Koti Retkeily Muotkantunturin erämaa- 6 päivän ruskavaellus

Muotkantunturin erämaa- 6 päivän ruskavaellus

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
6 kommentit
Muotkantunturin erämaa

Olen istunut tyhjän ruudun edessä jo puoli tuntia. En tiedä, mistä alottaisi, mitä sanoisin tai kertoisin tästä vaelluksesta. Muotkatunturin ruskavaellus oli niin sanoinkuvaamattoman upea kokemus – ja koettelemus. Se kokonaisvaltainen luonnonupeus sai kyyneliin saakka. Ihan tuollaista väriloistoa en ole koskaan ennen nähnyt. Pelkät silmät eivät reissussa kostuneet, vaan lähes koko kuuden päivän vaellus tuli tarvottua litimärissä ja hyisen kalsean kylmissä kengissä. Onneksi muut varusteet pitivät hyvin useamman päivän aikana jatkuneen sateen. 

Muotkatunturin erämaavaellus reissuvideona. Ollaan tykätty tehdä vaelluksistamme videoita, sillä niistä välittyy vaellustunnelma kokonaisvaltaisemmin :).

Oltiin yhdessä mietitty Muotkatunturin erämaata vaelluskohteeksi, sillä se näyttä kartalla mukavan tunturiselta maastolta. Markus oli suunnitellut meille vaellusreitin kuudeksi-seitsemäksi päiväksi alkaen ja päättyen Muotkan Ruoktuun. Aluksi pitkin Peltojokea kohti Peltotunturia. Sieltä matka jatkui Kuarvikozzan huipun ja Piekanäytsin kautta syvemmälle Muotkatunturin erämaan sydämeen. Matkaan lähdettiin 5.9 luonnon päävärin ollen vielä selkeästi vihreän puolella. Ruskan värit leimahtivat melkein silmissä – parissa vuorokaudessa hallitseva väri oli jo oranssinpunainen. Sitä emme etukäteen edes tiennyt, että Muotkatunturi paljastuisi Suomen upeimmaksi ruskakohteeksi – ainakin meidän silmissä. Havupuita oli tuskin lainkaan, tunturikoivut ja vaivaiskoivut hallitsivat laaksoja. Lämpötilat olivat päivisin muutamia plusasteita. Öisin kävi nollassa ja pari kertaa hiukan miinuksellakin eli lämpimät vaatteet oli oltava matkassa mukana.

Muotkantunturin erämaa

Erämaassa ei ole merkittyjä polkuja. Sieltä täältä saattaa kuitenkin löytää polkuja, joita ei kannata ihan sokkona seurata, vaikka tuntuisikin menevän oikeaan suuntaan. Useimmat niistä ovat eläinten tekemiä, eivätkä ihmistenkään tallomat polut välttämättä mene sinne, minne itse haluat mennä.


Muotkantunturin erämaa

Muotkantunturin erämaa

Syvemmällä erämaassa voi helposti mennä päiviä, ettei juuri kohtaa muita kulkijoita. Siinä pääsee todella irti arjesta.

Muotkantunturin erämaa

Muotkantunturin erämaa

Kuarvikozzan näkymää pidetään yhtenä Suomen hienoimmaista.

Muotkantunturin erämaa

Muotkantunturin erämaa

 Erämaassa saa leiriytyä minne tahansa. Leiripaikka kannattaa kuitenkin etsiä veden ääreltä.

 

Muotkantunturin erämaa

Aurinkokin alkoi toiseksi viimeisenä iltapäivänä paistaa ja saatiin ihailla aurinkoista ruskamaisemaa. Aivan käsittämättömän hienoa.

Erämaa koettelee kulkijaansa, mutta antaa moninverroin takaisin. Vaeltaminen on kaukana pelkästä mukavuudesta, mutta pieni epämukavuus nimenomaan kuuluu kokemukseen – ollen osa vaeltamisen viehätystä. Pärjäämistä omin keinoin ja oman itsensä voittamista. Ehkä maisemat näyttävät vieläkin upeammilta, kun niiden eteen on nähnyt itse hieman vaivaa :).

Muotkatunturin erämaan maasto paljastui paljon vaikea-/hidaskulkuisemmaksi kuin mitä olimme osanneet odottaa. Alavammilla mailla maasto oli soista tai kasvillisuuden peittämää rakkamaista kumparetta toisensa perään. Ainakin sielläpäin, missä itse liikuimme. Joenylityksiä tuli päivittäin, usein useampia. Avotunturissa kulkeminen oli kuitenkin arvatenkin helpompaa. Kun jokaisen ensimmäisen kolmen päivän päivämatka jätätti suunnitellusta, niin jouduimme toteamaan, että meillä oli liian kunnianhimoiset tavoitteet tälle reissulle ja lyhensimme reittiä. Näin ehti vielä paremmassa rauhassa ihailla luontoa. Poluttomuuden etu on siinäkin, että ei tarvitse ehtiä kiertää jotakin tiettyä reittiä tai ehtiä johonkin tiettyyn paikkaan yöksi, vaan lyhentää ja pysähtyä voi milloin vain. 

Muotkatunturin erämaa teki niin suuren vaikutuksen, että varmasti palaamme vielä useammankin kerran. 

Muotkantunturin erämaa

Muotkantunturin erämaa

Muotkantunturin erämaa

Muotkantunturin erämaa

Jäikö nälkä?

6 kommentit

Johanna 3.11.2021 - 06:32

Näyttää unelmareissulta! Vaelluskuume yltyy! Ja retkiruokakirjakuume 😉

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.11.2021 - 10:20

Oli kyllä ehkä hienoin vaellus, mitä on Suomessa tehnyt sulan maan aikaan =). Jee, kiva kun retkiruokakuumekin yltyy 😉

Vastaa
Glotter-Bäckerin 5.11.2021 - 14:12

Upea väriloisto! Teillä oli todellakin mahtava ajoitus ruskaretkelle.
Kumpparit vaan jalkaa ja uudelleen tuonne <3
Musta on tullut sitten Kaldoaivin vaelluksen suuri saapas fani. Porskuttelen Tretorneissani ihan arkikävelytkin, aina jos vaan on märkää. Ne on tosi mukavat jalassa, pitävä pohja ja jalat taatusti kuivana. Vaelluskengät on jääneet ihan kaapin perälle.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.11.2021 - 20:16

Näin moni saapasvaeltaja sanoo, että jää vaelluskengät tyystin kaappiin! Tämän kokemuksen jälkeen aiotaan kyllä ensi vuoden syysvaelluksille lähteä saappaissa 😀

Vastaa
Glotter-Bäckerin 23.11.2021 - 10:48

Kyllä oli saappaat todella tarpeen Kaldoaivin soita rymytessä. Retkitukussa ainakin oli hyvä valikoima, siitä vaan sovittelemaan omaan jalkaan sopivaa mallia 🙂 Ja tyylin kruunaa tietysti kauniit pitkävartiset kuviovillasukat.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 25.11.2021 - 10:06

Ensi syksynä meistäkin on varmaan tullut jo saapasvaeltajia 😀

Vastaa

Jätä kommentti