Koti Retkeily Liukulumikenkäily

Liukulumikenkäily

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
5 kommentit
Pyhä
 
Vuosi sitten ihastuttiin liukulumikenkiin! Nyt talvisaikaan ne ovat olleet ihan jatkuvassa käytössä. Niillä on koettu ihan uskomattomampia talven hetkiä. Todistettu mitä epätodellisimpia pastellinsävyjä ja seikkailtu tykkylumimetsissä. On päässyt todistamaan luonnon ihmeellisyyttä ja kokemaan ihan itkettävän koskettavan kauniita hetkiä. Okei, ehkä ne hetket ei ole pelkkien liukulumikenkien ansiota :). Liukulumikengät on kuitenkin hyvin aloittelijaystävällinen, helppo tapa tutustua umpihankien mahdollisuuksiin ja rakastua todennäköisesti yhä syvemmin talveen.
 
Pyhä
 
Liukulumikengät avasivat aivan uusia ulottuvuuksia lumella liikkumiseen ja talviretkeilyyn. Niiden avulla pystyi yhtäkkiä lähtemään polkujen ja merkattujen reittien ulkopuolelle umpihankeen niin metsiä, soita kuin tuntureitakin valoittamaan. Niillä pystyi liikkumaan vielä laajemmin eri paikoissa, mitä sulan maan aikaan. Paksu hanki tasoittaa pinnanmuodot ja peittää kivikot. Kun hankea on paksulti, niin voi liikkua vähän missä vain – eikä se vahingoita hangen alla olevaa kasvustoa. Liukulumikengät ovat ihan huiput monipuoliseen talviseen päiväretkeilyyn.
 
Aiheesta on kyselty niin paljon, että laji ansaitsi ihan oman postauksensa.
 
Pyhä
 
Liukulumikengät
 
 

Mikä liukulumikenkä?

 
Liukulumikengät ovat pikemminkin karvapohjasukset kuin kengät, eli niillä liu’utaan/hiihdetään, mikä tekeekin lajista huomattavasti lumikenkäilyä keveämpää. Lumikengillä kävellään, mikä on hangessa huomattavasti raskaampaa kuin liukuminen. Liukulumikengillä pääsee myös alamäkiä laskemaan, kun lumikengillä nekin pitää tarpoa. Liukulumikenkäily on siis kevyempää eli sitä jaksaa myös pidempiä matkoja. Niissä käytetään omia kenkiä lautailutyyppisissä siteissä, joidenka kanta nousee ilmaan.
 
Liukulumikengät ovat lähes suomalainen keksintö! Vastaavia on ollut muualla maailmassa aiemmin, mutta vasta suomalainen Oac teki liukulumikengistä toimivan ja hyvin version. Oac:n liukulumikengät myös valmistetaan Suomessa. 
 
Pyhä
 
Pyhä
 
Ne ovat leveät ja lyhyemmät sukset, joidenka pinta-ala pitää hyvin upottavankin hangen päällä – paremmin kuin tunturisukset (puhumattakaan murtsikoista). Metsäsuksia en ole kokeillut, mutta metsäsuksien miinus on niiden pituus (kuljetettavuus normaalissa autossa vaikeaa), ja pituuden vuoksi on hankala liikkua tiheikössä ja laskeminenkin lienee haastavaa.
 
Liukulumikenkien pohjassa on pysyvät karvat, jotka helpottavat ylämäkeen menoa. Siinä missä itse vain talsin vaivatta liukulumikengillä rinnettä ylöspäin, niin kaverini vieressä normaaleilla suksilla on ihan pulassa liukuessaan taaksepäin. Karvat myös hidastavat vauhtia alamäissä, mikä on hyvä juttu, sillä ne eivät ole laskettelusukset, eikä niillä pysty samalla tavalla kanttaamaan mitä laskettelusuksilla. Pelkään myös liian kovaa alaspäin menoa, joten karvojen hidastus on pelkkää plussaa. Loivia rinteitä niillä on hauska laskea – jyrkempiä en edes tohtisi kokeilla.
 
 
Liukulumikengät
 
 
 
Oac:n lisäksi liukulumikenkiä löytyy muiltakin valmistajilta, mutta kokemusta on vain Oac:sta, sillä ne olivat ainakin taannoin ainoita, joita vuokraamosta löytyi. Liukulumikenkiä löytyy montaa eri mallia ja pituutta ja itse kokeilemalla selviää oma suosikki. Me aluksi vuokrasimme samaan aikaan kaikki eri mallit, jotta pystyimme luotettavasti vertailla niitä keskenään. Muutaman kerran liukulumikenkiä vuokrattua päädyimme hankkimaan omat. Oac:n Kar on se, jota myydään eniten ja johon suurin osa kuulemma päätyy. Markukselta löytyy ne. Itseltäni löytyy se lyhin ja levein malli. Tykkäsin niistä, sillä niissä on isoin karvapinta-ala eli ylämäkeen pääsee helposti ja alamäkeen ne tuovat hyvän jarrun. Lyhyen pituuden ansiosta ne ovat myös näppärät kääntyä ja kierrellä ja kaarrella kuin pidemmät sukset.
 
Pyhä
 
Miinukset
 
 
Liukulumikengillä ei kuitenkaan helposti pääse ihan todella jyrkkää rinnettä ylöspäin (harvalla suksella pääseekään), ja tosiaan myös jyrkän rinteen laskeminen on haastavaa. Samoin, jos keväthangen pinta on muuttunut jäiseksi, niin liukulumikengillä on haastava, tai lähes mahdoton, liikkua. 
 
Mitä itse oikeaan hiihtämiseen tulee, niin oikeat sukset, niin murtomaa-, tunturi- kuin metsäsukset vievät voiton. Tuntureilla tunturisukset voittavat, kun halutaan tehdä pitkää matkaa. Liukulumikengillä ei pysty ottamaan hiihtopotkuja ja hyötymään liu’usta. Se on kunnon hiihtämistä hitaampaa, mutta lumikenkäilyä nopeampaa – maastosta riippuen yleensä 2,5-4 km tunnissa. Mikä kiire sitä kuitenkaan tuntureilla päiväretkeillessä olisikaan! Hidas vauhti saattaa johtua myös maisemien ihailusta ja valokuvauksesta. Itse aiomme kuitenkin aloittaa hiihtovaelluksen näillä liukulumikengillä, sillä kuulemma jotkun muutkin käyttävät niitä hiihtovaelluksilla. Katsotaan sitten, täytyykö hiihtovaelluksia varten erikseen kuitenkin vuokrata tunturisukset. Ainakin kovilla keväthangilla täytynee.
 
Liukulumikenkiä kannattaa ehdottomasti ottaa vuokralle testattavaksi, mikäli tykkää päiväretkeillä ja tutkia eri vaaroja, metsiä ja tuntureita. Ne kun pitävät hangen päällä hyvin ja pääsee liikkumaan monen eri tyyppisessä maastossa. Ja tällaisissa maisemissa ihan omassa rauhassa :).
 
Saariselkä
 
 
Saariselkä
 
 

Jäikö nälkä?

5 kommentit

merja 16.02.2021 - 15:23

Ihan mielettömän hienot kuvat ja maisemat!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 17.02.2021 - 20:19

Lapin maisemat <3

Vastaa
Milla 16.02.2021 - 19:26

Uskomattoman upeat maisemat. Tuollaisissa maisemissa rauhassa hiihtely voisi saada mut antamaan uuden mahdollisuuden hiihtämiselle. En ole hiihtänyt yli 20 vuoteen kun sain siitä nuorena tarpeekseni. Onneksi vanhempani jossain kohtaa luovuttivat, se kilpahiihto ei vaan ollut mun juttu. Kiitos kuitenkin vanhemmilleni siitä että ollut urheilullinen lapsuus ja nuoruus mutta kisoista en pitänyt.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 17.02.2021 - 20:20

Mäkin sain nuorena hiihtämisestä ensin tarpeekseni, kun olin aina muka niin hidas 😀 Kunnes aikuisiällä aloin hiihtää itsekseni ja omaan tahtiin. Mutta kuten säkin sanoit, niin mäkin sanon, että onneksi mua vaan vietiin ladulle, muuten en ehkä olisi tätä lajia enää löytänyt 🙂

Vastaa
Elina 21.02.2021 - 22:48

Mitähän materiaalia tuo karva noiden suksien pohjassa on? Valmistaja puhuu mohair-mixistä.. oikean mohairin tuotto on kyllä aivan järjettömän brutaalia hommaa, ja mohairin käytöstä ovat useat muotifirmat tästä syystä luopuneet. Toivottavasti sitä ei nyt työnnetä sitten suksenpohjiin..

Vastaa

Jätä kommentti