Mustikkamurupaistos retkellä – Retkietiketti ja muistutuksia vastuullisesta retkeilystä

Kaupallinen yhteistyö Kulta Katriina

Mustikoita! Metsämansikoita, kanttarelleja..! Ne kaikki ovat täällä taas – ihanaa. Ympärillä tuoksuu kuusi ja sammal. Tosin sammal tuoksuisi vielä vahvemmin, jos oltaisiin saatu hieman enemmän sadetta. Metsän siimeksessä marjoja poimien ajatus virtaa ja mieli rentoutuu. Jo nuorena hoksasin marjojen poiminnassa olevan jotain erityistä. Mustikassa sain ne ”elämän suuret ideat ja ajatukset”.

Ollaan kyllä tosi onnellisia, että me voidaan noin vain kävellä metsään ja poimia sieltä marjoja ja sieniä. Tauoilla saadaan käyttää kuntien tai metsähallituksien ylläpitämiä laavuja ja levähdyspaikkoja. Saadaan nauttia jopa valmiiksi pilkotuista polttopuista. On opastettuja luontoreittejä ja yleisessä käytössä olevia huusseja. Kansallispuistoihin ja retkeilyalueille on tullut jopa kierrätysastioita – ihan Kilpisjärven erämaan perukoillakin olemme törmänneet lasin-, metallin- ja pahvinkeräykseen. Puhumattakaan autiotuvista. Lähes missään muualla maailmassa ei kansalaisiin luoteta näin paljoa, että jätettäisiin ovet auki olevia mökkejä metsän keskelle. Kylläpä meitä suomalaisia hemmotellaan :).

Siinä missä meille annetaan näin paljon, niin vastuu on myös meillä retkeilijöillä ja luonnossa liikkujilla. Kun käytämme meitä varten tehtyjä fasiliteetteja, niin on vastuu myös tutustua niiden ”käyttöohjeisiin” ja yleisiin sääntöihin, jotta autiotuvat, laavut ja muut rakennetut kohteet pysyvät kunnossa. Ja ennen kaikkea, jotta vahingoitamme mahdollisimman vähän itse luontoa siellä liikkuessamme. Saamme luonnolta niin paljon hyvää (ei pelkästään luonnonantimia, vaan myös henkistä hyvää), että on meidän tehtävä pitää siitä myös vastavuoroisesti huolta, jotta ympäristö voi hyvin ja säilyy mahdollisimman koskemattomana sen eliölajeille kuin myös tuleville retkeilijöille. Suhde ei ole yksipuolinen 😊.

Varsinkin retkeilyn aloittaessa on itse tullut tehtyä monia mokia. Olen telttaillut väärällä paikalla, olen taittanut puusta oksan kärjen, olen ajattelemattomana tiskannut suoraan vesistössä.. Olen todennäköisesti käynyt joskus uimassa hyttysmyrkkyä ihollani. Ihan hävettää, kuinka ei ollut tullut silloin riittävän hyvin perehdyttyä retkietikettiin, vaan ihan vaan lähdetty tai otettu muista mallia. Toisaalta tämä on ihan tavallista ja sitä huomaa tapahtuvan ympärillä jatkuvasti. Kun yksi postaa someen kuvan teltastaan jossakin hienossa paikassa, niin siellä on heti kymmenen perässä – tarkistamatta oliko ensimmäinenkään ihan laillisella telttapaikalla. Harvapa meistä tahallaan haluaa tehdä ilkivaltaa tai tuhota luontoa (vaikkakin kyllä taas ihmetytti kovasti, kun uutisoitiin, että kansallispuistojen nuotiopaikoilta on varastettu polttopuita). Suurin osa meistä vain ei ole tullut ajatelleeksi. Onneksi yleensä oppii kerrasta, samaa mokaa ei toista. Ja juuri siksi on tärkeä, että retkietiketistä ja luonnossa toimimisen pelisäännöistä puhutaan laajemmin.

Telttailu

Nykyään tiedän, että jos suunnittelen telttailua, niin tarkistan ensin, esimerkiksi luontoon.fi -sivustolta, onko aikomassani paikassa luvallista telttailla – ja missä. Koulusta monelle on jäänyt mieleen ”jokamiehenoikeudet” ja sen pohjalta kuvittelee, että telttaillahan saa kaikkialla. Kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa on kuitenkin omat sääntönsä ja enemmän rajoituksia – koskien muutakin kuin telttailua. Yleensä telttailla saa vain tulipaikkojen vieressä, laavuilla, autiotuvissa tai näiden välittömässä läheisyydessä. Poikkeuksia on (esimerkiksi Torronsuon kansallispuisto on ainoa kansallispuisto, jossa ei saa telttailla – ja Lapista taas löytyy kansallispuistojen syrjävyöhykkeitä, jossa voi vapaammin yöpyä). Talvella leiriytymissäännöt ovat lähtökohtaisesti vapaammat.

Tulenteko

Laittomia nuotiota näkee tuon tuosta luonnossa liikkuessa. Tiesithän, että avotulen teko ei kuulu jokamiehenoikeuksiin? Tulta saa tehdä vain niille erikseen merkityillä tulipaikoilla – ja ensin on tarkistettava voimassa olevat metsäpalovaroitukset. Tulipaikoillakaan ei saa tehdä tulta metsäpalovaroituksen aikaan (tätäkin näkee, joten tätäkin oli korostettava). Jos olet nuotiopaikalla viimeinen, odotathan myös, kunnes tuli ja hiillos on sammunut ennen kuin jätät nuotiopaikan. Poikkeuksia avotulenteko-oikeuksiin on oikeastaan vain Lapins syrjävyöhykkeillä ja erämaa-alueilla.

Vastuullinen retkeilijä huomioi toki kanssaliikkujat, eikä melua tai lähde juhlimaan kovaäänisesti telttailupaikoille. Varsinkin kansallispuistoissa, suosituissa kohteissa, suositellaan käytettävän valmiita polkuja, sillä päiväretkikohteissa liikkuu niin paljon ihmisiä, että maaperä kuluu muuten liiaksi. Yleensä polut on tehtykin kulkemaan hienoimpien paikkojen läpi. Liikkumista polkujen ulkopuolella voi olla muutenkin rajoitettu, esimerkiksi Kevon luonnonpuistossa ei saa poiketa poluilta sulan maan aikaan.

Hetken hengähdystauko kaikesta sääntöviidakossa. Ei unohdeta sitä, miksi retkelle lähdetään. Pysähtyminen hetkeen. Ympäristön äänet, tuoksut, miltä ilma tuntuu iholla. Olen poiminut pari rasiallista mustikoita ja jonkin aikaahan siihen on mennyt. En tosin tullutkaan poimimaan mustikoita saadakseni niitä ämpärikaupalla, vaan sen meditatiivisen marjanpoiminnan vaikutuksen vuoksi ja toki myös saadakseni mustikoista jotakin herkkua. Osa kulkee kotiin piirakkaa varten. Osan voi napsia suuhun suoraan varvuista ja osa poimituista mustikoista on kiva käyttää suoraan retkellä helppoon eväsruokaan – kunhan on ottanut trangian sitä varten mukaan ja hieman pakannut kotona aineksia rasiaan.

Yksi kivoimmista, helpoimmista ja pitkällekin vaellukselle sopivista jälkiruoista on murupaistos! Sitä voi tehdä milloin kuivatuista omenoista, kuivatuista marjoista tai marjaretkellä tuoreita marjoja käyttäen. Murupaistosta varten pakataan muruseos rasiaan/minigrippiin. Lisäksi tarvitaan öljyä, jossa muruseos paistetaan. Kokeilin tuoda hieman karvautta ja makuvivahdetta muruseokseen pikakahvijauheesta. Se antoikin kivan säväyksen taittaen myös makeutta. Päiväretkellä kulkee hyvin mukana esimerkiksi paksumpi vaniljajogurtti tai vaniljakastike, jota syödä muruseoksen kaverina. Pidemmillä vaelluksilla olen käyttänyt kaupasta valmiina löytyvää vaniljakastikejauhetta.

Mustikka-muru sopii kahvin kanssa niin herkkuaamiaiseksi, välipalaksi kuin jälkiruoaksi. Kahvisuosituksena retkelle: Kulta Katriinan pikakahvi on oikeasti hyvänmakuinen kotimaisen merkin pikakahvi – ne, kun ovat harvassa :D. Se löytyy nyt myös kätevästä uudelleensuljettavasta pakkauksesta ja on tosi riittoisaa. Paahtoasteeltaan se on keskipaahtoinen ja on suodatinkahvin makuinen, mistä ainakin itse tykkään. Kulta Katriinan pikakahvi on saanut myös Rainforest Alliance-sertifikaatin. Rainforest Alliance on järjestö, joka pyrkii ylläpitämään biodiversiteettiä, vahtimaan ihmisoikeuksien toteutumista ja kestävää maankäyttöä. En itsekään tiedä, ovatko sertifikaatit aina 100% tae, mutta parhaansa tämä järjestö vaikuttaa tekevän. Sertifikaatti-järjestelmä kuitenkin helpottaa huomattavasti ostopäätöksiä, kun halutaan jossain määrin vastuullisempia vaihtoehtoja.

Ihana välipala metsässä nautittu 😊.

Tiskaus ja peseytyminen retkellä

Kuten sanoinkin, olen itsekin typeryyksissäni tiskannut suoraan juoksevassa vedessä (likahan kulkee pois..). Ihan hävettää oma ajattelemattomuuteni. Ruokajäämät rehevöittävät, eikä varsinkaan seuraavan vettä hakevan ole kiva törmätä toisen pastanjämiin. Päiväretkillä yleensä vain pyyhkäisen talouspaperille liat pois. Pidemmillä retkillä tiskaus hoituu niin, että otetaan vesistöstä kattilaan vettä ja mennään vähintään 5m päähän vesistöstä tiskaamaan ympäristöystävällisellä tiskiaineella (useimmiten pesen pelkällä vedellä). Likavedet kaadetaan maaperään. Samoin itsensä peseminen retkillä tapahtuisi samoin, eli kantamalla vettä ja peseytymällä maaperän päällä, mikäli haluaa käyttää pesuaineita. Veteen saa toki pulahtaa, jos ei rupea saippuoimaan. Pulahdus usein raikastaa riittävästi, eikä kukaan välitä, jos sinulla on metsässä likaiset hiukset :D.

Roskat

Ylimääräinen ruoka tai biojäte ei kuulu huusseihin (täyttyvät liian nopeasti), vaan mieluiten syödään/kannetaan pois 😊. Jos ei millään jaksa syödä, niin varaudu etukäteen rasialla. Biojätteet pakataan mukaan – tai osan niistä voi polttaa nuotiossa. Niin talouspaperit kuin käytetyt tulitikut voi myös polttaa (mikäli tulenteko on sallittua), tai kannetaan mukana kaikkien muiden roskien kanssa pois luonnosta. Myös päällystämätöntä pahvia on lupa polttaa nuotiopaikoilla (mutta ei niitä pakkauksia, jossa on sisällä alumiini- tai muovipinnoite.

Tämän nyt ajattelisi olevan ihan itsestäänselvyys, mutta ikäväkseni roskaamiseen törmää niin usein, että tästäkin lienee paikoillaan muistuttaa. Vaikka kansallispuistoissa olisi roskiksia, niin kannan roskat silti kotiin saakka, tai vähintään kansallispuistojen parkkipaikkojen roskiksiin, sillä kauempana luonnossa olevien roskiksien tyhjentäminen vie paljon aikaa ja vaivaa, mikä on taas pois muista huoltotöistä. Näin ainakin Metsähallitus on esittänyt toiveensa. Roskiksia on kuitenkin laitettu pitkin erämaata, sillä parempi sentään, että roskat laitetaan edes keräysastioihin kuin maassa lojumassa. Monesta kohteesta ne poistettu juuri siksi, että niiden huolto on liian raskasta.

Jos huomaat selkeitä isompia sääntörikkomuksia, onko sinulla kanttia huomauttaa? Olen kovasti pohtinut, että miten sanoisin, vaikkapa laittomasta nuotion pitämisestä tuntemattomalle. Ainakin se pitäisi tehdä lempeästi. Räyhääminen (minusta nyt ei siihen olisikaan) ei tuo kellekään hyvää. Lempeämpi huomautus ottaa myös toisen huomioon, että hän ei ehkä vain tiennyt. Voi olla kuitenkin parempia sanoa kuin jättää sanomatta, jotta erhe ei toistu. Ei sitä muuten opi.

Yhteen postaukseen en voi kirjoittaa ihan joka nyanssia (autiotuvistakin saisi jo oman pitkän postauksensa), mutta suosittelen ottamaan selvää sitä mukaan, kun enemmän retkeilee. Retkietiketti tuntuu kaikkinensa helposti liian yksityiskohtaiselta ja sen vuoksi hankalalta, mutta kaikkeen on syynsä. Kaikki retkeily”säännöt” on luotu vain ja ainoastaan luontoa säästääkseen ja ovat lopulta pääasiassa loogisia. Ei ne ole meidän kiusaksi. Muistetaan myös, että se mitä joku toinen tekee, ei automaattisesti ole ”sallittua” (kaikki tekevät joskus vahingossa virheitä). Esimerkillä saa aina varmasti hyvän kiertämään eli muista itsekin viestiä ja jakaa kuvia omalla tavallasi vastuullisemmasta retkeilystä eteenpäin 😊.

Kun pidämme luonnosta ja ympäristöstä mahdollisimman hellää huolta, niin se puolestaan antaa meille takaisin moninverroin.

Mustikkamurupaistos – resepti

Vinkki: mustikoiden tilalla toimii kuivatut (ja etukäteen liotetut) omenalohkot, kuivatut marjat (liota mielellään niitäkin). Kuivattuja hedelmiä/marjoja käyttämällä saat tästä pitkälle vaellukselle sopivan jälkiruoan.

Kauramurupaistokseen kaikista kätevin vinkki on käyttää jotakin lempimysliäsi kaupasta! Itse tykkään sellaisesta, jossa on paljon kuivattuja marjoja ja kuivattua omenaa. Nimenomaan mysliä, sillä mysli on lähinnä kaurahiutaleita ja kivoja sattumia. Voit myös pakata oman murusekoitukseksi pussiin.

2:lle

Tarvitset

n. 2 dl mustikoita

Pakkaa kotona yhteen pussiin:
n. 1½ dl lempimysliäsi*
3 rkl fariinisokeria
ripaus kardemummaa

Retkellä lisäksi:

1½ tl Kulta Katriina pikakahvijauhetta
n. 3 rkl rypsiöljyä
Tarvittaessa vettä, jos paistos pääsee liian kuivaksi

Vaniljan makuista paksua jogurttia tai vaniljakastiketta – tai pidemmälle retkelle vaniljakastikejauhetta, joka sekoitetaan veden kanssa

Tarvittavat valmistusvälineet: kaasu, retkikeitin, paistinpannu, tulitikut, paistinpannun kahva, paistinlasta, lautanen, lusikka/haarukka ruokailua varten, pari pientä lusikkaa, kuumaa vettä termariin, muki kahvia varten, tarvittaessa pieni pakkaus kahvimaitoa kahvia varten, talouspaperia ja roskapussi.

Valmistus

1. Pakkaa kotona: mysli, sokeri ja kardemumma samaan pakettiin.
2. Lähde metsään. Poimi mieluinen määrä mustikoita 😊. Tai pidemmälle retkelle pakkaa mukaan kuivatut marjat/hedelmät ja liota niitä vedessä esim. ruokatermarissa pari tuntia ennen käyttöä. Kuivatut omenat ja marjat entisöityvät nopeasti eli ne voi myös laittaa kattilaan vesitilkan kanssa ja kiehauttaa.
3. Kun kahvihetki tulee: Kuumenna paistinpannulla öljyä. Lisää muruseos paketista pannulle. Lisää mukaan 1½ tl pikakahvijauhetta (tämän voi pakata kotonakin mukaan valmiiksi). Pyörittele paistosta lastalla pannulla, kunnes se alkaa ruskistua. Muruseos on valmis parissa minuutissa.
4. Kaada mustikat/liotetut marjat mukaan pannulle ja anna hetki kypsyä siinä. Voit myös tarjota ne ihan tuoreeltaan ilman pannulla kypsennystä.
5. Tarjoile marjat muruseoksen ja vaniljajogurtin/vaniljakastikkeen kanssa. Nauti kahvin kera!
6. Muista pakata kaikki roskat mukaan roskapussiin 😊.