Vaeltaminen raskaana

Melko pian tammikuussa positiivisen raskaustestin tehtyäni rupesin googlailemaan tämän postauksen otsikolla, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ”vaeltaminen raskaana”. Vaan löytyi todella vähän, jos minkäänlaista, tietoa varsinkaan ihan alkuraskauden jälkeen tehdyistä vaelluksista.

Onko siis niin, ettei kukaan vaan enää myöhemmässä raskaudessa vaella – tai ainakaan ole internetiin kertonut siitä? Totta kai kaikki riippuu omasta voinnista, mutta onko esimerkiksi niin, että vatsa on vain kerta kaikkisesti rinkan lantionvyön tiellä, tai muuta vastaavia yleismaailmallisia rajoitteita, kun aiheesta ei löydy nykypäivän loputtomalta tuntumasta internetin maailmasta oikeastaan mitään – ainakaan tuntemillani kielillä. 

Ensimmäisen raskauden kohdalla saattoi vain arvailla ja ihmetellä, kun ei vielä ollut muutenkaan tietoa, miltä raskaus tuntuu (vastaus: raskaalta), tai kuinka pitkälle pysyy itse liikuntakykyisenä (tuleeko kovia liitoskipuja, supistuksia liikkuessa tai hengenahdistusta). Toisaalta raskaudet ovat kaikki erilaisia myös yksilötasolla. Vaikka yksi raskaus menisi tietyllä tavalla, voi toinen mennä aivan toisella tavalla voinnin ja oireiden puolesta. Alussa luotin siihen, että hyvä peruskunto ja liikunnallinen elämäntapa kantaisi raskauden ajan ja pitäisi myös raskauden ajan suorituskyvyn hyvänä. Vaan ei se välttämättä niin sitten menekään.. Ihan jo ensimmäisen kuukauden aikana huomasin hengästyväni, jos piti puhua ja kävellä samaan aikaan, puhumattakaan mitä pidemmälle raskaus on edennyt.. Epäilykset vaelluksien suhteen alkoivat hiipiä. 

Mitään pitäviä vaellussuunnitelmia en tietenkään uskaltanut tehdä, mutta erilaisia aihioita suunnittelimme, että jos vointi sallii niin sitten lähdetään. Missä tahansa vaiheessa raskautta vaeltaminen on tietysti ensisijaisesti kiinni omasta voinnista ja siitä, että raskaus on edennyt normaalisti. Riskiraskaudessa kannattaa keskustella asiasta kätilön/gynekologin kanssa. En itse myöskään lähtisi, jos normaalikin liikkuminen aiheuttaisi jatkuvasti supistuksia.

Raskausviikko 28 Hammastunturin erämaassa

Ensimmäinen kolmannes ja vaellusajatukset

Aivan alkuraskaudessa, viikoilla 6-8, olin vielä suht normaalivointinen, mutta tavallista väsyneempi. Olimme suunnitelleet tammikuussa lähtevämme hiihtovaellukselle tuohon aikaan, mutta se peruttiin monestakin syystä. Oli jatkuva huoli ja pelko siitä, onko tämä todellinen raskaus, vai tuulimuna tai kenties kohdunulkoinen raskaus. Jännitin joka vessassa käyntiä, että onko tullut veristä vuotoa, meneekö raskaus nyt kesken. Ajatukset olivat vain ja ainoastaan raskaudessa, ja tuntui, ettei muuhun pystynyt keskittymään, eikä vaelluksestakssn pystyisi niin ikään nauttimaan. Toisekseen juurikin huolieni mukaisesti alkuraskauden keskenmenoriski on vielä kohtalaisen suuri (10-15% on pelkästään tuulimunaraskauksia), enkä haluaisi saada keskenmenoa keskellä erämaata kovan pakkasen kourissa. Kohdunulkoinen raskaus taas on selvästi harvinaisempi, mutta sillä on sitäkin graavimmat komplikaatioriskit. Jos munanjohdin repeää ja alkaa vuotaa vatsaonteloon, on päästävä hyvin äkkiä sairaalaan. Vatsaonteloon vuotava veri voi viedä pahimmillaan hengen. Vielä kun taustalla itselläni on kohdunulkoiselle raskaudelle altistava tekijä, niin oli vain parempi jättää vaellus tekemättä niin kauan, kun ei ole käynyt varhaisultrassa, jossa voitaisiin todeta, että raskaus on todellinen ja oikeassa paikassa. Ainakin sen jälkeen kohdunulkoisen raskauden komplikaatioriskeiltä vältyttäisiin, vaikka muusta syystä keskenmeno tulisikin.

Alkuraskautta painoi myös voimakas väsymys. Saatoin nukahdella ja tupsahtaa maahan makaamaan ihan joka välissä. Väsymys oli ajoittain niin voimakasta, että liikkuminenkaan ei sitä mitenkään poistanut, jolloin vaeltamisajatukset eivät olleet mielekkäimmillään.

Ensimmäisen kolmanneksen aikana alkoi jo voimakas hengästyminen, ja myös kylmänsietokykyni laski, ja niin myös ainakin helmikuun suhteen (rv 9-13) vaellusajatukset oli hylättävä ja siirrettävä tuonnemmas. 

Raskausviikolla 21 Käsivarren erämaassa

Toinen kolmannes ja vaellusajatukset sekä toteutuneet vaellukset

Toinen kolmannes alkoi itselläni maaliskuun alussa, heti ensimmäisen virallisen ultran, eli rakenneultran jälkeen, josta saatiin huojentavia uutisia. Kun kaikki on tässä ultrassa hyvin, niin keskenemenoriski pienenee huomattavasti. Juuri maaliskuun alkuun olimme vuotta edeltävästi sopineet Ankarien Mokkapalojen kanssa kahden viikon hiihtovaelluksen, jonka oli tarkoitus suuntautua Sarekin länsilaidalle Padjelantaan, hyvin syvälle erämaahan. Päivämatkat olisivat pakostikin pitkiä ja pisimmillään oltaisiin usean täyspitkän hiihtopäivän päässä mistään lähimmästä tiestä. Moottorikelkkauria ei ole ja kelkkailu on lähtökohtaisesti kielletty tuolla alueella. Pelastusmielessä ne saavat tietysti kulkea, mutta kuinka helppoa se on, jos keli onkin heikko? Puhelinkentät eivät toimi yhtään missään syvällä Ruotsin erämaassa, eikä terävähuippuisille yli tonnin vuorille voi nousta sitä etsimään – talvella nyt puhumattakaan.

Hyvin syvälle erämaahan mentäessä meillä onkin aina käytössä Garmin inReach, eli satelliittipuhelin, jolla saa hälytettyä apua mistä vain. Suomessa löytyy pääosin hyvin kenttää, kun vain kapuaa tunturin laelle. Mutta nyt raskausaikana satelliittipuhelin on kulkenut ihan joka vaelluksella ja tulevaisuudessa varmasti aina lasten kanssa vaeltaessa. 

Lähinnä suurin riski toisella kolmannekselle on oma vointi ja jaksaminen. Se voi vaihdella nopeastikin ja tässäkin vaiheessa hengästyin jo helposti (vaikka myöhempään raskauteen verrattuna tämä hengästyminen ei ollut vielä mitään). Nukahdin joka ilta kello 8.30-9.00 aikaan, ja tarvitsin hyvin pitkiä yöunia. 

Jos epäilet keskenmenoa vaelluksella

Pienempi riski on tietysti keskenmeno, mutta se on aina olemassa. On aina hyvä miettiä, että raskaana vaeltaessa vaellukselta on hyvä päästä tarvittaessa suht nopeasti pois ja saada ylipäänsä hälytettyä apua. Tässä vaiheessa raskautta vauvaa (virallisesti sikiötä) ei voisi pelastaa keskenmenon sattuessa, mutta varsinkaan yhtään runsaamman verisen vuodon alkaessa haluaisi päästä sairaalaan tarkistamaan joka tapauksessa tilanteen, onko kyseessä keskenmeno vaiko kenties toivottavasti vain jonkin hematooman puhkeaminen. Ja varmasti muutenkin haluaisi poistua vaellukselta, jos keskenmeno sattuisi.

On hyvä tietää oma veriryhmänsä ja erityisesti, onko Rhesus positiivinen vai negatiivinen (mikä tutkitaan neuvolassa ennen rakenneultraa). Jos yli kahdeksannella raskausviikolla Rhesus negatiivinen äiti saa keskenmenon, olisi syytä antaa anti-D-immunoglobuliinia pistoksena muutaman päivän sisällä keskemenosta, eli sairaalaan olisi päästävä kuitenkin piakkoin, tai muutoin äidissä muodostuvat vasta-aineet voivat aiheuttaa ongelmia seuraavan raskauden aikana.

Barraksella raskausviikko 14

Lähdimme kahden viikon hiihtovaellukselle (rv 14 ja 15)

Sarekin suunnalle suuntautuva hiihtovaellus olisi aivan liian syrjäinen ja raskas itselleni. Ilmoitimme ystävillemme, että minä ja Markus ei lähdetä tuonne, muut saavat kyllä toteuttaa suunnitelman. Menisimme jonnekin muualle, jossa ollaan lähempänä autoteitä ja jossa kulkisi moottorikelkkauria lähettyvillä, eli olisi mahdollista päästä vaellukselta alle vuorokaudessa pois. Ja jonnekin, jossa päivämatkat eivät olisi niin pitkiä. Ystävämme vastasivat, että pysytään mieluummin yhdessä ja mietitään yhdessä uusi kohde. Näin päädyimme Barras&Pältsan kahden viikon hiihtovaellukselle, josta olen kirjoittanut oman postauksen.

Välipäivät ja päiväunet kelpasivat näissä maisemissa

Pidimmekin tuolla hiihtovaelluksella joka toinen päivä välipäivän eli leiri pysyi aina kaksi yötä samassa pisteessä. Pääsin siis nukkumaan mukavasti päiväunia. Päivämatkat olivat n. 10 km luokkaa, vähän alle tai yli, eikä suuria korkeuseroja ollut. Hankikanto oli kauttaaltaan erinomainen eli kulku oli periaatteessa aika kevyttä. Markuksella oli meidän osalta kaikki painava ahkiossaan, eli sain itse tavallista kevyemmän ahkion. Tämä tuntui ihan hyvin tehtävissä olevalta, vaikka huomasin olevani tavallista väsyneempi mitä yleensä tällaisen matkan jälkeen. Simahdin joka ilta tasan klo 9. Kaverit nauroivat, kun yritin sinnitellä Mokkapalavereissa hereillä. Pidin silmiä kiinni puhuessanikin.

Talvella vesiä joka tapauksessa lämmitetään tai keitetään, ja huolehdittiin siitä, että oma juomaveteni oli aina keitettyä (yön aikana jäähtyi mukavasti juomakelpoiseksi). Huomasin myös palelevani tavallista enemmän, eli vaatekerroksia oli oltava tavallista useampia. Onneksi lämpötilat olivat suht kivat läpi vaelluksen. Enimmillään oli -20 öitä, eli ei juuri mitään siihen nähden, mitä yleensä maaliskuun alussa noin pohjoisessa. Päiväsaikaan oli miellyttävää -10 astetta tai vähän lauhempaakin. 

Hiihtäminen on muutenkin raskaana ollessa ollut se mukavimmalta tuntuva laji

Vielä yksi loppukevään viikon hiihtovaellus (rv 21)

Raskausviikosta 17 eteenpäin alkoi todellinen hengästyminen, puuskuttaminen, hapottaminen ja hengenahdistus. Välillä jo yksien rappusten jälkeen tunsi tuupertuvansa maahan ja vähintään piti pitää hyvä tauko maitohappojen tasaamiseksi reisistä. Kovalla tasamaalla kävely sujui vaivoitta, mutta pienikin ylämäki ja tahti hidastui, sydän hakkasi ja hirveä puuskuttaminen. Siitä eteenpäin samat hengästymisoireet ovat vain jatkuneet (tätä kirjoittaessa meneillään rv 30).

Ystäväni Susanna Ylinen, tunnettu lapsiperheretkeilijä ja ultraurheilija, totesi kuitenkin kannustavasti, että ei hengästyminen ole vaarallista. Ja eihän se ole, pitää vain pysähdellä ja levätä tarpeen mukaan.

Lempiasentoni vaelluksella raskausviikolla 21

Tai ehkä se olikin tämä.. Taisin itse pilkkiä enemmän kuin harjoittaa varsinaista pilkkimistä

Lähdimme vielä aivan huhtikuun lopun teräshangille Käsivarren erämaahan. Olimme haaveilleet jo pidempään pilkkivaelluksesta ja nyt olisi hyvä hetki toteuttaa se. Jos kerran aikoo pilkkiä, niin päivämatkojen on oltava lyhyitä, jotta sille jäisi aikaa. Ja nyt joka tapauksessa tässä vaiheessa raskautta päivämatkat olisi hyvä pitää lyhyinä. Jälleen Markukselle pakattiin selvästi painavampi ahkio ja päivämatkat olivat 5-8 km luokkaa, paitsi sitten tehtiin yksi pidempi päivä, kun sairastuin voimat vievään flunssaan ja haluttiin nopeammin pois ennen kuin Markuskin sairastuisi. Sairastuessani Markus veti perässään sitten meidän molempien ahkiot – ja vielä sen kaikista raskaimman päivän, kun noustaan Meekolta Kuonaria kohti :D. Tästä vaelluksesta tulee myöhemmin vielä joskus oma postauksensa. 

Vaellettiin Kalottireitin ulkopuolella (kunnes sairastuin), mutta kuitenkin muutaman kilometrin säteellä siitä. Kalottireitillä kulkee jatkuvasti kelkkailijoita, joilta voisi tarpeen mukaan pyytää kyydin takaisin Kilpisjärvelle. 

Vaellus sujui hyvin rennoissa ja aurinkoisissa merkeissä. Makasin pilkki kädessä – lähinnä itse pilkkien ja nukahdellen :D. Raskauden huomasi nimenomaan ylämäissä puuskuttaessa, mutta olimme suunnitelleet reitin niin, ettei ylämäkiä juurikaan tullut.

Raskausviikko 28 Hammastunturin erämaassa

Viimeinen raskauskolmannes ja vaellusajatukset sekä toteutuneet vaellukset

Kaikista eniten mietitytti raskauden viimeinen kolmannes. Koko kesä olisi omaa viimeistä kolmannesta, eli jäisikö kesävaellukset ehkä tyystin sitten tekemättä? Juuri tuolla Käsivarren huhtikuisella pilkkivaelluksella törmäsimme kuitenkin henkilöön, joka kertoi olleensa vaimonsa kanssa Hetta-Pallas vaelluksella, kun vaimolla oli enää 5-6 viikkoa laskettuun aikaan. Okei, eli rinkka ei ehkä sittenkään ole ainakaan este, vaan lähinnä oma jaksaminen? Tästä uutisesta sai lisäpontta, että kyllä me lähdetään vielä ihan alkukesästä yrittämään rentoa kesävaellusta.

Viimeisellä raskauskolmanneksella vauvalla on jo hyvä todennäköisyys selvitä, jos synnytys käynnistyisi tai tulisi muuten uhkaava tilanne (liikkeiden vaimentuessa olisi hyvä käydä tarkastuksessa ennen kuin on liian myöhäistä). Sen vuoksi on entistä tärkeämpää olla lähellä tieverkostoa ja avun saantia. Tietysti mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään, kannattaa todella tarkoin harkita lähtemistä minnekään kauemmas. Itse olen arponut, uskaltaako raskausviikolla 36 lähteä enää 3-4 yön retkelle kauemmas Rovaniemestä. Epätodennäköistä, että synnytys käynnistyisi, mutta sitä kun ei koskaan tiedä.

Mietitytti myös:

• Painaako rinkan lannevyö ikävästi kohtua?
• Miten nukkuu makuualustalla teltassa ison vatsan kanssa?
• Miten jaksaa?
• Löytyykö vielä päälle sopivat vaatteet, ettei ainakaan tarvitsisi hankkia mitään.

Kesävaellusreitin suunnittelussa huomioitavaa

Talvella lumi tasaa maastonmuodot, eikä oikeastaan ole kuin tasaista, ylä- tai alamäkeä, kun taas kesällä erämaan maasto voi olla kivistä, soista, rakkaista, kumpareista tai tietysti myös vaikka mukavaa, helppoa kangasmetsää. Maasto vaikuttaa huomattavasti siihen, kuinka raskaalta eteneminen tuntuu ja mitä vauhtia pääsee eteenpäin. Itse pyrimme suunnittelemaan reitin paikkaan, jossa tarvittaessa välttyy suuremmilta korkeuseroilta ja jossa perusmaasto todennäköisesti olisi ok kulkuista (ei esim. Vätsärin kivikkoa). Reitti kannattaa suunnitella myös niin, ettei isompia joen ylityksiä tulisi, ihan varmuuden vuoksi kaatumisriskiä välttääkseen. Vaellussauvat kannattaa ehdottomasti nyt olla käytössä, jos et yleensä niitä käytä, sillä ne auttavat huomattavasti tasapainossa ja kompasteluissa, ettei vain kaatuisi. Toisaalta painavahko rinkka vetää kyllä yleensä kaatuessa taaksepäin.

Yleisesti ympyräreitti on turvallisempi suunnitelma kuin läpivaellus, ellei ole kyse esim Pyhä-Luosto-vaelluksesta, jossa vaellusreitti ei ole koskaan kaukana autotiestä. Ympyräreittiä on yleensä helpompi lyhentää jaksamisen mukaan.

Kesällä on vielä tärkeämpi huolehtia veden puhdistustuksesta. Toki talvellakin, mutta siinä missä talvella voi käyttää siistiä pintalunta tai hyisen kylmiä virtaavia vesiä, joissa on hyvin pieni sairastumisriski, niin kesällä vesistöissä taudinaiheuttajat lisääntyvät herkemmin. Tästä lisää tuonnempana.

Kesävaelluksella kuljetaan rinkka selässä, kun taas talvella voi välttää rinkan kantamisen kokonaan, ja ahkiovyö tulee yleensä niin alas, ettei se paina kohtua. Kannattaa testata pakatun rinkan kanssa kävelyä ennen matkaan lähtemistä, jotta tietää, painaako lantiovyö itsellä ikävästi. Lantiovyö asettui minulla hyvin vatsan alle, mutta siihen ei saanut samanlaista puristusta (koska sitten olisi taas painanut kohtua) ja siten ei saanut samanlaista tukea lantiovyöstä kuin yleensä, vaan rinkan paino tuli nyt selvästi enemmän harteille, mikä teki kantamisesta raskaampaa.

Mitään hyttyskarkotteita tai -myrkkyjä (kuten Offia) ei suositella raskaana oleville. Kunnon hyttysaikaan näistä ei myöskään ole muutenkaan enää hyötyä. Ainoa keino suojautua on pitkät vaatteet ja hyttysverkko, ja näillä ollaan muulloinkin yleensäkin vaellettu.

Viikon kesävaellus Hammastunturin erämaassa (rv 28)

Vielä edeltävällä viikolla meinasin perua suunnitellun vaellusreissun. Olin 2 km suunnistusreitillä (kävellen) ilman kantamuksia ja tuntui todella raskaalta ja hengästyttävältä kävellä epätasaisessa maastossa. Tuohon matkaan kului 1,5 tuntia ja lopuksi sain vielä pitkäkestoisen supistuksen. Tähän kun vielä laitetaan rinkka selkään..

No, mikään ei kuitenkaan estäisi kokeilemasta. 

Lähdettiin matkaan vailla mitään reittisuunnitelmaa. Kohteeksi valikoitui Hammastunturin pohjoisosa, jonne kiemurtelee useita metsäautoteitä erämaan laidoille ja keskemmällekin, eli lähin autotie löytyisi aina alle päivämatkan päästä. Ajatuksena kuunnella täysin omaa jaksamista. Ollaan vaikka yhdellä järvellä koko viikko ja käydään sieltä käsin tekemässä päiväretkiä tai ollaan vaan ja kalastellaan. Jälleen kerran Markukselle oli pakattu kaikki painavampi.

Ylämäetkin lopulta pääsee ylös, askel kerrallaan. Kesällä ei ainakaan ole mihinkään kiire, kun valoa riittää vuorokauden ympäri.

Tehtiin 2-8 km päivämatkoja, jotka tuntuivat varsin sopivilta. Sopivan rento ja aivan ihana reissu. Ylitin omat odotukset jaksamisen suhteen. Olin aivan hämmästynyt, että jaksoin pääasiassa hyvin, paremmin kuin yleensä tähän asti, ei kertaakaan supistuksia, ja päästiin jopa tunturien laelle telttailemaan. Ylämäet menivät etanamaista mateluvauhtia taukoja pitäen, askel kerrallaan. Hiljaa sitä pääsee lopulta kuitenkin perille. Tästäkin vaelluksesta tulee vielä oma postauksensa :).

Vaatteiden suhteen käytin omia vaellustrikoitani, jotka vain jäivät sitten vatsan alapuolelle. Kaikki takit olivat Markukselta. 

Teltassa makuualustalla nukuin paremmin kuin kotona konsanaan. 10h sikeitä unia yhdellä vessaheräämisellä. Sekä kyljellä että selällä nukkuminen oli itselleni helppoa (kyljellä nukkuminen oli jopa kotisänkyä helpompaa). Käytössäni oli Markuksen vanha makuualusta, joka on omaani leveämpi, mikä varmasti auttoi asiaa.

Hygieniasta ja ruokahygieniasta tarkempi huolehtiminen raskaana vaeltaessa

Vaelluksella hygieniaolosuhteet eivät yleensä ole kovin maireat, mutta eipä se ole noin yleensä haitannut.

Raskaana ollessa käsihygieniasta kuitenkin kannattaa huolehtia. Vessassa käynnin jälkeen pestiin käsiä biohajoavalla, retkeilykäyttöön tarkoitetuilla saippualastuilla. Ne ovat pienessä kotelossa olevia kuivia lastuja, jotka veteen koskettaessa muuttuvat hierottavaksi saippuaksi. Vaikka käytössä on biohajoava saippua, niin käsien pesu tulisi tehdä vesistön ulkopuolella. Toinen kaataa vettä käsille, samalla kun itse pesee niitä.

Kuivattu ruoka on hyvin säilyvää ja turvallista. Enemmän tulee miettiä mahdollisia tuoreita raaka-aineita. Yleensä meillä on kesävaelluksella ollut mukana jokin kova juusto (ja voi, jos kalastetaan), joiden kanssa ei kovallakaan helteellä ole tullut mitään ongelmia. Jos meille olisi sattunut kovat helteet, en olisi ottanut näitä nyt mukaan lainkaan. Öljy riittää kyllä kaikkeen rasvaksi ja juustojen tilalla vaelluruoissa käytän yleensä muutenkin lähinnä ravintohiivahiutaleita. Leipinä meillä oli mukana rieskaa, jota paistettiin öljyssä molemmin puolin. Tulee ihan letun makuisia, todella herkullista, eikä jää kaipaamaan mitään leivän päällisiä!

Raskausaikana olen syönyt vaelluksilla leipänä käytännössä öljyssä paistettua rieskaa – todella herkullista!

Talvivaellukselle saattaa ottaa enemmän tuoreita (eli siis ei-kuivattua) ruokaa mukaan. Jos lämpötila pysyy koko ajan hyvin pakkasen puolella, ei tarvitsekaan miettiä ruoan säilyvyyttä. Jos lämpötilat kuitenkin sahaavat nollan yli, kannattaa olla tarkempi. Esimerkiksi päiväsaikaan kevätaurinko saattaa lämmittää hyvinkin ilman lämpötilan auringossa jopa 16 asteiseksi, vaikka öisin sukellettaisiin edelleen -20 – -30 lukemiin. Nimenomaan sulamis-jäätymiskierre on otollinen bakteerien kasvualusta. Tämä nyt ei tietenkään haittaa keksejä, karkkia, suklaata tai välttämättä edes leipää – mutta ainakin esimerkiksi pakastemarjoja, leivän sisälle laitettuja tuotteita, kuten juustoa, pinaattia, levitteitä yms. Siinä missä olemme esimerkiksi yleensä tehneet talvivaelluksille kaikki leivät valmiiksi täytettyinä, niin nyt söin näitä vain ensimmäisinä päivinä ja muina päivinä öljyssä paistettua rieskaa.

Veden puhdistus

Siinä missä normaalisti juomme pohjoisen vesiä ihan sellaisenaan (tiedostaen, että aina on olemassa vatsataudin vaara, jos yläjuoksulla onkin kuollut eläin tai ulostetta), niin raskaana on hyvä olla tarkempana. Olemmekin nyt raskaana ollessa ottanut vettä vain virtaavista vesistä ja puhdistaneet kaiken veden – jopa löytämämme lähdeveden.

Vesi voidaan puhdistaa keittämällä (tulisi keittää pari minuuttia, ei vain kiehauttaa), suodattamalla siihen tarkoitettujen puhdistimien läpi tai vedenpuhdistutableteilla. 

Talvivaelluksella vesi on helppo keittää, kun polttoainettakin on muutenkin varattu lumien sulatteluun ja keittelyyn vedeksi, ja vesi myös jäähtyy viileäksi yön yli säilyttäessä. Kesällä vesiä ei halua keittää, koska tarvitsisi kantaa aika paljon ylimääräistä kaasua sitä varten, mutta myöskin haluaisi ennemmin juoda raikasta, kylmää vettä ja saada sitä heti. Talvivaelluksilla ahkiossa kuljetetaan koko päivän vedet kerralla, kesällä vain mahdollisimman vähän kerralla. 

Sawyer Squeeze on kevyt ja näppärä vedenpuhdistaja

Kesällä paremmat vaihtoehdot ovat siis vedensuodatin tai puhdistutabletit.

Puhdistutabletit tekevät vedestä pahanmakuista, ja ainakaan osaa niistä ei suositella raskaana oleville. Eräs lukija kertoi soittaneensa teratologiseen tietopalveluun ja kysyneensä, saako Micropur Forte- vedenpuhdistustabletteja käyttää raskaana, niin näitä ei kuulemma suositella, sillä ne sisältävät hopeaa ja trokloseeninatriumia. Muista tableteista ei itselläni ole teratologista tietoa, mutta olen ainakin kahta erilaista käyttänyt aikoinaan ja molemmat tekivät vedestä pahanmakuista, eli jo sen puolesta ei kiitos.

Paras vaihtoehto on suodattaa vesi veden puhdistukseen tarkoitetulla suodattimella. Meillä on Sawyer Squeeze, joka on erinomaisen näppärä, kevyt ja vesi virtaa sen läpi helposti (monesta muusta suodattimesta olen kuullut, että saadakseen veden kulkemaan sen läpi, tulee käyttää oikein todella paljon voimaa). Sawyerin valmistajat kertovat sen poistavan 99,9999% bakteereista ja alkueläimistä. Sawyeria ei suositella käytettävän pakkasella.

Ajatuksia ihan loppuraskauden retkeilystä

Omat kokemukseni raskaana vaeltamisesta ylittivät ennakkoajatukset. Tärkeintä on kuunnella omaa vointia ja olla suunnittelematta liian pitkiä etappeja. On hyvä edetä sitä tahtia, mikä itselle tuntuu sopivalta ja pitää välipäiviä.

Nyt olen viikolla 30. Tästä eteenpäin loppuraskaudelle ei olla edes suunniteltu mitään vaelluksia. Sen verran painavammalta ja isommalta vatsa tuntuu jo nyt viikolla 30 kuin viikolla 28. Katsotaan, jos jonkin pitkän viikonlopun melontaretken ehtisi vielä tehdä ennen kuin ollaan niin myöhäisillä viikoilla, ettei enää viitsi poistua liian kauas sairaaloista. Melonta on tuntunut ainakin itselleni sopivalta liikkumismuodolta, kun ei tarvitse kannatella koko kehon painoa liikkuessa, ja kevyesti meloessa ei ole tullut liikaa jännitystä keskivartalolle. Ihan arkipyöräily on tuntunut itselleni sen verran raskaalta, että pyörävaelluksia en varmasti olisi jaksanut tehdä, mutta toisille tämä saattaa taas olla hyvinkin hyvä tapa retkeillä raskauden aikana.