän menemään keittiössä samaan tahtiin 😀

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 29.03.2017 - 17:49

Voi kiiitos Marjo!! Ihana pitkä ja oikein koskettava kommentti :). En tiedä, miten päin tässä tuolissa olisi. Aikamoista telepatiaa, huh tulee ihan paineita jatkon varalle ;). Hei eikä, hauska juttu, kun oon just nyt kaks päivää ollut kätilöiden opissa synnyttämässä lapsia maailmaan, niin päässyt juuri sinunkin alaasi tutustumaan.

Kiitos huippupaljon äänestäsi ja aurinkoista kevään jatkoa sullekin <3.

Vastaa
Jab 29.03.2017 - 14:01

Ja kiva kun postailetkin niin usein! <3

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 29.03.2017 - 17:44

Jee, kiva kuulla! 🙂

Vastaa
Tiina 29.03.2017 - 22:51

Aivan mahtavaa, että olet löytänyt aikaa päivittää blogia näin usein. Osin siitä syystä, osin erinomaisten reseptien ja kuvien vuoksi, tästä on tullut lyhyessä ajassa suosikkiblogini. Toki roikkuisin täällä, vaikka päivittäisit harvemminkin, mutta uusi resepti ilahduttaa aina. Kaunis kiitos!

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 30.03.2017 - 07:43

Voihan mahtavuus, kiitos Tiina! 🙂 Jopas lämmitti mieltä :).

Vastaa
Julia Silvennoinen 1.04.2017 - 08:44

Voi Saara, olet i h a n a ❤️ Jatka samaan malliin! Toivottavasti päästään (ja ehditään;) ) pian taas yhdessä kokkailla!

Vastaa
Saara / Viimeistä Murua Myöten 1.04.2017 - 08:48

Kiitos! JA KYLLÄ <3 Varmasti päästään kohta yhdessä taas kokkailemaan 🙂

Vastaa

Jätä kommentti