Koti Suomi-matkat Vaellus mystiselle Vongoivalle – UKK ruskavaellus

Vaellus mystiselle Vongoivalle – UKK ruskavaellus

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
Ukk- vongoiva

Vongoiva. Tutkailen UKK:n maastokarttaa ja innostuneena piirtelen sormellani kartalle tulevia mahdollisia reittejä Luirojärven tuvalla retkikynttilän valossa. Vongoiva. Kuulostaapa todella mystiseltä paikalta. Miltäköhän siellä mahtaa näyttää. Ei me ihan tällä hiihtovaelluksella kyllä sinne päästäisi tai ehdittäisi. Seuraavana päivänä kohtasimme hyvin kokeneen hiihtovaeltajan pörröisen koiransa kanssa. Hän kertoi, että Vongoivalla kuulkaa maisemat vasta paranevat. Hän vain vahvisti sitä, mitä maastokarttakin jo antoi ymmärtää. Tunturijonoja toisensa perään.

UKK:n ruskavaelluksesta Vongoivalle voit päästä nauttimaan myös videon muodossa :).

 

Ajatus Vongoivasta jäi kytemään mieliimme. Tänä syksynä pidettiin sitten osa kesälomista vasta syyskuussa. Meillä olisi kaksi viikkoa aikaa vaelluksille ruska-aikaan. Muotkatunturin erämaa valikoitui ehdottomaksi kohteeksi. Toiselle viikolle, syyskuun keskimmäiselle, Urho Kekkosen kansallispuisto oli jälleen vahva ehdokas. Se olisi hiukan etelämmässä kuin Muotkatunturit, eli ruska voisi hyvinkin ollaan vielä hyvässä loistossaan. Olisikohan se nyt mahdollista päästä Vongoivalle?

Emme asettaneet itsellemme mitään ehdottomia tavoitteita ehtiä Vongoivalle. Kartalle piirtelimme kyllä mahdollisia reittejä, miten Aittajärveltä ehdittäisiin 6-7 päivän aikana Vongoivalle ja takaisin. Reitti vaikutti pitkältä. Menisimme vain, jos oikeasti jaksettaisiin. Väkisin ei pidä puskea, vaan niin että vaellus tuntuu myös nautinnolliselta.

Ukk- vongoiva

Lupukkapäillä

Ukk- vongoiva

Ukk- vongoiva

Kärppäpää

Ukk- vongoiva

Muotkatunturilla oli näköjään hankittu kunnon vaellusjalat alle, ja myös UKK:n helpompi maasto ja polut tekivät etenemisestä ajateltua nopeampaa. Matkaan lähdettiin Aittajärveltä, jossa heti parkkipaikan jälkeen sai kiskaista koko vaellushousut jalasta, sillä ylitettävän oli melko syvä ja hyinen joki. Ensimmäinen päivä ja yö vaellettiin ja vietettiin ystävämme Sonjan kanssa. Toisena päivänä reittimme erosivat sumuisilla Lupukkapäillä. Tällä kertaa jatkoimme matkaa Luirojärven ohitse, kulkematta Luirojärven kautta, kohti Kärppäpäätä ja hiljalleen kohti Hammaskurua.

 

Ukk- vongoiva Ukk- vongoiva

Ukk- vongoiva

Hammaskurussa

Hammaskurun kiemurtelevan polun joka mutkassa aukesi aina uusi edessä kohoava upea tunturi. Ai että. Matka oli taittunut niin hyvää vauhtia ja yksi lyhyempikin päivä tehtiin, että näyttäisimme pääsevän Vongoivalle. Kunhan vain ei ihan pilveen vetäisi.

Vongoivan huiputuspäivän aamu valkeni (tai ei siis valjennut) sankassa sumussa. Päivämatkaa tulisi reilu 20km, joten matkaan olisi lähdettävä aamulla tai ei ollenkaan. Tänne asti kun oli tultu, niin tietysti lähtisimme kuitenkin yrittämään. Edellispäivänä olimme saaneet sen verran verkkoyhteyttä, että olimme tarkastaneet sään. Yr.no:ssa oli luvattu auringonpaistetta. Päiväreitti Vongoivalle oli itsessään aivan uskomattoman upea. Varsinaista polkua sinne ei siis kulje, vaan omaa reittiä useamman muun tunturilaen halki. Tunturiylänkö oli upeannäköinen usvaisen sumuisellakin säällä. Rupesi satamaan rakeitakin. Naureskeltiin siellä sumun ja raesaden keskellä, että tämä on se norjalaisten mielikuva hyvästä säästä :D. Sumu ja raekuuro sentään hälveni, niin että Vongoivaa lähestyessämme alkoi nähdä jo kauas horisonttiin.

Ukk- vongoiva

Kohti mystistä Vongoivaa mystisessä säässä

Ukk- vongoiva

Ukk- vongoiva

Vongoivanräystäs

Olimme katsoneet kartalta, että Vongoivanräystäs näytti hienolta paikalta. Siihen oli merkattu jyrkänne. Jyrkänteen reunalle päästyä häkellys valtasi koko mielen. Siis mikä uskomaton paikka tämä oli! Ei tällaista vastaavaa ole Suomessa. Kyynelet kihosivat silmiin siitä yllättävästi vastaantullesta upeudesta. Ei herranjestas. Ei Vongoiva turhaan ollut elänyt mielissämme. Näin jälkikäteen Vongoiva tuntuu ehkä jopa mystisemmältä paikalta kuin mitä se oli ennen paikan näkemistä. Uskomatonta, että tuollainen jyrkänneharjanne on siellä keskellä upeaa UKK-puistoa enkä ollut kuullut siitä koskaan aiemmin.

Olimme jo tiedostaneet, että olimme lähteneet vaeltamaan Suomen suosituimmille paikoille vuoden ruuhkaisimmalla ruskaviikolla ja arvanneet, että puistossa tulisi olemaan paljon muita vaeltajia. Mutta UKK-puisto on valtava. Kyllä sinne vaeltajia mahtuu. Niin näytti mahtuvankin, sillä ei kuuden päivän vaelluksen aikana kohdattu kuin kourallinen muita vaeltajia – lukuun ottamatta parkkipaikan läheisyyttä. Tässä tepsii vinkki: lähde matkaan muulloin kuin lauantaina, mikä on suosituin lähtöpäivä. Vaella hieman erilaisia reittejä kuin mitkä ovat ne yleisimmät ja suosituimmat kiertoreitit.

Reittimme

  1. Aittajärvi-Lupukkapäät
  2. Lupukkapäät-Kärppäpää
  3. Kärppäpää-Anterinjoen varrella
  4. Anterinjoelta päiväretki Vongoivalle ja takaisin

Ja matka jatkuu seuraavassa osassa :).

Ukk- vongoiva

Ukk- vongoiva

Mystinen Vongoiva

 

 

 

Jäikö nälkä?

Jätä kommentti