Ravintola Outo – Helsinki

Yksittäisistä ravintoloista tulee todella vähän kirjoitettua blogin puolelle – ehkä koska ravintolat ja niiden menut (toinen menu voi olla hyvä, toinen ei) vaihtuvat niin tiuhaan, ja ehkä taas siksi, että ravintoloissa en jaksa varsinaisesti keskittyä kuvaamiseen ja jälkikäteen tuntuu, ettei oikein ole hyviä kuvia laitettavaksi ravintolasta. Kolmannekseen ehkä siksi, että muutoinkin kiireisen elämän vuoksi täytyy vähän rajata, mihin kaikkiin blogikirjoituksiinkin aika riittää.

Ja siksi, että on aina jännittävää kirjoittaa jostakin ravintolasta hyvää, koska kokee olevansa sitten vastuussa siitä, jos suositukseni perässä joku menee samaan ravintolaan, eikä olekaan samaa mieltä, sattuu esim. huonompi menu tai huonompi tarjoilu.

Tämä ei siis ole millään tapaa maksettu mainos, eikä ravintola todennäköisesti edes tiedä, että olen kirjoittanut siitä mitään.

Nyt kuitenkin oli ainakin meidän kohdalla sen verran erottuva ja mieleenjäävä illalliskokemus Ravintola Oudossa, että koin haluavani kirjoittaa tästä tämän suosituksen :). Markus mietti, että ehkä paras illallisravintolakokemus/ruoka moneen vuoteen. Samaa mieltä. Ruoka oli illallisravintoloiden ”massasta” selvästi erottuvaa aasialaisen otteen vuoksi, ja aivan äärimmäisen herkullista. Yhtään heikkoa annosta ei ollut. Jälkiruoka oli menun ehkä heikoin lenkki, mutta suolaisissa annoksissa ei ollut yhtä ainutta heikompaa lenkkiä, mikä on melkein harvinaista näin monen ruokalajin menussa. Emme lopulta edes pystyneet valitsemaan illan parasta annosta. 

Alkupala arancini ja vesimeloniannos. Vesimeloniannoksen odotti olevan raikkaan kylmä ja vähän makea, mutta annos sai mielen aivan solmuun, kun odotti jotain muuta kuin mitä maistoi. Umamisessa vesimeloniannoksessa oli taas todella paljon makunystyröille erilaista työstettävää – hyvällä tavalla.

Oudon nettisivut eivät anna paljoa irti. Sieltä ei löydy yhtään kuvaa, eikä menuta, eikä edes kuvausta ravintolasta.

Tarjolla onkin vain 8 ruokalajin yllätysmenu. Kala-kasvisversion siitä voi pyytää vaikka paikan päällä, koska liha oli menussa kuulemma vain pieninä lisuke-ripote-elementteinä, jotka vain jätettiin pois (eikä jäänyt kyllä kaipaamaan mitään, en edes tiedä missä annoksessa sitä olisi kuulunut olla). Kalaa/äyriäisiä oli pienessä osassa parissa annoksessa. Kokonaan vegaaninen menu on myös tehty ja huomioitu.

Jälkikäteen suolaisista eniten jäivät mieleen nauris&hunaja (vasemmalla) ja peruna-annos (oikealla). Nauris&hunaja antoi nimen perusteella odottaa jotain aivan muuta kuin mitä tarjottiin. Perinteisen paahdetun nauriin sijaan nauriista oli tehty nuudeleita ja koko annos oli täydellinen umaminen Aasia-makupommi sichuaninpippurin karvastelulla höystettynä. Peruna-annos taas herätti jo syödessä pohdintoja, että tämän makuja mukaillen täytyy tehdä kotona jokin pääruoka (tästä tulossa pian resepti).

Hesarin ruokakriitikothan olivat valinneet Oudon Helsingin 2023 top 10 ravintolan joukkoon. Siitäkö äiti oli saanut idean antaa Markukselle väitöslahjaksi lahjakortti juuri tähän ravintolaan? Myös ystäviltämme olimme kuulleet suosituksen kyseisestä ravintolasta, mutta muutoin en ole tullut törmänneeksi Outoon esimerkiksi somen kautta.

Outo yhdistelee hyvin kekseliäällä ja yllättävillä tavoilla Aasian makuja kotimaisiin/sesongissa oleviin raaka-aineisiin. Juuri hyvin hallussa olevien ja monipuolisten Aasian makujen vuoksi ruoka nousi erityiselle tasolle ja erottuu joukosta. Suurin osa illallisravintoloista kun luottaa enemmän tai vähemmän eurooppalaisiin makuihin, ehkä jotain maustetta joskus Aasian lainaten.

Ruoka ei kerrankaan ollut liian suolaista ravintolaruoaksi, mikä alkaa olla ongelma nykyään ravintoloissa käydessä, kun on totutellut itse selvästi vähäsuolaiseen ruokaan. Monesti ravintoloiden ruoka alkaa maistua liian suolaiselta ja annosta on sen vuoksi vaikea syödä loppuun. Ruokamäärät olivat myös juuri riittävät. Kuuden alkuruoka-annoksen jälkeen aloin itse täyttyä, ja seitsemäs annos eli pääruoka olikin alun fine dining-tyyppisistä annoksista poikkeava, eli sai koota itse omat salaattitacot. Se oli paitsi hauskaa, niin myös helppo tapa, että myös Markus sai itsensä täyteen, kun hän sai täten tästä annoksesta isomman osan helposti itselleen.

Alkoholiton juomapaketti oli myös aivan täydellisesti valittu ja paritettu ruoille. Juomat eivät olleet lainkaan liian makeita, eli mikään mehupaketti ei ollut kyseessä.

Meille sattui kaksi todella mukavaa, hyvää ja rentoa tarjoilijaa, jotka tekivät olosta viihtyisän ja tervetulleen.

Mutta mistä nimi ravintola Outo? Paitsi oudon kekseliäitä makuyhdistelmiä, niin ravintola ei myöskään tilana muistuttanut perinteistä ravintolaa. Menussa ei noudatettu mitään selkeää kaavaa tai sääntöjä, vaan aloitettiin ensin pienistä, hienoista fine dining annoksista, pääruoka koottiinkin jo itse käsin ja jälkiruokana koko homma menu aivan täysin pois fine dining ravintolan linjoilta tarjoten ison, retro-jäätelökulhollisen mansikoita ja kermavaahtoa (aasialaisella twistillä).