3,1K
Itä-Suomessa on jotain syvälle koskettavaa. Sen maisemissa, historiassa, yleisessä ilmapiirissä. Kuin olisi palannut kymmeniä vuosia ajassa taaksepäin. Pari päivää Itä-Suomessa ja tuli olo, että tänne ihminen kuuluu. Haaveilen jo seuraavasta matkasta itään.
Okei, ehkä hieman romantisoidun mielikuvan saa turistoidessa. Asuminen voisi olla hieman erilaista. Joka tapauksessa ainakin vierailijana nautin suuresti Itä-Suomen vaaramaisemista, lukuisista erityyppisistä soista, soiden kutsuvan huumaavasta tuoksusta, hiljaisuudesta ja ihmisettömyydestä. Vaikka sanonkin, että itse nautin siitä, että kansallispuistoissa tai luontopoluilla ei näkynyt juuri ketään, niin toisaalta paikalliset kertoivat, että toivoisivat Suomi-matkailun ylettyvän myös heille asti. Vierailijoiden lisääntyminen toisi paikallisillekin lisää tuloja. Ja kenties viimeistään vierailijoiden määrän lisääntyminen paikallisissa luontokohteissa osoittaisi sen, että soita ei kannata laittaa turvetuotantoon (tietysti on myös hyvin monta muuta syytä säilyttää suot).
 |
 |
Vietettiin Ilomantsissa kesäviikko asuen Puustilan tilalla, josta tehtiin päiväreissuja lähiseudulle. Puustilan tilan lähellä on ainakin myös Mustikkamäen B&B-paikka. Mustikkamäellä on myös leipomo, josta saa tilattua karjalanpiirakoita.
Karjalanpiirakat & ruokavinkit
Parhaat karjalanpiirakat tulevat tietysti Pohjois-Karjalasta. Ne aidot rukiiset, käsin ohuen ohuelti kaulitut piirakat, jonka täytteenä on joko perunaa tai riisiä. Karjalanpiirakoiden lisäksi Ilomantsin leipomoista löytyi muita perinneleivoksia kuten sultsinoita ja vatruskoita. Sultsinankuoria ostin kotiinkin. Karjalanpiirakoita saa ainakin Parppeinpirtin ravintolasta ja Puoti&Sumppilasta. Tosin ne saattavat monesti olla loppu jo päiväsaikaan. Näistä molemmista sekä Mustikkamäeltä pystyy tilaamaan karjalanpiirakoita. Itse tilasin kotiinviemisiksi 20 kpl, mutta olisi pitänyt tilata paljon enemmän!
Toisena ruokavinkkinä: Hermannin Viinitorni Ilomantsin keskustassa. Viinitorni on perustettu vesitorniin, jonka ulkoilmaterassilta aukeaa näkymät kauaksi. Viinitornissa tarjotaan Hermannin viinitilan tuotteita, kuten herukoista tehtyä viiniä ja viinitilan mehuja ja näistä tehtyjä holillisia ja holittomia drinkkejä. Alkoholiton mustaviinimarjapohjainen sangria oli ihanaa!
Käsityötekemistä:
Käsityöihmisille tosi kiva paikka on Taitotalo, jossa käsityömyymälän lisäksi kannattaa käydä tiedustelemassa erilaisista käsityömahdollisuuksista. Yhtenä vuonna siskoni ja äitini olivat siellä kutomassa räsymattoja ja tänä vuonna olisi ollut mahdollisuus tehdä makrame-töitä.
Möhkö
Möhkö on yksi Suomen itäisimmistä paikoista. Möhkössä sijaitsee vanha ruukkikylä kosken varrella. Ruukkiin pääsee tutustumaan ja siellä järjestetään erikseen opastettuja kierroksia. Möhköstä löytyy myös kahvila ihanan näköisine kakkuineen.
Luontokohteet
Karjalanpiirakoiden lisäksi, mikä teki isoimman vaikutuksen, on Itä-Suomen luonto. Siinä on jotakin itseäni puhuttelevaa, perisuomalaista. Olen ennenkin sanonut, että kesäisiä lempikohteeni on suo. Yhäkin silti haaveilen hillastamisesta. Soita Ilomantsissa päin riitti. Ja ihan kaikentyyppistä suota. Soiden lisäksi upeaa vaaraa, harjua ja järveä.
Upeaa luontoa oli vähän kaikkialla ympärillä ja Ilomantsin lähettyvillä on vieläpä kaksi kansallispuistoakin: Patvinsuo ja Petkeljärvi. Kolin kansallispuistokin on suht lähellä.
Koivusuon luonnonpuisto
Koivusuo sijaitsee hieman alle tunnin ajomatkan päässä Ilomantsista. Koivusuolla pääsee upealle aapasuolle (puuton suo) pitkospuita pitkin kävelemään. Koivusuon alueella kiemurtelee myös Koitajoki. Nyt hellettä ja hyönteisiä oli liikaa, että oltaisiin pystytty retkeilemään alueella pidempään. Lähdettiin matkaan aamuyöstä pahimmat paarmat ja paahteen välttääkseen ja ehdimme kulkea Pirhunkiertoa 4,5 km matkan, kunnes käännyimme samaa reittiä takaisin. Ötökät ja kuumuus ajoivat takaisin. Koitajoen seudulle olisi kiva päästä vielä takaisin.
Petkeljärven kansallispuistossa pääsee kävelemään pitkiä matkoja kapeilla harjuilla, joista näkee molemmin puolin vettä
Petkeljärven kansallispuisto
Petkeljärvelle ajaa Ilomantsista n. 20 minuuttia.
Kuljettiin sekä Kuikankierros (6km) että Korkeasärkän polku (5-6 km). Molemmat kulkivat polveillen pitkin kapeita harjua, jotka välillä laskivat vedenrajaan asti. Molemmilla reiteillä oli niin kapeita harjukohtia (Korkeasärkän polku onkin pelkkää kapeaa harjua), että molemmin puolin näkee vettä. Todellakin Itä-Suomen helmi :).
 |
 |
Patvinsuo
Patvinsuon kansallispuisto
Julkisia yhteyksiä ei valitettavasti ole tännekään. Autolla kestää n. 1h 20 min.
Patvinsuon nimestäkin voi päätellä, että kyseessä on soinen kansallispuisto. Kiersimme 10km reitin, eikä matkan varrella tavattu yhtään ihmistä. Vain kaksi käärmettä ja monta paarmaa. Ihan kuin jossain toisella planeetalla, toisena aikana olisi kävellyt pitkospuita pitkin. Pelkkää hiljaisuutta ja suon tuoksua ympärillä, yhä korkeammalle nousevan auringon paahteen alla. Patikoimaan lähdettiinkin jo viiden jälkeen, jotta välttäisi porottavan helteen. Tänne on päästävä tekemään pidempikin vaellus! Katsoimme kartasta jonkin sopivan näköisen kierroksen (sillä ei ollut nimeä). Muista pysyä keväästä syksyyn vain merkatuilla reiteillä, sillä Patvinsuolla on useita karhuhavaintoja.
Kiinnostaa kuulla myös muiden Itä-Suomen vinkkejä!
 |
|
Käytiin viereisellä Piipposten tilalla auttelemassa eläinten kanssa. Piipposten tilalla osallistuimme myös muutama vuosi sitten lehmäleirille.
5 kommentit
Pohdit, millaista Ilomantsissa on asua. 1,5 vuoden kokemuksella voin kertoa, että ihanaa on. Suot ovat todellakin parasta! Koitajoen alku, siellä Koivusuon luonnonpuiston lähellä on todella ihastuttava melontakohde heti, kun ötökkäkausi taas väistyy. Monta autiotupaa ja laavua houkuttelevat pysähtymään pidemmäksikin aikaa.
Tosi kiva kuulla! 🙂 Meidän majoituspaikan omistajalla on ollut niin ikäviä tarinoita siitä, kun muuttivat aikoinaan Ilomantsiin, että miten heitä oli kohdeltu asukkaiden puolesta, mutta uskoin itsekin että ajat ovat muuttuneet varmasti siitä tai heille oli sattunut vaan huono tuuri :).
Näyttää ihanalta! Yksi kotimaan helmistä selkeästi! Mikä on tuo kiehtova kuva vesialuusta, tuo kolmanneksi viimeinen?
Se on Kesonsuo. Siellä ei varsinaisesti reittejä ole, vaan lähinnä suo vain keskellä ei mitään :).
Hyvä on muistaa Karjalan helmi, satasaarinen koitere. Koitereen Lammas-saaren natura alue on hyvä retkeilykohde harjupolkuineen ja lampineen. Koitereen saarissa on useita laavuja,varaustupia ja autiotupa.
Ilomantsi on myös ainut alue suomessa, jossa on käyty divisioona tason taisteluita talvi- ja jatkosodassa. Sota historia elää vahvana tällä alueella. Ortodoksisille matkailijoille löytyy suomen ortodoksimmasta kunnasta 6 tsasounaa ja Pogostalta kirkko. Unohtamatta Pogostalla olevaa Parppeinvaaraa, jolta löytyy karjalainen runokylä.