Koti Ajatuksia Fiiliksiä ruokabloggauksesta ja Instagram-rimakauhua

Fiiliksiä ruokabloggauksesta ja Instagram-rimakauhua

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Miksen ole aikaisemmin alottanut ruokabloggausta? Tää on niin hauskaa!

Ajattelin jakaa vähän fiiliksiä bloggaamisesta, jotta saisitte vähän tietää, mitä ajatuksia blogin pitämiseen liittyy. Yllä jo päällimmäiset fiilikseni, jotka toivottavasti ovat välittyneet blogistanikin 🙂 Olen nauttinut suunnattomasti, kun on päässyt toteuttamaan sitä luovaa puolta kuvien avulla (miksei reseptienkin, mutta niitä olen kehitellyt pitkään jo ilman blogiakin). Kuitenkin monenlaisia muita hölmöjä tunteita ja typeriä päänsisäisiä ongelmia on alkanut nousta. Varoitus: nämä todellakin ovat niitä top 1 first world problems.

Blogini täyttäessä kohta vasta kolme kuukautta, on tänne kertynyt jo runsaasti sisältöä ja reseptejä. Kesä sujui rattoisasti mökillä Kemiössä samaa rutiinia noudattaen. Iltapäivällä töistä tullessa oli aikaa tehdä ruokaa, valokuvata, editoida ja kirjoittaa sekä rakentaa blogia. Mökillä ruokakuvaus oli helppoa. Oli luonnonvaloa, luontoa, paljon erilaisia taustoja; vanhaa pöytää, vanhaa lattiaa, vanhaa seinää. Oli kukkia ja tuoreita marjoja omasta pihasta, joita saattoi käyttää kokkaamiseen sekä koristeluun.

Johtuneeko se sitten Helsinkiin paluusta, urbaanista, kiireisestä ympäristöstä, jossa kaikki on niin chick, vai syksyn tulosta ja opiskelujen pariin paluusta, niin mieleeni on nyt ehtinyt muodostua todennäköisesti vain pääni sisäinen ongelma, että pystynkö enää pikkuyksiössä säilyttämään samaa tasoa.

Ongelmia muodostavat pienen yksiömme luonnonvalon vähyys, pienet tilat ja luonnosta saatavan koristelun ja rekvisiitan puute. Entä se ajan puute? Kesällä oli vain työt ja sen jälkeen vapaata. Opiskelujen alku merkitsee täyspäiväisen pakollisen läsnäolon lisäksi opiskelua iltaisin sekä lukuisia muita haalimieni vastuutehtävien hoitamista, kuten toimimista ”Seuran vastuullisimmassa tehtävässä” eli pääsihteerinä. Kokkikerhon vetäminen ei sen sijaan ole missään nimessä pois blogilta.

Viime yönä sängyssä kieriskellessä Hesarinkin ehti jo kolahtaa luukusta ennen kuin sain unta. Siinä pyörittelin mielessä, että pitäisikö vaihtaa blogin nimeä; se on niin kamalan pitkä ja vaikea kirjoittaa (varsinkin ilman ääkkösiä). Pitäisiköhän alkaa kirjoittaa myös englanniksi (ja sitten ainakin vaihtaa nimeä)? Entä miten kuvata entistä parempia ruokakuvia?

Kesän aikana tuli kuvattua päivittäin yhdestä kolmeen reseptiä, joten tietokoneen arkistoista löytyisi aivan valtava määrä materiaalia. Kynnys lisätä resepti blogiin ei todellakaan ole maussa, vaan kuvassa. Ja tämä kynnys on täysin Instagramin syytä. Instagram on kuitenkin se kanava, jossa kerron uusista resepteistä. Olen valmistanut saman ruoan jopa pariin kertaan, jotta saisin itseäni miellyttävän kuvan. Monesti ensimmäisellä kerralla ruokaa jo syödessään nousee mieleen, että ei, kyllä kuva olisi sittenkin näyttänyt paremmalta erilaisella taustalla. Esimerkiksi alla olevan paahdetuista tomaateista valmistetun tomaattikeiton (tomaattikeitto nro. 1) olen valmistanut ja kuvannut monen monta kertaa, enkä ole vieläkään tyytyväinen. Joku päivä vielä! (Mustan taustan hallitseminen vaatii lisäharjoittelua. Samalla löytyi tiskialtaan kadonnut tulppa!)

Instagram-feedissäni on toinen toistaan upeampia ammattilaisten ja amatöörien ottamia ruokakuvia. Ihailen niitä suu auki ja mietin, miten ihmeessä he ovat onnistuneet vangitsemaan kuvaan liikettä, eloa, tarinaa, valoja ja tunteita. Rakastan Instagramin helppoutta selailla kauniita kuvia. Älä ota tätä väärin, pidän myös omista kuvistani, mutta tuntuu että kynnys postata instagramiin kasvaa joka kerta.

Kuulostaa melko negatiivissävyiseltä tekstiltä tosiaan. Kolme päivää kestänyt laivalta tullut ruokamyrkys ei mitenkään nostata meininkiä. Mutta no worries! Eiköhän näitä pohdi jokainen bloggaaja välillä. Itse en ole todellakaan siis harkitsemassakaan missään tapauksessa mitenkään blogin lopettamista! Vastahan tässä on alkuun päässyt. Halusin vain jakaa teille, mitä bloggaajan päässä päässä liikkuu, että kaikki ei ole niin glamouria, miltä voi vaikuttaa. Jos olet itse bloggaaja, niin olisi mukava kuulla, oletko itse ajatellut näitä juttuja 🙂

Miksi tehdä näistä jutuista ongelmia, kun elää todella hyvää elämää. Juuri palannut Norjasta patikointimatkalta (josta tarttui mukaan loistavia kivialustoja tulevaisuuden kuvaamista varten) ja palaamassa lääketieteen opiskelujen pariin. Ei kuulosta huonolta. Täytyy miettiä asioita vähän suuremmassa skaalassa.

On ihanaa saada kiitollista palautetta niin reseptistä kuin kuvista. Valtava kiitos teille lukijoille! Bloggaaminen on tuonut elämääni valtavasti hyvää mieltä. Suorastaan muuttanut ja tasapainottanut suhtautumistani hyvinvointiin. Tästä kirjoitan lisää myöhemmin. Blogi ja mökki kuuluivat yhteen mielessäni, nyt on otettava vastaan ja voitettava kaupunkiympäristön ja pimenevien päivien haasteet. Ei huolta, olen varustautunut.


Viimeistä Murua Myöten jatkossa myös Facebookissa

Kuten olette ehkä huomanneet, ja kuten aiemmin kirjoitin, niin tähän asti olen jakanut tietoa blogin tapahtumista Instagramin kautta. Instagram-rimakauhun vallitessa perustin blogilleni jatkoa varten vähemmän pelottavan facebook-sivun. Instagram ei loppujen lopuksi sovi kaikenlaiseen tiedottamiseen ja kommunikaatioon.

Ajattelin, että tällä facebook-sivulla voitaisiin saada ruokablogilleni vähän yhteisöllisyyttä kehiin! Facebookissa jaan teille vinkkejä ja linkkejä ruokamaailman ajankohtaisiin ilmiöihin, kirjoituksiin ja tapahtumiin. Lisäksi pysyt perillä, mitä blogissa tapahtuu ja voidaan jakaa mielipiteitä keskenämme 🙂 Saatanpa hyvinkin kysyä teiltäkin vähän vinkkiä! Instagram säilyy jatkossa parhaimpien otoksieni jakamispaikkana.

Käythän tykkäämmässä! Voit tykätä facebook-sivusta joko sivupalkin napista -> tai menemällä facebook-sivulle.

Jäikö nälkä?

4 kommentit

Tiina 15.08.2016 - 12:34

Heipparallaa!
Tulin lukemaan postauksen hyvästä ja myös minua vaivanneesta aiheesta. Ruokakuvat, instagram mörkö. Itse olen kuitenkin ajatellut tai pyrkinyt ajattelemaan, että niiden huippukuvien takana on ammattilainen, aika ja kunnon työvälineet. Minäkin olen aloittanut bloggailun vasta ja kaikki muu paitsi ruoan laitto on uutta. On kyllä ollut kiva huomata oma kehittyminen ja tekemällähän sitä oppii.
Mutta tää sinun blogisi ja kuvasi, vau! Tyylikästä, selkeää ja kivan tuntuisia reseptejä. Minun silmään tämä näyttää ammattilaisen aikaansaannokselta ja uskomatonta, että olet vasta aloittanut.
Instagramissa olenkin jo seurannut kuviasi, mutta jään ehdottomasti seuraamaan myös tällä puolella!

Syksyisin terkuin, Tiina/Namparelli

Vastaa
Viimeistä Murua Myöten 15.08.2016 - 12:55

Kiitos kommentista Tiina! 🙂 Kiva, että tulit jakamaan tätä instagram-pelkoa… 😀
Sepä tässä onkin kivaa, että jatkuvasti kehittyy 🙂 Vaikeahan sitä on heti aluksi ottaa ammattilaisotoksia, vaikka kuinka toivoisi.
Erittäin hyvä kamerani on kuitenkin apunani ja se, että olen aiemmin kuvannut hyvin paljon luontokuvia. Tosin ruokakuvauksessa tuntuu pätevän hyvin erilaiset valokuvauslainalaisuudet…
Mutta siis, mitä ihmettä, että sinäkin olet vasta aloitellut! Mielestäni sinulla on instagramissa upeita kuvia ja blogiasi olen jo aiemminkin selaillutkin.

Vastaa
Katja 17.08.2016 - 21:53

Moi! Sinulla on mielestäni aivan upeita, valoisia ja eläväisiä kuvia, joten toivon, että vaan jatkat samaan malliin! 🙂 Eksyin vasta tänne blogiin, mutta näytti niin hyvältä, että jään ehdottomasti seuraamaan 🙂

Tuo kuvien laatu-pelko on ollut mullakin yläpäätään blogin aloittamisen esteenä, mutta joskus hyvä on parempi kuin täydellinen 🙂

Vastaa
Viimeistä Murua Myöten 17.08.2016 - 22:16

Voi KIITOS Katja! :)) Aivan ihanaa kuulla! Tällaiset kehut aina kannustavat. Olen nauttinut tästä visuaalisuuden puolen toteuttamisesta ja suunnittelusta niin paljon. Se on tuonut aivan uutta ja jännittävää arkeen 🙂

Vastaa

Jätä kommentti