Kesäkuun alussa tarjoilin sisilialaista supermaukasta kasvismuhennosta eli caponataa leipien päällä. Muhennos oli niin valtaisin hyvää, että ajattelin, että sitä olisi hyödynnettävä jossain muussakin muodossa. Leivät sopivat hyvin välipalaksi, mutta varsinaiseksi ruoaksi sopii huomattavasti paremmin pasta.
Tästä tuli oikein supernam pasta. Niin hyvää, että kelpaisi varmasti italialaisille chefeillekin – toki vain pastan pitäisi olla itse tehtyä. Kunhan palaan kotiin, niin opetan teillekin Italian kokkauskurssilla oppimiani pastaniksejä. Kyllä se itse tehty pasta on vielä ihan toista maata.
Caponatapasta – resepti
4:lle
Tarvitset
n. 250g pastaa
mozzarellaa ja persiljaa tarjoiluun
Caponataan
1 iso munakoiso
1 punainen paprika
2 sellerinvartta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl oliiviöljyä
2 tomaattia
½ dl kalamata-oliiveja
(½ dl rusinoita)
1½ rkl kapriksia
1 rkl sokeria
1½ rkl balsamiviinietikkaa
½ tl suolaa
(pinjansiemeniä paahdettuna pinnalle)
Valmistusohjeet
- Kuutioit munakoiso ja paista palaset öljyssä kypsiksi. Nosta sivuun.
- Kuutioi sillä välin paprika. Hienonna selleri ja sipulit.
- Lisää pannulle lisää öljyä ja kuullota edelliset.
- Kuutioi tomaatit. Lisää tomaatit, oliivit, rusinat, kaprikset, sokeri, suola ja viinietikka kattilaan ja anna kypsyä miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Lisää sitten joukkoon munakoisot, paprikat, selleri ja sipulit ja anna hautua vielä n. 15 minuuttia.
- Keitä pasta al denteksi suolatussa vedessä.
- Sekoita caponata pastan joukkoon ja tarjoile mozzarellan ja tuoreen persiljan kera.
Seuraathan blogiani jo:
4 kommentit
Kuulostaa ja näyttää maukkaalta! Rusinoiden roolia maun kannalta mietin, ovatko välttämättömiä? Lapset kun eivät tykkää rusinoista mitenkään muuten kuin suoraan rasiasta syötynä 🙂
Hei! Kiitokset Hanna, ja anteeksi hieman viivästyneestä vastauksesta, kun olen samalla lomaillut Alpeilla. Rusinat eivät tosiaankaan ole välttämättömiä. Tulee varmasti erittäin hyvää ilman, jos ei jopa parempaa ;).
TÄMÄ! Oli aivan järkyttävän hyvää! Kutsuin kaverin syömään ja kokkasin hänelle tätä. Nauroinkin, että onpas yllättävän hyvää, kun yleensä omat kokkailukokeilut eivät ole niin maukkaita. Onneksi tein isomman annoksen, jotta seuraavalle päivälle olisi lounas valmis – ja näemmä päivällinenkin, koska oli pakko syödä vielä illalla yksi ylitsejäänyt annos 😉
Oho!! Voi kiitos <3 Olen miettinyt koko pastaa, kun tarvitsee vähän enemmän kokkailua, että onko tämä liian pitkätekoinen, mutta onneksi se vaiva palkittiin :))!