Livojärvi – 3 yön packraft-melontaretki Posion hiekkarannoilla

Avasimme maastokartan. Katselimme, minneköhän voisimme mennä melomaan vielä raskausviikolla 36. Vaikka synnytys olisi vielä hyvin epätodennäköinen, niin todennäköisyydet kuitenkin tässä vaiheessa päivä päivältä kasvavat ja on huomioitava myös komplikaatioiden riski. Ei ole tavatonta, että lapsivesi menisi tai että raskausmyrkytyksen oireet alkaisivat. Minulla oli kuitenkin riskitekijöitä raskausmyrkytykselle ja myös todettu hepatogestoosi, mikä lisää kohtukuoleman riskiä eli liikkeiden vähentyessä on herkästi mentävä näytille sairaalaan.

Livojärveltä löytyy lukuisia pieniä hiekkasärkkiä

Liian kauas ei voisi siis lähteä. Pellon Miekojärvi oli yksi vaihtoehto, mutta järvenselät melko suuria, eikä meillä ollut kunnollista aikaisempaa melontakokemusta packraftista. Etsimme siis suht lähellä Rovaniemeä olevaa järveä, jossa ei olisi isoja selkiä, eikä liikaa mökkiasutusta. Pian silmiin osuikin Posion Livojärvi, josta tietoa etsiessä kävi nopeasti selväksi, että järveä nimitetään jopa Lapin Rivieraksi. 

Livojärveä halkova hyvin kapea ja korkea harju, Hirsiniemi, näytti jo maastokartan perusteella erityisen kiinnostavalta kohteelta pienine hiekkasärkkineen.

Packraft

Olimme saaneet kavereiltamme lainaksi kahden istuttavan packraftin (eli pumpattavan vaelluskumiveneen), joka osottautui varsin hyväksi kulkuvälineeksi. Ei ehkä optimaalisin järvillä, jossa takana istuvalla (eli nyt minulla) on vastuu yrittää pitää paatti menosuunnassa, kun se noin muuten tohtisi kääntyä ympäriinsä jatkuvasti. Erityisen hyvä packraft olisikin jokimelonnassa. Packraft on kuitenkin näppärä säilyttää ja kuljettaa, ja sen kanssa pystyy myös periaatteessa vaeltamaan. Tavaraa sinne ainakin mahtui vaikka kuinka. Kahden hengen packraftin sivuponttooneihin mahtuu varmasti yli 200 litraa tavaraa eli enemmän kuin kahteen suureen rinkkaan. Packraft oli myös erittäin tukeva. Tuntui lähes mahdottomalta, että sen saisi mitenkään ympäri. Ainakin siihen tarvittaisiin kova aallokko.

Livojärven hiekkasärkät

Melonta on parhaimmillaan hyvällä ja tyynellä säällä – ainakin meidän kaltaisten mielestä, jotka eivät ole meloneet kuin pääasiassa hyvällä ja tyynellä säällä. Juuri sellaista säätä oli luvattukin koko neljäksi päiväksi, kun meillä oli vapaata ja saatoimme lähteä.

Koko Livojärven kolmen yön retken aikana emme nähneet kuin yhden kajakoijan ja kaksi pientä kalajasta-soutuvenettä. Livojärven rannat ovatkin hyvin matalia ja jatkuvat pitkälle polvenkorkuisina. Isoja veneitä täällä ei siis liiku.

Livojärven osat, kuten Hirsiniemi, on rantojen suojelualuetta, eli koko Hirsiniemessä ei ole mökkejä – vain yksi varaustupa. 

Erityisesti Hirsiniemen pohjoispuolella oli monta ihanaa, ”salaista” pientä hiekkasärkkää. Koko reittimme olisi varmasti melonut vaikka päivässä (melontamatkaa taisi tulla vähän reilu 20 km neljässä päivässä), mutta meidänhän ei ollutkaan tarkoitus mennä kauas, vaan enemmänkin nauttia vapaapäivistä luonnossa. Uida, köllötellä rannalla, lukea, meloa ja kävimme vähän kävelemässä harjullakin. Oli niin hyvät kelit, että kaikki yöt nukuimme pelkällä hyttysverkollisella sisäteltalla.

Livojärvi onkin aika täydellinen pienehkö järvi, jossa viettää kesäpäiviä.