Koti Retkeily Kaldoaivi – elokuinen kalastus&hillastusvaellus

Kaldoaivi – elokuinen kalastus&hillastusvaellus

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
0 kommentti
Kaldoaivi

Olihan se vihdoin koettava Suomen suurin erämaa – Kaldoaivi. Tuo laaja tunturiylänkö: soiden ja järvien tilkkutäkki.

Vaikka kyseessä oli vaellus, niin vaellus vailla suurempaa mietittyä reittiä taikka päämäärää tuntui enemmänkin erämaahengailulta. Herättiin kun herättiin. Aamulla katseltiin karttaa, mihin suuntaan tänään lähdettäisiin. Pysähdyttiin kalastamaan – tai siis Markus pysähtyi kalastamaan ja minä hillastamaan, kun sopiva paikka tuli vastaan. Ja niitä hillamättäitä ja -soitahan muuten tulikin vastaan, niin että eteneminen oli haastavaa, kun oli koko ajan kädet ja naama hillassa :D. Kaldoaivi oli todellinen hillaparatiisi elokuussa. Koska vaelluksella ei voi kerätä hillaa kotiin, söin vatsan kipeäksi hillasta. Luin monta kirjaa. Vähän kuin mökkiloma, mutta teltalla yöpaikkaa vaihtaen. Vaikka rakastankin vaelluksella sitä vaelluksen tunnetta, että on edettävä paikasta toiseen joku tietty reitti – mieluiten yksisuuntainen, niin suosittelen vaihteeksi myös tällaista vaellustyyliä – eri tavalla rentouttavaa :).

Kaldoaivin erämaavaelluksen tunnelmat kalastuksesta ja hillahulluudesta videolla =)

Tämä oli myös ensimmäinen vaellukseni kumisaappailla. Rinkassa oli varalta myös polkujuoksukengät, joille ei tullut käyttöä, sillä Kaldoaivin maasto on hyvin soista – pikemminkin välillä tuntui, että yhtä suota, jossa on kiinteää maata vain vähän välissä. Kumisaappaat olivat yllättävän hyvät vaelluskengät. Eivät hiertäneet, omat saappaani istuivat suht tukevasti jalkaan, ja ainakin tämä 85 kilometriä suht tasaisessa maastossa meni erittäin mainiosti. Itselläni ei ole varsinaisia vaellussaappaan nimikkeellä myytäviä saappaita, sillä niistä ei ole tarpeeksi pieniä kokoja. Ihan vain suht hyvin istuvat kumisaappaat. 

hilla

Matkaan lähdettiin Pulmankijärveltä, josta kiersimme omanlaisen ympyrälenkin, jonka viimeiset kilometrit kulkivat Sevettijärvi-Pulmankijärvi vaellusreittiä pitkin. Ainakin kyseisen vaellusreitin Pulmankijärven pääty oli todella vaikuttavan kaunista tunturiylänköä. Sinne lienee siis vielä palattava.

Haukionni suosi: haukiquesadilloja ja haukea&muusia

Hillaonnea ei tarvittu lainkaan. Siihen ei voinut olla törmäämättä. Hilla-kaurapaistosta jälkiruoaksi.

hilla

Luksuspuuroa erämaassa =)

Kaldoaivi

Kaldoaivi on tunnettu myös tunturimittarista, joka on hävinnyt laajoilta alueilta koivujen lehdet.

Kaldoaivi

Kohti Tsuomasvarria

Kaldoaivi

Näkymät sateiselta Tsuomasvarrilta

Retkiruoan panostusvaellus: munakoiso-feta-paprika-tomaatti-kvinoaslaattia ja retkitortilloita. Tortilloiden täytteen kuivatuista pavusta, soijarouheesta ja mausteista paistosta sekä paprika-tomaatti-feta-maissi kuivattuna ja liotettuna kylmään veteen saadakseen kylmän salsa-lisukkeen.

Kaldoaivi

Tuntureiden kaunis vihreä-siniväriskaala

HIIRIPÖLLÖ! Vau, elämäni ensimmäinen pöllö! Ja sehän seurasi meitä jonkin matkaa lennähdellen puusta puuhun aina vähän edellämme.

 

 

Jäikö nälkä?

Jätä kommentti