Nopeasti sitä voisi kuitata, että eipä viime vuonna mitään ihmeellistä tapahtunut. Sitä samaa vanhaa.
Mmmm.. Wrong!
Kun pysähtyy miettimään, niin ei tuo todellakaan ole ollut mikään vuosi muiden joukossa.
Ensinnäkin tämän vuoden aikana jo ala-asteella alkanut orastava valokuvausintoni on noussut aivan uusiin mittoihin. On käyty kahdellakin ruokakuvauskurssilla, Kreetalla ja Ranskassa. Ruokakuvaus ei riittänyt, vaan vapaa-aikana olen ahminut mahdollisimman paljon tietoa, niin ilmaista kuin verkkokurssien muodossa, aina makrokuvauksesta drone-kuvaukseen (dronea minulla tosin ei ole, mutta teoria on hallussa). Nyt haaveilen osallistuvani joku päivä suosikkimaisemakuvaajani Daniel Kordanin valokuvausseikkailuretkelle, mutta nuo hinnat liikkuvat jo aivan eri sfääreissä.
Valokuvaus kun istuu niin hyvin yhteen rakastamieni harrastusten eli kaikenlaisen ulkoilun ja retkeilyn kanssa. Siitä olen saanut hurjasti voimaa ja intoa elämään.
Viime vuoden alussa annoin lupauksen lukea enemmän kirjoja ja kokeilla joogaa. Joogassa en käynyt kertaakaan, mutta romaanien makuun olen onneksi taas päässyt. Kaipaan sitä ala-asteaikaa, kun ehti lukea romaanin per päivä…
Sikseen vuosi 2017 oli ensimmäinen vuosi, kun pystyin kutsumaan itseäni ruokabloggaajaksi. Ruokabloggaus toi mukanaan monia hauskoja, uusia tapahtumia, uusia kasvoja, paljon syömistä ja huipentui kutsuun ruokamatkalle Tallinnaan.
Toinen valtava ja huippuhieno projekti on tietysti ollut keittokirjan kirjoittaminen! Projekti ei tosin ole vielä päätöksessä, sillä Brunssikirja tulee ulos vasta maaliskuussa. Tuo etäinen unelma kävi yhtäkkiä todeksi, kun Jenni pyysi minua kirjoittamaan kirjaa kanssaan. Siihenhän se loppukevät ja kesä sitten hurahtikin.
Jennistä puheen ollen, vuosi 2017 toi aivan uuden ystävän elämääni. Vuoden 2017 alussa aloitin Jennin assarina, mutta kirjaprojekti ja kaikki ne lukemattomat yhdessä vietetyt tunnit lähensi meidät niin, että voin kutsua häntä nyt hyväksi ystäväksi.
Syksyn aikana olen potenut vaihtelevalla tasolla pienehköä maailmantuskaa asioista, joihin on hankala edes vaikuttaa. You know, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, nuoriso ei enää lue romaaneja, youtubevideoitakin voi katsoa jo nopeutetusti, mihin tämä maailma on menossa..? Ei jatketa listaa nyt enempää.
Niin ja suoritin lääkiksenkin aikalailla loppuun.
Ja melkein unohdin, että vuonna 2017 minustahan tuli myös yrittäjä, mihin liittyvät paperiasiat ovat edelleen yhtä sekasotkua päässäni kuin aloittaessakin.
Luulen, että jos sinäkin pysähdyt katsomaan taakse mennyttä vuotta, niin elämässä on sittenkin tapahtunut kaikenlaista, vai mitä? :).
