Piirtäjäpoika Nepalista

”Can I see pictures from Nepal from your camera? I want to know how my country looks so that I can draw paintings of it”.

Poika itse esittelemässä ylpeänä maalaustaan. Tähänkin piti kuulemma tulla lumivuoria, mutta valkoista väriä ei ollut…

Pysähdyttävää ja surullista. Kuinka kahdeksantoista vuotias nepalilainen poika ei ole käynyt omaa kyläänsä pidemmällä (mikä on tietysti yleistä kehitysmaissa), mutta että ei osaa edes kuvitella, miltä muualla näyttää.

Vaikea kuvitella näin kuvatäyteisessä maailmassa elävänä. Siinä poika tihrusti kameran pieneltä näytöltä minun, etuoikeutetun länsimaalaisen, lomakuvia hänen omasta maastaan. Hänen omasta unelmastaan; Mt. Everestistä.

”My dream is to see Mt. Everest one day. And my second dream is to be an architect.” Niin tämä poika, joka vielä on nepalilaiseksi hyväosainen, kun on saanut opetusta englanniksi, otti esiin kynänsä ja piirsi nopeita sketsejä valiten eri elementtejä eri kuvistani. ”I will choose you four people standing with your backbags from this one, then this stone wall from this one, clouds from this, and the mountains from this picture. Hmm, but the problem is that white colour is finished so I can’t paint the snow on the mountains. Right now I need to figure out how to get money to buy white colour.” Pidättelin kyyneleitä. Olimme vieneet pojan asumaan lastenkotiin jo pelejä ja leikkejä tuliaisiksi, mutta totta kai. Pitäisi aina muistaa, että kyniä ja värejä he kaipaavat.

Kunpa voisimme huomenna palata lastenkotiin ja tuoda pojalle valkoista väriä.

Kuvituksena vielä pojan suosikkikuvia, joista hän valitsi elementtejä seuraavaan maalaukseensa.