Lähdettiinpä sopivaan aikaan! Näin hoimme itsekin ja samaa kuulimme niiden muutamien suusta, joihin reitillä törmäsimme. Olimme liikkeellä sopivassa vaihteessa, kun yleinen kesäloma-aika oli jo ohitse, eikä ruskasesonki ollut vielä alkanut, eli matkaan lähdimme elokuun viimeisellä viikolla.
Hetta-Pallas-vaellusta sanotaan Suomen suosituimmaksi vaellukseksi Karhunkierroksen kanssa, joten mietimmekin etukäteen, että vaelletaankohan siellä ”jonossa”. Vaan aivan rauhassa sai kulkea ja ensimmäisen yön autiotuvassakin yövyimme kahdestaan.
Syyttä suotta reitti ei ole niin suosittu. Lähes koko matkan ajan kuljetaan tunturiylängössä, josta aukeavat laajat, avarat maisemat kaikkiin ilmansuuntiin.
Vaellusta voi jatkaa Pallakselta Ylläkseltä, josta tulee vielä reilu 60km lisää. Tämä pätkä on kuulemma paljon rauhallisempi. Tähän meillä ei tällä kertaa vain ollut aikaa.
Mihin suuntaan Hetta-Pallas sitten kannattaa vaeltaa?
Kokemukseni perusteella Hetasta Pallakselle. Näin upeat Pallastunturit siintävät edessä ja niitä saa ihailla jo kaukaa. Tämä on myös se perinteinen suunta. Osa sanoo, että kannattaa kulkea vastavirtaan, jotta ei ole massan mukana. Kuitenkin mikäli kulkisi vastavirtaan, niin sitä törmää paljon useampaan vaeltajaan (eli kaikkiin niihin valtavirtavaeltajiin). Valtavirran suuntaan kulkiessa ei vastaantulijoita siis juurikaan tule.
Kauanko aikaa varata Hetta-Pallakselle?
Yöpyä saa vain tulipaikkojen tai tupien vieressä, joten se määrittelee, missä voi pysähtyä yöksi. Suositeltu aika on kolme yötä ja neljä päivää. Me vaelsimme kahden ensimmäisen päivän suositellun reitin lähes yhteen päivään, jolloin meillä meni kaksi yötä ja kolme päivää. Se oli ehkä vähän turhan kiireellä vaellettu. Vaelluksella ei koskaan kadu, jos on tehnyt reitin hitaammin kuin oli ajatellut. Hitaampi tahti antaa aikaa nauttia retkellä olosta.
Yöyvyimme Pahakurun tuvalla sekä telttailimme toisen yön Nammalankurusta Pallakselle päin olevan kodan vieressä. Pahakuru oli erityisen tunnelmallinen paikka. Suurin osa suuntaa siitä parin kilometrin päähän olevaan Hannunkuruun, jossa on enemmän tupia sekä sauna. Näinpä Pahakurussa saatiin olla ihan kahdestaan. Elokuiseen säähän kuului voimakkaat vesisadekuurot ja viileät yöt sekä aamut. Pakkasen puolelle ei kuitenkaan mennyt.
Vesipisteitä oli matkalla useampia, jokaisen tuvan vieressä, eikä vettä tarvinnut kantaa hirveästi kerralla mukana.
Hetta-Pallas-välillä kulkee joitakin busseja tai sitten voi käyttää autonsiirtopalvelua, joka on saatavilla lähes joka majapaikasta, (ainakin Hetasta). Autonsiirto maksoi 80euroa – vuonna 2020. Yövyimme Hetan Kodassa ennen lähtöä. Sieltä olisi saanut autonsiirron, vaikkei olisi yöpynytkään.
Hannunkurulla on sauna. Tämän kuulimme ihan yllätykseksi lähtiessä. Ei koskaan saunottu, koska ei yövytty Hannunkurussa. Saunamaksu maksetaan jälkikäteen luontokeskukselle.
 |
 |
Reitin haastavuus?
Suunnistaa reitillä ei tarvinne lainkaan, ellei iskisi aivan sakea sumu. Reitti on kulunut vuosien varrella vaeltajien jalkojen aikana selkeäksi poluksi, ja muistaakseni se on osittain merkattukin, että siltä ei voi helposti eksyä. Kartta pitää silti aina olla mukana ja onpa siitä hauska myös seurata matkan etenemistä. Alussa noustaan loivaa, mutta pitkää ylämäkeä tuntureiden laelle. Sen jälkeen kuljetaan kumpuilevaa tunturimaastoa, eikä jyrkkiä laskuja tai nousuja reitillä oikeastaan ole. Ihan yksi, lyhyt jyrkempi alamäkikohta. Ainahan vaellus kuitenkin vaatii jonkin verran kuntoa, mutta sitten voi vaeltaa vain hitaammin, mikäli ei jaksa niin pitkiä päivämatkoja.
Hetta-Pallas sopii erinomaisesti sellaisillekin, jotka suuntaavat esimerkiksi elämänsä ensimmäiselle yhtä yötä pidemmälle vaellukselle – tai ihan vain ekalle vaellukselle ylipäänsä.
Retkiruoat
Itse asiassa tämä neljän päivän retkiruokamenu oli Hetta-Pallakselta :).
 |
 |
|
