Mitä oikein tehdä 30 asteen helteellä? Melominen ja vesillä liikkuminen lienee ulkoharrastuksista, varjossa löhöilyn lisäksi, ainoa siedettävä puuha kunnon helteillä. Vesillä ollessa maan hohkaava paahde häviää ja kova lämpö tulee vain yhdestä suunnasta, mikä tuntuu jo paljon miellyttävämmältä.
Kukkia-järveä voin hyvin suositella etelä-suomalaiseksi melontakohteeksi.
Kävimme pari vuotta sitten kesäkuun lopussa tekemässä melontaretken Kukkia-järvellä Pirkanmaalla kahden ystävämme kanssa. Tarkoituksemme oli alun perin meloa Teuronjokea alavirtaan, mutta ensimmäiseen neljään kilometriin meni neljä tuntia seikkaillessa kaatuneiden puunrunkojen ylitse ja alitse, taluttaen kajakkeja halki koskien ja matkaa olisi vielä kymmeniä kilometrejä lisää. Kun Markus yritti päästä joentörmälle, oli hän melkein hukkua upottavaan mutasaveen – oli siellä jo polvia myöten mudassa. Hetken siinä kauhulla mietti, miten pääsemme avuksi, kun kohta olemme itse mukkelismakkelis kajakin kanssa tai itsekin siellä liejussa. Markus jollain keinoin pyristeli kaikin voimin itsensä ylös mudasta, crocsit taisivat jäädä Teuronjoen pohjamutiin. Pelastauduimme lopulta hyvin matalana virtaavasta joesta korkeille rantatörmille jonkun laiturin kautta, leiriydyimme pellon laitaan syömään pussinuudeleita, nukuimme yön yli ja mietimme reissusuunnitelmaa uusiksi. Aamulla pari meistä käveli takaisin autolle (alle tunnissa), haki jäätelöt ja auton ja palasi hakemaan muut matkalaiset. Tietysti toinen auto oli jo siirretty kauas Teuronjoen toiseen päähän, jonne matkan oli tarkoitus päättyä, eli sekin piti nyt vielä uudestaan hakea. Tuumaustauko, mitä seuraavaksi tekisimme, kun kajakit ja retkitarvikkeet on nyt olemassa.
Kuvankaunis ja satukirjamainen Teuronjoki oli alkuperäinen kohteemme, mutta se reissu päättyi 4 km kohdalla rantatörmäälle pelastautumiseen, kun joki oli lähes mahdoton edetä jatkuvasti eteen tulevien kaatuneiden puunrunkojen vuoksi.
Teuronjoella saimme koskista tarpeeksi, joten Kukkia-järvi tuntui tämän jälkeen ihanan leppoisalta kohteelta.
Silloin muistin ystäväni vinkanneen Kukkiasta (sekin Pirkanmaalla), jossa he olivat käyneet melomassa. Se ei olisi ihan liian kaukana täältä.
Kukkia on suosittu mökkijärvi, eli mihinkään hyvin erämaiseen kohteeseen ei nyt oltu menossa. Se ei ole kuitenkaan aivan mökillä täplitetty, vaan luonnonmukaista rantaa riittää sekä pieniä idyllisiä saaria, joissa ei ole asutusta.
Luopioisissa, paahtavassa helteessä nappasimme taas uudet ässä mix-mehujäät ja söimme lounaan paikallisesta pikkukojusta. Kajakit vesille ja uuteen yritykseen.
Ensimmäiseksi yöksi meloimme kierrellen Lehmisaareen telttailemaan. Ystävämme keksi, että helteellä tarvitaan kylmää olutta, joten hän erikseen tutkaili kartasta kaikista syvimmän kohdan, jonne hän kävi narun varassa tiputtamassa oluet muovipussissa – ja haki ne muutaman tunnin päästä. Sen sijaan jogurtit, nakit ja tofut saivat jäädä oman onnensa nojaan toivomaan parasta.
Kartta ja suurin piirteinen reittimme yöpaikkoineen.
Seuraavana päivänä meloimme kierrellen Kuohijoelle, jossa kävimme uimarannalla uimassa vaatteet päällä (paras tapa viilentyä) ja tutustumassa piskuiseen Kuohijoen kylään, joka tuntui kuin olisi jossakin Välimeren pikkukylässä kävellyt – seisova, kuiva ja paahteinen ilma taisi tehdä sen.
Melontamatka jatkui peilityynellä järvenselällä kohti Huhtisaarta. Sinne pääsi kauniin kapean salmen kautta ja itse Huhtisaari oli kerrassaan viehättävä kallioinen ranta. Tänne olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa. Ilma oli helteestä seisova, joten vietimme illan pitkälti uiden.
Minulta usein kysytään retkiruoan säilyvyydestä helteellä. Täytyy myöntää, että tälläkään 30 asteen hellereissulle emme noudattaneet minkäänlaisia elintarvikeviraston suosituksia ruoan säilyvyydestä. Koska reissu oli lyhyt, emme kuivanneet ruokia reissua varten, eikä kajakeissa ylimääräinen paino haittaa – ainakaan retkikajakointia. Oikeastaan painolasti ei mielestäni tunnu missään muussa kuin vakaampana kajakkina. Kajakeissa kylmät ruoat laitetaan pohjimmaiseksi vettä vasten. Vesi auttaa ruokia pysymään viileämpänä. Vaikka hellettä oli koko reissun ajan 30 astetta, niin iloisesti vielä viimeisenä iltana söimme tofua. Omat useat kokemukseni ovat näyttäneet, että tofu ja vegenakit sekä vegejogurtit säilyvät lämpimässä ainakin sen 2 vrk, mutta älä ota tätä virallisena ohjeena, vaan tämä on ollut vain oma kokemukseni, enkä voi suositella sitä suoraan kellekään :).
Kukkia on juuri sopiva yhden tai kahden yön melontaretkelle. Kahdessa yössä näkee hyvin jo koko järven. Lähdimme itse matkaan lounaan jälkeen, vietimme yhden kokonaisen päivän järvellä ja kolmantena päivänä olimme takaisin Luopioisissa lounasaikaan.
