Koti Kala-ateriat Itämerimenu – Itämeripositiivinen ruokailu

Itämerimenu – Itämeripositiivinen ruokailu

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
0 kommentti
Itämerimenu

Kaupallinen yhteistyö John Nurmisen Säätiö

Tiesitkö, että ruokavalinnoilla on iso vaikutus Itämeren rehevöitymiseen, ja syömällä voit myös auttaa Itämerta? Tiesitkö, että kasvispainotteista ruokaa ja tiettyjä kaloja suosimalla vähennät, tai jopa poistat, meren ravinnekuormitusta? Itämeriystävällinen ruokailu on samalla myös ilmastoystävällistä.

Itämerimenu

Olet varmasti kuullut puhuttavan Itämeren rehevöitymisestä. Pitkään Itämerta kutsuttiin jopa maailman saastuneimmaksi mereksi. Tätä titteliä meri ei enää sentään kanna harteillaan, mutta kaukana ollaan vielä voitontuuletuksista. 

Itämeri on meidän kaikkien meri. Sen välittömässä vaikutuksessa elää iso osa suomalaisista. Itämeri on koko elämäni ollut vahvasti läsnä niin asuin- kuin mökkiseudun kautta. Lapsena olen päässyt purjehtimaankin sen lukuisille saarille. 

Nautimme merestä ja uimisesta sen enempää ajattelematta, kunnes koittaa se hetki kesästä, kun sinilevälautat ilmaantuvat. Sinilevät ovat yksi rehevöitymisestä seuraava ilmiö.

Itämeri on erityisen haavoittuvainen ja herkkä. Se sijaitsee hankalassa paikassa, vain kapealla yhteydellä valtamereen, suurien valtioiden keskellä, joiden toiminta vaikuttaa Itämeren vointiin. Itämeren valuma-alue on neljä kertaa suurempi kuin meri itse, ja sen vaikutusalueella elää valtava määrä ihmisiä (84 miljoonaa). Kapean valtameriyhteyden vuoksi vesi vaihtuu hyvin hitaasti, jolloin vesistöön päätyvät myrkyt ja ravinteet vaikuttavat siellä pitkän aikaa. Kaikki tämä on aikojen saatossa johtanut nykytilanteeseen, eli Itämeren huonovointisuuteen.

Rehevöityminen aiheutuu typpi-ja fosforipäästöistä, jotka lisäävät levän muodostusta. Näitä pääsee mereen niin jätevesien, sateiden kuin liikenteestä aiheutuvien ilmansaasteiden mukana. Iso osa päästöistä tulee maataloudesta. Merenpohjaan painuneiden kuolleiden levien hajoaminen kuluttaa merestä happea aiheuttaen happikatoa, jossa monen eläimen ja eliön on hankala pärjätä.

Särkikalat (esim. suutari, särki, säynävä ja lahna) pärjäävät parhaiten rehevöityneissä vesissä. Myös ilmastonmuutos lisää särkikalojen määrää, sillä ne pärjäävät lämpimämmissä vesissä. Pohjan tonkimisen vuoksi ne vapauttavat vielä lisää pohjaan sitoutuneita ravinteita. Särkikaloihin myös sitoutuu fosforia. Särkikaloja kalastamalla saadaan siis vesistöistä poistettua fosforia.

 

Särkikaloja syömällä pienennät omia fosforipäästöjäsi ja vähennät rehevöitymistä

Tästä päästäänkin siihen ruokailuun. Olen yrittänyt vähentää kalansyöntiä viime vuosina, sillä en ole ollut kovin varma, kuinka ympäristöystävällistä tai kestävää kalansyönti on. Rakastan kerta kaikkiaan silti kalaruokia. Olen ollut pienessä ristiaallokossa, kunnes opin edellä mainitut faktat särkikaloista. Särkikaloja ihan suositellaan syötävän, sillä niillä on positiivinen vaikutus vesistöjen vointiin. Jos kaikki suomalaiset söisivät särkeä kerran kuussa, se poistaisi Itämerestä 80 miljoonaa kiloa levää vuodessa. Jos taas syöt särkeä kahdesti kuukaudessa, se neutraloi jätevesistäsi Itämereen päätyvän fosforin (Lähde: Yle). Mahtavaa, näin voisi syödä kalaa hyvällä omatunnolla. Ja näin kasvispainotteisen ruoan puolestapuhuja on päätynyt puhumaan myös särkikalojen syömisen puolesta. Tällä hetkellä syön siis kasvipohjaisia tuotteita suosien ja lisäksi mielelläni Suomen vesistöistä kestävästi kalastettuja kaloja- suunnilleen 1-4 kertaa kuussa. Voi olla, että jatkossa blogiin tulee myös jonkin verran lisää kalareseptejä.

Itämerimenu

Särkikaloja on kutsuttu pitkään roskakaloiksi. Tätä termiä näkee onneksi yhä vähemmän käytettävän, sillä sana roskakala ei herätä ruokahalua. Roskakaloiksi niitä on ilmeisesti kutsuttu siksi, että niitä saattaa tulla muun kalastuksen sivusaaliina ja niistä on tehty tuotantoeläimille sitten ruokaa. Roskakala on kaukana siitä, miltä särkikalat maistuvat. Muistan edelleen, kuinka ensikertaa maistoin savusärkeä biologian opintojen kenttäkurssilla ja olin ihan ällikällä. Maistuu ihan älyttömän hyvältä, miksei tätä syödä enemmän?! Ne on ne ruodot. Särkikalat ovat ruotoisia kaloja, täynnä hyvin pienen pientä ruotoa, miksi niiden kotona kokkailu tuoreesta kalasta on haastavampaa. Kerran teimme itse säynävästä säilykettä ja monta iltaahan siihen meni. Säilykkeeksi valmistukseen kuuluu pitkä haudutus matalassa lämpötilassa, mikä pehmentää ruodot. Särkisäilykkeissä siis näkyy yhäkin ruodot, mutta ne ovat pehmentyneet valmistusmenetelmän vuoksi täysin pehmeiksi ja suussasulaviksi.

Suosittelen kokeilemaan Järkisärki-säilykkeitä sekä tonnikalapurkin näköisessä peltipurkissa myytävää Luonnonkala-säilykettä, joka sisältää erilaisia särkikaloja. Luonnonkala-säilykettä ei ole valmiiksi maustettu ja hintakin on sopuisa. Yhdessä purkissa on niin paljon makua, että paljoa sitä ei tarvitakaan ruokaan. Luonnonkala-säilyke sopii kaikkialle, mihin nyt yleensä voisi ajatella käytettävän tölkkitonnikalaa. Ja vielä niin paljon parempaa kuin tonnikala!

Särkisäilykkeet sopivat tosi hyvin pastakastikkeisiin, ihan perunan ja salaatin kanssa tarjoittuina, tahnoina ja vaikkapa suolaiseen piirakkaan.

Itämerimenu

Riittääkö särkeä kaikille?

Ainoa, mitä näiden positiivisen uutisten jälkeen mietin, että riittääkö särkeä, jos kaikki suomalaiset alkaisivat syödä särkeä? WWF:n selvityksen mukaan särkikalojen käyttämättömän lisäkalastuspotentiaalin avulla ravintokalan kulutusta voitaisiin Suomessa jopa lisätä tai korvata sillä merkittävä osuus tuontikalasta. Särkeä voitaisiin syödä 1-2 aterialla kuussa kalakantojen kestävyyden kärsimättä. Ei se siis ihan heti ole loppumassa.

 

Entäs muut kalat?

WWF:n kalaopas on loisto-opas pohtiessaan, mitä kalaa on kestävä syödä.

Viimeisten kuukausien aikana olen ottanut paremmalla omatunnolla ruokalautaselleni särkikaloja ja muita Suomen sisävesistä kalastettuja, erityisesti parvikaloja kuten muikkuja ja silakoita. Silakoiden ja muikunkin kohdalla kannattaa katsoa, mistä kala tulee. Kalastuspaikasta riippuen muikkua ja silakkaa voi syödä hyvin kestävästi, kun taas toisista paikoista pyydettyä kalaa tulisi välttää.

Valtameripyydettyä kalaa en ole muutenkaan juuri syönyt, mutta kasvatettua kalaa kyllä. Kasvatettua kalaa suositellaan kuitenkin syötävän vain harkitusti, sillä kalankasvattamot rehevöittävät vesiä ja niihin liittyy lukuisia muitakin ongelmia (kuten kasvatetun kalan syömä ruoka), joita en tässä käsittele sen enempää. Useimmat Suomen sisävesikalat ovat kestävällä kannalla. 

Kasvisruokailu auttaa Itämerta

Vaikka kalaa pyytämällä poistetaan merestä fosforia, niin muillakin ruokavalinnoilla on merkitys maataloudesta aiheutuvien fosfori-ja typpipäästöjen pienentämiseksi. Kasvisruoan osuuden lisäämisestä puhutaan enimmäkseen ilmastonmuutosnäkökulmasta, sillä kasvisruoalla on pienempi hiilijalanjälki kuin sekaruokavaliossa, johon kuuluu lihaa. Lisäämällä kasvisruoan määrää vaikutat positiivisesti myös Itämeren ja vesistöjen hyvinvointiin. Lihantuotanto vaatii suhteessa enemmän peltoalaa, kun huomioidaan kaikki eläimille ruoaksi päätyvän rehun viljely. Enemmän viljelymaata on enemmän ravinnepäästöjä. Kasvisruokaa suosimalla tarvitaan vähemmän viljelypinta-alaa ruoantuotantoon. 

Tiivistettynä: kasvipohjaista ruokailua ja kotimaisia, kestävästi kalastettuja kaloja suosimalla (erityisesti särkikaloja), vaikutat positiivisesti Itämeren hyvinvointiin ja samalla ilmastoonkin.

 

Itämerimenu

Mitä muuta voisin itse tehdä Itämeren hyväksi?

Nyt kun on lisätty särkikalojen osuutta lautasella kasvisten kera, niin mitä voisin seuraavaksi tehdä Itämeren hyväksi?

John Nurmisen Säätiö on voittoa tavoittelematon järjestö, joka pyrkii edistämään Itämeren suojelua.

John Nurmisen Säätiön sivuilta löytyy vinkkilista, millä muilla tavoin, kuin ruokailulla, omia Itämeri-päästöjä voi pienentää.

Sivuilla kannattaa myös mielenkiinnon vuoksi tehdä Itämeri-jalanjälkitesti. Kuinka paljon oma eläminen lisää Itämereen levää?

Yhteistyön myötä tuli perehdyttyä tarkemmin Itämeren tilaan, mikä ei ainakaan helpottanut huolta. Tämän myötä ryhdyin Itämeren kuukausilahjoittaksi John Nurmisen Säätiön kautta. Säännölliseksi lahjoittaksi ei tarvitse ryhtyä, vaan yhtä hyvin voi tehdä kertalahjoituksen. Aika mukava idea John Nurmisen Säätiötä on ollut, että voin lahjoittaa rahaa jonkin itselleen tärkeän Itämeren kohdan suojeluun -vaikkapa oman mökkirannan.  “Pelasta pala Itämerta”-lahjoituksessa saa itse valita kartalta suolejupaikan, ja tälle julkiselle kartalle jää sinun nimesi ja lahjoituksesi. Tietenkään juuri tiettyä kohtaa ei pystytä erikseen suojelemaan rehevöittymiseltä, mutta idea on hauska, sillä se tuntuu jotenkin konkreettisemmalta lahjoitukselta.


Itämerimenu ja Itämeripäivä

Itämeripäivää vietetään ensi viikolla 26.8. Sain kunnian suunnitella John Nurmisen säätiön lanseeraamaan Itämeripäivään Itämerimenun. Menusta löytyy ihana salaatti jälkimarinoiduista, grillatuista kesäkurpitsoista ja tuoreista tomaateista, jonka voi tarjota särkipiirakan kanssa. Särkipiirakkaan sopii niin luonnonkalasäilyke kuin järkisärki. Voit itse valita hinnan ja saatavuuden mukaan. Molemmat ovat hyviä. Savumuikkuleivät taas toimivat alkupalana. Olen suorastaan koukussa savumuikkuihin. Näitä leipiä menisi vaikka kuinka monta kerralla.

Itämerimenun voi yhtälailla valmistaa kotona kuin mökillä. Mietin sitä myös siltä kannalta, että jos vain elokuiset säät sallivat, niin ruoan pystyisi kuljettamaan ulos piknikille meren rantaan. Meidän perheen mökki sijaitsee myös Itämeren rannalla, kuten niin monen muunkin. Rannastamme muuten nousee enimmäkseen suutaria (särkikala), jota aiempina vuosina pidimme käyttökelvottomana ja lakkasimme edes yrittämästä kalastaa kalaa omasta rannastamme. Ehkä nyt pitäisi kokeillakin poistaa vedestä suutaria ja valmistaa siitä vaikka säilykettä. Teemaan sopien tuli tämä Itämerimenu nautittua perheeni kanssa mökkilaiturilla.

 

Itämerimenu - savumuikkuleivät

Savumuikkuleivät – resepti


12 leipää. Tumman leivän, makeahkon punajuurilevitteen, happaman makeiden kurkkujen ja suolaisten, savuisten savumuikkujen liitto on aivan mielettömän hyvä.

Savumuikkutölkit ovat melko standardikokoisia. 

Tarvitset

Saaristolaisleipää/ruisleipää siivuina
Punajuurilevitettä (Juureva-merkkinen ainakin vegaaninen ja hyvä)
savumuikkuja tölkistä (yhdessä tölkissä n. 150g itse muikkua)
tilliä
Pikkelöityjä kurkkuja

Pikkelöidyt kurkut (käytä loput särkipiirakan kanssa)
½ kurkkua
3 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria
3 rkl vettä

Valmistus

  1. Valmista pikkelöidyt kurkut mieluiten useampaa tuntia ennen tai edeltävänä päivänä. Siivuta kurkut ja sekoita ne etikan, sokerin ja veden kanssa. Jätä maustumaan.
  2. Levitä leipäsiivulle punajuurilevitettä, savumuikkua, tilliä sekä kurkkuja. Nauti pian valmistuksen jälkeen.

 

Itämerimenu - tomaatti-kesäkurpitsasalaatti

Tomaatti-kesäkurpitsasalaatti – resepti

Kotimaiset tomaatit ja kesäkurpitsat ovat ihan parhaimmillaan. Kun kesäkurpitsat marinoi vasta paiston/grillauksen jälkeen, niin niihin saadaan aivan mahtava maku. Anna maustua mieluiten pari tuntia, jotta maut tasaantuvat.

 

Tarvitset

1 kesäkurpitsa
yhteensä n. 400g erivärisiä tomaatteja
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl viikuna-balsamicoa (käytin itse viikunalla maustettua, mutta voit makusi mukaan valita muunkin)
pieni kourallinen tuoreita mintunlehtiä
muutamia sitruunatimjaminlehtiä
ripaus suolaa
1 tl sokeria

Valmistus

  1. Siivuta kesäkurpitsa pitkittäissuunnassa siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä, jotta saat sopivan ohuita siivuja. Grillaa/paista siivut molemmin puolin. 
  2. Halkaise tomaatit. Sekoita kaikki salaattiainekset sekaisin. Jätä maustumaan mieluiten pariksi tunniksi tai vaikka yön yli, jotta maut syvenevät.

 

Itämerimenu - särkipiirakka

Särkikalapiirakka – resepti

Piirakasta löytyy yrttejä, fenkolia ja tomaattia – kalan parhaita makupareja. Piirakka on muuten maidoton ja munaton, ellet itse valitse käyttää maitopohjaisia tuotteita.

Särkikalapiirakka on vain yksi särkisäilykkeiden lukuisista käyttötavoista. Voi olla, että tulen tulevaisuudessa jakamaan muitakin särkireseptejä. Säilykkeet sopivat hyvin pastaan, salaatin kanssa, tahnoihin ja vaikka pitsan päälle.

 

Piirakkapohja

100g voita/leivontamargariinia
3 dl spelttijauhoja
ripaus suolaa
½ tl leivinjauhetta

Täyte

255g soijapohaista valkosipuli-yrttituorejuustoa (käytin Sheese-merkkistä)
150g kaurafraichea
1 luonnonkalasäilyke tai ½ tölkkiä tomaatti&yrtti Järkisärkeä*
½ rasiaa kirsikkatomaatteja
1½ dl kevätsipulinvarsia
½ tuoretta fenkolia
n. 1/3 dl löyhästi mitattua tilliä
n. 1/ 4l dl persiljaa
½ sitruunan mehu
1 rkl perunajauhoja

*Jos käytät tomaatilla maustettua Järkisärkeä, niin voit jättää kirsikkatomaatit piirakasta pois

Paiston jälkeen

Tilliä
Etikkakurkkuja, joita valmistettiin muikkuleipiä varten
Loput järkisärki-purkista, jos käytit tähän järkisärkeä
Loput fenkolit ohuelti siivutettuna

Valmistus

  1. Valmista pohja.  Kuutioi kylmä voi/margariini ja nypi se jauhojen joukkoon. Nypi jauhot ja rasva sormin tasaiseksi taikinaksi. Lisää suola ja lopuksi kylmä vesi ja muovaa taikinapalloksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa vähintään 30 min.
  2. Valmista täyte. Halkaise kirsikkatomaatit. Hienonna kevätsipulinvarret. Hienonna fenkoli, tilli ja persilja. Sekoita kaikki täyteainekset keskenään yhteen.
  3. Kauli tai painele levännyt taikina suoraan n. 22-24cm piirakkavuokaan. Pistele haarukalla siihen reikiä. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia.
  4. Kaada täyte paistetun pohjan päälle ja paista täytteen kanssa 175 asteisessa uunissa 20 minuuttia.
  5. Anna piirakan jäähtyä hetki ennen tarjoilua.
  6. Levitä piirakan päälle vielä fenkolia, tilliä, etikkakurkkuja sekä järkisärkeä, jos sitä jäi ylimäärin purkista.
  7. Tarjoa piirakka lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

Itämerimenu

 

Jäikö nälkä?

Jätä kommentti