Koti Arjen nopeat Kesäkurpitsacarbonara

Kesäkurpitsacarbonara

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
4 kommentit
Kesäkurpitsacarbonara

Italian kokkauskurssin parasta antia oli ehdottomasti pastat. To do-listalla on jatkuvasti sen jälkeen keikkunut itsetehty pasta, ja olen nyt suunnitellut sen valmistuksen palkinnoksi itselleni ensi viikon ratkaisevien tenttien jälkeen.

Koska kesäkurpitsojen aika on juuri nyt, eikä enää kohta, niin halusin valmistaa yhtä suosikkiani kurssilta ihan kaupan pastan kera; vegecarbonaraa!

Nyt tulee tärkeä oppi suoraan italialaisilta. Oikeaan carbonaraan ei koskaan tule kermaa. Tiedän, opiskelujen alkuaikoina perinteinen carbonara oli jokaviikkoista ruokaani, mutta siihen lorahti aina hiukan kermaa mukaan.. Oikean carbonaran kermaisuus tulee vain kananmunista ja parmesanista.

Kesäkurpitsacarbonara

Kesäkurpitsacarbonara

Vegeversioon valittiin mahdollisimman pieni kesäkurpitsa, koska mitä isompi kurpitsa, sen vetisempi. Kesäkurpitsan kuuluu jäädä pureskeltaviksi palasiksi pastan joukkoon. Tai mikäli haluaa pehmeämpää, niin hän raastakoot vihanneksen. Kurssilla päälle raastettiin vielä tuoretta tryffeliä, mikä saattoi myös olla erinomaisuuden salaisuutena. Kotioloissa voisi lorauttaa päälle tryffeliöljyä, mutta sellaistakaan ei minulta nyt löytynyt. Siitä huolimatta pasta teki erittäin hyvin kauppansa :).

Kurssilla pasta syötiin aina primi piattina, eli antipastin jälkeisenä alkuruokana ennen pääruokaa. Nyt kun pastaa vetäisi oikein miehekkään annoksen, niin täytyy sanoa, että kyllä se paremmin toimi pienempänä annoksena – eli ehkäpä lounaana? Isomman annoksen syötyään tuli melkoinen pastaähky.

 


Kesäkurpitsacarbonara 

Kesäkurpitsacarbonara

4:lle kevyeksi ruoaksi, kahdelle pääruokasi

Tarvitset

150-200g spagettia (käytin mustaa, jottei annos näytä aivan valjulta)

1 mahdollisimman kiinteä pieni kesäkurpitsa
1 sipuli
oliiviöljyä
2 luomukananmunaa
½ dl hienoksi raastettua parmesania (raasta itse)

suolaa
mustapippuria
(tuoretta basilikaa)

(loraus tryffeliöljyä)

Valmistusohjeet

  1. Pilko sipuli hienoksi. Kuullota runsaahkossa öljymäärässä miedolla lämmöllä paistinpannulla n. 5 minuuttia.
  2. Pilko kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi, tai raasta jos et välitä kiinteistä paloista pastan joukossa.
  3. Lisää kesäkurpitsapalat pannulle ja annan niiden kypsentyä miedolla lämmöllä.
  4. Keitä spagetti al denteksi.
  5. Sekoita kulhossa kananmunien rakenne rikki ja lisää joukkoon parmesan.
  6. Kun spagetti on valmista, lisää se pannulle kasvisten joukkoon. Kaada joukkoon kananmunaseos ja sekoita se tasaisesti spagetin joukkoon.
  7. Rouhi päälle runsaasti mustapippuria ja lisää vielä ripaus suolaa.
  8. Tiedän, ettei basilika kuulu carbonaraan, mutta kyllä se silti sinne sopi :).

 

Seuraathan blogiani jo:

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Jäikö nälkä?

4 kommentit

Sari Atula 12.09.2017 - 21:56

Tätä piti tehdä heti paitsi Umbrian muistoksi niin hyödyntääkseni ei suinkaan pienen vaan monen kilon kokoisen kurpitsan suoraan mökiltä 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 14.09.2017 - 09:20

Oikein omakasvattama kurpitsa, ihanaa 🙂

Vastaa
Glotter-Bäckerin 8.08.2018 - 13:12

Mekin ällistyttiin Umbriassa, että eikö Carbonara olekaan sellainen kermapläjäys. Aito, kermaton carbonara on kyllä niin paljon parempaa! Emäntämme meitä vielä neuvoi, että munia ei saa laittaa liikaa, vain 1 neljää henkeä kohden. Mutta eiköhän kaksikin sallita 🙂 Ja antoi meille siis myöskin neuvon, että kasvisvarbonara syntyy kesäkurpitsasta, oleellista ei ole savukylki vaan just se kastike.

Kukahan Suomessa on mahtanut keksiä, että carbonaara olisi synonyymi kerma-muna-kokkeli pastalle?!!Mä epäilen, että Valiolla on tässä karmeassa vääryydessä näppinsä pelissä?

Jokatapauksessa ohje lähtee kokeiluun, nyt kun siihen törmäsin etsiessäni kesäkurpitsalle tuottavaa sijoituskohdetta.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 9.08.2018 - 09:43

Haha :DD Joo jotenkin carbonara on onnistuttu pilaamaan sen huonolla kerma-pekonimaineella.. Että carbonara olisi jotenkin yltiöepäterveellistä. Kurssilla taidettiin nimenomaan sanoa, että 1 muna neljää henkeä kohti, mutta kotona sitä ei kuitenkaan ihan voinut taas uskoa, että yksi riittäisi ja niinpä vähän huijasin ja lisäsin enemmän ;).

Vastaa

Jätä kommentti