Takana on ensimmäinen Lapissa vietetty lokakuu. Etukäteen ajattelin lokakuun olevan kenties yksi tylsimmistä kuukausista – sellainen Helsingin marraskuu, kun syksyn väriloisto on poissa ja odotellaan lumia saapuvaksi pimeyttä valaisemaan.
Lokakuu olikin vuoden yllättäjä. Todella monipuolinen ja uskomattoman kaunis. Kuu alkoi sateisen sumuisilla keleillä ja plussaa oli vielä muutamia asteita. Sumusäässä oli oma mystinen tunnelmansa. Kun tunturissa näet vain muutaman seuraavaan kuusen – ja välillä et niitäkään.
Kuun alku oli sateisen sumuinen. Mystisen kaunista.
Kuin hattara olisi peittänyt Ylläksen laen
Syyslomalla osa perheestäni tuli luokseni Lappiin ja lähdimme yhdessä Ylläkselle. Pari viikkoa jatkuneet sateet väistyivät. Yhtäkkiä saimmekin patikoida täysin aurinkoisessa kelissä – tietämättä, että ylihuomenna maassa olisi jo 30 senttiä lunta.
Särkitunturilla. Tiesitkö, että Särkitunturin nimi ei tule särjistä? Nimi on saameksi Särrig, joka tarkoittaakin mustikkaa, mutta on käännetty siitä sanaan särki.
Iltapäivän värit Ylläsjärvelle päin
Puolen kuun aikaan sitä olikin yhtäkkiä nauttimassa aurinkoisen kirkkaista keleistä ja ihailemassa lähes kesäisen näköistä auringonlaskua Ylläsjärven yllä. Eräänä kirkkaana yönä olin todistamassa myös yhtä elämäni hienoimmista revontuliesityksistä. Lämpötilat alkoivat öisin laskea jo reilusti, mikä taas johti useamman kerran upean aamu-usvan muodostumiseen.
Kuuran aikaa katse kannattaa pitää maassa. Luonto tarjoaa omaa taidenäyttelyään
Eräänä aamuna heräsi keskeltä Frozen-elokuvaa. Huurteisen kuuraiseen taikamaailmaan. Kaikkialla vallitsi tyyni hiljaisuus, pakkasta oli -7 astetta. Pilvet liikkuivat matalalla. Uskomattoman upeaa.
Seuraavan kahden vuorokauden aikana lunta tulikin jo 30 senttiä kerralla. Ensilumi peitti kerralla mättäät ja varvukot. Sydäntalven tunnelmasta sai pienen tuulahduksen jo lokakuussa. Pakkaset kiristyivät, niin että edellisenä viikonloppuna yöllä pakkanen kävi ainakin -15 asteessa. Silloin lähdimme tietysti telttailemaan ja totuttautumaan kylmään, tulevan talven hiihtovaelluksia varten.
Kuun toiseksi viimeiseltä viikonlopulta. Pakkasta olikin jo ihan reippaasti. Lunta oli tunturissa vielä vähemmän, mutta alavammilla mailla jo jopa 30 senttiä paikoittain.
Nyt tuo lumi sulaakin jo kovaa vauhtia ja kadut Rovaniemellä ovat loskaisen jäiset.
Sellainen oli lokakuu Lapissa pikakelattuna. Niin yllättävä ja monipuolinen. Uskomattoman kaunis. Ehkä yksiä todistamistani kauneimmista luontohetkistä.
2 kommentit
Vau! Eihän tähän nyt muuta osaa sanoa. Sellaisia kontrasteja tuo huurre ja usva luo. Ja nuo kuvat, niihin voi vain upota ja tuijotella tuntureita loputtomiin.
Kiitos :). On täällä ollut ihan satumaisen hienoja kelejä piristyttämässä ja lumoamassa pääosin synkän harmaanruskeaa loppusyksyä :).