Koti Matkat Elämäni kylmin ja kaunein yö – Sveitsin Grindelwald

Elämäni kylmin ja kaunein yö – Sveitsin Grindelwald

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
4 kommentit

Miten varautua kuvankauniiseen, mutta kalliiseen Sveitsiin? Käy rajan takana Saksan Lidlissä hamstraamassa rinkat täyteen ruokaa. Toimi, ei tarvinnut Sveitsissä laittaa frangiakaan ruokaan. Vuoristojuna- ja hissilippuihin sitä tuhlautui sitten sitäkin reippaammin.

 

Jos ruokavarustelu toimi, niin kuten aiemmin jo mainitsin, retkivarustelumme petti nyt täysin. Sveitsiin oli todellakin satanut ensilumi jo elokuun alussa. Kesäretkivarusteistamme huolimatta vaapuimme määrätietoisesti kohti korkealla vuoristossa olevaa alppijärvi Bachalpseeta, jossa oli määrä yöpyä. En suostunut jäämään alas laaksoon, sillä tuoksi yöksi oli luvattu upea meteorisade. Oli siis päästävä jonnekin, missä on pimeää ja kirkas taivas. Kirkas taivas oli tähän saakka tuntunut vain kaukaiselta haaveelta, mutta paras yrittää. Sitä paitsi vihdoin löytyi maa, jossa telttailu oli sallittua!

Matkalla alppijärvelle neuvoivat paikalliset tytöt meitä kääntymään järveltä seuraavana päivänä takaisin samalle reitille kuin olimme tulleetkin. Edessä oleva reitti olisi kuulemma todella liukas, luminen ja jyrkkä, eikä lenkkareille lainkaan turvallinen. Hepä eivät tienneet, että olin vaeltanut samat lenkkarit jalassa jo vuosia aiemmin Annapurna Basecampille.

Samaa neuvoivat myöhemmin viereemme telttansa pistäneet sveitsiläiset pojat. He olivat kuulemma itse jäätikkökengissään kääntyneet takaisin reitiltä. Tunsin jo pientä turhautumista, että emme pääsisi vaeltamaan suunnittelemaamme reittiä.

Säät ja tähdet olivat puolellamme. Kymmeneltä kävimme hetkeksi nukkumaan ja laitoimme herätyskellon kello yhdeksi yöllä herättämään. Sormet ja varpaat ristissä toivoimme pilvien katoavan siihen mennessä. Oikeastaan koko vartalo taisi olla ristissä. Niin kylmä siellä oli. Kaikki vaatteet päälläkin sai vavista kylmästä, eikä uni tullut sen vuoksi millään.

Nykyään tietokoneeni taustakuvakin.

Huojentuneena nousimme yhdeltä jaloittelemaan ja pomppimaan lämpimiksemme. Maa oli jäässä, mutta taivas oli kuin olikin kirkastunut! Ja meteoreita joka puolella! Meteorit ne olivat todellisia pyrstötähtiä, paksuja ja pitkään kestäviä tähdenlentoja. Huomaamatta olimme ihailleet ja kuvanneet niitä sveitsiläisten poikien kanssa kolme tuntia! Kylmyyskin oli melkein kaikonnut innostuksesta. Kuvaa en tosin onnistunut saamaan yhtään, mutta muistoissa ne pysyvät.

Loput kaksi tuntia yöstä kuluivat teltassa värjötellen ja tuntui, että hengissä pysyi vain sen turvin, että aamulla lämpenisi.

Satumaisen aamun jälkeen päätimme kävellä vain hieman ylemmäs ihailemaan järveä eri näkökulmasta. Yhtäkkiä huomasimme ylittäneemme jo nuo varoitetut jäiset kohdat ja pääsimme jatkamaan reitin loppuun saakka. Tarinan opetus, älä kuuntele paikallisten neuvoja ;).

Aamulla lumi oli jo lähes sulanut, jippii!

Jäikö nälkä?

4 kommentit

Heidi / Checklist 24.09.2017 - 15:55

Ei ole todellista miten upeita kuvia!! ♡♡ Mitä enemmän kuvaa, sitä enemmän ruokahalu kasvaa etsiä ja matkustaa upeampiin paikkoihin vain että saisi napattua loisto-otoksen. Itse sain vihdoin eilen otettua ekan linnunrata-kuvani! Siellä hihkuin ihastuksesta ja hampaat kalisten puolilta öin mökin pihalla tukka vielä saunan jälkeen märkänä palellen ja kuvasin tähtiä! 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 24.09.2017 - 17:55

Kiitos paljon Heidi! No nimenomaan niinhän siinä käy – ei haluaisi kuin tutkia uusia kohteita (ja kuvata yötaivaita). Varsinkin linnunratakuvaus on todella koukuttavaa ja samalla kuluttavaa, kun ei koskaan pääse nukkumaan :D. Sullakin on todella kauniita kuvia <3

Vastaa
Roosa 26.09.2017 - 14:58

Wau mitä kuvia! Ihan uskomattamon kauniita ja kyllä herää patikointikuume;)

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 26.09.2017 - 22:11

Kiitos! Eikös me näytettykään teille yhtään reissukuvia? Kai Espanjassakin pääsee patikoimaan? 🙂

Vastaa

Jätä kommentti