Wasabipyttipannu

Nyt on todellinen makupommi! Köhinää ja happoa wasabista, rapeaksi paahdettuja perunoita, tulisuutta, rapeutta, raikkautta ja lisähappoa soijamarinoiduista kurkuista ja ekstraumamina vielä vegaanista ndujaa. 

Syötiin vastikään Ravintola Oudossa hyvin mieleenpainuva illallinen. Yksi annoksista oli friteerattuja perunoita jossakin valkoisessa piparjuurikastikkeessa (ehkä jonkin creme fraiche pohjainen). Piparjuurta oli käytetty niin runsaasti, että se aiheutti suussa wasabimaisen köhinän. Markus ei ollut noteerannut annoksen esittelyssä mainittua piparjuurta, vaan hihkui, että nam, wasabia! Hän rakastaa sitä, kun wasabi oikeen kunnolla potkii ja tuntuu nenässä saakka. Itselleni vähän vähemmän mietokin potku riittää – riittää, että tuntuu kitalaessa. Annoksessa oli siis todellisuudessa piparjuurta, mutta ei ihme, että sen sekoittaa wasabiin, kun onhan iso osa kaupan wasabitahnoista värjättyä piparjuurta.

Markus alkoi jo ruokailun aikana ideoida tästä kotona toteutettavaa ruokaista pääruoka-annosta. ”Jospa tästä tekisi pyttipannun, tai jonkun ruokaisamman annoksen, kun ei pelkkää perunaa ja wasabikastiketta kuitenkaan syödä varsinaiseksi ruoaksi..” ”Jos tekisit niitä, mitä ne on, sellasia muusattuja perunoita, joista tulee rapeita (kerroin, että lyttypottuja siis), niin niistä sais kivasti rapean kuoren ja pehmeän sisuksen kontrastiksi. Ja vaikka jotain vegenakkeja joukkoon. Joku tällanen wasabikastike, ehdottomasti kevätsipulia ja sit vaikka rapeudeks vielä jotain paahdettua pähkinämurua.” ”Saara, kirjoita nyt äkkiä ylös näitä mun ajatuksia tai ne unohtuu!”

On niin hauska kuunnella Markuksen ajatuksenvirtaa, kun hän alkaa välillä ideoida reseptejä. Hänellä kun ei ole mitään rajoitteita ajatuksissaan, kuten että onko jokin idea oikeasti toteutettavissa kotikeittiössä. Välillä suunnitteluflow ottaa vallan, kuten yksikin päivä kun hän yritti keksiä, mihin kaikkeen suolaiseen ruokaan pakastimen mustikoita voisi käyttää (”mustikkaspagetti vois toimia, miksei! Entäs mustikkahummus!”) ja ideoita vain virtasi. Minun tehtäväksi jää miettiä, mitkä kaikki niistä on kokeilun arvoisia.

Alle viikon päästä olinkin ostanut aineksia Markuksen wasabipyttipannua varten. Ajattelin itse lisätä annokseen vegaanisen nduja-lisukkeen, joita voisi tipotella makusattumiksi mukaan. Tämä ajatus tuli siitä, että ravintola Oudon annokseen olisi kuulunut chorizomuru, mutta koska emme syö lihaa, niin tämä oli jätetty annoksesta pois. Sitä ei kyllä jäänyt ravintolassa kaipaamaan, mutta ajattelin että kotona sitä voisi kuitenkin olla kiva laittaa lisukkeeksi.

Kevätsipuli oli unohtunut ostaa. Ehdotin, että haen pihalta korianteria tilalle. 

”Ei se käy, ei se ole sama asia. Kevätsipuli on tärkeä” – Reseptin johtaja Markus virkkoi. ”Lähden kauppaan!”

Kauppamatkalta tuli pian puhelu: ”Hei siihen annokseen tarvitaan jotain raikasta lisukkeeksi, ettei oo liian tunkkainen. Käviskö pikkelöity kurkku?”. Vastasin, että oikeen hyvä idea, alan pikkelöidä kurkkua.

Kohta tuli uusi puhelu: ”Älä teekään etikkakurkkuja, ettei tuu liian suomalainen ja perinteinen. Voitko tehdä soijakurkkuja?”. Erinomainen idea, vastan ja aloin tehdä soija-etikkakurkkuja.

Alle minuutti ja puhelin soi: ”Voitko laittaa soijan sekaan myös etikkaa, että niistä tulis kuitenkin myös happamia?”. Onneksi näin olin itse ajatellutkin tehdä :).

Ylpeän iloisena katson, kuinka Markukseen on selvästi tarttunut paljonkin reseptiymmärrystä näiden vuosien varrelta. Hän hahmottaa, että hyvässä annoksessa on kyse hapon, umamin ja suolaisen liitosta ja että sen lisäksi myös erilaisilla tekstuureilla on merkitystä loppumaun kannalta. On todella hauska saada toiselta aina sillöin tällöin vapaata ajatusvirtaa ja innovointia reseptiikan suhteen. Minulta reseptin käytäntöönpano luonnistuu, mutta vaikeintahan on keksiä, mitä tehdään :).

Ja miksi nimestä tuli pyttipannu? Se oli Markuksen nimeämisehdotus, kun tehdään jonkinlainen hässäkkä perunoista. Vaikka eihän tällä lopputuloksella ollut lopulta mitään tekemistä varsinaisen pyttipannun kanssa :D.

Markuksen wasabipyttipannu – resepti

3-4 annosta. 

Ateriassa on jonkin verran valmisteltavia komponentteja, mutta ovat todellakin sen arvoisia. Valmista ateria vaikka porukalla, niin se valmistuu hetkessä. Ndujaa tulee esimerkiksi reilu satsi ja kun se on tehty valmiiksi, niin saat aterian selvästi nopeammin pöytään. 

Tarvitset

Lyttyperunat

1 kg perunaa
oliiviöljyä
suolaa

• Kuumenna uuni 225 asteiseksi. Jos sinulla on käytössä kiertoilma-grillivastus, niin saat sillä kaikista rapeimman lopputuloksen.
• Keitä perunat kypsäksi. Laita ne uunivuokaan. Muussaa haarukalla perunan pintaa niin, että peruna menee lyttyyn, mutta ei hajoa täysin. Lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa.
• Paista uunissa n. 20 min, kunnes perunat ovat saaneet kullanruskean pinnan.

Soijaetikoidut kurkut

1/2 kurkku
2 rkl riisiviinietikkaa/valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria
1,5 rkl soijakastiketta
2-3 rkl vettä

• Viipaloi kurkut ohueksi. Sekoita muiden ainesten kanssa ja jätä maustumaan vähintään 30 minuutiksi.

Wasabikastike

3 dl maustamatonta vegejogurttia*
2-3 tl wasabitahnaa

* käytin Alpron No Sugar maustamaton-gurttia. Yhtä hyvin sopisi esim Plantin Greek Style tai Oddlygood Planti Dream fraiche. Valitsisin tähän juoksevan jogurtin, ja siksi tällä kertaa en suosittele esim Oatlyn Greek stylea, joka on hyvin jämäkkää ja sopii moneen muuhun.

• Sekoita wasabi ja jogurtti keskenään. Riippuen käyttämästäsi wasabitahnasta ja wasabimieltymyksestä, säätele tahnan määrää sen mukaan.

Muut ainekset

1 pkt (300g) kylmäsavutofua
kourallinen maapähkinöitä
2-3 kevätsipulinvartta
1 jalapeno
vegaanista ndujaa – ei täysin pakollinen, mutta erittäin hyvin sopiva makulisä

• Rouhi maapähkinöitä hienommaksi. Paahda rouhetta kuivalla, keskikuumalla pannulla sekoitellen, kunnes muru ruskistuu. Siirrä sivuun.
• Kuutioi kylmäsavutofu pieniksi kuutioiksi. Paista kuumalla, kuivalla paistinpannulla, kunnes tofu kuivuu ja vähän ruskistuu. Lisää lopuksi vähän öljyä ja paista vielä hetki.
• Hienonna kevätsipulit ja jalapenot.
• Kokoa annos: Lisää lautasen pohjalle wasabijogurttia ja sen päälle paahdettuja lyttypottuja, tofua, maapähkinämurua, kevätsipulia ja jalapenoa. Sekoita. Lisää lopuksi lisukkeeksi ndujaa – sitä on tarkoitus lisätä pieniä nokareita annokseen. Tarjoa kurkut aterian kyljessä.