Koti Pohjoismaiden matkat Kolmen ruokalajin nuotiomenu ja kolmen päivän retki Inari-Saariselälle

Kolmen ruokalajin nuotiomenu ja kolmen päivän retki Inari-Saariselälle

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
1 kommentti
Nuotiomenu

Tästä ei enää nuotiomenu, seura tai ruokaelämys parane. Kolme ruokalajia nuotiolla kokattuna  talvisella laavulla joen rannalla. Muutenkin koko viikonloppu pohjoisemassa Lapissa sai taas rakastumaan Lappiin aina vain enemmän – kuten jokainen Lapin reissu tähänkin asti ja nyt asuminen täällä. Lapissa mieli lepää. Elämä tuntuu suoraviivaisemmalta ja vähemmän hankalalta. Tänä viikonloppuna myös talvi saapui. Jippii!

Tätä on Rovaniemelle asumisesta odottanut. Että voi tehdä viikonloppuretkiä tunturi-Lappiin ja Lapin upeisiin luontokohteisiin – joita tosin on myös Rovaniemen ympärillä. Tänä viikonloppuna suuntasimme Saariselkä-Inariin. Ajomatkalla Saariselkää kohti oli niin pimeää, että auton ikkunasta pystyi matkalla ihailla kirkkaana hohtavaa tähtitaivasta. Saariselkää lähestyessämme ilmestyi taivaalle alkuun vihertävä kaari, joka leimahti sinne rouhuaviksi revontuliksi. Että tervetuloa Saariselälle.

Saariselkä

Saariselkä

Revontulet ja Revon Tulet

Inari

Inari

Inari

Lauantaina jatkoimme Inariin. Koko ajomatka Saariselältä Inariin oli pelkkää hihkumista ja wow!-huudahduksia. Ei sitä pätkää turhaan sanota yhdeksi Suomen kauneimmaksi tieksi. Illaksi syömään vuoden ravintolaksi valittuun Aanaariin Markuksen 30v synttäreiden kunniaksi! Sitä ennen patikoimme Otsamotunturille. Kolmen kilometrin parikoinnin jälkeen pääsi jo aivan toisiin maisemiin. Laajat tunturi-vaaramaisemat levittäytyivät joka suuntaan ympärille hyisen viiman puhaltaessa kasvoillemme. Päivätuvassa tuli heti juttua paikallisen perheen kanssa, joiden kanssa kas kummaa löytyi heti paikallisia tuttuja.

Otsamotunturi

Talvi vasta kurkisteli ovesta lauantaiaamuna.

Otsamotunturi

Otsamotunturi

Otsamotunturi

Helsinkiläisiä tuttuja löytyikin taas Aanaar-ravintolasta! Pieni maailma. Liemessä-blogin Jenni assarinsa Idan kanssa olivat sattumalta samana päivänä Inarissa samassa ravintolassa – ja Jennikin tietysti ensi kertaa vielä Lapissa. Aanaarin kala-kasvismenu (vegeä ei olisi ollutkaan) oli ihana kokonaisuus lappilaisista raaka-aineista. Silti vielä pidemmän korren vei seuraavan päivän Aanaar vol 2 eli kaverini Sonjan nuotiomenu.

Tapasimme Ivalossa lukioajoilta tuttuani, Sonjaa. Lukioaikojen jälkeen emme ole olleet tekemisissä, kunnes pari vuotta sitten Sonjalta tuli facebook-päivitys, joka meni jota kuinkin näin: ”Kävin Lapissa ekaa kertaa. Rakastuin siihen luontoon ja paikkaan. Luontojutut tuntui niin mun jutulta”. Seuraava päivitys kuuluikin jo jota kuinkin näin: ”Muistatte varmaan mun edellisen päivityksen, jossa kerroin rakastuneeni Lapin luontoon. Päätin, että muutan nyt Ivaloon. Yksin, ilman tietoa työ-tai opiskelupaikasta”. Vau, todella rohkeaa! Silloin aloin viestitellä Sonjan kanssa ja seurata hänen juttuja instagramin kautta. Oikistaustainen Sonja päätti jättää lakimaailman työnsä taakseen ja tosta noin sitten lähteä Ivaloon. Myöhemmin hän pääsi sisään vielä Inarin eräopaskouluun. On niin inspiroiva seurata, kun ihmiset uskaltavat seurata sydäntään ja muuttaa sanat teoiksi.

Nuotiomenu

Nuotiomenu

Nuotiomenu

Markuksen 30v kynttilä 😉

Meillä ei Sonjan kanssa ollut yhteistä pelkkä rohkeus ottaa ja lähteä ja kulkea omia polkujaan, vaan myös ruoanlaitto. Sekä taustat, asuinalueet ja kaveripiirit, joissa olemme nuoruutemme viettäneet. Molemmista tuli omien tiedekuntiensa emäntiä, yleisiä joka tiedekunnan tapahtuman kokkaajia ja ruoasta tunnettuja tyyppejä omissa piireissään. Sonja kävi lyhyen kokkikoulun ja itse yritin kuumeisesti etsiä välivuodelleni jotain vuoden mittaista kokkikoulua. Nyt sitten kohtasimme Ivalossa näiden vuosien ja samankaltaisten elämän mutkien jälkeen yhdellä Inarin kunnan laavulla joen rannassa. Sonja oli miettinyt koko menun ja toi kaiken tarvittavan mukanansa. Kun on itse tottunut olemaan se, joka miettii ruoat, ja jonka vastuulla on sen valmistus, niin tämähän oli lähtökohtaisesti todella luksusta. Harvoin sitä tulee kutsutuksi syömään toisten luo – tai nuotiolle!

Nuotiomenu

Nuotioruokakuningattarella oli jo nauriit, palsternakat ja perunat folioissa kypsymässä nuotiossa saapuessamme paikalle (näin tyylikkään häpeällisesti tunnin myöhässä pienten google mapsin ajo-ohjevirheen jälkeen, ja puhelinverkkoyhteyden puuttumattomuuden vuoksi – opetus itselleni, muista, että Lapissa ei aina ole kuuluvuutta edes puheluille).

Nuotiomenu

Sonja siinä liotteli syksyllä keräämiänsä ja sitten kuivattamiaan matsutakeja. Matsutake on maailman paras sieni. Se ei välttämättä edes esiinny joka vuosi, mikä kenties on osasyynä sen arvokkaan hinnan takana. Sonja oli eilen heittänyt vielä ilmoille, että haluaisi kokeilla savustusta kattilassa. Jos sytyttäisi jonkun havun palamaan ja laittaisi sen kattilaan vaikka fetan kanssa, ja kansi päälle, niin tuliskohan siitä hyvä savustettu feta? Ei kun kokeilemaan. Ja kyllä! Tätä kikkaa tulen hyödyntämään jatkossa niin kotona kuin retkellä. Parin minuuttia havunoksa kattilassa, kattilankansi päällä, niin savustus oli valmis. Äärettömän yksinkertainen tapa saada upea aromi fetaan tai tuorejuustoon – savustimme lopulta molemmat tällä tekniikalla. Ei maistu miltään Kipparikalle-juustolta. Vaikea kuvailla sitä savuaromia, kun vastaavaa en ole ennen maistanut.

Nuotiomenu

Nuotiomenu Nuotiomenu

  

Nuotioruokamenu

Alkupalaksi hapankorppua, päälle männyllä savustettua tuorejuustoa (yllä kuvatulla menetelmällä) ja voissa paistettuja matsutakeja, savustettua suolaa ja timjamia. Tätä voisi tehdä hyvin muillakin sienillä kuin matsutakeilla. Tai vaikka perunasiivuilla.

Pääruokaa varten keiteltiin matsutakejen liotusliemestä voin ja Sonjan savustaman suolan kanssa kastike. Palsternakat, perunat ja nauriit käärittiin folioon ja niiden annettiin kypsyä nuotiossa pari tuntia. Lisäksi paisteltiin lehtikaalia ja savustettiin fetaa katajanoksalla (yllä kuvatulla menetelmällä). Sonja paistoi meille vielä poroa ryyditettynä hänen tekemällä katajanmarja-mausteseoksella. Mausteseos: ”kokonaisia mustapippureita ja katajanmarjoja paahdetaan pannulla, sit blenderiin ne, timjamia ja rosmariinia ja ajetaan hienohkoks.”

Jälkiruoaksi keiteltiin kinuski (n. 1 dl kermaa ja 1 dl fariinisokeria sekä ripaus suolaa), johon upotettiin leipäjuustopalat kypsymään ja tarjoiltiin puolukoiden kera. Ja vähän timjamia päälle.

Sonja samalla pohti, että on miettinyt haluavansa kirjoittaa blogia. Blogia kaikesta ei-hektisestä. Retkiruoasta, retkeilystä, neulomisesta, kasveista. Rauhallisemmasta elämäntyylistä. Kannustimme kovasti. Meitä ainakin kiinnostaisi :). Vaikka blogia ei vielä olekaan, niin olen itse saanut valtavasti inspiraatio nuotiokokkailujen lisäksi muuhun Lapin elämään ja mielenkiinnolla seurannut eräopaskoulun sisältöä Sonjan Instagram-tilitä. Vakuutimme myös, että hän voisi varmasti alkaa yrittää järjestää nuotioruokaelämyksiä ihan ammatikseen. Oli aivan huikea kokemus ja itse ruoat. Aanaar vol 2 todellakin!

Nyt lunta tupruttaa kuin talvi yrittäisi kiriä viimeisten viikkojen lumettomia päiviä kiinni. Ihanaa!

Kiilopää

Kiilopää

Pieni maailma. Myös lapsuuden paras kaverini laittoi viestiä ja kertoi olevansa nyt Saariselällä. Yhdessä kapusimme vielä sumuiselle ja lumituiskuiselle Kiilopäälle

Saariselkä

Jäikö nälkä?

1 kommentti

Glotter-Bäckerin 24.11.2020 - 11:53

Olipa ihana tapaamisten reissu ja upea, taitavasti valmistettu ja kekseliäs nuotiomenu!
Kyllä kelpasi Markuksen puhallella 30v ”kynttilää” 😀

Vastaa

Jätä kommentti