Koti Kokemuksia Highland Park-reissu ja Kuinka intohimo näkyy ja tarttuu

Highland Park-reissu ja Kuinka intohimo näkyy ja tarttuu

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Lokakuun ensimmäisen viikon sain viettää aivan äärettömän onnellisessa hattarakuplassa. Fiilis lentokoneen laskeutuessa takaisin Helsinkiin oli mitä levännein (vaikka oikeasti hirveä univelka), kirkkain (vaikka pään sisällä todellisuudessa miljoonia ajatuksia) ja tarmoa puhkuvin (mutta ensin pitäisi nukkua ne univelat). Tiedän just mitä haluan jatkossa tehdä!

Orkney

             

Leijuin niissä ilmakuoppaisissa pilvimassoissa jo viime huhtikuussa, kun minua kysyttiin mukaan Skotlannin Orkneyn saarille viskitislaamo Highland Parkin ja Edringtonin järjestämälle pressimatkalle. MITÄ?! Minua kysytään mukaan! Minua! Skotlantiin! Wow. En olisi ikinä voinut kuvitella tällaista kutsua. Skotlannissa olen asunut, käynyt koulua ja sittemminkin kolunnut erinäisillä reissuilla vanhempien kanssa. Skottitytöksi identifioinkin jo itseni. Viskitislaamo, sure, olen ollut jo monissa niistä visiiteillä, mutta en tuossa kyseisessä. Tipahdin seuraavaksi rajusti alas pilvimassoista, tuolilta lattialle, kuullessani, kuka muu oli lisäkseni kutsuttu mukaan reissuun. Suomalainen, varmaan kaikista suurin luontovalokuvaajaidolini – Konsta Punkka. Nämä uutiset kaikkinensa oli odottamattominta ja siisteintä, mihin blogi on vielä minua oikein vienytkään.

Standing Stones of Stenness

Matka todella toteutui ja lokakuun alussa istuin koneessa matkalla kohti jännityksellä odottamaani viikkoa. Minkälaista olisi viettää viikko nelistään porukassa, josta olin tavannut vain Edringtonin virallisen edustajan aikaisemmin? En tuntenut ketään. Olisi Konsta ja olisi Suomen virallinen viskiasiantuntija Jarkko Nikkanen sekä aiemmin tapaamani Chris – Edringtonilta matkanjohtajana. Miten porukka tulisi toimeen? Tuleekohan siitä yhtä hauskaa kuin olen odottanut?

 

Viikko oli niin täynnä inspiraatiota niin konkreettisella kuin mielikuvien ja ajatuksien tasolla, että tuntui kuin olisin palannut takaisin eri ihmisenä. Valmiina seuraamaan unelmiani.

Neljä erilaista ihmistä, erilaisista elämistä, ja miten rattoisasti viihdyimmekään yhdessä syvällisiä ajatuksia vaihtaen. Sain elämääni ihmisiä, joita en olisi ilman tätä reissua koskaan tuskin tavannutkaan 😊. Konstan ja Jarkon intohimo omaa työtään oli kohti ihailtavaa ja tavoiteltavaa.

 

Konsta Punkka

Konsta, joka oli lukiosta seurannut intohimoaan valokuvauksen parissa, ja nykyisin työskentelee maailmanlaajuisesti ollen yksi tunnetuimmista luontovalokuvaajataiteilijoista. Oli upea seurata hänen työskentelyään kameran kanssa. Miten hän aina keksi, joka hetkessä, tylsänkin näköisessä paikassa, sen mielenkiintoisemman ja erilaisen kuvakulman tai valonkäytön. Yksi kokonainen päivä käytettiin Konstan kanssa vain rantakallioiden valokuvaamiseen. Myrskyävän tyrskyäviä aaltoja ja välillä ohi pyyhältäviä suulia (lintulaji) olisi voinut valokuvata tai tuijottaa ikuisuuden – ainakin sillä hetkellä tuntui siltä.

Orkney

Aikamoista, päästä mukaan Konstan kanssa kuvaamaan. Oppitunnin opetus: Pakko saada drone! 😀

Orkney

Orkney

 

Jarkko Nikkanen ja Highland Park

Suhteeni viskiin oli aluksi melko neutraali. Tiesin sen olevan käsityötä, varsinkin miesten keskuudessa arvostettu juoma, erityisesti leivonnassa makuja korostava ainesosa, ja Skotlannille hyvin tärkeä vientituote. Silti viski oli minulle viski tai siis Skotlanti-uskollisena whisky. On nuorempia ja vanhempia, on savuisia ja ei-niin savuisia. Isäni niitä harrastaa.

Highland Parl

Mihin viskisuhteeni sitten liittyy? No siihen, miten todellisesta intohimostaan antaumuksella puhuvat ihmiset saavat todellakin kenet tahansa kiinnostumaan aiheesta kuin aiheesta. Kun Jarkko Nikkanen istuu alas vanhalle nahkatuolille ja alkaa puhua elämäntehtävästään eli viskien taiteesta ja monitahoisuudesta, niin sitä puhetta jatkuisi varmaan kaksi kuukautta, mutta sitä puhetta myös oikein mielenkiinnolla kuuntelee. Yhtäkkiä sitä alkoikin arvostamaan ja ymmärtämään viskin tuotantoa. Kuinka ohrajyväset kerätään, idätetään, kuivataan, hellästi lapiolla käännellään, ja mäskätään (kuten olutkin valmistettaisiin). Ylijäänyt mäski menee eläimille. Sitten valmistuneeseen nesteeseen lisätään hiivaa ja seos alkaa ajan kanssa hurjasti kuplia ja muodostaa alkoholia. Seos tislataan kahdesti ja saadaan kirkasta alkoholia. Homman hienous piileekin niissä tynnyreissä.

Highland Parl

Ohrajyvät kuivamassa

Highland Parl

Tynnyreistä viski saa vasta makunsa. Viikon päätteeksi oppi jopa selkeästi tunnistamaan eri viskien makuja toisistaan, ja maistmaan niitä luumuisia ja sitruksisia makueroja. Skottiviskeihin käytetään yleensä Amerikan sherryn valmistuksesta saatavia sherrytynnyreitä. Joskus myös bourbon-tynnyreitä, joista saadaan vaniljaista makua. Sherrytynnyreistä tulee hedelmäisempi maku. Alkoholi pistetään tynnyreihin kypsymään skottilaisen ympärivuoden tasaisen kosteaan ilmastoon, ja maistetaan aina vuoden välein. Tynnyröinti-vaiheessa ei siis vielä tiedetä, koska kyseinen erä on valmista. Se on valmista sitten, kun maistaja sen hyväksyy. Uutta, havainnollistavaa tietoa oli, miksi vanhemmat viskit ovat kalliimpia; oleillessaan vuosia tynnyreissä niistä haihtuu jo niin paljon nestettä, että nestettä yksinkertaisesti on vähemmän. Usein ne myös pullotetaan ennen kuin ehtivät saavuttaa korkean iän, joten vanhoja viskejä ei määrällisesti pulloteta paljoakaan.

Intohimon merkitys

Se, mitä siis halusin tällä kaikella sanoa, on se, että intohimoisia ihmisiä on hyvä pitää ympärillään. Intohimo on niin suuri, motivaatiota ja merkitystäkin tuova voima elämässä. Toisen onnistuminen intohimonsa kanssa, se, että on tehnyt intohimostaan itselleen työn, valaa itseenkin voimaa ja uskoa, rohkeutta seurata unelmiaan.  Se luo, ainakin hetkeksi, kaikkivoivan illuusion.

Ja se kun voi kokea vilpitöntä onnea toisen onnistumisen puolesta, niin tietää itsekin olevan hyvällä pohjalla.

Jäikö nälkä?

Jätä kommentti