Viikko sitten taputeltiin Jennin kanssa keittokirjaprojekti kesän osalta ja siirryttiin kesälaitumille. Osaltani ihan konkreettisesti Ilomantsin laitumille.
Noin 60 hektisen päivän ja 90 reseptin suunnittelussa, valmistuksessa ja kuvauksessa (ja syömisessä) hurahti loppukevät ja alkukesä tuosta noin vain. Ihme, että ehdin kotona edes valmistaa ruokaa! Vain kerran tai pari ehdimme kunnolla istua alas nauttimaan ruoistamme. Yleensä kuvausten lomassa vain pikaisesti pisteli jotakin poskeensa ja loput pakattiin sitten rasioihin iltaruoaksi kotiin. Viimeisen illan kunniaksi paikalle saapui Markus ja Jennin perhe. Yhdessä korkkasimme oikein jättipullollisen Jennin häälahjaksi (10 vuotta sitten?) saatua samppanjaa. Elokuussa sitten jatketaan kuvauksia.
Tosin kesäloman käsite on melko subjektiivinen, sillä kyllähän koulun osalta lomani alkoi jo ruhtinaallisesti toukokuun alussa, koska olin ahkerana tyttönä suorittanut toukokuun opinnot jo etukäteen. Ja vaikka keittokirjan tekeminen periaatteessa työtä onkin ollut, niin ei se kyllä siltä työltä tunnu, mitä on aina ajatellut työn olevan. Paikka, josta on kiire päästä kotiin. Toisaalta jälkikäteen ajatellen tuntuu, että aloitin lomani jo tammikuussa, sillä en muista keväästä juurikaan sitä koulunkäyntiä, vaan kaikki ne hauskat hetket ruoan ja valokuvauksen parissa.
Alkoi oikea seitsemän viikon kesäloma (joista kaksi teen kyllä ”oikeita” opiskelualaani liittyviä töitä, mutta etänä, joten sekin tuntuu lomalta). Yhden niistä taas vietän Italiassa kokkauskurssilla, yksi on jo vietetty, ja viimeiset kolme Alppien tuntumassa yhden rakkaimman harrastukseni parissa; vaeltaessa.
Tämä johtaakin kysymykseen; voiko bloggaaja olla päivittämättä blogiaan kolmeen viikkoon? Unohtuuko blogi, jos siellä ei tapahdu mitään? En tiedä, en ole koskaan pitänyt kahta päivää pidempää päivitystaukoa.
Mutta siinä missä edellisen kesän vapaa-aika kului täysin kokonaan blogin perustamiseen ja siihen liittyvien taitojen opetteluun (ette uskokaan, miten paljon teknisiä asioita tähän liittyy..), niin en tänä kesä aio toistaa noita sisätiloissa tietokoneen ääressä kyyristeltyjä tunteja. Aion ottaa hieman hengähdystaukoa ajatuksille ja nauttia kesäsäistä.
Toisekseen kesällä mielenkiintoisia reseptejä ei synny yhtä usein kuin talvella. Paradoksista kyllä. Kesällä kun on kaikki ihanat tuoreet raaka-aineet käytössä. Syön kuitenkin usein mieluummin laksan sijasta rasiallisen mansikoita ja pussillisen herneitä lounaaksi. Illalla taas saatan keittää pelkkiä uusia perunoita voin ja kalan kera sen sijaan, että paneutuisin tunneiksi hyvän curryn saloihin. Herkuttelukin menee yleensä jäätelölinjalla. En tahdo väen väkisin keksiä mitään erikoisuuksia, jos ei siltä tunnu.
Päivitän kuitenkin aina kun siltä tuntuu, mikä saattaa olla hyvinkin usein tai sitten hieman harvemmin. Uskon, että hieman harvempi tahti saa pään tuulettumaan ja auttaa jatkossa fokusoitumaan ja tuottamaan entistäkin parempaa sisältöä.
Instagramia päivitän muuten kaikista ahkerimmin – seuraathan jo @viimeistamuruamyoten?
Huippukivaa kesää sinulle! ♡