Jotkut luontokokemukset voivat olla todella vahvoja. Voimauttavia ja kokonaisvaltaisia. Saada isojen tunteiden valtaan.
Erään tuttavamme, vanhemman herran, suusta kuultua: ”Vielä kerran ennen kuolemaa on päästävä Paratiisikurulle”. Tällaisen lausahduksen kuultua oli tietysti heti mentävä ottamaan selvää, että mikä ja mitä on Paratiisikurussa. Minkälainen paikka se on kuin on noin vahvan kokemuksen näyttänyt jättäneen tuttavaamme. Netin kuvat eivät niin ihmeellisiltä näyttäneet. Hienon näköinen lampi kurussa, mutta mikä tekee juuri Paratiisikurusta niin ihmeellisen verrattuna muihin hienoihin kuruihin?
Vaellus Vongoivalta Reututunturin kautta Anterinjokea pitkin Akanhärkäkurulle, ja sieltä Pirunportin kautta Paratiisikurulle oli maisemiltaan ja luonnoltaan varmasti hienoin osa UKK-puistoa, mitä olen nähnyt. Tästä lisää vaellustarinaa, maisemia ja tunnelmaa videon muodossa:
Niin Vongoiva kuin Paratiisikuru olivat jääneet ykköskohteiksi mieliimme – ja molemmat sijaitsevat vielä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Näin saataisiin yhdistettyä ehkä molemmat samalle vaellukselle.
Kuten lopulta saimmekin. Pirunportin kivisen nousun jälkeen alkoi pian aueta näkymä alas Paratiisikurun lammelle. Muualla UKK-puistossa oranssit olivat vaihtuneet jo pitkältä tummanoranssiin, jopa ruskeaan ja iso osa puista pudottanut lehtensä. Paratiisikurussa sen sijaan näytti loistavan vasta paras ruskahuippu kaikkine eri väreineen. Värikimaran keskellä kimmeltävä turkoosin vihreän sininen lampi vielä kontrastina oranssinkeltaisenpunaiselle maastolle oli jo itsessään aivan todella upea näky. Mitä alemmaksi laaksoon laskeuduttiin, sen isommaksi kävi lampi, ja pian huomasimme lampeen laskevan vesiputouksenkin. Kävely pitkin Paratiisikurua oli hidasta. Sieltä ei olisi halunnut lähteä pois. Kurussa oli jotain todella kutsuvaa, rauhoittavaa, puoleensavetävää. Harmi, että siellä telttailu ei ole sallittua. Viimeaskelilla kyynelet nousivat silmiin. Koko Paratiisikurun kauneus oli niin koskettavaa.
 |
 |
Pistä myös Akanhärkäkuru mieleen. Todella upea kuru, vaikkeivat kuvat teekään sille oikeutta.
Kivikkoinen Pirunportti
Pirunportin takaa aukeaa Paratiisikuru
Kohti Parartiisikurun lampea
4 kommentit
Huikealta näyttää Paratiisikuru syysasussa! Me käytiin viime vuoden elokuussa, oli mieleenpainuva näkymä, kun lumilaikkuisen, hyvin karun Pirunportin jälkeen aukeaa yhtäkkiä tuollainen keidas – meillä vihreä vehreä paratiisi paljaiden harmaiden tunturien keskellä. Tai kuten teillä huumaavissa ruskan sävyissä kellivä kuru. Hurjan hieno! Vongoivasta me ei ikävä kyllä tiedetty silloin, tai vieraiskirjoista luettiin mutta ei sitten lähdetty siihen suuntaan, vaikka oltiin Hammaskurussa. No, jäi ainakin syy tulla uudelleen…
Voin kuvitella, että Paratiisikuru vehreänä kaiken kivikon keskellä on todellinen keidas :). Olisikin hauska nähdä Paratiisikuru myös muuna vuodenaikana. Mutta kuten sullekin, niin meillekin jää syitä palata UKK:hn :). Vongoivalle tosiaan kannattaa suunnata.
Moikka! Näyttääpä upealta. Paljon teillä tuli yhteensä kilometrejä tällä matkalla?
Olikin kyllä todella upea =). Kokonaismatka taisi olla vähän yli 100 km, eli Aittajärveltä Lupukkapäiden kautta Luirolle ja sieltä Vongoivalle ja Muorakkavaaran kautta Paratiisikurulle :). Paratiisikurulle pääsee myös lyhyemmin, Aittajärveltä yksi yö Sarviojalla niin seuraavana päivänä pääsee jo Paratiisikurulle :).