Saako yöttömänä yönä unta? Tuleeko räkkä nykyään jo ennen Juhannusta? Mistä massiivinen hirvensarvi on peräisin? Saako erämaasta kalaa? Vaelsimme kesäkuun alussa Lemmenjoen kansallispuiston ja Hammastunturin erämaan läpi kokien yöttömän yön kalastushetket, ensimmäiset sääsket ja mäkärät. Menimme jokilaivalla Kultasatamaan ja sieltä kiipesimme Lemmenjoen kansallispuiston korkeimman tunturin Morgam-Viibuksen huipulle, josta matka jatkui halki Hammastunturin erämaan.
Kiipesimme Appistunturien huipulle, kalastimme harjusta erämaajärvistä. Hammastunturikin tuli valloitettua. Ihmettelimme kesän ja metsän elämän heräämisen vauhtia. Tunturikasvit puhkesivat kukkaan värittäen tunturien rinteitä liilasta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Lintujen viserrys ja säksätys kuului kaikkialla ympärillä siivekkäiden etsiessä itselleen kumppania. Todellista Lapin kesäisen luonnon kauneuden ihmettelyä.
Saan itsekin nauttia siitä, että Markus on innostunut tekemään vaelluksistamme videoita – ja kehittynyt siinä mielestäni video videolta =). Videolla kun tunnelmat säilyvät ja välittyvät paljon paremmin. Itse taas nautin itse kuvaamisesta ja värikäsittelystä, jotka ovat oma osuuteni videoista.
Yötön yö klo 1.20 yöllä.
Vaellukselle oli varattu seitsemän päivää aikaa. Lemmenjoen eteläkärjestä takaisin Ivalon metsäteille olisi n. 70 km – eiköhän se siis onnistuisi. Ensimmäisten päivien aikana pääsimme etenemään hieman alle 10 km päivässä, sillä maasto oli kovin soista ja muhkuraista – tuntivauhti kuin hiihtovaelluksella 1km/h. Jalat, erityisesti jalkapohjat ja nilkkojen lihakset, olivat koetuksella taas pitkän talven jälkeisellä ensimmäisellä sulan maan ajan vaelluksella. Kroppa ei ollut tottunut kantamaan painavaa rinkkaa ja kaksikin kilometriä poluttomilla poluilla tuntui todella pitkältä matkalta. Hetkittäin ihmettelin, miten olen aiemmin niin kovasti nauttinut vaelluksesta – tässähän ei voi keskittyä muuhun kuin jalkojen väsymykseen ja särkyyn. Onneksi rinkka hiljalleen keveni, kun kuormasta syötiin, ja jalat taas tottuivat rasitukseen. Neljäntenä päivänä oli jo aivan erilainen olo. Ihmettelin, että oliko niitä jalkoja tosiaan särkenyt niin kovasti, nythän tämä tuntuu jo melko kevyeltä ja pääsi taas nauttimaan täysillä vaelluksen mukavasta kulusta.
Yötön yö. Kello 11 illalla.
Yötön yö. Kello 12 illalla.
Lähtöpäivänämme oli vielä hellettä ja kirkasta keliä, jolloin pääsimme ensi kertaa todistamaan ja ihailemaan aivan pohjoisen Lapin yötöntä yötä, jossa aurinko paistaa vielä kirkkaasti kello yksi yöllä – ollen vuorokauden pimein hetki – siitä se aurinko jälleen lähti nousuun. Oli todella hämmentävä olo. Kuitenkin Rovaniemelläkin tulee keskiyöllä pinkin hämärä hetki.
Tämän jälkeen säät viilenivät juuri sopivaan vaelluslämpötilaan, öisin parista viiteen asteeseen, päivisin n. 10 astetta. Kohokohtia olivat yöttömän yön näkemisen lisäksi tunturikasvien oppiminen kuin se, että pääsi valmistamaan ruokaa itse, erämaajärvestä pyydetystä harjuksesta. Lempipaikkoja vaellukselta olivat Hammastunturin huippu, Villinkijärvi ja Appistuntureiden satumainen tunturikoivikkorinne.
Kulkemamme reitti. Raksit ovat yöpaikkoja – aina jonkin vesistön äärellä. Markus keksi vallan hauskan ja luovan idean eli hyödyntää Lemmenjoella kulkevaa venettä, jolla pääsee Lemmenjoen eteläpäähän. Sieltä pystyisi vaeltamaan Hammastunturin halki takaisin Ivaloon.
Huikeat näkymät Hammastunturilta Hammasjärvelle päin
 |
 |
Sielikkö vasemmalla. Oikealla tunturikoivikon suojassa oleva satumetsän näköinen leiriytymispaikka.
Kalastusta keskiyön auringon alla
Ei haittaa, vaikkei kala nappaa.
Kolean vilakoilla keleillä nuotion äärellä pääsi onneksi lämmittelemään. Linssikorma tuloillaan.
 |
 |
Oikealla omenahyvettä jälkiruoaksi ja toisen illan papu-riisipaistosta tulossa tortillalettujen täytteeksi
Näkymä Appistuntureilta
Kuskusia, kesäkurpitsaa, karpaloita, kikherneitä, pähkinöitä ja dukkahia. Nam! Tämä resepti löytyy Retkiruokakirjasta
Vaelluksen loppukilometreillä
6 kommentit
Kiitos retkikuvauksistasi! Ihana alkaa suunnittelemaan omia retkiä. Nämä toimivat innoittajina, ja upeat kuvat!
Aivan mahtavaa =) Juuri retki-inspiraatioksi näiden toivon tuottavan 🙂
Olen viikon päästä lähdössä Hammastunturin erämaahan, tosin eteläpäästä Pahaojalta päin, repussa esimerkiksi linssikormaa.
Onpa kiva kuulla =) Kivaa vaellusta!
Retkiruokakirjan herkut olivat menestys, kiitos! Jos ikinä päätätte Markuksen kanssa alkaa vetää talvivaelluskursseja/retkiä, täällä yksi kiinnostunut kollega Kuopiosta! Talvella en yksin halua kairaan lähteä. Olen kovasti nauttinut paitsi resepteistäsi, myös Sinun ja Markuksen retkipostauksista ja varustepohdinnoista.
Ihan mielenkiinnosta, minkälainen kenkästrategia teillä oli reissussa? Minulla oli polkujuoksukengät ja leiriin sitten erikseen kuivat sukat ja pakastepussit, jotteivat märät kengät kastele kuivia sukkia. Lähdin siitä, että suomalainen erämaa on märkä, ja niinhän se oli näin elokuussakin, kesäkuussa vielä varmasti paljon märempi.
Kiitos paljon, kiva kun ruoat maistuivat =). Ja kiitos myös luottamuksenosoituksesta – kuka tietää minne elämä johdattaa.
Kenkäkeskustelu onkin mielenkiintoinen! Sullahan oli hyvä ja kevyen kuuloinen strategia. Mulla (Saaralla) oli vain vaelluskengät Hammaskairassa- ja märissä kengissä saikin vaeltaa, sillä vaelluskengät eivät pitkään pidä vettä jatkuvasti märässä maastossa kulkiessa. Hankin myös sellaiset sealskin-sukat, jotka osottautuivat täysin turhiksi ja kalliiksi ostokseksi – sillä päästivät vettä läpi siinä missä sukatkin, mutta ehkä vain vartin myöhemmin kuin normaalit sukat olisivat päästäneet. Markuksella oli mukana polkujuoksukengät ja kumpparit – joita sitten vaihteli vähän maaston mukaan.
Kumisaappaat osottautuivat hyväksi valinnaksi ja nyt loppukesän vaelluksen vaelsinkin itse kokonaan kumisaappaissa Kaldoaivissa, kuten Markuskin. Siellä tosin on niin soista koko ajan, että kumpparit olivat juuri hyvä valinta :). Kannoimme myös polkujuoksulenkkareita rinkassa, koska kuvittelimme vaihtelevamme niitä maaston mukaan. Ei vaihdeltu :D.